Täysi kierros tasapainotyynyllä

Tänään Oliver teki ensimmäisen täyden kierroksen vastapäivään etutassut tasapainotyynyllä. Neljästä viiteen kertaan ollaan treenattu, joten nopeasti on poika oppinut. Tuli oikein hyvä mieli.

Koksilla jatkoimme samaa kiertämistä, mutta takatassut tyynyllä. Nyt onnistui jo kolme askelta. Se on niin mahdottoman tohkeissaan saadessaan tehdä jotain, että menee homma vähän säheltämiseksi välillä.

Oliverin perusasentoa harjoiteltiin myös. Hitaasti pitää edetä, sillä se on niin kovasti namin perään, että helposti asento jää vinoksi. Pyrin kiinnittämään ekstrahuomiota siihen, että palkkaan ainoastaan täydellisen suorasta asennosta.

Eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina käytiin metsälenkillä. Eilen Oliver-parka pysähtyi nyhtämään risuja turkistaan viiden sekunnin välein. Tänään muistin onneksi laittaa sille Koksille hankitun, ohuesta reiällisestä kankaasta tehdyn metsähaalarin. Jo vain oli mukavampaa kirmata vapaana, kun ei ollut koko ajan joku karahka jalkakarvoissa kiinni. Tänään Koksi oli minulla pitkässä liinassa. Kutsin sitä aina välillä luokseni silloin kun liina oli löysällä. Jos korvat olivat kadoksissa, annoin palautetta nykäisemällä liinaa ihan reippaasti. Koksilla oli valjaat, joten niskaan tämä ei käynyt yhtään, enemmänkin sen itsetuntoon. Palkkasin sitä myös aina, kun se tuli vapaaehtoisesti lähelleni kävelemään. Toivon, että vielä tänä kesänä voisin pitää sitä vapaana.

Pesin Koksin tänään ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Lyhyeen turkkiin meni puolta vähemmän shampoota kuin aiemmin eikä kuivaukseenkaan mennyt kuin reilut parikymmentä minuuttia. Jostain syystä kuivaaminen ja konetus olivat tänään sen mielestä erityisen epämiellyttäviä toimenpiteitä. En ymmärrä miksi. Hommat hoidettiin loppuun saakka, kuten aina, olipa se asiasta mitä mieltä hyvänsä.

Hei tehdään vielä jotain!

Perusasennon opettelua

Työmatkan aiheuttaman tauon jälkeen aloitin perusasennon opettamisen Oliverille. Pari kertaa olen sitä ohimennen kokeillut ja itse asiassa ekalla kerralla se muistaakseni vahingossa istahti oikeaan paikkaan ohjatessani sen siihen namilla. Oliverille ei ole istuminen mitenkään luontaista. Koska se oppi ensimmäisenä maahanmenon minun kanssani, tarjoaa se aina sitä ensimmäisenä kun yritän tehdä sen kanssa jotain sellaista, mitä se ei vielä osaa. Kovasti kaveri haluaa miellyttää ja tekee sitten sitä, mistä ainakin ennen on emäntä kovasti ilahtunut.

Nyt tein niin, että ohjasin koiran vasemmalle puolelleni, pyysin sen maahan, sen jälkeen nostin sen namimagneetilla istumaan ja sanoin muutaman kerran sivu-käskyn. Näitä otin kolme kertaa ja sitten namilla ohjasin sen sivulleni ja sanoin sivu. Siihen se istahti, jei! Yritän myös kiinnittää huomiota siihen, että se olisi kontaktissa. Yritän nyt viikonlopun aikana saada perusasennon edes johonkin kuosiin. Etenen hitaasti, jotta saan sen alusta alkaen tulemaan oikeaan asentoon eikä esim. vinoon.

Tasapainotyynyllä otin molempien koirien kanssa kääntyilyä. Koksilla ei ole ongelmia etutassujen ympäri pyörimisessä, joten sitä pyysin osu-käskyllä laittamaan takatassunsa tyynylle ja pyörimään etutassujen varassa. Kovasti oli taas pojalla intoa tehdä. Vielä ei olla edetty kuin muutama askel, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee. Oliver on aina yhtä halukas yhteistyöhön. Se otti jo kolme askelta etutassujen varassa; ei huonosti lainkaan.

Lenkkeilyä ja turkinhoitoa

Temppuilu dobolla ja tasapainotyynyllä on jatkunut. Koksi tekee nykyisin superinnolla - ylläri! Takajalkojen varassa pyöriminen tyynyn päällä edistyy pikkuhiljaa. Oliver otti mallia Koksista ja yritti samaa eikä yhtään huonolla menestyksellä. Muutaman treenikerran jälkeen uskon sen ottavan jo useita askelia, nyt se vielä helposti luiskauttaa toisen takajalan pois tyynyltä.

