Viikonlopputokoa

Viikonlopun treenit tehtiin kaikki kotona. Lauantaina Koksi möyri kanssani pihan kimpussa useita tunteja. Aamulla ja illalla tokoiltiin:

- maahan-istu -kombo (edelleen hidas)
- jäävistä liikkeistä maahanmeno (menee nopeammin tässä maahan)
- perusasentoon tuleminen eri suunnista (sujuu jo paremmin)

Sunnuntaina käytiin pitkällä lenkillä puolipilvisessä säässä. Aurinkokin pilkahteli välillä. Lenkillä koira tarjosi seuraamista vähän väliä. Iltapäivällä sitten satoikin. Aamu aloitettiin kuitenkin fyssarin antamilla harjoitteilla. Kylkivenytykset alkavat sujua aika mukavasti molemmille puolille. Vieläkin oikealle kääntyminen on koiralle helpompaa kuin vasemmalle.

Päivän tokoilut olivat samat kuin lauantaina lisättynä luoksetulolla ja esteen kiertämisellä.

Doboilua emme ole unohtaneet vaan treenaamme sitä kolmisen kertaa viikossa, samalla rytmillä kuin fysiikkaharjoitteita. Sunnuntaina avasin vihdoin lajin ohjekirjan (Camilla Peura: Dobo - koiran kanssa kuntoon). Tähän asti olemme tehneet pallolla seisomista, istumista ja makaamista. Tänään siirryimme kumartamiseen seisten. Ensin opetin kumartamisen lattialla naksun avulla ja sitten siirryimmekin pallolle. Ihmeen nopeasti se hokasi mitä sen halutaan tekevän. Hauska pieni eläin.

Sunnuntain ohjelmaan kuului myös karstaus ja konetus. Turkin syövereistä löytyi tämän kesän punkkiennätys: viisi verenimijää, joista yksi oli pulleudesta päätellen aterioinut koirassa eilisestä asti. Luin juuri jostakin, että syksyn tullen punkit eivät suinkaan vähene, päinvastoin. Tänä kesänä noita ällötyksiä on poistettu 41.

Ei ollut sistiminen turha homma ollenkaan pihalla möyrimisen jälkeen:

Juu, pyörähdin vähän pihalla. Mistä arvasit?

Puomia hihnassa

Vähiin käyvät lomapäivät. Senkin vuoksi oli pakko ajaa aamulla hallille. Tuli taas mieleen viehättävä Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu -biisi, mitä en linkkaa tähän. Koksi ei ollut paria hyvää radanpätkää lukuunottamatta pätkääkään kuulolla, humputteli vaan omiaan. Ympäriympäriympäri hallia. Luoksekutsuminen oli tänään turhaa, ja toimivimmaksi metodiksi osoittautui vastakkaiseen suuntaan juokseminen, koiran kutsuminen ja palkkaus luoksetulosta esteen suorittamisella sekä lelulla.

Puomista koira kieltäytyi taas. Se lähti nousemaan sitä, mutta pysähtyi ylösmenon puolivälissä ja poistui esteeltä. Halusin kokeilla kieltääkö myös A-esteen, mikä kielisi fyysisestä ongelmasta, mutta A:n se meni nopeasti ja halukkaasti. Hihna siis esiin ja ei kuin puomille. Reippaasti kehumalla sain sen menemään puomin kolmesti. Sitä selkeästi pelottaa puomin korkeus. En voi käsittää mistä se on saanut tällaisen kammon yht'äkkiä, kun puomilla ei mitään ole tapahtunut. Ainoa järkeenkäyvä selitys on se, että tämänpäiväiselläkin radalla puomin alla oli putki ja se häiritsi koiraa. Inki oli ihan samanlainen. Treeniä lisää.

Keinua otin 3 kertaa molemmin puolin, senkin hihnassa. 2o2o onnistui hihnassa hyvin tälläkin esteellä.

Keppeihin viritin 6 ohjuria. Niiden loppupäässä alkoi taas rytmi löytyä. Pari kertaa koira tuli ulos ohjurittomasta kohdasta. Tänään pystyin jo hieman vedättämään vauhdin lisäämiseksi.

Lopetettiin treeni vauhdikkaaseen hyppy-putki -hässäkkään.

Kyllä taas turhauttaa.

