Puomilla

Agilitytreeneissäkin oli vähän porukkaa, ainoastaan kääpiöpinseri ja mali. Sen vuoksi ehdittiinkin ottaa vaikka mitä, varsinkin kun osa teki ulkokentällä kontakteja ja muut sisällä rataa.

Päivän ohjelmassa oli ohjaustekniikoista takanaleikkaus. Tahkosin tätä aikoinaan Inkin kanssa ihan hullun lailla. Vaikeaa siinä on päästää koira riittävän eteen. Itselläni yksi agilityn onnistumisista oli HuPun kisoissa Kuopiossa, kun lähetin Inkerin muurille takanaleikkauksella, kun olimme treenanneet ko. ohjauskuviota useamman viikon hyvin intensiivisesti. Ohjaus onnistui tuolloin erinomaisesti, ja taisimme päästä jopa palkintopallille.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen rata mentiin seuraavasti:
- kaksi perättäistä hyppyä, ohjaaja koiran vasemmalla puolella, kutsuu koiraa toisen hypyn vierestä
- toisen hypyn jälkeen takanaleikkaus ja koiran lähetys putkeen
- putken jäkeen lähetys hypylle takanaleikkkauksella, rintamasuunnan kääntäminen putkelle
- koiran haltuunotto peruuttaen vasempaan käteen
- putken suulla lähetys putkeen
- kaksi hyppyä eteen-käskyllä

Olisi aika näppärää piirtää rata tähän, mutta en ole perehtynyt siihen, miten se tapahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Takanaleikkaus onnistui yllättävän hyvin. Täytyy jälleen kerran todeta miten paljon pieni koira antaa anteeksi ohjaajan virheitä suureen rohjoon verrattuna. Johan tuo kääntyykin pennin päällä.

Ulkokentällä mentiin kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli pöydän päällä, ja siinä treenattiin 2on2off'ia. Koksi meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viikkoon ei ole harjoiteltu koko juttua. A-este mentiin pariin kertaan, eikä siinä ollut ongelmia. Joudun olemaan tarkkana, että koira oikeasti ottaa alastulokontaktin. Pysähtyminen ei ole sille vieläkään kristallinkirkas.

Sitten siirryimme keinulle, mikä ei todellakaan ole Koksin lempieste. Reippaalla kehumisella ja namittamisella se meni sen kuitenkin ihan ok, ei tainnut itse asiassa edes tajuta, että härveli laskeutui, kun K. laski sen hitaasti.

Viimeinen koitos kontakteissa oli kokonainen puomi, mitä ei olla koskaan menty. Ekalla kerralla piti harjoittaa rekkamiehen kehumista eli kehua kunnolla kannustaen eikä millään korkealla kimitysäänellä (olen mielestäni hieman jo petrannut tässä asiassa!). Namitin ja kehuin ja kannustin aivan hulluna koiran noustessa puomia, tasaisella osuudella se meni jo aika reippaasti eikä alastulo ollut ongelma. Mentiin puomi vielä toistamiseen, ja se sujui jo paljon paremmin. Noinikkään, nyt on puomikin menty. Ei kun kisailmoa tekemään. Ai mutta eihän se ole vielä kisaikäinen. Josko odottaisi vielä vähän. Niin kuin vaikka vuoden.

Hallissa mentiin kepit ohjureilla. Tässä ei ongelmaa. Tokalla kerralla koutsi käski lisätä omaa vauhtia, jotta koiran pujotteluun saadaan sitä myös, ja näillä opeilla se paransi suoritustaan selvästi. Mentiin vain kerran helpolta ja vaikealta puolelta eikä tahkottu niitä sen enempää.