Tänään oli upea keväinen keli. Teimme vajaan puolentoista tunnin lenkin hienossa auringonpaisteessa. Lähtiessä klo 10.30 oli kotitie vielä jäässä, mutta palatessa se oli jo aivan velliä. Tämä ei sinällään haitannut, sillä ohjelmassa oli joka tapauksessa Oliverin pesu, koska olen viimeksi pessyt sen 3 viikkoa sitten. Lenkillä keskityin siihen, että koirat kulkevat joko edelläni vetämättä tai sitten käskyn alla vierellä-käskyllä. Treeniä tarvitaan lisää. Vierellä Oliver osaa olla paremmin kuin Koksi, mutta jos päästän sen hihnanmitan verran eteeni, alkaa se vetää. Ei paljon, mutta vetää kuitenkin. Siitä pitää päästä pois. En halua myöskään lenkkeillä siten, että koirat ovat koko ajan käskyn alla. Itselleni mieluisin vaihtoehto on se, että remmit ovat löysällä koko ajan. Voi olla, että joudun menemään siihen, että ne kävelevät aavistuksen takanani. Sen opettaminen saattaisi olla helpompaa.

Karstaukseen, pesuun, föönaukseen ja konetukseen meni kaikkinensa alle 3 tuntia. Manikyyrin ja korvien nyppimisen tein keskiviikkona. Oliverin turkin hoitaminen tuntuu todella helpolta Koksiin verrattuna. Se ei rimpuile vaan esimerkiksi karstatessa se vain maata rötköttää sylissäni. Föönauksen aikana se makaa trimmauspöydällä kyljellään. Tätä en ole saanut opetettua Koksille vaan sen olen aina kuivannut seisaaltaan.

Keskiviikkona käytin Koksin eläinlääkärin tarkastuksessa. Olin ilmoittanut vakuutusyhtiö Ifille, että valioitumisen myötä sen vakuutusarvo on noussut 3.300 euroon. Sieltä tuli pyyntö käydä tarkastuksessa, koska arvo oli yli 2.500 euroa. Närhisellä kävimme siis ja puhtaat paperit sieltä tuli. Toimitin ne Ifille, ja nyt ovat vakuutusasiat siltä osin kunnossa. Vakuutusmaksu nousi satasella 380 euroon vuodessa, mikä on todella korkea summa, mutta en ilmankaan uskalla olla.

Oliverille otin myös vakuutuksen. Sen vuosimaksu on ekana vuonna noin 240 euroa (10 % verkkokauppa-alennus) ja jatkossa noin 280 euroa.

Pesua vailla oleva Koksi.

Pariisin keväälle tuoksuva Oliver.

 

Iltratreenailua

Illan ohjelma alkoi lenkillä, missä Oliver tuli hienosti vierelleni kävelemään vierellä-käskyllä.

Sitten piilottelin nameja molemmille vuorotellen. Tämä oli toinen naminpiilotuskerta Oliverille. Pikkuhiljaa se alkaa ymmärtää mitä haen, kun sanon sille etsi.

Päivän treenituokiossa jatkettiin perusasennon opettelua Oliverin kanssa. Saan sen sivulle parhaiten liikkeestä, mutta istumaan se ei vielä ymmärrä käydä. Tässä harjoiteltiin myös kontaktia, ja ihan kivasti se sitä pitääkin. Tähän olen ottanut katso-käskyn, mitä ryhdyn käyttämään myös muulloin, kun haluan sen huomion.

Maahanmeno sujuu hyvin edelleen.

Dobolle se tulee hurjan innokkaana. Tänään tehtiin 3 x käännös vastapäivään sekä pari kertaa istuminen ja maahanmeno pallolla. Tasapainotyynyllä yritän saada sen pyörimään etutassujen varassa. Toistaiseksi se on ottanut vasta yhden tai maksimissaan kaksi askelta takajaloilla. Tänään se kokeili tulisiko palkkaa siitä, että se nousee kokonaan tyynyn päälle huojumaan. Tätä Koksi ei ole koskaan tehnyt, mutta se apinoi kaveria ja nousi tyynylle omalla vuorollaan. Molemmat ovat niin innoissaan pallosta, että pitäisi melkein olla vuoronumerot. Toista saa olla hätistelemässä pois, kun ei pallolle oikein mahdu kahta koiraa.

Koksille aloin opettaa tyynyn päällä pyörimistä siten, että takatassut ovat tyynyllä. Tähän on oivana käskynä aksasta tuttu osu. Nyt pitää vain saada se ymmärtämään mitä haluan sen tekevän. Nyt se muljauttaa takaosansa helposti pois tyynyltä.

Koksin kanssa muisteltiin mieliin esineen tuomista. Juu, ei onnistunut. Lähti kyllä nahkaisen avaimenperän perään, mutta näin nenän asennosta sen mennessä esineelle, että kohta lähtee luikkimaan karkuun se suussa. Näinhän siinä kävi, tai oli käydä. Sain sen luovuttamaan esineen kiitos-käskyllä. Ei nyt kyllä mennyt niin kuin elokuvissa, mutta ei tätä olla pitkään aikaan harjoiteltukaan.