Olen jumppauttanut Koksia fyssarin ohjeiden mukaisesti joka toinen päivä. Venytykset olen tehnyt dobo-pallon päällä, mutta pitää keksiä lisäksi joku matalampi alusta. Etutassut pallolle, takatassut lähelle palloa ja namilla koiran houkuttelu eteen ja ylös. Kylkivenytykset tehdään ainakin vielä lattialla. Koksi tulee dobolle mielellään. Tänään se meni pallolle maahan ensimmäistä kertaa. Myös osu-käskyn harjoittelu onnistuu pallolla. Sillä käskyllä koira hyppää pallolle, siirtää etutassunsa maahan ja jättää takatassut pallolle. Vapautan tässä tule-käskyllä, kuten esteilläkin.

Doboilua

Keskiviikkona ja torstaina treenattiin kotona vanhojen läksyjen lisäksi paikallaan seisomista stop-käskyllä häiriössä. Ollaan me myös doboiltu. Koira tulee nyt itse pallon päälle istumaan, kun pidän palloa paikoillaan jalkojen välissä istuen. Hyvin se siinä istua nakottaa, vaikka tutisuttaa. Pikkuhiljaa lähdetään lisäämään liikkumista pallolla, nyt vielä totutellaan. Pallolla saa muuten treenattua 2on2off-asentoakin.

Kuvaaminen on melko haasteellista ilman jalustaa. Pahoittelen kuvien laatua, mutta idea käynee selväksi.

 

 

 

 

Karvalelu

Heti töiden jälkeen lähdettiin juoksulenkille. Ilma oli mitä ihanin, lämpöä parisenkymmentä astetta ja pilvipouta. Auringon paisteessa tuli välillä vähän liiankin kuuma. Koksi on oppinut hienosti juoksemaan edelläni siten, että se ei vedä, mutta hihna pysyy kuitenkin ilmassa. Lenkin ällöosuus tuli eteen paluumatkalla, kun koira pysähtyi yllättäen ja otti jotakin vaaleaa suuhunsa. Kauempaa katsoen se näytti roskalta tai puunpalalta. En halua, että se kantelee mitään juostessa, joten tartuin toistaiseksi määrittelemättömään esineeseen poistaakseni sen koiran suusta. Palikka olikin lämmin ja karvainen. Hiiri. Tai myyrä. Jyrsijä. Hyi ällötys. Irrotukseen käyttämäni kiitos-käsky ei tuonut toivottua lopputulosta, joten jouduin avaamaan koiran leuat ja heiluttamaan koiran päätä, jotta hauska lelu putoaa suusta.

Toko-osuudessa treenattiin illalla maahanmenoa, mikä onnistui näin kotona oikein mallikkaasti. Peruuttamista seinän vierellä otettiin pariin otteeseen illan mittaan. Pitää muistaa itse aloittaa vasemmalla jalalla, jotta koira hiffaa mistä on kyse, muuten se istahtaa hyvin helposti. Testasin ensin miten suorassa koira pysyy pakittaessa, mutta koska se valui pahasti vasemmalle, siirryin seinän viereen siten, että koira on seinän ja itseni välissä. Ensin Koksi vähän kummeksui tätä, mutta suostui kuitenkin pakittamaan pari askelta. En usko, että menee kauan, että se peruuttaa ihan kunnolla useamman askeleen.

Dobo-pallolle Koksi nousi tänään ensimmäistä kertaa neljälle jalalle. Tuin palloa sen verran, että koiran olo ei ole kovin epämiellyttävä, sillä aikamoista tutinaa pallolla seisominen saa aikaan.

Kotitreeniä ja halleilua

Lauantaina olin treenikaverin ja Koksin kanssa seuraamassa tokon SM-joukkuekisaa Pieksämäellä. Päivä oli todella helteinen. MAH oli päivän jymy-yllättäjä voittaen SM-hopeaa! Joukkuessa kisasivat meidän entinen ja nykyinen tokokoutsi. Palkintojenjaossa oli ihan uskomaton fiilis. Aivan käsittämättömän upea juttu.

Viime keskiviikon jälkeen ollaan ahkerasti treenattu kotiläksyjä:
- kontakti koira perusasennossa peilin edessä (kontakti pysyy aika hyvin vaikka ohjaajan molemmat kädet liikkuvat)
- maahanmenoa (sekä edessä että perusasennosta maahan, missä vieläkin tarvitsee käsiavun. Olen jättänyt koiran paikkamakuuseen ja esittänyt sen ympärillä sadetanssia, kerran kuudesta kerrasta on noussut ylös, mistä palautus maahan, uusi tanssi + palkka onnistuneesta. Nyt se sietää kotona sen, että tulen sen viereen ja pyydän siitä perusasentoon.)
- jäävistä liikkeistä seisominen (kestää parin askeleen liikkumiseni eteenpäin. Pysähtyminen on edelleen napakampi kun peruutan itse)
- esteen kiertäminen (otettu molemmin puolin sisällä metallisen puuastian avulla, vastapäivään kiertäminen koiralle helpompaa. Välillä saatu hommaan vauhtia, mutta menee vielä hitaahkosti.)