Aivan lopuksi otettiin vielä rengasta 4 kertaa targetille. Koira oli hihnassa, target paikalleen esteen toiselle puolelle, ei estekäskyä, vaan annetaan koiran mennä targetille renkaan läpi. Imu esteelle oli hyvä eikä Koksia tarvinnut houkutella yhtään. Kerranhan tämä harjoitus on jo tehty, joten sikäli en ollut hämmästynyt. Olen J:n kanssa samaa mieltä siitä, että koira on saatava estevarmaaksi renkaalla, ettei se sujahtele kehikon ja renkaan välistä radalla, mikä on pikkukoiralle hyvinkin helppoa. J:n kanssa muisteltiin mitä kaikkia virityksiä vanhan rengasesteen (puinen miljoona kiloa painava este, missä renkaana ehta autonrengas, mikä oli kiinnitetty ketjuilla kehikon kulmiin) aikoihin tehtiin tavoitteena estää esteen väärä suoritus. Elmu-kelmu ja sukkahousut olivat innovatiivisimmasta päästä.

Olen koko kevään pähkäillyt lähtöasentoa. Toistaiseksi olen ottanut Koksin perusasentoon ja jättänyt siihen odota-käskyllä. Olen yrittänyt myös sitä, että se lähtisi jalkojeni välistä, mutta se kokee asetelman painostavana ja väistää. J-koutsi otti asian esille kysyen aionko joskus kilpailla tokossa. Saadessaan myönteisen vastauksen hän kehotti miettimään sitä, onko järkevää ottaa koira perusasentoon myös agissa, sillä kriteerini eivät agissa ole samat kuin tokossa eli hyväksyn vähän sinnepäin -asennon. Olen tiedostanut tämän itsekin. En halua pilata sen perusasentoa. J ehdotti, että kiepautan koiran edestäni istumaan ja jätän sen siihen odottamaan. Tämä kuulostaa järkevältä ajatukselta, ja lähdenkin treenaamaan startteja uudelleen tällä tavalla.

Barffauksesta pari sanaa. Uskollisena tilastointiin taipuvaiselle mielelleni olen merkannut ylös koiran syömisiä. Keskiviikkoiltanahan me se barffaus taas aloitettiin. Kaksi ekaa päivää meni hyvin, ja sen jälkeen huonommin. Kas näin:
- ke-iltana söi 90 g
- to-aamuna 40 g
- to-iltana 60 g
- pe-aamuna 2 ehkä gramman painoista palaa
- pe-iltana 40 g

En anna vielä periksi enkä syötä muuta. Koira on edelleen pirteä, itse asisassa lääkkeiden aloittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se on normaaliakin eloisampi ja leikkisämpi. Ehkä ohutsuolidiagnoosi osui oikeaan.

Mä tahdon viihdyttää

Ohjatuissa aksatreeneissä mentiin ensin radanpätkää, missä oli perätysten kaksi hyppyä, minkä jälkeen suorassa linjassa putki suorana ja vielä yksi hyppy, mikä suoritettiin takaakiertona. Rata jatkui takaisinpäin putkella ja kahdella hypyllä eteenpäin. Tarkoitus oli suorittaa rata siten, että koira jätetään ekan hypyn taakse, siirrytään itse putken taakse kutsumaan, ohjataan koira takaakiertoon ja lähdetään pinkomaan niin pirkuleesti eteenpäin ohjaten koiraa kahdelle viimeiselle hypylle. Minulla oli omat epäilykseni Koksin pysymisestä lähdössä, mutta yllätyksekseni se kesti siellä hyvin. Muutaman kerran varasti, mutta yleisesti ottaen kelpo suoritus. Kutsuin koiraa siis putken takaa käskyllä tuleläpi (tule on siis lupa lähteä ja läpi taas putkikäsky). Sieltä se iloisesti hyppäsi hypyt ja juoksi putkeen. Ja kuka sitten mokaa takaakierrossa ja pitää kättä oikein mahdollisimman kaukana kropasta? Ja monta kertaa. Takaakierrossa pitää muistaa, että
a) ota askel koiranpuoleisella jalalla
b) keilaa koira avokämmenellä hypyn taakse
c) tuo ohjaava käsi lähelle kroppaa kun koira suorittaa hyppyä ja "heristä nyrkkiä" korostaaksesi suuntaa

