Inki

30.8.2013

Agi on kumma laji

Agility on kummallinen laji. Viikko sitten vetelin ranteita auki ja tänään tuntuikin niin mukavalta treenata, että oksat pois.

Syy huonosti menneisiin treeneihin löytyi taas peilistä. Ylläri. Ryhmämme toinen koutsi kiinnitti huomiota siihen, että en pidä tarpeeksi kontaktia koiraan. Melko vilkkaana koirana se ehtii bongata hallista vaikka mitä mielenkiintoista siinä siunaaman sekunnissa, kun olen hiljaa enkä kerro koiralle mihin mennään seuraavaksi. Ohjaukseen tarvitaan myös rutkasti lisää tarkkuutta. Ohjatessani koiraa putkeen se bongasi kyllä putken, mutta sellaisen, mikä oli koottuna A-esteen alle jemmaan. Musta vielä väriltään. Sinne meni. Huis vaan.

Toka veto meni melko mallikkaasti. Erityisen tyytyväinen olin takanaleikkauksiin, mitkä onnistuivat hyvin siihen nähden minkä verran niitä on treenattu.

Pitkäsen Eeva oli ulkokentällä kuvaamassa koirakoita seuran uusia nettisivuja varten. Koksilla otin A-estettä hihnassa, kun ei tuota edelleenkään uskalla irti päästää. Lisäksi kentän vieressä oli vielä pentukurssi käynnissä, niin houkutuksia eli potentiaalisia leikkikavereita olisi ollut liian lähellä, jotta koira olisi pystynyt keskittymään johonkin typerään 2o2o-asentoon.

Alla olevat 4 agilitykuvaa ovat kaikki Eeva Pitkäsen ottamia.


Kuva: Eeva Pitkänen.

Kuva: Eeva Pitkänen.

 
Kuva: Eeva Pitkänen.


Kuva: Eeva Pitkänen.
 

29.8.2013

Uutta intoa kotitreeneissä

Eilisistä treeneistä innostuneina tartuin tämänpäiväisiin kotiharjoitteisiin ihan uudella innolla.

- paikallaan seisominen: odota-sanalla tämä sujui todella hyvin ja koira pysyi paikallaan ilman mitään ongelmaa. Vahvistin oikeaa tekemistä naksulla. Jostain syystä naksuttimen käyttö on jäänyt pitkäksi aikaa, mutta nyt otan sen uudestaan käyttöön. Sillä on niin mahdottoman kätevä antaa koiralle tiedoksi, että se tekee oikein. Nyt se ei tarjonnut kertaakaan mitään maahanmenoa kuten eilen, vaan jäi seistä töröttämään joka kerta. Taisin ottaa 7-8 toistoa.

- perusasento eri suunnista: jätin koiran paikoilleen odota-käskyllä ja siirryin muutaman metrin päähän, mistä annoin sivu-käskyn. Koksi lähti innokkaasti ja tuli sivulle, mutta useamman kerran se jäi istumaan liian taakse. Se siirtyi oikeaan kohtaan toistaessani käskyn. Vääristä asennoista en palkannut, vaan annoin ainoastaan suullisen hieno sivu -kehun ja vapautuksen. Vartaloapuun jouduin turvautumaan, jotta koira ei jää liian taakse.

- jäävät liikkeet: maahanmenoa emme ole paljoa harjoitelleet, ja otinkin sen tämän viikon tärkeimmäksi treeniksi. Pyrin saamaan maahanmenon napakammaksi ja nopeammaksi. Klikkerillä merkkasin tässäkin. Koira jäi joka kerta hyvin maahan eikä edes yrittänyt pyrkiä ylös ilman vapautusta.

- luoksetulo: ei malttanut jäädä odottamaan, vaan karkasi pari kertaa. Saatiin kaksi oikein hyvää suoritusta, missä koira lähti innokkaasti ja tuli perusasentoon iloisesti hypähtäen.

Treenien jälkeen jumpattiin fyssarin ohjeiden mukaan koiran etutassut mapin päällä. Hieroin sen takajalat, nostelin ristikkäisiä jalkoja, tehtiin kylkivenytykset ja lopuksi vielä tasapainoiltiin hetki dobo-pallolla.

Olipa mukavaa!

28.8.2013

Toivoa-antavat tokotreenit

Tokotreenit olivat toivoa-antavat.

