Vuoden viimeiset tokotreenit

Ryhmätreeneissä taas yksi ryhmäläisistä teki kehäänmenotarkin ja luoksepäästävyyden. Näyttivät taas molemmat vähän ahdistavan Koksia. Kehääntulotarkastuksessa se iski takapuolensa maahan ja luoksepäästävyydessä taas nousi seisomaan ja nuuhkutteli tuomarin sormia, mutta ei kuitenkaan väistänyt.

Paikkamakuu oli pidemmästä matkasta mitä ollaan koskaan tehty. Koksi kesti paikoillaan todella hienosti. Kerran se käänsi päätään oikealle ja kerran laittoi kuononsa lattiaa vasten (takuulla imppasi jotain hajuja), mistä kielsin. Hyvin se oli siihen verrattuna, että sen vieressä ollutta koiraa käytiin palkkaamassa välillä. Yksi taisi rivistä nousta seisomaankin.

Seuraavaksi mentiinkin koutsin tekemää kokeenomaista rataa, missä oli seuraavat osiot:

- seuraaminen + tötsän kiertäminen
- liikkeestä seisominen + koiran kiertäminen koiran pysyessä paikoillaan
- liikkeestä maahan meno, ohjaaja jatkoi eteenpäin noin viisi askelta ja palasi koiran luo, mistä perusasento
- neljän merkkikartion kiertäminen joko loivasti tai terävin kulmin oman valinnan mukaan
- luoksetulo
- tokohyppy

Kaikki viisi koirakkoa tekivät kelpo suorituksia. Koksin seuraaminen oli välillä väljää, mutta esimerkiksi neljän merkkikartion kierrossa se piti hyvin kontaktia. Tärkeää on, että liikun itse riittävän reippaasti enkä jää odottelemaan koiraa. Luoksetulo oli hyvä, tosin annoin käsimerkin. Tokohyppyyn se ensin varasti, mutta saatuani sen takaisin perusasentoon suoritti se hypyn tokalla käskyllä ja jopa jäi paikoilleen seisomaan hypyn taakse - ei kohtisuoraan hyppyä kohti, mutta ihan kohtuullisen hyvin.

Sitten muodostimme jonon, missä viimeinen koirakko lähti etenemään kiertäen muut koirakot ja asettui sitten ensimmäiseksi. Tätä jatkettiin myös siten, että eka koirakko kääntyi muita vasten ja pujotteli naamatusten. Molemmat osoittautuivat aika vaikeiksi tehtäviksi. Koksi ainakin oli silminnähden epävarma ja jännittynyt. Hyvä harjoitus, näitä lisää. En olisi uskonut, että erilainen muodostelma seuraamisessa voi vaikeuttaa hommaa merkittävästi. Yleensähän me ollaan seurautettu ympyrässä, ei jonossa.

Aivan lopuksi jokainen sai treenata yksilönä mitä halusi. Minä halusin ottaa kaukoja. Ylläri, ne eivät sujuneet niin hyvin kuin kotona, mutta kuitenkin hyväksyttävästi.

Nyt kun ollaan kotona treenattu päivittäin, niin kyllä sen eron treenaamattomuuteen näki hyvin selvästi. Koira ei ollut yhtään niin kuutamolla kuin viimeksi.

Nämä olivatkin vuoden viimeiset ohjatut treenit. Seuraavat ovatkin sitten uudenvuodenpäivänä. Kiitokset kaikille treenikavereille - hauskaa on ollut! Jatketaan samaan malliin! Suurin kiitos tietysti koutsille. Kiitos kärsivällisyydestäsi ja erinomaisista opeista. Ohjauksessasi on hienoa treenata!

Vasen! Eiku oikee!

Treenien jälkeen oli tällä kertaa vähemmän ranteet auki -olo kuin viime viikolla. Tekemistä pääsi paikoitellen kutsumaan yhteistyöksi.

Luoksepäästävyys: Koksi ei edelleenkään tunne oloansa tässä mukavaksi. Koutsi kokeilee ensi kerralla muutaman namin syöttämistä tässä yhteydessä.

Paikkamakuu: Treeneissä oli tänään 5 koirakkoa ja kaikilta paikkamakuu sujui todella mallikkaasti. Kestoa oli ehkä pari minuuttia. Välillä koutsi käveli koirien ja ohjaajien välistä ja kävi aukomassa ja sulkemassa ulko-ovea - ei vaikutusta. Siirtyessäni Koksin viereen se väisti kropallansa pysyen kuitenkin paikallaan. Tuota se ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Syytä sille en keksinyt.

Uutena liikkeenä aloitettiin harjoitella ohjattua noutoa. Koutsi asetteli riviin merkin ja 2 namikippoa siten, että esineet olivat linjassa ja merkki keskellä. Jokaiselle koriakolle hän tipautti namin toiseen kippoon ja oli toiseen vain laittavinaan, hämyksi sitä taidetaan kutsua. Tarkoitus oli lähettää koira merkille, pitää sitä tarvittaessa pannasta paikallaan ja sitten lähettää se käsi- ja suullisella käskyllä ensin toiselle ja sitten toiselle merkille. Pähkäilin sitä, käytänkö perinteisiä vasen-oikea -käskyjä ja käytänkö niitä siten, että kyseessä on minusta katsoen oikea vai koirasta katsoen (koirahan on ohjaajaa vasten merkillä, jolloin minun oikea on koiran vasen). Tähän on varmaan viisasta valita sellainen käsky, minkä kokeessakin jännityksen keskellä itse tajuaa. Vasen eiku oikee. Varsinaisessa liikkeessähän tässä noudetaan tietysti kapula. Koksi lähti hyvin molemmille kipoille, mutta ei vielä mielestäni hiffannut liikkeen perimmäistä ajatusta. Ihme kyllä se ei tarttunut namikippona toimineeseen pakasterasiaan ja lähtenyt viilettämään pitkin hallia se suussaan. En olisi ihmetellyt yhtään.