Sitten kun saatiin takaakierto kuntoon ja koira myös putken läpi uudestaan tuli ongelmaksi se, että en saanut ohjattua sitä hypylle vaan koira lähti mukaani ja kielsi hypyn. Kokeiltiin targetilla ja sillä, että Jonna on hypyn takana lelun kanssa. Tämä oli Koksin mielestä erityisen epäilyttävää, ja se kiersi Jonnan mahdollisimman kaukaa mulkoillen samalla. Oli kyllä niin epäilevän näköinen. "Tässä on nyt joku juttu." Viimein saatiin sitten kuitenkin onnistumaan radan loppuosakin.

Mokoma "rata", ja niin oli vaikeaa. Kyllä radalla takkusivat muutkin, etten nyt sentään ainoa ollut.

Lopuksi otettiin keppejä. Koksi on mennyt puolikkaat kepit, 6 kpl, kaksi kertaa ohjureilla. Olen ohjannut sitä itse peruuttaen ja namia sormissa pitäen. En itse ollut tajunnutkaan millaista ranneliikettä teen ennen kuin Jonna vertasi sitä Kikan Mä tahdon viihdyttää -biisin koreografiaan. Ei jestas. Luovuin tästä aivan suosiolla naurunpyrskähdysten kera, ja siirryin ohjaamaan eteenpäin kävellen ja kättä tasaisesti pitäen. En ole tähän astikaan rytmittänyt koiraa, vaan sanon ainoastaan kepit-käskyn ja näin aion jatkaa. Onnistuneita suorituksia tehtiin molemmin puolin pari. Näillä jatketaan.

Aksan jatkokurssi alkoi

Tänään alkoi 10 kerran kauan odotettu jatkokurssi hallilla. Paikalle oli saapunut 7 koirakkoa: kääpiöpinseri, medikokoinen sheltti, Top-bc, espanjanvesikoira, nahka, mali ja oma kääpiövilla. Ohjaajina toimivat J ja K.

Yleisen esittelykierroksen ja treenisääntöjen jälkeen päästiin itse asiaan eli katsomaan mitä kukakin koirakko osaa. Valtaosa koirista on käynyt alkeiskurssin syksyllä. Eka rata koostui 3 hypystä ja putkesta. Koksi on tähän asti pysynyt hyvin lähdössä. No eipä pysynyt nyt, kun hallissa oli paljon ihania moikattavia eli muut ryhmäläiset. Varasti varmaan 10 kertaa. Varmaan 3 kertaa tein idiootti sen virheen, että vaikka silmäkulmasta näin, että se saattoi varastaa, jatkoin rataa. Huono ajatus. Erittäin huono. Inkillä oli varastamisongelma koko sen ajan, minkä kisasimme, niin luulisi, että olisin jo oppinut. No en. Tämä tehotreeniin ensin kotona ja sitten häiriössä hallilla. Tietääpähän taas mitä treenata.

Rata meni niin, että ekan hypyn jälkeen oli U-putkeen vienti, sieltä koira haltuun persjätöllä tai valssilla, sen jälkeen koiran lähetys hypylle ja uudella valssilla lähetys kolmannelle hypylle. Mulla jäi valssin merkkaus ja rintamasuunta sen myötä vaillinaiseksi putken jälkeen, joten koira jatkoi hypyn jälkeen matkaansa eteenpäin niiden ihanien ihmisten luo, vaikka tarkoitus oli lähteä vastakkaiseen suuntaan. Tarkkuutta nyt tähän valssiin!

Toinen harjoitus oli A-este, mitä me emme ole menneet kokonaan kertaakaan. Me treenattiin 2onoffia tutulla osu-käskyllä. Vielä ei täysin löytynyt yhteistä säveltä eikä koira vielä osannut yhdistää kotitreeniä oikeaan esteeseen, mutta muutama hyvä suoritus saatiin siten, että nostin koiran A:n alastulolle ja sieltä koira oikeaan asentoon takatassut kontaktilla ja etutassut maassa osu-käskyllä. On melkoisen näppärää pyöritellä viisikiloista koiraa kontakteilla. Inki ei juurikaan sietänyt sitä, että siihen kosketaan esteillä, joten sen nostelu puomin ja A:n alastuloilla kävi ihan työstä.