- kehääntulotarkastus: väisti, mutta antoi koskea.
- luoksepäästävyys: ei väistänyt ja antoi koskea, oikein hyvä
- paikkamakuu: maahanmeno kaipasi pienen käsiliikkeen, mutta muuten todella upea. Palattiin palkkaamaan pienen matkan päästä ja sitten pitkä paikallaolo koutsin liikkuessa ja taputellessa käsiään. Viidestä koirasta vain yksi poistui rivistä ja silloinkin muut jäivät paikoilleen. Koiran luokse palatessa palkkaus maahan ja vapautus. Superhieno!
- paikallaan seisominen (tokohypyn seisomisen treenaus): olen käyttänyt tässä stop-sanaa. Kotona pääsen askeleen päähän, mutta hallilla koira tarjosi pelkästään maahanmenoa. Se jäi seisomaan paikalleen muutaman kerran tässä yksilötsekkauksessa. Sivummalla kokeilin tätä uudestaan ja se sujui paljon paremmin. Koira jotenkin hämääntyi koutsista ilmeisesti. Myöhemmin kouluttaja kehotti kokeilemaan odota-sanaa käskynä. Sillä kokeilin illalla kotona ja homma toimikin paljon paremmin. Taidan jättää stop-sanan pelkästään jääviin liikkeisiin ja odota-sanan sitten hyppyyn.
- seuraaminen ryhmässä: tehtiin taas ympyräseuraamista kahdella kehällä siten, että kaksi koiraa oli sisäkehällä ja kolme koiraa ulkokehällä. Tässä kävelyä, juoksua, täyskäännöksiä, pysähtymisiä. Koksi oli mulla hihnassa, koska toiset koirat näyttivät kiinnostavan kovasti, olivathan ne todella lähellä, alle puolen metrin päässä. Tätä pitää treenata lisää.
- seuraaminen yksilötreeninä: kiersimme kahta törppöä kahdeksikossa koutsin taputellessa taas käsiään. Tavoitteena hyvä kontakti. Olipa vaikeaa. Kontakti tippui vähän väliä ja koira seurasi osin todella kaukana.
- sivulle tuleminen muualta kuin edestä: tämäpä olikin hankala. Koira pyydettiin pysymään paikoillaan odota-käskyllä, ohjaaja asettui selin koiraan ja pyysi sen sivulle. Onnistuneeseen suoritukseen tarvittiin katsekontakti ja käsiapu. Tätä otettiin useasta eri asennosta. Yksilötreenin jälkeen otettiin tätäkin sivummalla ja taas onnistui paremmin. Tämä kotitreeniin.

Oli taas ihan mahdottoman mukavaa. Ensi kerraksi pitää muistaa ottaa isompia nameja tokohyppyä varten.

23.8.2013

Kainalokyytiä

Agin ryhmätreeneissä ei onnistunut oikeastaan yhtään mikään. Koira ei ollut kuulolla vaan humputteli omiaan. Radalla oli paljon takaakiertoja. Jotkut niistä onnistuivat ja jotkut eivät. 7 esteen pätkää mentiin useaan otteeseen. Ongelmaksi osoittautui yleisen idiotismin lisäksi jälleen väärä putken pää. Jos Koksi on ensimmäisellä kerralla valinnut väärän pään, on sitä melko mahdotonta saada menemään toiseen päähän uudellakaan yrityksellä. Tälläkin kertaa koutsi joutui menemään seisomaan putken eteen blokatakseen sen kokonaan.

Koko homma ei tuntunut kiinnostavan koiraa pätkän vertaa. Koutsi ehdotti lyhyemmän radan, esimerkiksi neljän esteen tekemistä, mutta en tiedä onko mitään järkeä yrittää saada koiraa innostumaan lajista, jos se ei vaan sitä kiinnosta. Iloisestihan se hallissa kirmailee kuin päätön kana, mutta kun se nyt ei välttämättä ole se, mitä treeneissä haetaan.

Toisella vedolla koira suoritti ekan esteen, putken, ja sen jälkeen ampaisi hallin toiseen päähän. Kutsuin sen luokseni vähemmän kauniilla äänellä, ja siitä sitten lähdettiinkin kainalokyydillä autoon. Ei jaksa. Lajia on nyt harrastettu reilu vuosi, ja tuntuu, että koiraa ei vaan kiinnosta enkä itse osaa ohjata enkä osaa innostaa. Nyt on sellaiset fiilikset, että olkoon koko laji. Omatoimitreeneissä voisi huvin vuoksi käydä, mutta tokkopa meitä koskaan kisaradoilla nähdään.

21.8.2013

Kuin yhteisestä sopimuksesta

Ohjatuissa tokotreeneissä Koksi ja ystävänsä bc kunnostautuivat kyseenalaisella tavalla osoittamalla tänäänkin mieltään ryhmään uudeksi tulleelle bortsulle. Koksi haukkui sen pystyyn alussa. Todella typerää, etenkin kun uusi bortsu ei millään tavalla provosoinut muita koiria, päinvastoin.