Nouto tulee olemaan meille haastava juttu. Tekemistä ainakin riittää. Se, tuleeko se olemaan mielekästä, onkin toinen tarina.

Tämän jälkeen jokainen sai ottaa yksilötreeninä mitä halusi. Valtaosa otti hyppyä, niin mekin. Tänään puudeli lähti innokkaasti hypylle, tosin tälläkin kertaa osin pyytämättä ja yllättäen, mutta siitä kehuin hillitysti. Ainakin alussa oli paljon sitä, että koira ei irronnut hypylle lainkaan, mikä arvelen johtuneen siitä, että se oli tottunut agilityn käsiohjaukseen hypylle mentäessä. Pari kertaa se karkasi noudon namikipoille ja pari kertaa hypyn jälkeen lähti vain ihmettelemään mihin nakki lennähti vaikka en mitään nakkia ollut edes ottanut vielä esille.

Hypyllä treenattiin myös kääntymistä ohjaajaan päin ja paikallaan seisomista ja tämä meni paljon paremmin kuin viime viikolla. Unohdin taas ottaa naksun mukaan treeneihin, sillä tässä liikkeessä, paikallaan seisomisessa siis, se olisi onnen omiaan merkkaamaan kohdan, kun koira tekee oikein. Pitää ostaa toinen naksu ja laittaa se treenireppuun, kun se vain aina tuntuu jäävän matkasta.

Viimeisenä otettiin luoksetulo. Ekalla koira varasti, kun oli kävelemässä eteenpäin. Oho-huudahdus ja koiran palautus istumaan. Uusi käsky, 5 metrin kävely, paluu palkkaamaan paikallaan pysymisestä ja uusi yritys. Otin luoksetulon namin kanssa, jotta saan varmasti koiran sivulle. Suurieleisesti näytin koiralle käsimerkillä, että olisi syytä tulla perusasentoon kiihdytyksen jälkeen. Näin se tekikin ja hyvä niin. Olen muuten vaihtanut tässä liikkeessä tule-käskyn sivu-käskyyn. Tärkeää tässä mielestäni meillä on se, että annan käskyn riittävän innostavasti. Pitää vain varoa, ettei käsky ole liian kiekuvainen. Ennen luoksetuloa sanoin treenikamuille, että jos tämä liike menee poskelleen, niin ranteiden nirhaus on aika lähellä. Tällä kertaa ne säilyvät koskemattomina.

Keli oli tänään karmea: pimeää ja vesisadetta. Hallin piha oli ällöttävän liejuinen. Oli koira taas näköinen. Huoh.

Treenikaverin tyttö oli tänään mukana hallilla. Hän piirsi Koksista hienon kuvan tarroineen kaikkineen:

Finlande zero points

Olisin toivonut hieman täpäkämpää toimintaa ja osaamista tänään ohjatuissa tokotreeneissä. En tiedä enkö osaa innostaa koiraa riittävästi vai palkkaanko liian vähän tai väärin, oliko kuun asento väärä vai peräti laji.

Kehääntulotarkastus sujui ihan hyvin, vaikka koira ei tätä vieläkään rakasta, sietää kuitenkin.

Paikkamakuu tehtiin tällä kertaa ringissä. Paikalla oli 5 koirakkoa. Koirat jätettiin paikoilleen (Koksi meni ekasta käskystä maahan), ohjaajat menivät ringin keskustaan ja kääntyivät koiraan päin. Kehua sai pysymisestä. Sitten käännyttiin 360 astetta ja taas seisottiin paikallaan. Sitten lähdettiin kiertämään koiria siten, että ne jäivät ringin sisäpuolelle. Koksi nousi kerran seisomaan aivan loppuvaiheessa, kun näki, että tulen sitä kohti. Laitoin sen uudestaan maahan, odotin pari sekuntia, menin sen vierelle, annoin namin etutassujen väliin ja vapautin. Tehtiin sama homma vielä uudestaan siten, että jokainen hortoili koirien lähellä miten halusi. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikoillaan. Pojo siitä.

Seuraavana kokeiltiin vielä sitä, että koutsi käskytti meitä antaen 3 kertaa käskyn ja vasta kolmannella piti itse antaa koiralle maahan-käsky. Ihme kyllä Koksi ei ennakoinut tässä, vaan oli hienosti perusasennossa kunnes itse käskytin sitä. Toinen pojo.

Seuraamista treenattiin myös ympyrämuodostelmassa. Kaikilla oli koutsin mukaan hyviä pätkiä, mutta varsinkin juoksussa ainakin oma koira erkani tosi pahasti. Pysähtymisestä kävi hienosti perusasentoon. Kolmas piste, mutta miinustetaan siitä nuo erkanemiset.

