Inki

30.12.2012

Remmirähjäryhmä ja superhyvät aksatreenit

Aina välillä tekee hyvää muistaa, kuinka mukavaa harrastaminen koiran kanssa voikaan olla. Tänään oli sellainen aamupäivä.

MAH:in epävirallinen remmirähjäryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa paikallisen marketin pihalla. Tarkoitus oli kytkeä koirista epätoivottava remmirähinä tai, kuten meidän tapauksessa, liiallinen hinkuminen hihnassa koirien tai ihmisten luo. Tänään paikalla oli kuusi koirakkoa. Aluksi ohiteltiin koiria pienen matkan päästä. Sen jälkeen siirryttiin viereiselle jalkakäytävälle ja ohitukset tapahtuivat kuten normitilanteessa lenkillä. Tämän jälkeen siirryttiin tilanteeseen, missä on joko koiran mielestä oudon näköisiä tai erikoisesti liikkuvia ihmisiä. Tässä kurmuutuksen kohteena oli aina yksi koira kerrallaan muiden odottaessa autossa. Koirat saivat tutustua mm. lakanaan kääriytyneeseen kodittomaan, pizzalaatikoita heiluttelevaan ihmiseen, pahvilaatikkoa autoharjalla paukuttavaan naiseen, tölkinpalauttajaan ja voi miten ihana koira -ihmiseen. Koksista lakanaihminen oli pelottava, ja se sai koiran tanssimaan takajaloillaan ja rähisemään moiselle kummajaiselle. Myös pullonpalauttaja oli epäilyttävä. Muuten ohitukset menivät melko hyvin, ja sain pidettyä koiran huomion itsessäni yllättävänkin hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ihmisten ja koirien ohituksia kävelytiellä. Sattui vielä sikäli hyvä tuuri, että ko. tiellä oli kävelyllä vanhahko mies, joka kulki kävelykepin kanssa. Hänen ohittamisensa sujui kaikilta ymmärtääkseni hyvin.

Meillä oli ihan mahdottoman hauskaa. Vaikeinta oli pokan pitäminen ohitustilanteissa.

Reilun tunnin treenin jälkeen ajoin hallille, missä meillä oli treffit Tuijan ja Topin kanssa. Emme ole käyneet treenamassa tokoa tai agia todella pitkään aikaan. Viimeiset agitreenit on näköjään olleet 24.11. Päätin kokeilla josko nyt pystyisimme treenaamaan siten, että Koksilla ei roiku hihna pannasta. Tähän saakka tämä on ollut pakollista, jotta saan sen kiinni lällättelyvaiheen alkaessa. Nyt laskin koiran irti, ja se ampaisi hallin toiseen nurkkaan. Kutsuessani se tuli kuitenkin heti luokseni. Wow. Olin vaikuttunut. Tuija oli tehnyt radanpätkän, joka koostui kahdesta hypystä ja kahdesta putkesta. Otimme lentävän lähdön, ja koira toimi kuin ihmisen mieli. Se keskittyi hommaan sata lasissa, ja meni juuri niin kuin ohjasin. Valssit ja takaakierrotkin onnistuivat. Teimme kolme tai neljä pätkää. Kertasimme myös rengasta siten, että Tuija piti Koksista kiinni ja minä olin toisella puolella ottamassa vastaan. 4 onnistunutta suoritusta ja yksi epäonninen (meni kehikon puolelta). Näitä lisää.

Lähdötkin onnistuivat hyvin, ja koira kesti hienosti paikallaan ekan esteen takana. Jesh.

Ensimmäistä kertaa koira ei edes yrittänyt lällätellä ja se meni putkeenkin kuin vettä vaan. Tähän asti se on aika usein putkissa tehnyt sitä, että se on juossut putken puoliväliin ja jäänyt jäkittämään sinne. Nyt ei mitään tällaista ongelmaa. Mehän päästään ehkä ihan oikeasti kisaamaan joskus!