Päivän epistolaan:
- kehääntulotarkastus ok, paitsi että koira veti koutsin luo
- luoksepäästävyys oli mallikas
- paikkamakuu: kaikki 4 koirakkoa riviin, käskystä jätettiin koirat, taidettiin juuri päästä kääntymiskohtaan kun Koksi ja sama ystävänsä bc ampaisivat kuin yhdestä sopimuksesta rivistä, Koksi vielä kaarsi sen uuden bc:n lähelle. Se jäi kuitenkin parin metrin päähän eikä mennyt ihan iholle, mutta olipa todella huono juttu. Tutustumaan se minun tulkintani mukaan halusi mennä, ei aggrena, mutta silti. Tällaista ei ole tapahtunut koskaan. Pyysin ohjaajalta tietenkin anteeksi ja sanoin, että jos tällaista tapahtuu toiste, saa koiran ajaa pois ihan tosissaan. Bc:n ohjaaja sanoi hämääntyneensä tilanteesta niin, että ei ollut ehtinyt tehdä yhtään mitään. Kyseisen koiran päälle on kuulemma kaksi koiraa käynyt tokotreeneissä, joten sitäkin suuremmalla syyllä tapahtunut oli todella huono juttu. Otettiin uusi paikkamakuu, missä käytiin palkkaamassa paikallaan pysymisestä ja jätettiin koirat vielä uudestaan. Nyt ei ollut pysymisessä ongelmaa. Että voi harmittaa tämä episodi. Eihän tuossa mitään tapahtunut, mutta keljuttaa bc:n puolesta.
- perusasento: jokaisen perusasentoa katsottiin yksitellen siten, että koira pyydettiin perusasentoon koiran ollessa ensin edessä. Koksi tarvitsi useamman käskyn ja jopa lievän vartaloavun. Miten tämä voi olla näin vaikeaa, vaikka tätä on harjoiteltu jo vuosi? VUOSI! Kotitreeniin tämä siten, että koira pyydetään perusasentoon myös lennosta eikä sitä joka kerta esim. istuteta eteen ensin.
- jäävät: peilin edessä jokainen katsoi miten tämä onnistuu. Koksi ennakoi taakse lentävää namia seisomaan jäädessä. Maahanmenoon tarvitsee käsiavun.
-tokohyppy: tässä Koksi yllätti ja lähti targetille reippaasti 3 kertaa. Sentään jotain positiivista. Seuraavalle kerralle otettava mukaan isompia nameja, mitkä voi heittää hypyn yli, kun koira on lähetetty hypylle ilman targetia
- luoksetulo: vauhdikas ja tuli perusasentoon hienosti. Tämä oli hyvä.

20.8.2013

Puomia hihnassa

Vähiin käyvät lomapäivät. Senkin vuoksi oli pakko ajaa aamulla hallille. Tuli taas mieleen viehättävä Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu -biisi, mitä en linkkaa tähän. Koksi ei ollut paria hyvää radanpätkää lukuunottamatta pätkääkään kuulolla, humputteli vaan omiaan. Ympäriympäriympäri hallia. Luoksekutsuminen oli tänään turhaa, ja toimivimmaksi metodiksi osoittautui vastakkaiseen suuntaan juokseminen, koiran kutsuminen ja palkkaus luoksetulosta esteen suorittamisella sekä lelulla.

Puomista koira kieltäytyi taas. Se lähti nousemaan sitä, mutta pysähtyi ylösmenon puolivälissä ja poistui esteeltä. Halusin kokeilla kieltääkö myös A-esteen, mikä kielisi fyysisestä ongelmasta, mutta A:n se meni nopeasti ja halukkaasti. Hihna siis esiin ja ei kuin puomille. Reippaasti kehumalla sain sen menemään puomin kolmesti. Sitä selkeästi pelottaa puomin korkeus. En voi käsittää mistä se on saanut tällaisen kammon yht'äkkiä, kun puomilla ei mitään ole tapahtunut. Ainoa järkeenkäyvä selitys on se, että tämänpäiväiselläkin radalla puomin alla oli putki ja se häiritsi koiraa. Inki oli ihan samanlainen. Treeniä lisää.

Keinua otin 3 kertaa molemmin puolin, senkin hihnassa. 2o2o onnistui hihnassa hyvin tälläkin esteellä.

Keppeihin viritin 6 ohjuria. Niiden loppupäässä alkoi taas rytmi löytyä. Pari kertaa koira tuli ulos ohjurittomasta kohdasta. Tänään pystyin jo hieman vedättämään vauhdin lisäämiseksi.

Lopetettiin treeni vauhdikkaaseen hyppy-putki -hässäkkään.

Kyllä taas turhauttaa.

Olen jumppauttanut Koksia fyssarin ohjeiden mukaisesti joka toinen päivä. Venytykset olen tehnyt dobo-pallon päällä, mutta pitää keksiä lisäksi joku matalampi alusta. Etutassut pallolle, takatassut lähelle palloa ja namilla koiran houkuttelu eteen ja ylös. Kylkivenytykset tehdään ainakin vielä lattialla. Koksi tulee dobolle mielellään. Tänään se meni pallolle maahan ensimmäistä kertaa. Myös osu-käskyn harjoittelu onnistuu pallolla. Sillä käskyllä koira hyppää pallolle, siirtää etutassunsa maahan ja jättää takatassut pallolle. Vapautan tässä tule-käskyllä, kuten esteilläkin.

17.8.2013

Toinen SERT plakkarissa!

Kouvolan kaikkien rotujen näyttelystä tärähti toinen SERT! Tulos oli täysin viikko sitten pidetyn Joensuun ryhmänäyttelyn toisinto eli SERT VSP. Aivan uskomattomalta tuntuu, että kaipaamani sertit saatiin 9 päivän sisällä. Nyt sitten odotellaan kaksivuotispäivää tammikuun loppuun, ja sen jälkeen lähdetään metsästämään viimeistä valioitumiseen tarvittavaa sinivalkeaa ruusuketta. Olen ilmoittanut Koksin neljään näyttelyyn loppukesälle, mutta ainakin osan niistä jätän väliin.