Ennen varsinaista treeniä kokeilin miten merkki onnistuu hallissa. Ei onnistunut, ei myöskään sitten, kun katsottiin millä mallilla kukin koira merkin opettelussa on. Kotonahan Koksi on jo useamman kerran tarjonnut täysin oikeaa asentoa merkin takana, jopa korjaten, jos se on ollut vinossa. Nyt ei ollut onnistua ei sitten millään. Merkki? Mikä? Jouduin viemään sen käsiavulla merkin taakse eikä se sittenkään ollut osata jäädä oikeaan asentoon. Huoh. Pitää nyt tehdä niin, että antaa suullisen käskyn ja jos koira ei heti mene merkille kuten pitää, täytyy harjoitusta helpottaa. Laskin, että tein 12 merkkiharjoitusta kotona viikon aikana. Ei uskoisi.

Tokohyppy ei osoittautunut sen helpommaksi. Koksi lähti kyllä hypylle, mutta varasti. Juuei. Sitten se lähti merkille, mutta ei kääntynyt minua kohti vaan jäi tönöttämään hypyn taakse täysin väärässä asennossa. Kerran menin sen luokse kuitenkin ja palkkasin paikallaan pysymisestä. Tätä pitää treenata nyt siten, että palataan ihan alkeisiin ja palkkaan sen hypyn jälkeen esteen yli, jotta koira kääntyy minua päin.

Jotta olisi jäänyt oikein hyvä mieli, niin vauhtiluoksetulokaan ei onnistunut. Ekalla kerralla se pysyi kyllä paikallaan, juoksi hurjaa vauhtia luokseni, jopa ohi, ja jäi seistä tönöttämään sinne. Ei millään tullut sivulle. Otettiin uusiksi, jolloin koira varasti. Jessus. Ei muuta kuin suullinen palaute, taisin sanoa aika napakasti äpäp tai vastaavan urahduksen ja koira takaisin alkuun. Maahan- ja odota-käskyt, kävelin 5 metriä ja palasin palkkaamaan. Sitten kolmas ja viimeinen yritys. Koutsi käski ottaa namin käteen ja jo hyvissä ajoin koiran tullessa antaa käsiapu sivulle tuloon. Näin tehden homma onnistui. Viime kerralla oli ihan sama juttu. En ymmärrä, miten se ei nyt yhtäkkiä muka osaa tulla perusasentoon.

Pisteet meni aivan nollille kyllä tänä iltana. Harrastaminen on joskus niin kovin palkitsevaa.

Ranskiskin jo tylsistyi

Ohjatuissa tokotreeneissä ei Koksi ollut tänään sataskarppina, mutta hommassa oli kuitenkin tekemisen meininki. Tänäänkin oltiin koko tunnin ajan ilman hihnaa. Kerran se yritti lähteä bc H:n luokse, mutta nappasin sitä niskakarvoista. Tässä kohtaa herra näyttelijän täytyi kiljahtaa puudelimaisesti, mutta uskoi kerrasta. Myös hypyllä se haahuili jonkin verran, mutta muutoin oli kivasti kuulolla. Kotiin tultua maistui taas uni, oli sen verran rankkaa puuhaa. Kerran käytiin autossa viiden minuutin huilaustauolla, kun tuntui, että koira ei jaksa enää keskittyä.

Mutta tässä illan ohjelma:

- kehäänmenotarkastus: ok, paitsi olisi pitänyt ottaa käskyn alle eikä antaa koiran haahuilla puolen metrin päässä
- luoksepäästävyys: hyvä
- paikkamakuu: meni maahan heti, käänsi päätään kerran suutaan naksuttelevan koutsin suuntaan, muutoin hyvä suoritus. Koutsin kehuessa koiria kesken kaiken päästi ranskis urahduksen, joka oli tulkittavissa lähinnä seuraavasti: "Me OSATAAN tää juttu, ja joka juuttahan kerta aina vaan otetaan tätä samaa tylsää makuuta." Hiukkasen alkoi ohjaajia tirskuttaa. Koiran viereen palatessa Koksi ennakoi ja nousi ylös. Damn. Käskin sen uudestaan maahan, otin joitakin askelia ja palasin. Sama juttu. Ja vielä kerran. Sitten kesti. Äh.
- seuraaminen ringissä: koiria seuruutettiin makkararingissä. Koksi erkani taas
- seuraaminen rivissä: koiria seuruutettiin pujotellen koirakoiden välistä. Tässäkin Koksi oli välillä turhan kaukana. Lenkillä sen seuraaminen on tosi kivan oloista, mutta hallissa homma kosahtaa aina.
- tokohyppy: oli koirassa vähän ylimääräistä virtasta ja hyppelehti omia aikojaan, kun koutsi kävi kuopaisemassa maata nakin merkiksi hypyn takana. Boing. Ja takaisin boing. Ja uudestaan. Jösses. Pari onnistunutta suoritusta saatiin kumminkin. Esteen takana odottamista treenattiin erikseen eli koira seisomaan kohti estettä, odota-käsky, itse siiryin esteen taakse ja paluu koiran luokse sivulle. Ja koira väistää. Tässäkin liikkeessä. Tätä ollaan treenattu kotona harva se päivä eikä siinä siellä ole mitään ongelmaa. Nyt vaan lisää treeniä muualla.
- luoksetulo pareittain: toinen koirakko hallin toiseen päähän ja toinen toiseen. Koksi varasti pari kertaa, jolloin koiran palautus ja uusi yritys. Kolmas kerta oli hyvä. Paikallapysymistä pitää treenata lisää. Kotonakin se on pari kertaa varastanut, joten nyt tähän täytyy kiinnittää ekstrahuomiota. Oltiin vielä cocker V:lle parina ja siinäkin yksi varastaminen, mutta viimeinen luoksetulo oli taas oikein hyvä.