24.12.2012

Rauhaisaa joulunaikaa

Kotikatua 22.12.2012

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia lenkkeilystä postikorttimaisemissa. Aatonaattona korkattiin Koksin Janutexin toppapuku, sillä pakkasta oli -19 astetta. Tassuihin vielä fleecetossut, niin kylmä pysyi hyvin loitolla. Itse olin varustautunut normi toppiksen lisäksi Back on Trackin -sukilla. Ylistetty olkoon niiden kehittäjä.

Inki kärsii kylmästä Koksia enemmän. Pikaisimpiakin pihakäyntejä varten sille on pakko pukea tossut jos pakkasta on yli 8-9 astetta, kun Koksi pärjää pikapissityksillä suhteellisen hyvin vielä -14 asteen pakkasessa ilman töppösiä.

Velipojan kanssa vietettiin illalla hauska tovi pipareita koristellen. Ei näillä leipäänsä ansaitsisi, mutta ovat ainakin käsintehdyn näköisiä. Piparit ovat Inki-Inkerin suurta herkkua.



Kuvan atsalea sekä muutama päivä sitten tiensä takaisin lattialle löytäneet matot ovat tuoneet joulun kotiini. Haluan toivottaa lukijoilleni rauhaisaa joulunaikaa.

9.12.2012

Levitointia häkissä ja muita Messarikuulumisia

Ihka ensimmäinen Messarireissuni alkoi Koksin kanssa aikaisin lauantaiaamuna 8.12.2012: herätys klo 2.30. Siilinjärven Kennelkerhon vuokraama bussin noukki meidät kyytiin 5-tien varrelta heti viiden jälkeen. Koirat matkustivat häkeissään, niin myös Koksi. Tämä oli sille eka kerta bussissa, ja se vingahteli ja naukui häkissään sen verran äänekkäästi, että jouduin ottamaan sen syliini saadakseni sen hiljaiseksi. Ensimmäinen tunti menikin hyvin, mutta sitten koira tuli hyvin rauhattomaksi. Eikä aikaakaan kun hui kauhistus: se oksensi housuilleni. Pyysin reissukaveri-Merjaa, joka istui vieressäni, pitelemään koiraa sen aikaa kun putsasin itseäni. Varsinainen katastrofi tapahtui tässä vaiheessa: koira Merjan mukaan yht''äkkiä köyristi selkäänsä, ja seuraavassa sekunnissa ripuloi hänen päällensä. Hirveä tilanne. Merja osoitti uskomatonta itsehillintää, ja alkoi putsata esittämisasuansa ja upouutta laukkuansa hyvin rauhallisesti. Vain koiraihminen voi suhtautua asiaan näin käsittämättömän upeasti. Vahinkohan tuo oli, mutta tämänkaltaisia vahinkoja ei todellakaan toivoisi vuoden päänäyttelyn lähtölaukaukseksi.

Loppumatka meni melkoisissa tuoksuissa. Saavuimme Messukeskukseen aikataulussa klo 8. Purkaessani tavarakuormaa kehän laidalla tajusin, että koira on ripuloinut uudestaan. Tässä vaiheessa heitin mielessäni hyvästit kehään menolle. Olin varma, että se on sotkenut ainakin peräpäänsä aivan täysin. Häkissä päällimmäisenä ollut pyyhe oli yltäpäältä siinä itsessänsä. Otin puudelin häkistä ja katso: koiran turkissa ei ollut merkkiäkään minkäännäköisesti eritteestä. Ensimmäinenkään karva ei ollut likaantunut. Sen on täytynyt levitoida häkissä, muuta selitystä minulla ei ole.

Vaihdoin pikaisesti vaatteet, minkä jälkeen kasvattaja tasoitteli Koksin turkin. Sitten ei muuta kuin kuivaharjoittelemaan kehään.

