Joulutreenailuja

Onpahan ollut varsinainen joululoma kelien suhteen - plussan puolella kaikkina muina päivinä paitsi jouluaattona ja vettä on vihmonut joka päivä enemmän tai vähemmän. Koira on joka ainoalla lenkillä kastunut likomäräksi vähintään tassuistaan ja mahastaan. Lumesta ei ole tietoakaan.

Treenailtu ollaan samoja juttuja mitä aiemmin joulukuussa eli jääviä liikkeitä, kaukoja, luoksetuloa ja merkkiä. Missään näistä ei mitään varsinaista läpimurtoa ole tapahtunut, mutta ehkä aavistuksenomaista edistymistä kuitenkin. Näillä mennään loppuvuosi.

20.12.2013 käytiin trimmissä. Seuraavana päivänä frisyyri oli muisto vain.

Viikon kotitokotreenit

Viikon ajan ollaan taas treenattu päivittäin vähintään kerran, joinakin päivinä jopa kaksi kertaa. Ohjelma on ollut joka päivä sama:

- jäävät (lähinnä seisominen): kotona jää taas hyvin paikoilleen ja antaa tulla viereen pysyen paikoillaan. Vielä pitää treenata sitä, että koira pysähtyy täpäkästi, nyt se usein ottaa vielä askeleen tai kaksi stop-käskyn saatuaan. Maahan menossa tarvitsee käsimerkin edelleen.

- hypyn jälkeistä paikallaan pysymistä on harjoiteltu siten, että olen asettanut sen tuolin taakse seistä tönöttämään, liikkunut parin metrin päähän ja palannut sen viereen.

- merkki: välillä osaa mennä seisomaan täsmälleen oikeaan asentoon ja toisinaan taas on ihan missä sattuu, useimmiten siten, että se seisoo merkin oikealla puolella itsestäni katsottuna

- kaukot: maahan-istu-seiso -kombinaatio on parantunut entisestään kotona. Nyt Koksi reagoi hyvin myös käsimerkkeihin

Tokoa ja takkuja

Viikon kotitreenit ovat painottuneet jääviin liikkeisiin, erityisesti seisomiseen. Sitä ollaan treenattu koutsin viimeviikkoisen vinkin avulla, missä olen jättänyt namin noin metrin päähän siitä kohdasta, mihin koiran tulee pysähtyä. Tämän kikan avulla olen päässyt kotona lähestulkoon joka kerta koiran viereen ilman että se väistää. Edistystä siis.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä luoksepäästävyyden teki taas uusi henkilö, naispuolinen tällä kertaa. Koksi oli selkeästi vähän hämmentynyt, aivan kuin se olisi miettinyt mielessään, että hetkinen, tämän liikkeen tekee nyt joku aivan väärä henkilö. Hyvin koira kuitenkin kesti istumassa eikä väistänyt edes kosketusta.

Paikkamakuuseen olin tänään erityisen tyytyväinen. Kahden koiran välillä tuli pientä nokkapokkaa, mutta Koksi ja sen vieressä ollut bc pysyivät todella hienosti paikoillaan. Bc:n omistaja sanoi, että härdellin alkaessa hänen koiransa oli vilkaissut Koksia, ja kun se oli maannut paikallaan, oli bc päätellyt, että näin tässä kuuluukin olla. Siinä ne makasivat vierekkäin välittämättä muista tuon taivaallista. Loistohomma.

Seuraaminen ja jäävät olivat aivan järkyttävää katsottavaa. Koiraa eivät varsinkaan jäävät liikeet kiinnostaneet tuon taivaallista.

Istu-maahan puolestaan meni oikein hyvin, samoin luoksetulo. Lopussa otettiin vielä noutamista. Tämä tulee olemaan Koksille todella vaikeaa, sillä sen on vaikeaa luopua lelusta, myös silloin, kun se saisi vaihdossa samanlaisen ja näin ollen samanarvoisen lelun. Pidin sitä siis hihnassa, ettei se sinkoa lelu suussa ulkoavaruuteen. Kyllä se haki lelun ja piti sitä suussaan, mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan aikomustakaan luovuttaa sitä minulle. Ei ollut yllätys. Pitää alkaa treenata tätä ihan tosissaan pitkässä liinassa.