Tämä olikin tämän kesän viimeinen treenikerta, sillä ensi viikolla emme pääse harjoittelemaan ja lokakuun alusta aloitetaan uudella kokoonpanolla, mutta saman koutsin ohjauksessa.

Tokoa ilman hihnaa

Tokoryhmäämme tuli tänään uusi koirakko, bc G. Oli jännä huomata, miten se ei herättänyt lainkaan sellaisia intohimoja koirissa kuin kuukausi sitten ryhmään liittynyt bc, myöskin narttu. En tiedä liittyykö tämä jotenkin ikään, sillä uusi koira on 9 kk ikäinen ja aiemmin tullut jo vanhempi, muistaakseni noin 4-vuotias. Merkillistä joka tapauksessa. Tänään paikalla olleet koirat, ranskista lukuunottamatta, bc T ja Koksi olivat kiinnostuneita tulokkaasta. Treenin alussa Koksi kävi haistelemassa sitä, mutta koiraihmisen peruskäskyllä (p****le) ja pienellä niskatukistuksella sain sen jättämään koiran ja kiinnittämään huomion minuun, mistä tietysti superkehut suullisesti.

Tänään oltiin siis koko treeni koirat irti. Mitään varsinaista karkaamisongelmaahan hallissa ei ole, mutta vähän mietitytti se, miten Koksi malttaa olla sinkoilematta muiden koirien luokse. Koko tunnin kestäneen treenin aikana se erkani minusta 5 metrin päähän vain kerran lukuun ottamatta yllä mainittua lähikontaktia bc:hen. Pidin koiraa tavallaan käskyn alla tai ainakin huomioin sitä koko ajan, ettei se ehdi edes ajatella haahuilua. Koira yllätti kyllä totaalisesti. Se oli todella hienosti lähelläni koko ajan, joko tehden jotain (seuraamista, kasipujottelua, maahan-istu, perusasentoon tulo) tai käy-käskyllä makoilua. "Siihen koiraan kannattaa ja voi luottaa", sanoi ranskiksen omistaja eikä ollut väärässä.

Illan treeni oli seuraavanlainen:

- luoksepäästävyys: kesti hyvin paikoillaan

- paikkamakuu: meni maahan ekalla käskyllä, pysyi hienosti paikoillaan vaikka bc:tä käytiin palkkaamassa välissä. Tällä välin uusi koirakko ja koutsi kävivät läpi omia juttuja, joten häiriötä tuli myös sivulta

- toinen paikkamakuu: koirat aseteltiin ympyrään kuono kohti keskustaa. Koirat jätettiin ja ohjaajat siirtyivät keskustaan kohti koiraansa. Tästä lähdettiin kiertämään ympyrää koirien takaa, suullinen vahvistaminen oli sallittua. Kaikki 3 koiraa pysyivät hienosti paikoillaan. Valitettavasti Koksi ennakoi, kun olin metrin päässä siitä ja nousi ylös. Laitoin sen takaisin paikkamakuuseen ja tein ylimääräisen kunniakierroksen, jolloin Koksi pysyi paikoillaan. Pääsin sen sivulle ongelmitta, vaikka se aavistuksen vetäisikin itseään minusta poispäin pysyen kuitenkin maassa. Uusi tilanne luultavasti sai aikaan tämän väistämisreaktion. Muutoin oikein hyvä harjoitus.

- tokohyppy: treenattiin siten, että koiran ponnistaessa lensi nami koiran pään yli sen eteen. Olin ottanut mukaan riittävän suuria nameja eli puoliksi leikattuja prinssinakkeja. Ainakin näkyivät. Eka suoritus oli hyvä, mutta sitten alkoi Koksilla olla vaikeuksia lähteä hyppyyn. Se ei vieläkään ymmärrä tätä liikettä. Hmm. Uskon, että tähän vaikuttaa se, että agissa se on tottunut käsiohjaukseen ja kun tässä liikkeessä ei itse saa liikkua, luulee koirakin, että viisainta vaan pitää takapuoli maassa. 3 tai 4 kertaa se saatiin kuitenkin hyppäämään siten, että koutsi kävi raaputtelemassa mattoa esteen takaa. Hyppyyn yhdistettiin esteen takana seisominen siten, että koiran hypättyä este, annettiin sille odota-käsky, itse mentiin takaisin esteen toiselle puolelle ja sieltä palattiin koiran luokse, mistä vapautus. Tässä harjoituksessa meni yhteensä arviolta 4 tai 5 kokonaista prinssinakkia. Siinähän sitä illallista jo olikin.

- seuraaminen: koutsi rajasi tunnarikapuloilla todella pienen ympyränmuotoisen tilan, missä oli tarkoitus seuruuttaa koiria vapaana. Hauska harjoitus, missä koirat olivat hyvin lähellä toisiaan. Vaikka mukana oli uusi koira, onnistui tämä harjoitus hienosti. Koksi erkani minusta joitakin kymmeniä senttejä pariin otteeseen, mutta palasi sitten seuruuseen. Mielenkiintoinen harjoitus.