Junnukehä alkoi noin klo 10.30. Koksin lisäksi junnu-uroksia oli 5. Tuomarina oli Iuza Beradze Georgiasta. Tuloksena ERI4. Tuomari arvioi Koksia todella kauan puntaroiden ilmeisesti ERI:n ja EH:n välillä. Esiintyminen ei ollut parasta mahdollista. Erityisesti ravaamisessa oli paljon toivottavaa. Yksin se malttoi juosta kauniisti, mutta toisten perässä juostessa meno oli pitkälti kaula pitkällä menemistä, saukkomaista kiskontaa.

Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:
"Correct silhouette. Correct proportions. Compact body, good angulations. Enough intensive black colour. Good expression. Enough good quality of coat."

Haydees' Abyss, Leo, valittiin juniorivoittajaksi.

Loppupäivän kiertelin katsomassa muita kehiä, joita oli kaikkinensa yli 100. Olin varautunut shoppailuhulluuteen eri ständeillä, mutta olin tarjontaan melko pettynyt. Varsinaisia messutarjouksia en juurikaan bongannut. Taitavat ständien hinnat olla sen verran kalliita, että mihinkään erikoistarjouksiin eivät näytteilleasettajat enää kykene.

Klo 16 matkasimme hotellille Cumulus Hakaniemeen. Olin positiivisesti yllättynyt sekä huoneen siisteydestä että sijainnista. Koiria oli hyvä lenkittää illalla Tokoinrannassa suurehkossa puistikossa. Puudelin lenkittäminen oli tosin hyvin rajoitettua lumen vuoksi, olihan sen oltava näyttelykunnossa myös seuraavana päivänä. Kikkarakarvaisella koiralla on turha kehään mennä.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme takaisin Messukeskukseen. Vuorossa oli Voittaja Winner 2012. Tänäänkin häkkipaikka löytyi melko läheltä kehää ilman suurta tuskaa. Koiran siistiminen ja kehään taas heti kympin jälkeen. Tuomarina sunnuntaina oli tiukkana tuomarina tunnettu, itsekin villakoiria kasvattava Tiina Taulos. Koksi esiintyi mielestäni paremmin kuin eilen, ja olikin ERI3 SA. Junnu-uroksia oli neljä. Voitto meni tänäänkin Koksin kasvattajalle Eija Haloselle ja Leolle. PU-kehässä kävimme vain pyörähtämässä, mutta SA:sta olin aloittelevana puudelistina erittäin otettu.

Tässä Tauloksen arvostelu, josta olen hyvin iloinen ja ylpeä:
"Jalopäinen uros jolla hyvät mittasuhteet. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen olkavarsi. Rintakehä saisi vielä syventyä. Kauniisti kulmautunut takaosa. Hieno häntä ja hännän kiinnitys. Kyynärpäät voisivat olla tiiviimmät. Erinomainen karvanlaatu. Kauniissa näyttelykunnossa. Tyylikäs kokonaisuus. Liikkuu hyvin."

Kehän jälkeen kiertelin taas eri kehien laidalla. Ainoat ostokset olivat Janutexin pohjasta vahvistetut fleecetossut, häkkikuppi, lötkölelu ja pussillinen hinnakasta englantilaista toffeeta.

Kotimatkalle lähdimme klo 17. Tällä kertaa Koksi oli häkissään melko rauhallisesti protestoiden vienosti maukuen vain silloin tällöin. Kotona olimme klo 20.

Reissu oli kaikkinensa mukava poislukien menomatkan sotkut. Juniorivoittajatittelit jäivät saamatta, mutta emme me huonoille hävinneet. Kaikkinensa viikonlopun näyttelyt tulivat maksamaan noin 300 euroa (ilmoittautumismaksut 110 e, matkat + hotelli 1 hengen huoneessa n. 200 e). Tuolla hinnalla kiertää aika monta normi kv-näyttelyä kotimaassa, mutta kyllähän Messari on ainakin kerran koettava, varsinkin kun koira sattui olemaan sopivasti junnuikäinen. Treeniä me kaivataan vielä kovasti, mutta sillähän sitä oppii.