Rotuun oli ilmoitettu 13 koiraa, joista vain 3 urosta, Koksi nuortenluokkaan, yksi avoimen luokan uros ja yksi veteraani. Vetsku ei ollut paikalla ja avoimen luokan uros sai ERI:n ilman SA:ta, joten sen kilpailupäivä päättyi siihen. ERI:llä ja SA:lla Koksi oli siis paras uros ja sai SERT:in. Rotunsa paras -kehässä Koksi oli sitten VSP nuortenluokassa Koksin lailla kilpailleen Jade Garden Solid As A Rockin ollessa ROP.

Tuomarina tänään oli Helin Kasuk-Tenson Virosta. Tässä hänen arvostelunsa:
"Erinomainen tyyppi ja sukupuolileima. Kaunis pää ja ilme. Pitkät korvat. Erinomainen ylä- ja alalinja, kulmaukset, häntä, liikkeet, turkki ja temperamentti." NUO ERI NUK1 SA PU1 VSP SERT




Vas. Koksi handlerinsa kanssa, tuomari Helin Kasuk-Tenson ja
Jade Garden Solid As A Rock. Kuva: Maarit Karlsson.

Kiitokseksi koira sai kassillisen leluja, joista kuminen dinosaurus oli päätön reilussa tunnissa.

Sää Kouvolassa oli kehien aikana melko lämmin, mutta hyvin tuulinen. Vettä alkoi sataa oikeastaan vasta kun aloimme kasata tavaroita.

Järjestelyt Kouvolassa olivat hyvät, mutta hieman oli rahastuksen makua luettelon hinnassa (7 euroa!) ja parkkimaksussa (rataparkki 5 euroa tai  talliportin parkki 2 euroa). Sertistä sai palkintopisteestä muistolaatan ja VSP:stä pokaalin, molemmat laatoilla. Aiemmin ihmettelin, kuinka jotkut keräävät noita rumiluksia ja pitävät niitä vielä esillä, samoin kuin ruusukkeita. En ihmettele enää, sen verran hikeä ja kyyneleitä on vuodatettu näiden kahden sertin saamiseksi, että sietävätkin olla esillä.

Handlerina toiminut K kertoi mielenkiintoisen jutun näyttelyistä ja niiden aiheuttamista kuluista. Joku oli laskenut FI MVA -tittelin kustannukseksi yli 3.400 euroa. Tuohon summaan oli laskettu näyttelymaksut, polttoaineen hinta ym. suoranaisiin näyttelyihin uppoavat pennoset. Tässä linkki ko. blogitekstiin: http://valioluokkaa.wordpress.com/2012/03/25/11/. Koksilla 2 sertiä vaati 9 näyttelyssä käynnin. Kuluja en uskalla laskea, sillä tuohon näyttelymäärään sisältyy myös messarimatka viime joulukuussa hotelliyöpymisineen. Mutta, kuten ranskalaiset sanovat: "Quand on aime, on ne compte pas." Rakkaus ei kysy hintaa.



Koksi teki sen taas: väsyttyään leikkimään dinolla se asetti sen istuvaan
asentoon. Näin se toimii kaikkien lelujen kanssa.

14.8.2013

Peilailua

Tokoryhmässä aloitti tänään uusi koirakko, bc Hertta emäntänsä kanssa. Koksi kertoi mielipiteensä uudesta ryhmäläisestä kaunistelematta haukkumalla koiraparan pystyyn useamman kerran. Äkkiä se uuteen tyyppiin varmasti tottuu, nyt oli vain sitä mieltä, että me_treenataan täällä. Muut paikalla olijat olivat bc Top ja cocker Veikka.

Aloiteltiin luoksepäästävyydellä, missä Koksi pysyi hyvin paikoillaan kuten viime viikollakin.

Paikkamakuu oli kaikilla upea! Maahanmenoon Koksi tarvitsi taas vartaloavun, mutta muuten pysyi hienosti maassa, kuten kaikki muutkin koirat. Koutsi vaikeutti tilannetta kiertelemällä koirien välissä. Mielenkiinnolla seurasin Koksin reagointia siihen, kun kouluttaja lähestyi sitä takaapäin, mutta hyvin koira kesti paikallaan. Vain korvista näki, että sen teki mieli kääntyä katsomaan kuka takana kävelee. Palkkasimme kaikki koiran maahan, ja sieltä myös vapautus. Oli hienoa nähdä kuinka kaikki koirat pysyivät paikoillaan, etenkin kun mukana oli täysin uusi koira.

Seuraaminen taluttimetta oli parempaa kuin viikko sitten, erityisesti pysähtymiset. Yritin kiinnittää huomiota siihen, että otan pari aavistuksen hitaampaa askelta ennen pysähtymistä, että koiralla on edes joku mahdollisuus saada ennakkotieto siitä, että kohta olisi toivottavaa takamuksen olla maassa. Täyskäännökset olivat vielä vähän väljiä, mutta itse seuraaminen tosiaan paremmalla mallilla.

Läksyt katsottiin yksitellen. Maahan-istu meni meillä muuten hyvin, mutta Koksin pitäisi mennä maahan paljon nopeammin, sama juttu istumaan nousussa. Koksi ei heittäydy maahan vaan asettelee etutassunsa eteenpäin takapään pysyessä paikoillaan. Samalla tavalla se nousee istumaan. Pitää alkaa palkata vain nopeista liikkeistä. Koutsi arveli, että koira on hieman epävarma siitä, mitä sen pitää tehdä, koska perusasennosta maahanmeno on kuitenkin paljon nopeampi, samoin perusasentoon tulo on paljon napakampi. Tässä taas nähtiin se, miten omia tai koiran tekemiä virheitä ei itse näe, vaan siihen tarvitaan kouluttaja.