- perusasento: we have a problem. Kotona treenataan tätä päivittäin, mutta hallissa se ei vaan osaa. "Sivu? What?"

- vauhtiluoksetulo: palkkaus leluun. Ei olisi päässyt pinkomaan lujempaa - upea.

Koira oli kaikesta namituksesta ja työskentelystä lopputreenistä jo aika puhki, mutta tuo viimeinen luoksetulo oli kyllä huippu. Hyvä treeni.

Juuri ennen treenejä kävin Mikkelipuistossa hakemassa auringonkukkia Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaisten maisemapellolta. Kiitos heille.

Kuin yhteisestä sopimuksesta

Ohjatuissa tokotreeneissä Koksi ja ystävänsä bc kunnostautuivat kyseenalaisella tavalla osoittamalla tänäänkin mieltään ryhmään uudeksi tulleelle bortsulle. Koksi haukkui sen pystyyn alussa. Todella typerää, etenkin kun uusi bortsu ei millään tavalla provosoinut muita koiria, päinvastoin.

Päivän epistolaan:
- kehääntulotarkastus ok, paitsi että koira veti koutsin luo
- luoksepäästävyys oli mallikas
- paikkamakuu: kaikki 4 koirakkoa riviin, käskystä jätettiin koirat, taidettiin juuri päästä kääntymiskohtaan kun Koksi ja sama ystävänsä bc ampaisivat kuin yhdestä sopimuksesta rivistä, Koksi vielä kaarsi sen uuden bc:n lähelle. Se jäi kuitenkin parin metrin päähän eikä mennyt ihan iholle, mutta olipa todella huono juttu. Tutustumaan se minun tulkintani mukaan halusi mennä, ei aggrena, mutta silti. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan. Pyysin ohjaajalta tietenkin anteeksi ja sanoin, että jos tällaista tapahtuu toiste, saa koiran ajaa pois ihan tosissaan. Bc:n ohjaaja sanoi hämääntyneensä tilanteesta niin, että ei ollut ehtinyt tehdä yhtään mitään. Kyseisen koiran päälle on kuulemma kaksi koiraa käynyt tokotreeneissä, joten sitäkin suuremmalla syyllä tapahtunut oli todella huono juttu. Otettiin uusi paikkamakuu, missä käytiin palkkaamassa paikallaan pysymisestä ja jätettiin koirat vielä uudestaan. Nyt ei ollut pysymisessä ongelmaa. Että voi harmittaa tämä episodi. Eihän tuossa mitään tapahtunut, mutta keljuttaa bc:n puolesta.
- perusasento: jokaisen perusasentoa katsottiin yksitellen siten, että koira pyydettiin perusasentoon koiran ollessa ensin edessä. Koksi tarvitsi useamman käskyn ja jopa lievän vartaloavun. Miten tämä voi olla näin vaikeaa, vaikka tätä on harjoiteltu jo vuosi? VUOSI! Kotitreeniin tämä siten, että koira pyydetään perusasentoon myös lennosta eikä sitä joka kerta esim. istuteta eteen ensin.
- jäävät: peilin edessä jokainen katsoi miten tämä onnistuu. Koksi ennakoi taakse lentävää namia seisomaan jäädessä. Maahanmenoon tarvitsee käsiavun.
-tokohyppy: tässä Koksi yllätti ja lähti targetille reippaasti 3 kertaa. Sentään jotain positiivista. Seuraavalle kerralle otettava mukaan isompia nameja, mitkä voi heittää hypyn yli, kun koira on lähetetty hypylle ilman targetia
- luoksetulo: vauhdikas ja tuli perusasentoon hienosti. Tämä oli hyvä.

Maahanmenoa joka välissä

Alkuviikon kotitokotreenit koostuivat liikkeestä seisomisesta, maahanmenosta, kontaktista häiriössä, kiertämisestä ja pakkittamisesta. Näitä testattiin tokon ohjatuissa treeneissä keskiviikkona. Ja kyllä huomasi mitä ollaan treenattu - Koksi tarjosi maahanmenoa joka välissä. Läksyistä katsottiin pakittaminen, mikä ei sujunutkaan niin helposti hallilla kuin kotona, sillä hallin seinä kaartuu aavistuksen sisäänpäin ja ns. kaatuu päälle. Kotona olen pyrkinyt siirtymään seinän viereltä kauemmaksi, mutta laihoin tuloksin, sillä koiran takapää lähtee heti viemään vasemmalle. Koutsi ehdotti kirjakujan rakentamista, mitä pitkin koiraa voisi pakituttaa. Pitää kokeilla. Toinen läksy oli liikkeestä seisominen. Se sujuu aavistuksen paremmin kuin viikko sitten ja koira jopa kestää paikallaan, kun otan itse pari askelta eteenpäin. Pikaisesti katsottiin myös seuraaminen, ja tässä kohtaa huomasin, että hupsis, enpä olekaan kuivaharjoitellut 90 asteen kulmia. Seuraamista ei kyllä ponnekkaaksi voinut sanoa. Tätä pitää treenata oikein urakalla.