Lauantai meni kauneudenhoidossa. Aloitin kynsien leikkauksella, korvakarvojen nyppimisellä ja naaman ja hännäntyven konetuksella. Puoli tuntia vierähti siinä. Turkin selvittelyyn meni 3,5 tuntia. Ilmat ovat olleet todella kosteat, ja turkki on päässyt kastumaan ja kuivumaan sen miljoona kertaa viime sunnuntaisen pesun jälkeen. Koko koira oli yhtä suurta takkua. Ihan muutaman kerran vain olin jo menossa hakemaan trimmaussaksia saksiakseni koko turkin pois. Sain sen kuitenkin selvitettyä jälleen kerran. Sitten pesu ja kuivaus, mihin meni pari tuntia. Tämän jälkeen ajoin kaupunkiin trimmausta varten. Itse trimmissä meni 1,5 tuntia. Karva oli kasvanut aivan käsittämättömän paljon kolmessa viikossa.

Siinäpä se päivä sitten vierähtikin - aloitin klo 9 ja koko homma oli hoidettu klo 19.30. Ei ole heikkohermoisen hommaa tämä. Etenkin kun tänään rätki sitten räntää päin näköä, ja päivän lenkki supistui puoleen tuntiin, kun koiran tassukarvoihin muodostui niin suuria nuoskalumipalloja, ettei se pystynyt kävelemään. Kotiin päästyä laitoin taas turboföönin laulamaan.

Asennepanta on tauolla. Se puolitoista tuntia, minkä pidin sitä koiran kaulassa viime viikolla, sai aikaan niin järisyttävät niskatakut, että panta odottaa aikoja parempia. Lyhyttä turkkia siis.

 

 

Trimmin jälkeen koira ehti pyörähtää kerran pihalla,
ja tasainen turkki oli muisto vain.

 

Asennepanta

Ostin viime viikolla vihdoin Koksille tokopannan. Sellaisen kaulaimen siis, jota laitettaessa koira mieltäisi, että nyt lähdetään tekemään töitä. Varsin passelin nahkaisen niittipannan löysinkin Rahulan Rehusta. Tähän asti olen käyttänyt sillä ainoastaan soljettomia silkki/satiinpantoja, mikä tarkoittaa sitä, että koiraa ei ole voinut napata kaulapannasta tarpeen tullen, kun se panta on ollut taskussa.

Tämäniltaisiin tokotreeneihin virittelin pannan jo kotona. Tottumattomuuttaan Koksi-paran silmät levisivät isoiksi, kun panta ilmeisesti tuntui niin mahdottoman omituiselta. Leveä se on, mutta nahka on todella pehmeää ja taipuisaa. Vielä hallissakin se katsoi minua kesken treenien siihen malliin, että ei ollut hyvä juttu ollenkaan tää uusi panta.

Normiulkoilutuksen jälkeen hallissa kävi nenään ihan selkeä koirankakan haju. Taisin mainita siitä ääneen Koksille ja hämärä mielikuva on, että olisin sitä asiasta jopa syyttänyt. Syyllinen löytyi kuitenkin omasta kengänpohjasta. Ulkona on tällä hetkellä niin pimeää, että siellä tuskin erottaa tumman koiran metrin päässä, saati jonkun löysän läjän.

Oli hallissa hauskaakin haisteltavaa, nimittäin pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoira Sienen TK2-sienikarkit. Hauska idea - kiitos kovasti ja onnea ennenkaikkea!

Tänään luoksepäästävyyden teki Olli, kuten viime viikollakin. Koksi jopa pysyi paikoillaan tällä kertaa. Edistystä siis.

Paikkamakuun sijaan tehtiin paikkaistuminen, mikä sujui kaikilta todella hyvin. Välipalkkaa käyttivät kaikki, mutta silti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun koiria pyydettiin istumaan paikoillaan pidempi aika. Yksikään ei mennyt maihin!

Sitten treenattiin liikkurin kanssa toimimista. Koutsi oli siis liikkurina ja toisti meille rivissä olleille jokaisen kohdalla sanan "Käsky", ja koiran oli määrä pysyä perusasennossa eikä ennakoida maahanmenoa. Kelpo suorituksia tässäkin.