Kontaktia häiriössä treenattiin vasta asennetun peilin edessä yksittäin. Meillä peilistä taisi olla enemmän häiriötä kuin narupalloa maata pitkin vetävästä koutsista, kun herra näyttelypuudelin piti peilailla itseään joka kulmasta. "Joo, oon mä aika komee. Hyvä profiili. Katotaas vielä toi toinen puoli kuonosta. Juu, hyvältä näyttää." Malttoi se lopulta keskittyä itse asiaankin eli kontaktiin, minkä tippumisesta kielsin ja kontaktista annoin kehun ja namin.

Lopuksi tehtiin vauhtiluoksetulo, mikä oli hyvä ja nopea. Tavoitteena oli ottaa lelu esiin silloin, kun koira oli tullut kolmasosan matkasta, mutta lelu jäi jumiin taskuun ja sitä esiin kiskoessa ehti koira jo luokseni. Kehuin kuitenkin suullisesti, ja löytyihän se palkkakin sieltä lopulta. Tähän oli hyvä päättää treeni.

13.8.2013

Fyssarilla

Kävimme Jyväskylässä eläinfysioterapeutilla, sillä halusin tsekkauttaa koiran mahdollisten jumien varalta. Lisäksi olin huolestunut siitä, että Koksi ei ole koskaan venytellyt takaosaansa. Sain vinkin ko. fyssarista Töppösen ja Sienen blogista. Oli ehdottomasti kannattava käynti. Kerkelä oli asiantuntevin ja perusteellisin eläinfysioterapeutti mille olen koiriani koskaan vienyt.

Ensin katsottiin liikkeet ulkona kävelyssä, ravissa ja laukassa. Sitten siiryttiin sisälle, missä kopeloitiin koira läpikotaisin ensin pöydällä ja sitten lattialla. Näytti siltä, että Koksi yhdisti tutkimuspöydän trimmauspöytään eikä rentoutunut siinä yhtään. Odotti varmaan vaan, että kohta jostain ilmestyy karsta tai fööni. Pikkuhiljaa se suostui syömään fyssarin tarjoamia keittämiäni broilerin sydämen palasia ja rentoutui muutenkin. Oltuamme hetken lattialla palasi se pöydälle paljon paremmassa mielentilassa.

Koksilla oli kuin olikin lihaskireyksiä rinta- ja lannerangassa. Lapojen väliä tunnusteltaessa Koksi kääntyi toistuvasti ympäri näyttäen, että ei todellakaan tuntunut mukavalta. Näihin kireyksiin annettiin laseria. Molempia kireitä kohtia käsitellessä koiran silmät alkoivat luppaista ja se näytti selvästi nauttivan hoidosta.

Fyssari näytti miten Koksia tulee jumppauttaa. Ohjeeksi sain tehdä liikkeitä 3-4 kertaa viikossa

Kysyessäni agilityn jatkamisesta kehotti fyssari seuraamaan tilannetta, sillä olin alussa kertonut hänelle, että Koksi oli kieltäytynyt suorittamasta puomia ja A-estettä eilisissä treeneissä. Hyppyesteiden suorittamisesta ja sohvalle hyppäämisestä oli myös puhetta, eikä niissä ole ollut ongelmia. Pitää kiinnittää huomiota kieltäytymisiin oikein toden teolla. Jos näyttää siltä, että laji ei ole hyväksi koiralle, niin sen jatkaminen on sitten hyvin äkkiä nähty.

Kaiken kaikkiaan käynti oli erittäin positiivinen. Aikaa meni kaikkinensa reilu tunti. Ilahduin paitsi fyssarin perusteellisuudesta myös siitä, että Koksi oli vastaanotolla lopulta ihan reipas ja teki harjoitteita innolla. Lopussa fyssari sanoikin, että tähän on hyvä lopettaa, kun koira on iloisen näköinen ja kysyy ilmeellään: "Enkö ollutkin hyvä?"

Olen yhteydessä fyssariin syyskuussa, jolloin sovimme uuden käynnin. Illalla sähköpostiin kilahti vielä anamneesi ja kirjalliset ohjeet:


ANAMNEESI


Fysioterapia
ANAMNEESI:Koksi tulee ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Agia, tokoa, näyttelyitä harastaa, on ollut terve. Lonkat B/B, selkä ok. Ei venyttele takaosaansa, mikä huolestuttaa omistajaa.

STATUS: Ravissa takjalkojen takapotku on voimakas, ja ei tuo jalkoja pitkälle alle eteen päin, mutta ilmeisesti tuo takajalkojen liikerata rodunomainen. Liikkeet symmetriset. Istuma- ja seisoma-asennossa lantio suorassa, istuu alaselkä hyvin suorana. Tutkittaessa vasemman takajalan passiivinen liike eteen päin aristaa ja nykii jalkaa. Muuten jalkojen liikeradat hyvät. Rintarangan palpaatiossa reagoi lapojen takaa ja tuo alue on joustamaton ja lievästi kyfoottinen. Lanneranka joustaa alku- ja keskiosaltaan hyvin, mutta loppuosassa
ojennussuuntaan jäykkyyttä ja pehmytkudokset ovat kireät.