Muuta ei sitten ehditty ottaa. Mukavaa oli. Vielä mukavampaa tulee olemaan ensi talvena lämpimässä hallissa, kun eivät varpaat palele niin, että tunto lähtee.

Virtaa lelusta

Auton nokka kääntyi kohti hallia klo 9. Ketään ei tällä kertaa hallilla ollut, joten lämppälenkin jälkeen pääsimme tositoimiin. Uhmasin taas agilityjumalia ja vein 4 estettä hallin vasempaan nurkkaan, missä oli jo valmiiksi U-putki. Big mistake. Tämä on se haistelunurkka. Saatiin kumminkin tehtyä muutamia onnistuneita putki-slalom -kuvioita, minkä jälkeen siirsin hypyt eri paikkaan.

Asettelin 3 hyppyä peräjälkeen 4 metrin päähän toisistaan ja treenasimme lähtöä (varasti 2 kertaa, muutoin ok) ja takaaleikkausta molemmin puolin. Oikealle oli takaaleikkaus paljon hankalampi.

Kävimme vähän seisoskelemassa keinun ylösmenolla, mutta en pakottanut sitä menemään yhtään ylemmäksi kuin mihin se oli itse valmis.

Vartin treenin jälkeen ei koiraa kiinnostanut enää nami eikä myöskään lelu. Tällä kertaa pidin varani palkkauksen kanssa, ja karvalelulla leikittiin tänään paljon useammin kuin aiemmin. Sillä sain koiraan aika kivasti virtaa. Lopetin heti, kun mielenkiinto loppui.

Kotimatkalla käytiin nuuskuttelulenkillä Otavassa. Taisi olla hajuparatiisi koiran mielestä.

Hyppyneliö ja keinudebyytti

Tarkoitus oli lähteä remmirähjäryhmän tapaamiseen aamulla, mutta koska Inki olisi joutunut odottamaan autossa yli tunnin, päätin jättää rähinät tällä kertaa väliin ja niiden sijaan aksailla molempien kanssa. 

Pakkasta oli siedettävät 7 astetta. Alkulämpän jälkeen otettiin Tuijan kanssa kehiin ensin junnut. Radanpätkä koostui hyppyneliöstä ja putkesta. Normihyppyjen lisäksi mentiin välistävetoja ja putkeen lähetyksiä. Koksia veti putken suu puoleensa pariin otteeseen vähän liian aikaisin. Toisella kierroksella treenattiin takaakiertoja, välistävetoja ja valssia.

Tänään ilmeni uusi ongelma: koira jää istumaan lähtöön eikä lähde suorittamaan rataa. Tämä tapahtui kaksi kertaa. Luulen, että vapautuskäsky (tule) ei ole sille täysin selvä, koska tokossa vapautan sen joko vapaa-sanalla tai jessillä. Lähtöön pyydän sen tokosta tutulla sivu-käskyllä. Olisi varmaan järkevää ottaa tähän ihan oma käsky, vaikka alkuun-käsky, mikä Inkillä tarkoittaa sitä, että se tulee lähtöasentoon jalkojeni väliin.

Halliin tuli kesken radan kaksi ihmistä ja molemmilla kerroilla junnu ryntäsi haukkuen moikkaamaan. Päästiin kuitenkin jatkamaan rataa palautettuani koiran lähtöön.

Välissä otettiin keinua, minkä Koksi meni nyt ensimmäistä kertaa. Hihnassa mentiin näin aluksi. Eka kerta meni suhteellisen hyvin Tuijan jarruttaessa keinun laskeutumista. Tämän jälkeen pyysin häntä paukuttamaan keinua maata vasten, jona aikana minä kävelytin Koksia ympäri hallia muina miehinä nameja syötellen. Ei näyttänyt räminä häiritsevän yhtään. Toisella kerralla Koksi taisi vähän pelästyä keinun kippaamista ja kolmannella kääntyi takaisin. Käänsin sen kuitenkin oikein päin ja päästiin loppuun saakka. Neljäs suoritus oli taas ok.