Treenit olen edelleen pitänyt superlyhyinä ja superhyvällä palkalla. Lyhyin treeni on aamuisin juuri ennen töihin lähtöä, kestoltaan 2-3 minuuttia. Sytyttelysanana käytänä kotona sanaa iloisella äänellä sanottua tokotellaanko?

Viime perjantaina sain hankittua meille tasapainotyynyn ja tällä viikolla pitäisi tulla myös dobo-pallo. Syviä lihaksia ja tasapainoa olisi tarkoitus käydä harjoittelemaan. Sekä emännän että koiran.

Turkin kanssa on taas mennyt aikaa, sunnuntaina välipesu takkujen poistoineen (4 h), tiistaina tassujen ja mahanalusen konetus ja keskiviikkona kuonon konetus. Perjantaina pesu ja kuivaus + trimmaus. Poikkeuksellisesti teen näyttelypesun itse, kun trimmaajalla on useampi koira laitettavana lauantaiseen kotinäyttelyyn.

Illalla oli taas ohjatut treenit. Tällä kertaa paikalla olivat kaikki viisi koirakkoa. Päivän teemana olivat koiran rauhoittuminen ja kotiläksyt. Rauhoittumisella ymmärretään tässä sitä, että koira rauhoitetaan lötköttelemään paikoillaan treenitilanteessa silloin, kun koirakko ei ole suoritusvuorossa. Ideana on se, että tietyllä käskysanalla saadaan koira rauhalliseen mielentilaan, jotta se voisi rauhallisesti odottaa omaa vuoroaan on kyseessä treenit tai kisa/koetilanne. Tätä en tullut koskaan opettaneeksi kuumakalle-Inkille. Se kävi tuhannen kierroksilla agikisoissa omaa vuoroaan odottaessa. Koksi ei ole niin kiihtyvää sorttia, mutta hyväksi sillekin on osata olla vain, eikä hukata energiaa ylimääräiseen koheltamiseen.

Rauhoittumista treenasimme siten, että kävimme ympyrän muotoon istuskelemaan joko lattialle tai tuolille. Yksi kerrallaan demonstroi kotiläksyjään, ja muut rauhoittivat koiriaan olemaan paikallaan, ei siis varsinaisesti käskyn alla vaan rauhallisesti istuen tai maaten. Koksilla käytän käskyä/vihjesanaa käy siihen, joka tulee, itseni tuntien, lyhenemään käy-muotoon. Kaksiosainen käsky on vain helpompi antaa rauhoittavalla äänellä kuin kovin lyhyt, napakka käsky. Eka rauhoittumiskerta meni ihan kohtuullisesti, vaikka sitä lötköttelyä olikin reilu puoli tuntia per koira, mikä on aika paljon ekaksi kerraksi. Koksi ei oikein vielä malttanut pysyä makuulla vaan nousi usein istumaan, mutta tärkeintä tässä onkin, että koiran mieli on rauhallinen, ettei se ole kuin viulunkieli valmiina ryntäämään johonkin suuntaan.

Ennen rauhoittumista oli tietysti normikuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys, mistä viimeksi mainittu meni hyvin ilman namia.

Luoksepäästävyyden jatkoksi otettiin paikkamakuu. Tämä oli yksi meidän kotiläksyistä. Koksi meni maahan toisella käskyllä, pysyi hyvin paikoillaan. Palatessani sen luokse kaivoin idiootti namin treeniliivin taskusta ja sitä koira ei kestänyt, vaan nousi ylös. Laitoin sen uudestaan maahan ja palasin luokse. Koira nousi taas ylös. Kolmas yritys onnistui hyvin ja siitä superpalkka.