Takaosan lihakset vaikuttavat vielä keskentekoisilta, voimaa ja massaa ajan kanssa lisää
Fysioterapia: ft tutkimus, jonka jälkeen rintarangan mobilisoiva käsittely ja laserterapia, lannerangan mobilisoiva käsittely ja laserterapia. Kotiharjoitteeksi ohjataan:
-takajalkojen hieronta jalan takaosasta aina istuinkyhmystä alkaen polvitaipeeseen asti,myös sisäsivulta
- etujalat tason päällä, siitä namin avulla kurkotus eteen ja ylös niin että rintarankaan lapojen taakse tulisi venytystä, varotaan koiran pään liikettä taakse päin, koska tuolloin rasittaa ongelma-aluetta vain lisää. Tehdään myös rintakehää pyöristävää liikettä sekä molemmille sivuille, huolehdi, että koiran takaosa pysyy paikoillaan
- lannerangan mobilisoiva liike niin, että koiran etujalat tasolla, takajalat mahd lähellä tason reunaa, namin kanssa kurkotus ylös niin, että lanneselkä ojentuu, pieni painallus lanneselästä samaan aikaan
- jumppaa 3-4 kertaa viikossa niin, että toistot pysyvät hyvinä

Omistaja laittaa palautetta koiran tilanteesta, jonka mukaan sitten seuraava käynti.

12.8.2013

Mua hirvittää

Puolenpäivän aikoihin käytiin vetäisemässä 20 minuutin agilitytreenit hallissa. Teemana tänään oli eteen-käsky 4 hypyllä ja pituudella, kepit kuudella ohjurilla ja jälleen kerran hauskanpito kera runsaan palkkauksen.

Kepit sujuivat tänään paremmin kuin viime viikolla kuudella ohjurilla. Muutaman kerran Koksi erehtyi ohjurittomassa kohdassa. Näissä kohdin, kun se poistuu kepeiltä, on se ottanut tavakseen palata kepeille suorittamaan ne loppuun, mutta harvoin on osunut oikeaan väliin. Yritystä on ainakin. Olen kuitenkin kuljettanut sen takaisin keppien alkuun, sillä mielestäni koira ei opi mitään siitä, että se jatkaa esteen suorittamista siten, että se kädellä ohjataan oikeaan kohtaan. Jos se tarjoaisi oikeaa väliä, niin asia olisi toinen, mutta eipä tämä puudeli ainakaan niin fiksu ole.

Tänään jostain syystä puomi ja A-este tökkivät. Molemmille esteille se meni aluksi reippaasti, mutta sitten ryhtyi puomilla katselemaan alaspäin, mistä seurasi hirvitys, ja eteneminen stoppasi siihen. Näin tapahtui kolme kertaa. Ekalla kerralla houkuttelin sen suorittamaan esteen loppuun, mutta kahdella muulla kerralla annoin sen palata alkuun, missä se otti kuitenkin 2o2o-asennon. En ymmärtänyt mistä homma kiikastaa. Pitää seurata tilannetta.

Eteen-käsky meni mukavasti, samoin putkesta toiseen kilpajuoksu.

Oikein mukavat treenit, sillä koira oli todella hyvin kuulolla. Tänään se ei lähtenyt juoksentelemaan pitkin hallia kertaakaan. Ehkä päätön kirmailu loppuu pikkuhiljaa. Näin toivon.

Kotona ollaan treenattu viimeviikkoisten tokotreenien kotiläksyä eli kakeista maahan-istu-kuviota. Myös liikkeestä seisominen on ollut ohjelmassa ja maahanmeno tietenkin. Olen pitänyt treenit edelleen superlyhyinä ja kehunut äänellä ja nameilla. Koira on tehnyt innokkaasti ja iloisesti. Hyvä näin.

9.8.2013

Sertitili auki!

Tulihan se viimein sieltä, nimittäin eka SERT!

Perjantaiaamuna lähdin ajamaan Joensuun ryhmänäyttelyyn hyvin harmaassa säässä. Perillä raviradalla olimme klo 13.30, jolloin päästiin rokotustarkkiin ja luettelonostoon. Rodussa oli 6 koiraa, joista 2 nuortenluokan urosta, 1 vetsku-uros, 1 nuortenluokan narttu ja 2 avoinluokan narttua. Tapasin Koksin kasvattajan, Eija Halosen, jo parkkipaikalla. Hän oli lupautunut esittämään Koksin.

Raviradalla oli ollut lounasravit, ja portit avattiin vasta klo 14 todella uhkaavannäköisten pilvien kertyessä yllemme. Pelkäsin sateen alkavan ennen kuin saan teltan pystyyn. Kehän laidalle oli matkaa jonkin verran, ensin kaviouraa pitkin ja sitten nurmikentän läpi. Perille päästyämme alkoi aurinko paistaa, ja lopulta en omaa telttaa edes pystyttänyt, vaan asettelin trimmauspöydän Eijan teltan eteen. Pienen jaloittelukierroksen jälkeen nostin Koksin pöydälle ja Eija alkoi tasoitella sen turkkia. Ilma oli hyvin kostea ja auringon paistaessa trooppisen lämmin.