Kaukoissa me ollaan koutsin mukaan edistytty. Pääsen jo pienen matkan päähän käskyttämään istumaan ja maahan. Jei!

Jääviä liikkeitä ollaan tehty useita kertoja kotona. Koska olen aiemmin treenannut niitä niin, että en ole palannut koiran vierelle, en ole tajunnut, että Koksi väistää aivan sairaasti kun yritän tulla sen viereen sen jäätyä seisomaan. Se ottaa useita askelia minusta poispäin. Sama ongelma meillä oli alussa paikkamakuussa. Koutsi käski harjoittelemaan tätä siten, että ennen liikkeen aloittamista käyn laittamassa targetille namin, pyydän koiraa seisomaan käskyllä, palaan lähemmäksi ja vapautan sen nopeasti jessillä namille, jolloin koira fokusoituu paikallaan seisomiseen ja namiin eikä ahdistumiseen. Täytyy kokeilla. Uskon, että homma vaatii useita toistoja, mutta koska väistäminen saatiin pois paikkamakuussa, en oikein näe syytä miksi sitä ei saisi kitkettyä pois tässä liikkeessä.

Jäävien maahanmeno oli ok, vaikka hallissa tarvitsikin käsiapua. Vierelle palaamisessa ei väistänyt, joten homma on paremmalla mallilla.

Seuraamista otettiin taas vapaana siten, että meillä oli käytössä puolet hallista. Siinä jokainen seurautti koiraansa koutsin seuratessa. Meillä oli ihan hyviä pätkiä, mutta vieläkin seuruu on väljää.

Lopuksi vielä ruutuharjoitus. Ruutuun target + nakkipala. Ensin lähetys parista metristä, missä ei ongelmaa. Toinen lähetys kauempaa oli myös hyvä - tässä näki, että ensimmäistä kertaa koira nautti ruutuun menemisestä, sillä se pomppi ruutuun ottaen välillä villakoiramaisia tasajalkapomppuja. Hauska elukka. Viimeisen kerran matkaa oli ihan reilusti, ja jätkähän veti ruutuun todella vauhdikkaasti. Asennepanta taitaa toimia!

Tämä on muuten blogini 300. postaus. Mukavahan tänne on kirjoitella. Välillä tulee selailtua vanhoja tekstejä. Olen iloinen, että aloin pitää tätä blogia, sillä muuten paljon asioita olisi unohtunut. Olen pari kertaa miettinyt mitä järkeä on pitää blogia, minkä nimi on outo. Kukas se toinen mustiainen on? Olen päätynyt kuitenkin säilyttämään nimen ennallaan, sillä Inkin menetys on vielä vahvasti mielessä. 24.1.2014 sen lähdöstä tulee kuluneeksi vuosi. Sitäpaitsi, jos joskus toisen koiran otan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se on väriltään, no, musta. Sitten on blogin nimikin taas kurantti.

 

 

Iloista työskentelyä pitkästä aikaa

Juhannusviikonloppuna ollaan jatkettu lyhyitä treenipätkiä pari kolme kertaa päivässä. Tämänpäiväisissä iltatreeneissä tapahtui jonkin sortin läpimurto: Koksin tekeminen oli taas sitä iloista ja innokasta työskentelyä, minkä pelkäsin hävinneen jonnekin!

Aloitettiin kontaktiharjoituksesta. Pyydän koiran aina ensin istumaan, mutta koska maahanmenoa on jankattu useita päiviä, löi koira itsensä maihin ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Nostatin sen istumaan ja sitten hommiin. Ensimmäistä kertaa heilutin juustopaloja noin 20 sentin päässä koiran korvista ylösalas ja ympäri näin. Koira vain napitti silmiin reilusti yli 5 sekuntia. Oikein häkellyin, kun heti, kun olin saanut namit käsiini ja aloin niitä liikutella, siirsi koira katseeni silmiini ja napitti vain. Vannon, että sen pään päällä olevassa kuplassa luki: "Idiootti, mutta tehdään niin kuin sä haluat. Happy now?" Kolme toistoa, ja kaikissa sama juttu: onnistuneita suorituksia.