Kolme kertaa neljästä koira pysähtyi alastulokontaktilla kuten pitääkin 2on2off-asentoon.  

Tästä se keinun opettelu lähtee. Luulen, että tulee olemaan pitkä tie.

Inkillä otin samaa hyppyneliötä, putkea ja keinua lisättynä kepeillä ja A:lla. Hieman oli virtaa likassa. Oli todella hyvin kuulolla, ja meni tosi kivasti. Pari kertaa jouduttiin ottamaan A ja keinu uudestaan, kun ei olisi millään malttanut jäädä odottamaan vapautusta kontaktilta, mutta muutoin hyvää ja innokasta tekemistä.

Aksaa pitkästä aikaa

Eilen ja tänään ollaan jatkettu sivuaskeltreenejä, paikkamakuuta ja seuraamista ilman namiin hyppimistä. Tukkimiehen kirjanpito kertoo, että sivuaskeltreenejä on ollut tiistai-illasta alkaen 9, paikkamakuuta 6 ja seuraamista 4.

Tänään ajettiin pitkästä aikaa hallille. Inkillä treenasin hyppyneliössä takaakiertoja ja välistävetoja, A-estettä, keinua ja keppien aloitusta. Lopuksi mentiin myös slalomia. Rimat olivat tällä kertaa medikorkeudessa, vaikka hallissa ei erityisen kylmä ollutkaan (ulkolämpötila +6). Joitakin rimoja tippui niiden mataluudesta huolimatta. Kontakteja pitää hioa edelleen.

Koksille tein kolmen hypyn sarjan. Istutin sen lähtöön ja jätin paikoilleen ekan hypyn taakse odota-käskyllä. Ja katso - se toimi, ihan niin kuin tiistainakin. Jipii! Pääsin toisen hypyn kohdalle, missä pysähdyin, nostin käden ja annoin käskyn tulehyp. Taisin aiemmin syksyllä päättää, että vapautuskäsky on "mene", mutta se tuntuu hassulta. Olkoon tuo tule(hyp). Ideana kumminkin se, että radalle saa lähteä suullisesta käskystä, ei käden nostosta eikä mistään muustakaan liikkeestä. Kerran varasti (tehtiin ehkä 10 toistoa), jolloin palautin sen lähtöasentoon.

Hypyillä palauteltiin ihan mieliin perushyppyä, takaakiertoa ja valssia. Pari kertaa tuli ohjauksesta läpi tokalla hypyllä (oikaisi luokseni ekan hypyn jälkeen vaikka olisi pitänyt hypätä suoraan toinen edessä oleva hyppy), jolloin alotettiin alusta sen enempää kommentoimatta. Pyrin näyttämään esteen riittävän ajoissa ja riittävän selvästi avoimella kämmenellä. Jos tällä koiralla ymmärtäisi olla vatkaamatta käsivartta mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja ohjaamaan jouhevasti ja käsi vakaana pysyen.

Treenien puolivälissä Kirsi tuli halliin, ja Koksi sekosi aivan täysin. Ei ole montaa ihmistä kenen näkemisestä junnu menee yhtä pähkinöiksi :)

Ennen kotiinpaluuta käytiin vielä hakemassa lihaa ja kalsiumtabletteja Rahiksesta. Nappasin mukaan myös 7,5 kilon säkin Golden Eaglen holistic-kuivamuonaa. Tähän asti olen ostanut pieniä 2,5 kilon pusseja, mutta ne eivät kestä kuin kolmisen viikkoa. Nyt molemmat koirat näyttävät voivan hyvin tuolla ruualla (puolet kuivamuonaa ja puolet kalkkuna- tai possujauhelihaa + öljyt ja vitskut).