Kymmenisen minuuttia ennen kehää häivyin Koksin näkyvistä pyytäen näyttelyä seuraamaan tulleita äitiäni ja veljeäni mukaani. Alussa Koksi ei oikein suostunut ravaamaan Eijan kanssa, mutta tuomarina toiminut puolalainen Jakub Kruczek pyysi juoksuttamaan koiraa toisen kierroksen, ja sitten esiintyminen alkoi sujua. Pöydällä se seisoi hyvin. Kilpailuluokassa tuomari asetti sen toisen nuortenluokan uroksen, Executive Secret Millonairen, edelle. Lopputulema oli se, että Koksi oli VSP (ROP oli avoimen luokan narttu Aromatic Rock'n Dreams) ja sai ensimmäisen sertinsä! Wuhuu!

Tässä koko arvostelu, tuomarina siis Jakub Kruczek:
"Excellent size & type. Very nice head. Excellent topline & head. I'd like a better front. Very nice behind. Soft coat. Moves very well."

Kryptinen osuus: NUO ERI NUK1 SA VSP SERT.

Pokaalipose. Tukkakin on jo mennyt ihan vinoon
juhlinnan tuoksinassa.

7.8.2013

Tokotreenien saldoa

Lyhyesti ohjattujen tokotreenien saldoa:

Luoksepäästävyys: oli hyvä, ei noussut kosketuksesta, toimi ilman namia

Paikkamakuu x 2: lyhyessä paikkamakuussa ehti nousta istumaan ennen käskyä. 2 minuutin paikkamakuu oli hieno. Olen ottanut tavaksi lönköttää toisella lonkalla indikoidakseni, että tässä liikkeessä ei tapahdu mitään.

Ruutu: ei ole tehty pitkään aikaan. Ruutunauha odottaa kotipihalla vissiin lumentuloa. Kolmesta metristä ruutuun meno oli ekalla kerralla empivä, toisella jo parempi. 5 metristä ensin hetsausta, sitten ruutuun lähetys: meni juosten namikupille.

Maahan-istu: tämä kotiläksyksi. Itseni pitää sanoa istu nopeammin ja napakammin ja annettava nami nopeammin. Varmistu, että koira ei kurota namiin, vaan että se on riittävän lähellä koiran kuonoa. Vapauttamista varioitava, joskus 2 x istumaan, joskus vain kerran. Treenattava tätä lyhyissä pätkissä esim. 5 kertaa päivässä.

Vauhtiluoksetulo: oli innokas ja hyvä, palkkasin leluun.

6.8.2013

Viivaa pitkin kävelyä

Eilisen päivän riehuin pihan kimpussa enkä ehtinyt hallille lainkaan. Sen sijaan otettiin mikromittaisia tokotreenejä kotona, lähinnä jäävistä paikalla seisomista stop-käskyllä, maahanmenoa (tässä tarvitsi taas vartaloavun, huoh) ja peruuttamista. Tein treeneistä niin hauskat kuin mahdollista ja palkkasin paljon sanallisesti ja nameilla.

Aamulla hurautettiin hallille. Lämppäkierroksen jälkeen olin juuri menossa halliin, kun pihalle kurvasi isä arviolta 3-vuotiaan poikansa kanssa. "Saadanko me tulla katsomaan, kun te teette temppuja, kuten viivaa pitkin kävelyä?" Mieluiten olisin treenannut ihan yksin, mutta hyvä on saada joskus hieman erilaista häiriötreeniä. He seurasivat harjoittelua hipihiljaa. Kerran Koksi karkasi moikkaamaan poikaa, mutta palasi luokseni kutsusta. Isänsä mukaan poika vähän pelkää koiria. Annoin pojalle muutamia juustopaloja, mitä poika sitten uskaltautui antamaan Koksille. "Sano sille vaikka istu", kehotin häntä. Näin poika toimi, ja oli mielissään, kun koira häntä totteli. Tästä tietysti isot kehut hyvälle koirankouluttajalle. Kaikille jäi vierailusta hyvä mieli.

Olin ajatellut treenaavani keppejä, mutta toinen puolikas kepeistä oli mystisesti kadonnut. En lähtenyt sitä metsästämään mistään, vaan viritin ohjurit alkuun ja loppuun noille puolikkaille. Eipä ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut. Otin keppejä kolmessa erässä, ja viimeisellä saatiin onnistuneita suorituksia, myös siten, että lähdimme puolentoista metrin päästä keppien aloituksesta. Erehdyksestä neutraali "oho" tai "hupsis" ja onnistumisesta hurjat bileet. Koksiakin nauratti.

Ratatreeninä oli sama sunnuntainen pätkä, mutta putki houkutteli kovasti tänään silloin kun ei olisi pitänyt. Tehtiin muutama pätkä myös siten, että radalla oli puomi ja muuri. 2on2off unohtui pari kertaa, mistä kiepsautin koiran takaisin kontaktille ja silloin Koksi aina jättää takajalat todella ylös esteelle, on se sitten A tai puomi, ja oikein venyttää etujalkansa maahan, kuin sanoakseen: "Kyllä mä tämän osaan, unohdin vain, kun oli niin kiire."