Otin maahanmenoa ilman perusasentoon tuloa ihan vain edessäni, ja sekin onnistui ihan uskomattoman hienosti. Napakka maahanmeno hyvällä kontaktilla. Ei jestas, voiko tämä olla tottakaan?

Vielä jäävistä liikkeistä treenattiin pysähtymistä. Itse seuraamiseen piti innostaa äänellä, kun koira raahusti liian kaukana, mutta se heräsi eloon, kun tajusi, että pelkän seuraamisen sijaan otetaankin pysähtymistä. Käsiavulla ja stop-käskyllä koira pysähtyi ja pystyin jatkamaan matkaa yhden askeleen koiran jäädessä seisomaan. Tästä takapalkka. Ekaa kertaa pystyin jättämään koiran paikalleen edes lyhyeksi aikaa niin, että se tosiaan jää siihen eikä lähde hiippailemaan mun perään. Hyvänen aika, tässähän vallan ilahtuu.

Aamulla otettiin perusasennosta maahan menemistä ja lyhyttä paikkamakuuta siten, että olin itse polviseisonnassa koiran vieressä ja siirtelin polviani sivuttain ja taaksepäin peruuttaen. Olen siis palannut aivan alkeisiin. Tällä tavalla opetin koiralle perusasennon pentuna. Polviseisonnassakin koira paineistuu, kun palaan sen vierelle. Täytyy edetä ns. vauva-askelin.

Koksin haluttomuuteen saattaa olla ihan selkeä syy: kyllästyminen ja liian vähäinen kehuminen ja innostaminen. Missäs se peili taas olikaan?

Ruutu!

Sain vihdoin hankittua paikallisesta lemmikkieläinliikkeestä ruutunauhan ja merkkitötsät. Illalla töiden jälkeen otettiin pitkästä aikaa ihan kunnon treenit pihalla. Ekana sitä ruutua. Otin lähetyksiä targetille parista metristä viiteen metriin saakka. Muutaman kerran pääsi varastamaan namikupille, mutta muuten meni ruutuun käskystä kohtuullisen reippaasti juosten. Malttoi myös jäädä odottamaan perusasentoon, kun kävin laittamassa namin targetille. Treeniä tarvitaan paljon lisää, sillä se ei selkeästi tunnista vielä ruutu-käskyä, vaan useamman kerran sivulla ollessaan killitti silmiin hyvin kysyvän näköisenä käskyn kuultuaan. Tätä on treenattu vasta kaksi kertaa aiemmin, joten ei ole ihmekään, ettei homma ole vielä hanskassa.

Ruudun lisäksi otin seuraamista (hyviä, napakoita pätkiä, erittäin hyvä kontakti ja hyvä vire) ja jääviä liikkeitä käsiavuilla (seisominen edelleen vaikeaa).

Treenisession jälkeen käytiin nuuskuttelulenkillä. Lämpötila oli klo 19 aikoihin vielä lähempänä 30 astetta, joten kovin pitkää lenkkiä ei tehty. Koksi on ollut viimeiset pari viikkoa aika lailla levossa yskän takia. Tämänpäiväinen touhuilu ja varmasti hellekin selkeästi väsyttivät sitä, ja se vetäisikin tunnin päikkärit illalla.

Syöminen on ollut taas vähän sitä sun tätä. Torstaista sunnuntaiaamuun se ei syönyt reissussa juuri mitään, ja paino tippui 4,7 kiloon. Maanantaina ja tiistaina ruoka on taas maistunut vähän paremmin. Viime viikolla lihainen rasva oli sen suurta herkkua, mutta nyt se ei taas ole suostunut syömään sitä. Mahaa se vetelisi hullun lailla, mutta ei sitäkään määräänsä enempää voi antaa. Viimeisen viikon aikana olen antanut sille palalihaa, lihaista rasvaa, mahaa ja jauhettua broilerin siipeä.

Kotitiellä, parin metrin päässä mun pihasta oli kuollut kyy. Eipä noita ole aiemmin tänä vuonna näkynytkään. Pyrin pitämään nurtsin mahdollisimman lyhyenä jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia nähdä, jos sellainen tarhan puolelle eksyy.

Kuollut kyy on hyvä kyy.