Läksytsekkauksen jälkeen otettiin ryhmäpaikkamakuu. Koksi meni maahan ekasta käskystä, jäi hyvin paikoilleen ja antoi minun tulla vierelle ilman ylösponkaisua. Palkkasin sen maahan ja vapautin jessillä. Tästä tuli hyvä mieli, sillä selkeää edistystä on tapahtunut.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuraamista häiriössä. Muodostimme kaksi lähekkäin olevaa ympyrää, missä 3 koirakkoa käveli vastapäivään ja 2 myötäpäivään. Tämä sujui kaikilta yllättävän hyvin. Otettiin seuraamista, pysähtymistä ja täyskäännöksiä. Toisella kertaa tiivistettiin entisestään, eikä se oikeastaan vaikuttanut kovin pahasti. Normikävelyn lisäksi otettiin hidasta käyntiä ja juoksua. Ryhmätreenit ovat hyvin käyttökelpoisia, häiriötä kun ei itse pysty treenaamaan.

Liikkeestä seisomista vahvistettiin siten, että käskettiin koira seisomaan paikallaan sillä käskyllä, mikä kullakin on tässä liikkeessä, mulla siis stop. Koira oli alkuun vähän ulapalla, kun laitoin sen seisomaan ja annoin käskyn. Katsoi hieman hitaasti kuin sanoakseen, että juu, mä olen tässä jo paikoillani idiootti. Tähän yhdistettiin ohjaajan liikkuminen, ja johan alkoi tulla vaikeusastetta. Näyttelyissä koira seisoo minulla seiso-käskyllä, ja se nyt selkeästi yhdisti stop-käskyn näyttelypönötykseen, kun se seisoi kovin ryhdikkäänä takajalat taakse venytettyinä. Pitää varmaan yrittää saada se vähän uskottavampaan asentoon tokokoetta silmälläpitäen. Naksutin ja peili tulevat olemaan tässä harjoittelussa kova sana. Toisaalta ehkä se ei liikkeestä pysähtyessä edes yritä posettaa. Toivottavasti.

Viimeisenä käytiin vielä tokohypyllä. Vaikea uskoa, että lauantaina koira hyppäsi esteen yli ihan kivasti, mutta nyt ei sitten oikein millään. Hyppäsi kyllä lopulta, mutta ei siinä kyllä pätkääkään lennokkuutta ollut. Tätä pitää treenata siten, että koira lähetetään hypylle ja heti kun se on ponnistanut, heitetään esteen yli normaalia isompi nami, esim. puolikas lihapulla. Namin pitää olla riittävän suuri, jotta koira näkee sen. Kovin montaa lihapullaa pikkuötökän mahaan ei kyllä mahdu.

MUN rata

Aamukasilta oltiin hallilla valmiina treenaamaan keppejä ja kontakteja. Sähkölukossa oli jotain häikkää enkä päässyt sisään vaikka yritin reilun puolen tunnin aikana useita kertoja. Potutti. Otin sitten kontakteja ulkona eli A-estettä ja keinua. 2on2off onnistui tänäänkin hyvin A:lla. Keinua olemme menneet hyvin vähän, joten siihen oli nyt oiva tilaisuus, kun muutakaan ei oikein voinut treenata koiran ollessa hihnassa. Otin molemmin puolin kymmenkunta toistoa jarruttaen vielä kädelläni. Tänään Koksi otti ensimmäistä kertaa kontaktin myös keinulla. Vähän on vielä epävarma eikä erityisemmin pidä esteestä.

Tokohyppy oli myös ulkona, joten sitä otettin viimeisenä. Targetille lähetin hyppy-käskyllä ja yritin saada koiraa kääntymään minuun päin. Tämän jälkeen siirryin sen viereen ja pyysin perusasentoon. Saatiin onnistuineita suorituksia, mutta pitää päästä targetista eroon.

Yhdeksän jälkeen kurvattiin naapuriseuran aksakisoihin. Katsoimme ykkösluokkien hypärin ja agiradan. Hienoja suorituksia oli, mutta eirtyisesti makseille agiradalla ollut pöytä aiheutti ongelmia. Tuomari suoritti tuomariharjoittelua, ja heidän pitää ymmärtääkseni käyttää kaikkia esteitä, myös pöytää, ainakin kerran harjoittelun aikana. Harvoinhan pöytää näkee radalla.

Ensimmäistä kertaa Koksi oli sitä mieltä, että joku kisaa hänen radallaan. Oikein tosissaan sain rauhoitella sitä katselemaan kisoja haukkumatta ja vinkumatta ja vetämättä radalle. MUN rata, ajatteli se ilmeisesti mielessään. Taitaa junnu syttyä lajiin sittenkin.

Illalla tokoteltiin sisällä: kiertämistä, maahanmenoa, kontaktia häiriössä ja pakittamista.

Peruuttaminen alkaa onnistua seinän vieressä oikein mukavasti. Pitää pikkuhiljaa siirtyä pois seinän läheisyydestä.

Koksi ja korva.

Olipa ohjelmaa tokotreeneissä!

Olipa taas mukavat ohjatut tokotreenit. Meitä oli tällä kertaa paikalla 4 koirakkoa.

Alkuun taas tuttu luoksepäästävyys. Ekalla kerralla koutsi sanoi valmistautuessaan, että hän vain kävelee koiran viereen eikä kosketa. Olin ilman namia ekaa kertaa. Koksi nousi seisomaan. Otettiin uusinta, jolloin koira pysyi kuin pysyikin perusasennossa. Koskettamaan ei vielä päässyt, mutta eiköhän tämä tästä ala edistyä.