Pitkästä aikaa otettiin myös keinua. Tänään jarrutin sitä enää todella vähän ja se vähän jo pamahti maahan. Tätä tein vain kaksi kertaa, muut toistot jarrutin ihan kunnolla ja vaadin 2o2o-asennon ottamista, mikä onnistuikin hyvin.

Radalla Koksin turkki taisi yhdellä hypyllä jäädä aavistuksen kiinni rimankannattimeen, mistä se ulahti. Tämän jälkeen oli työ ja tuska saada se hyppäämään tämä samainen este. Putken kautta se sitten onnistui.

Olen yrittänyt syöttää Koksille vähän uusia juttuja. Toissapäivänä kokeiltiin Muschin lohta ja eilen possurouhetta. Lohta se söi ehkä peukalonpään kokoisen palan ja possurouhetta kokonaiset 5 grammaa. Tänään treenien jälkeen annoin jauhettua naudanmaksaa ja kas, se maistui. Lihaa se nyt kuitenkin syö reippaasti ja painokin on noussut 5,5 kiloon. Viime viikolla aloin antaa Aptuksen Multidog-vitamiini- ja hivenainevalmistetta tablettina. Lisäksi se saa öljyä. Mitään ruokaan sekoitettavaa vitamiinia tai muutakaan on ihan turha laittaa, koska se vain aiheuttaa sen, että sapuska jää kokonaan syömättä. Yritän varioida lihoja ja tarjota myös jauhettua broilerinsiipeä kalsiumin saannin varmistamiseksi, mutta onhan tämä aikamoista taiteilua. Hengissä tuo kumminkin on.

4.8.2013

Onnistuneet sunnuntaiaksat

Sunnuntaiaamun aksat saivat hymyn huulille. Hyödynsimme hallissa ollutta rataa sitä luovasti soveltaen. Aluksi treenattiin slalomia siten, että koira jätettiin ekan esteen taakse, josta se kutsuttiin luokse, siitä ohjaus seuraavalle vasemmalla olevalle esteelle ja kolmas hyppy siten, että ohjaaja siirtyy lähelle estettä ja ohjaa koiran oikealla kädellä esteen yli ja ottaa sen vastaan vasemmalla kädellä, josta putkelle. Useamman epäonnistuneen yrityksen jälkeen saimme tämän onnistumaan. Pitää selvittää ohjauskuvion nimi jostakin.

Seuraava pätkä koostui kahdesta hypystä, takaakierrosta, kahdesta putkesta, joista toinen oli A-esteen alla, hypystä suoraan eteen, takaakierrosta ja putkesta. Ekalla kerralla Koksi meni hyvin toisen putken jäkeen olevalle hypylle saakka, minkä itse ohjasin huonosti ja koira kielsi hypyn. Tämän jälkeen en ollut millään saada sitä enää A:n alla olevaan putkeen. T tuli houkuttelemaan lelulla putken päähän. Lähetin koiran ekaan putkeen, mistä se ampaisi suoraan lelun luokse. Aikamme tahkottuamme saimme kuvion vihdoin onnistumaan.

Keppejä otin parissa eri pätkässä kuudella ohjurilla jättäen keskelle ohjurivapaita välejä. Koksi oli erehtymätön joka kerta! Ensi kerralla uskaltaa varmaan jo ottaa ohjurit keskeltä kokonaan pois.

Mahdottoman mukavat treenit oli tänäänkin. Joskus agility lajina tuntuu todella mukavalta ja palkitsevalta. Toinen ääripää onkin sitten ranteet auki -fiilis. Lajia harrastavat tietävät kumpiko fiilis on hallitseva.

Mahdottoman lämmin ilma oli tänäänkin. Heti aamusta mittari näytti 20 astetta. Ilmastoitu halli on vaan niin luksusta, että oksat pois.

2.8.2013

Mukiinmenevät aksatreenit

Kolmen päivän lomamatka aiheutti luonnollisesti taukoa sekä tokon että aksan treenaamiseen. Tänään päästiin kuitenkin aksan ryhmätreeneihin, mitkä menivät tälläkin kertaa ihan mukiinmenevästi. Eka radanpätkä meni taas hulluttelun puolelle, mutta tokalla radalla oli jo tekemisen meininki. Koksi oli hyvin kuulolla ja meni hyvin, kun vaan ohjasin riittävän napakasti. Ylläri. Koksi kaipaa vielä aika paljon nenästävetoa, tämä pitää yrittää muistaa.

Muuri tuotti ongelmia jostain syystä koiran kieltäessä esteen useamman kerran. Puomilla se ei kestä vielä ohjaajan liikkumista alastulokontaktilla. Nämä treeniin.

Kepit menivät oikein hyvin. Treenien lopuksi otin ne vielä neljä kertaa siten, että ohjurit olivat maksikorkeudella eikä niistä siis ollut meille mitään apuja. Kahdesti koira erehtyi, mutta sitten saatiin pari onnistunutta suoritusta. Ohjureiden määrää voi varmaan alkaa vähentää, sillä koiralle on nyt selkeästi tullut rytmi keppeihin.