Tokoa miniryhmässä

Tokotreeneissä oli privatunnin tunnelmaa, kun läsnä oli vain kaksi koirakkoa. Ensi alkuun tutut kuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Viimeksi mainitussa Koksi pysyi ensimmäistä kertaa paikallaan ja antoi jopa koskettaa itseään.

Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.

Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.

Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.

Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.

Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.

Aa kiipee!

Juhuu, Koksi meni A:n epäröimättä! Viimeksi kun otimme kokonaista A-estettä, piti koira raahata esteen yläharjalle väkisin, nyt se suoritti koko esteen tuosta vaan. Oi onnea! Ennen tätä ilonkiljahduksia aiheuttanutta tapahtumaa otimme ylösmenoa pyöräytyksellä molemmin puolin viitisentoista kertaa. Kokonainen A-este mentiin sitten yhteensä kymmenisen kertaa. Toistaiseksi se pysyttelee aika lähellä minua (koira on hihnassa, jotta saan sen pysäytettyä alastulolle), mutta ei tietoakaan tutinasta ja hangoittelusta, mitkä olivat pinnalla viime kerralla.

Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.

Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.

Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.

Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.

Näyttelyteltta saapui

Koutsi piti meille ylimääräisen tokotunnin, kun olemme joutuneet jättämään väliin pari kertaa ja lisää on vielä tiedossa.

Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.

Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.

Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.

Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!

Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.

Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.


Kuva: Findogs

Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä

Seuraamisen tarjoamista

Alkuviikko ollaan jatkettu jäävien (seiso, maahan) treenaamista, seuraamista sisällä ja lenkillä, perusasentoa ja vauhtiluoksetuloa. Eilen aloin pikkuhiljaa itse jatkaa omaa liikettä seiso-käskyllä. Pieni ajatuksen siemen jäi koiran päähän kytemään. Pari kolme kertaa se jäi paikalleen seisomaan, kun jatkoin itse matkaa, mutta tarvitsi tähän käsiavun. Yritän saada sen oppimaan ilman sen suurempia apuja, sillä ne täytyy kuitenkin jossain kohtaa häivyttää pois, mutta vielä tässä vaiheessa en näe niitä kovin suurena syntinä. Koutsi voi olla asiasta eri mieltä.

Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.

Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.

Jäävien treenausta

Tiistaina ja keskiviikkona treenattiin jäävistä seisomista ja maahan menoa siten, että itse peruutin ja koira seurasi edessä. Seisomisesta takapalkka ja maahan menosta palkka etutassujen väliin. Seisominen sujui yllättävän hyvin ja takapalkka osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Maahanmenoon kaivataan nopeutta, mutta hiotaan nyt ensin perusasiat kuntoon.

Jäävien treenausta

Nyt kun torstaisin ei ole enää Inkin ryhmätreenejä, ehtii viikollakin huolehtia kotihommista kuten uunin lämmittämisestä ja imuroimisesta.

Puuhastelujen lomassa harjoiteltiin parissa erässä jääviä. Pysähtymisessä tarvittiin vielä käsiapuja, mutta maahanmeno ja varsinkin istuminen alkavat olla aika hyvällä mallilla.

Sivulla maahanmeno on kotona oikein hyvä. Pystyn siirtymään koiran eteen ongelmitta. Tätä täytyy treenata kodin ulkopuolella, jotta se onnistuu muuallakin, kun harvemmin tokokokeita vissiin kotona järjestetään.

Luoksetulo parin metrin päästä oli myös ohjelmassa. Koira siis istumaan, odota-käskyllä jää paikalleen ja vasemman jalan kohdalla ollessa vapautus (jes) ja palkka. Kokeilin tätä lelupalkalla, mutta ongelmaksi muodostui se, että koira palkan saatuaan ei luovu siitä enää, vaan ryntää sohvalle järsimään sitä. Täytyy kysyä neuvoja viisaammilta.

Pienryhmätreeneissä on poweria

Tokotreeneissä oli kolmen koirakon tehoryhmä. Kyllä on luksusta saada treenata näin pienessä kokoonpanossa! Alkeisryhmässä oli 10 koirakkoa, mistä ymmärtääkseni 8 jatkoi ohjatun treenauksen parissa. Koska talvella joudumme treenaamaan pienehkössä hallissa, jaettiin ryhmä kahtia. Koutseillehan tämä on rankkaa, kun he vetävät samat kuviot kahteen kertaan, mutta meille koulutettaville kertakaikkisen hienoa.