Sitten oli paikkamakuun vuoro. Viimeviikkoisen karkaamisen vuoksi jätin Koksille hihnan ja seison hihnanmitan verran sen edessä eli noin metrin päässä remmin päällä. Tapansa mukaan Koksi pysyi paikallaan rauhallisesti. Pari kertaa käänsi päätä sivulle, mistä kielsin sanomalla koiran nimen ja odota-käskyn. Ihan kelpo suoritus. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa mukaan pitkä liina.

Seuraavaksi otettiin yksittäin ruutua ja hyppyä hallissa ja seuraamista ulkona. Seuraamisesssa koutsi käskytti. Ensin seuraamista eteenpäin, sitten seuraamisesta pysähtyminen (ekalla jäi jälkeen ja vinoon, mistä huomautus "oho", ei palkkaa, vaan uusi seuraaminen + pysähdys, tämä hyvä), täyskäännös (melko tiivis, pitää vielä petrata), oikealle kääntyminen hyvä, vasemmalle kääntymisessä takapää ei pysynyt vauhdissa mukana ja koira oli n. 15 cm liian kaukana ja vielä vinossa. Seuraamisessa kontakti oli hyvä (on siihen panostettukin) koko ajan. Koutsin mukaan oma vauhtini on hyvä. Tähänkin olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä jos en kävele riittävän reippaasti, vaan hiiviskelen, on koirakin kuutamolla ja seuraaminen menee haahuiluksi.

Hallissa hyppy sujui hyvin. Koira kiinni, targetille nami koutsin laittamana, käsky "hyppy", takaisinhyppy samalla käskyllä. Nyt se hyppää empimättä. Talvellahan se ei ollut hypätä millään.

Ruutuun lähetys tehtiin koko ajan matkaa lisäten. Target taas ruudun keskellä, äänellä hetsaus ja sinne meni. Viimeisellä lähetyksellä, mikä oli ehkä 8-9 metrin päässä, koira jopa juoksi reippaasti, kun muilla kerroilla se meni sinne lönkytellen, mutta ei sitä kovin innokkaaksi menemiseksi kyllä voinut kutsua.Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruutua otetaan, joten siihen nähden olen suoritukseen tyytyväinen.

Lopuksi vielä ryhmässä tsekattiin maahan-istu -kuviota. Takajalat eivät saa vaihdossa liikkua. Muistettava myös, että koiran tulee istumaan noustessa oikaista itsensä kunnolla eikä jäädä lönöttämään puoli-istuvaan asentoon. Maahanmenoon pitää saada vauhtia. Koksi tekee varmasti, mutta ei kovin pontevasti. Istumaan nouseminen tuppaa jäämään aavistuksen vajaaksi. Näihin kiinnitettävä huomiota!

Koksi teki tänään yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli väsynyt treenejä edeltävästä kolmen tunnin ajomatkasta ja päivän hoidossa olosta. Todella hyvä mieli jäi tästä treenikerrasta.

Aa kiipee!

Juhuu, Koksi meni A:n epäröimättä! Viimeksi kun otimme kokonaista A-estettä, piti koira raahata esteen yläharjalle väkisin, nyt se suoritti koko esteen tuosta vaan. Oi onnea! Ennen tätä ilonkiljahduksia aiheuttanutta tapahtumaa otimme ylösmenoa pyöräytyksellä molemmin puolin viitisentoista kertaa. Kokonainen A-este mentiin sitten yhteensä kymmenisen kertaa. Toistaiseksi se pysyttelee aika lähellä minua (koira on hihnassa, jotta saan sen pysäytettyä alastulolle), mutta ei tietoakaan tutinasta ja hangoittelusta, mitkä olivat pinnalla viime kerralla.

Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.

Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.

Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.

Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.

Näyttelyteltta saapui

Koutsi piti meille ylimääräisen tokotunnin, kun olemme joutuneet jättämään väliin pari kertaa ja lisää on vielä tiedossa.

Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.

Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.

Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.

Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!

Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.

Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.


Kuva: Findogs

Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä

Tokon alkeiskurssin viimeinen kerta

Tänään oli Koksin tokon alkeiskurssin viimeinen kerta. 10 treenikertaa on mennyt hujauksessa. Vain yksi kerta on meillä jäänyt väliin.

Alussa tutut kuviot eli kehäänmenotarkastus (suht ok) ja luoksepäästävyys (ok). Seuraamista otettiin yksittäin. Tässä on muistettava pitää selkä suorana, polvet koukussa ja käsi nameineen koiran kuonon korkeudella siten, että sen tassut kestävät maassa eikä se pompi namia tavoitellen. Tiheä palkkaus!

Perusasentoa harjoitellessa on muistettava se, että itse täytyy olla paikallaan koiraa kutsuttaessa. Mulla on näköjään tapana liikkua vielä itse, kun pyydän Koksin sivulle. Koira siis yhdistää ohjaajan liikkeen ja käskyn, mikä ei todellakaan ole suotavaa. Käsiapujakin on vielä liikaa. Paikallaan seistessä ilman apuja, vain suullisella käskyllä homma olikin vaikeampi. Tämä treeniin ja sassiin.