Kotiläksyjen tsekkausosiossa otettiin uudestaan paikkamakuu, mikä onnistui paljon paremmin kuin eka versio ja merkittävästi paremmin kuin viime viikolla eli edistymistä on tapahtunut. Vierelle tullessani koira aavistuksen väisti päällään, mutta ei kropallaan. Tässä pitää kokeilla sitä, että palkkaa siten, että koiran pää on mahdollisimman lähellä omia jalkojani, jotta koira joutuu lähestymään minua entistä enemmän. Täytyy tietysti varmistua siitä, että asento pysy muuten eikä koko koira käänny minusta poispäin. Muutoin kannattaa edelleen palkata maahan eikä pyytää koiraa perusasentoon läheskään joka kerta.

Katsottiin myös millä mallilla liikkeestä seisominen on. Edelleen pysähtyminen on napakampi kun peruutan itse ja nami lentää koiran taakse. Seuraamisessa asento oli paikoitellen väljä, mutta koira kuitenkin pysähtyi ja pysyi paikallaan, kun jatkoin itse matkaa pari askelta.

Vapaanaseuraamista (ei toko-sellaista) otettiin jokaiselle koirakolle. Koksi aloitti hienosti, mutta juoksi belgin ja cockerin luo, mistä se onneksi häädettiin pois. Luokseni se tuli kutsusta rynnätäkseen vielä katsomaan koutsin maassa olevia muistiinpanoja. Loppuseuruu sujui moitteettomasti. Kontakti oli seuraamisessa hyvä, joskin ajoittain tässäkin väljä.

Ryhmässä otettiin seuraamista ensi pareittain siten, että koirakot kävelivät toisiaan vastaan ensin koirat ulkopuolella ja sitten sisäpuolella. Tätä tehtiin myös kaikkien koirakoiden kesken, ja se osoittautui aika vaikeaksi vielä Koksille. Kontakti putosi useita kertoja, kun se vilkaisi toisia koiria, mutta äkkiä se palasi kontaktiin pienestä sanallisesta muistutuksesta. Pysähtyessä se ei malttanut tulla perusasentoon. Häiriötreeniä siis lisää.

Kotiläksyjä tuli taas:
- luoksetuloon pitää saada vauhtia ja sitä treenataan esteen kiertämisellä ja vauhtiluoksetulolla. Perusasentoon tuloa treenataan vain esteen kiertämisen kautta. Vauhtiluoksetulossa palkataan joko leluun koiran tullessa kohti tai sitten heittämällä lelu eteen
- paikkamakuu + minun palaaminen koiran vierelle
- jäävistä liikkeistä seisominen

Hallilta nappasin mukaan seurakaverin minulle jättämän dobo-pallon, ja pakkohan sitä oli päästä testaamaan heti. Pallo on kooltaan 45 cm eli ohjeiden mukaisesti noin 10 cm koiran säkää korkeampi (Koksin säkä on noin 33,5 cm). Aloitimme palloon tutustumisella siten, että Koksi laittoi etutassut pallolle ja siinä syöttelin sille nameja. Pidin palloa jalkojeni välissä, jotta koira ei tottumattomuuttaan vetäisisi heti kuonolleen pallon päältä. Kokonaan se ei vielä suostunut pallolle nousemaan vaan nostin sen siihen. Hallittua neliraajatutinaa kokeiltiin hetken aikaa. Sain sen myös pakittamaan siten, että etutassut olivat pallolla. Ekaksi kerraksi kelpo suoritus.

Doboilua näyttelytreeneissä

Näyttelytreenien aluksi saatiin tutustua Dobo-palloon. Kyseessä on munanmuotoinen jumppapallo, minkä avulla tähdätään koiran ketteryyden, tasapainon ja kehonhallinnan kehittämiseen. Kokeilussa ollut pallo oli kooltaan 65 cm. Ohjaaja pitää pallosta kiinni koiran ollessa sen päällä. Koiraa ei pakoteta tekemään liikkeitä vaan sitä tuetaan tavoitteena tehdä harjoitteesta koiralle miellyttävä ja mieluisa.

Koksi houkuteltiin pallon päälle namilla ja pienellä avittamisella takapäästä. Koiraa tutisutti kovasti, mutta se ei arkonut tilannetta lainkaan ja jopa kääntyili pallon päällä. Tämä olisi etenkin syvien lihasten kehittämiseen oiva peli.

Itse treenit menivät paremmin kuin varmaan koskaan. Koirakkoja oli vain kaksi meidän lisäksemme ja treeni pidettiin lyhyenä mutta intensiivisenä. Koksi ravasi hienosti pää pystyssä ja seisoi paikallaan kohtuullisen hyvin. Kunpa se malttaisi esiintyä myös Lappeenrannan näyttelyssä.