Tänäänkin oli aivan superkivaa. Luoksepäästävyys oli tietysti kuvioissa ekaksi. Tämä meni tällä kertaa melko hyvin. Koksi pysyi istumassa eikä lähtenyt morjenstamaan.

Perusasentoa käytiin läpi. Siinä pitää alkaa häivyttää apuja, samoin kuin jäävissä. Vauhtiluoksetulon alkeita aloiteltiin. Sivu-käskyä käytän tässä itse, tai Koksisivu:
1. Jätä koira istumaan noin 2 metrin päähän istu-odota -käskyillä
2. Kutsu koiraa sivu-käskyllä
3. Koira kiepsahtaa sivulle, palkataan oikeasta asennosta.

Tähän liikkeeseen harjoitellaan vauhtia siten, että kun koira on tulossa vasemman jalan kohdalla (Koksihan kiepsahtaa edestä sivulle, ei siis kierrä jalkojen takaa), vapautetaan jes-sanalla. Samalla palkka (lelu) lentää taakse eli koiran näkökulmasta sen eteen. Ideana on se, että liike pilkotaan osiin motivaation ja vauhdin ylläpitämiseksi / lisäämiseksi. Jos vapautusta jes-sanalla ei anneta, odotetaan, että koira toimii annetun käskyn (sivu) mukaisesti ja tulee perusasentoon.

Jääviä käytiin läpi siten, että ohjaaja peruuttaa edelleen, kutsuu koiraa ("tule"), koira tulee namiin + kulloisenkin liikkeen käsky (stop, istu, maahan).

Ennen treenejä käytiin hakemassa asiamiespostista Tassu & Tarvike -verkkokaupasta tilaamani Brava-häkinpäällinen ja lampaannahkainen häkkialusta. Päällinen on juuri sopivan kokoinen. Sitä tullaan tarvitsemaan näyttelyihin mennessä sateisella säällä, jolloin koira ei kävele näyttelypaikalle itse, sekä kehän laidalla ennen lopullista turkin kunnostamista ja mahdollisesti kehän jälkeen.

Uusi häkinpäällinen on soiva peli.

Kotitokoa

Kotona on treenailtu iltaisin jääviä (maahanmeno, seisominen), sivulla maahanmenoa sekä istu-maahan-liikettä. Perusasentoa on myös muistuteltu mieliin, erityisesti ilman käsiapuja.

Jääviä ollaan otettu useammassa satsissa illan mittaan, ensin yleensä seisomista ja sitten myöhemmin maahanmenoa.

Näitä olen ottanut molemmilla koirilla. Oikein odotan, että jossakin vaiheessa pääsee treenaamaan kaukoja kahdella koiralla yhtä aikaa :) Niitä onnistuneita suorituksia siis. Siihen saattaakin muutama tovi vierähtää ennen kuin ne ovat hyvällä mallilla.

Tokossa jäävien liikkeiden treenauksen aloitus

Tänään päästiin ekaa kertaa tokon alkeisjatkokurssille. Viime viikolla olivat muut jo aloittaneet, ja menneet kuulemma oikein ruutuakin.

Aloitettiin maahanmenolla ja paikkamakuulla ohjaajan sivulla. Kyllä on meille vaikea liike tämä muualla kuin kotona. Maahan menee ilman käsiapuja, mutta ei millään pysy vielä paikallaan. Lisää treeniä!

Tänään aloitettiin jäävät liikkeet. Repertuaariin tänään kuului liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Molemmat otettiin siten, että ohjaaja peruutti, koira otettiin mukaan imuttamalla. Seisomisessa käskynä stop. Koiran liike pysäytetään napakalla käsiliikkeellä lähelle kuonoa/rintaa. Täytyy kiinnittää huomiota alusta asti siihen, että koira ei saa liikkua yhtään käskyn jälkeen. Vain oikeasta liikkeestä palkka. Maahanmenossa sama juttu: oikeassa kädessä nami, kämmen ylöspäin, imutetaan koiraa eteenpäin pari askelta, annetaan maahan-käsky ja saatetaan koira maahan käsiavulla.