Pysähtymistä treenattava myös vaihdelleen yhtä, kahta ja kolmea askelta. Askel, seis, koira istuu. Vielä ei saa ottaa yli kolmen askeleen seurauspätkiä.

Kysyin koutsilta lelupalkasta. Koksi nimittäin lelulla palkatessa jää mälväämään lelua eikä enää luovu siitä, jolloin homma menee pelleilyksi. Koutsin mukaan koiran pitää aktivoitua ennen kuin se saa lelun, koska eihän kokeessakaan saa palkata lelulla. Minulla se aktivoituminen on sana jes, mistä koira hyppää mun jalkoja vasten ja saa lelun. Esim. perusasennossa näin:
- koira istuu
- vapautus
- jes
- koira hyppää vasten eli on aktivoitunut
- lelu tippuu kainalosta tms.

Tokohypylle koira meni innokkaasti sekä namikupille että myös ilman. Tätäkin pitäisi ehtiä harjoittelemaan.

Istu-maahan: tässä koiraa autettava kädellä ei namilla, koska se hamuaa namia liikaa. Palkaa istu-asennosta ylös siten, että koira vähän jopa tavoittelee namia, jotta nousee istumaan ryhdikkäästi ylös asti.

Ensi kerralla siirrytään sitten jo jatkoryhmään. Nykyinen ryhmä jaetaan kahtia, jolloin yhdessä ryhmässä on vain 4 koirakkoa. Hyvä näin, sillä hallissa ei kovin isoa ryhmää pysty treenaamaan.

Tokotreeneissä maahanmeno sivulla

Tokotreeneissä oli ohjelmassa tokohyppy ja maahanmeno sivulla ja siitä ohjaajan siirtyminen koiran eteen.

Hyppyä treenattiin niin, että koira lähettiin hypylle (ilman vartaloapuja) ja koutsi palkkasi esteen toisella puolella. Pikkuhiljaa pitää päästä siihen, että koira hyppää esteen, kääntyy 90 astetta ohjaajaa päin jääden seisomaan, jolloin ohjaaja siirtyy koiran sivulle ja pyytää koiran perusasentoon. Tätä kannattaa treenata namittamalla siten, että koira lähetetään hypylle, käännetään namilla estettä päin, jätetään seisomaan, mistä vapautus.

Maahanmenoa harjoiteltiin aika pitkään. Koira maahan-käskyllä viereen maahan, josta ohjaaja siirtyy koiran eteen koiran jäädessä paikkamakuuseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Alussa piti ottaa vielä niin, että Koksi meni maahan minun edessäni. Siitä sitten pikkuhiljaa namin avulla päästiin sivulla tapahtuvaan maahanmenoon ja nanosekunnin paikalla pysymiseen. Tämä treeniin!

Tämän lisäksi käytiin läpi kotiläksyt eli istu-maahan, seisominen, istuminen ja maahanmeno. Opetettava etupalkka!

Treenaaminen ja "osaaminen" kotona ja vieraalla kentällä on kyllä niin erilaista. Huoh.

Onnistuneita tokohyppyjä

Ehdin imuroida ennen treeneihin lähtöä. Kävin katsastamassa Rahulan Rehun kevytmetallihäkkitarjonnan, ja varasin yhden.

Mentiin Jukan rataa, kun ei ollut koutsia. Eka rata meni oikein hyvin, toka ihan reisille.

Väliajalla Koksille hyppyä, jota ei onneksi arkonut. Huh. Tuija avusti toisella puolella. Joku koira haukkui radalla, ja Koksin oli vaikea keskittyä, mutta meni kumminkin viisi kertaa ihan ok. Paaaaljon treeniä lisää.

Tokohyppy ilman apuja, kiitos

Tokossa ensin kehäänmenotarkastus. Treenattava, sillä väistää.

Luoksepäästävyys oli melko hyvä, kesti melkein perusasennossa namilla. Lisää treeniä vaan.

Paikkamakuu. Teki 2 tai 3 hyvää suoritusta, sitten oli liikaa häiriötä tai jätkää ei vaan yksinkertaisesti huvittanut. Toistaiseksi unohda paikka-käsky, ihan palkkaa vaan maahan menemisestä.

Seiso – unohdin treenata tätä. Seisoi silti ihan ok, mutta ei todellakaan mikään nappisuoritus. Treenattava!

Perusasento. Treenattava peilin edessä. Treenattava myös ranneliikettä, nyt teen liian suuren kaarroksen, joten hakeutuu liian takaa. Asento on kyllä suora, että sikäli ok. Ottaa myös hienosti kontaktia.

Uutena oli hyppy. Koira perusasentoon, hyppy-käskyllä koira hyppää yli. Ei käsi- eikä mitään vartaloapuja tässä! Koiran tulee kääntyä esteen takana 90 astetta suoraan kohti ohjaajaa. Koira jää seisomaan. Ohjaaja kiertää esteen vasemmalta puolelta koiran viereen ja pyytää sen perusasentoon. Treenaa oviaukossa, jolloin koira ei pääse väistämään!

Treenattava myös sitä jes-käskyä ja hyppimistä. Aika vaikea mulle, kun en halua, että koira hyppii vasten.

Oli kivaa ja lämmin kelikin jatkui, noin 15 astetta. Lopussa Koksi yritti pölliä holskun neulotun lelun – oli aika hauska, kun se lelu oli oikeasti aika iso Koksille.