Koksi syö edelleen hurjan paljon paremmin kuin ennen Oliverin tuloa. Nyt se popsii jopa kasvissosetta, mitä en olisi vielä jokin aika sitten uskonut millään. Paino sillä on pysynyt 5,1 kilossa vaikka se syö enemmän, mutta se juokseekin paljon enemmän nyt kuin ennen Oliveria. Oliverin ruoan kanssa saa olla paljon tarkempana, sillä siihen tarttuu ruoka todella hyvin. Oliver painaa 5,2 kiloa, kun tullessaan sen paino oli 300 grammaa vähemmän. Lihava se ei missään nimessä ole.

Eilen ja tänään pojat ovat olleet kahdestaan samassa huoneessa koko työpäiväni ajan. Ilmeisen hyvin on mennyt, kun vastaan ei ole kotiin tullessa ollut suolenpätkiä vaan iloisia koiria.

Vapaana juoksentelua

Päivän lenkki tehtiin lumisessa maisemassa. Kevät teki jo kovasti tuloaan, mutta eilen satoi useita senttejä lunta. Oliver näyttää olevan hyvin tarkka tassuistaan, sillä niihin kertyi aivan minimaaliset paakut lunta mitkä näyttivät häiritsevän sen kävelyä melkoisesti. Niitä piti pysähtyä repimään irti vähän väliä.

Pääsimme kuitenkin metsäautotielle, missä päästin Oliverin irti hihnasta ensimmäistä kertaa. Poika juoksenteli ehkä viiden metrin päässä ja kääntyi usein katsomaan, että remmissä oleva Koksi ja minä ollaan varmasti tulossa samaan suuntaan. Joitakin kertoja kutsuin sen luokseni, palkkasin namilla ja lähetin takaisin juoksentelemaan. Toivottavasti sama onnistuu joku päivä Koksinkin kanssa.

Oliver oppi tänään uuden käskyn: vierellä. Sitä käytän, kun haluan koiran kulkevan vasemmalla puoellani hihna löysällä. Kontaktia ei tarvitse pitää ja haistella saa, mutta remmi ei saa kiristyä. Oppimiseen ei valehtelematta mennyt kymmentä minuuttia kauemmin. Nyt pitää vain saada se tajuamaan se, että kun se kulkee remmin mitan minun edelläni, ei se siltikään saa vetää. Siinä on vielä tekemistä.

Aamulla Oliver jahtasi Koksia pihalla: https://www.youtube.com/watch?v=R7rPvYoPrtg&feature=youtu.be

Herneet kohtasivat

Illan kotitreeneissä Oliverin päässä taisi kaksi hernettä kohdata toisensa oppimisen suhteen. Se on koko ajan ollut innokas oppimaan, mutta terävin tekeminen on ollut hyvin lyhytkestoista. Tänään se teki hommia todella intensiivisesti ja erittäin hyvällä asenteella ja paljon normaalia pidempään. Aivan kuin se olisi hiffannut kuinka kivaa uuden oppiminen on. On se tähänkin asti ollut todella innoissaan oppiessaan jotain, mutta tämänpäiväinen iloisuus oli potenssiin sata aiempaan verrattuna.

Alkajaisiksi otettiin maahanmenoa, mihin tarvitaan vielä käsiapu. Se menee edelleenkin maahan nopeasti ja oikein heittäytyen.

Sitten halusin katsoa josko se olisi valmis oppimaan istumaan käskystä. Olen pari kertaa yrittänyt saada sen istumaan viemällä namia sen pään yli siinä onnistumatta. Kaksi kertaa olen ehtinyt sanoa "istu", kun se on istahtanut spontaanisti. Tänään otin namin käteen enkä sanonut yhtään mitään. Pidin namikättä rintakehääni vasten. Ensimmäistä kertaa Oliver alkoi tarjota tekemistä, sitä ainoaa mitä se osaa eli maahan menoa. Jei! Siitä ei namia tullut, joten vein taas namikättä sen pään päälle ja sanoin istu. Sitten se vain istahti, niin kuin olin toivonutkin. Ei huono juttu ollenkaan. Kaveri oli kehuista todella innoissaan, joten treenit jatkuivat.

Nyt houkuttelin sen namilla perusasentoon ja se seurasi kättäni, tuli vasemmalle puolelleni ja istahti, vahingossa kyllä, mutta istui silti. Olen pari kertaa aiemmin yrittänyt saada sen edes jotenkuten vasemmalle puolelleni siinä onnistumatta, mutta nyt aika oli näköjään kypsä. Otettiin vielä viisi toistoa, mutta istumaan se ei enää käynyt. En halunnut vaatia liikaa yhdellä kertaa, joten tämä jätettiin tähän.

Vielä kokeiltiin seuraamista ensimmäistä kertaa ja sekin lähti etenemään kivasti.

Loppupöllöilyt vielä dobon päällä, minkä päälle Oliver hyppää innokkaasti. Harjoiteltiin itsensä ympäri kääntymistä, mikä oli vähän hankalaa, kun koiralla oli niin mahdottomasti intoa tehdä, että se liukui useamman kerran pallolta pois. Takaisin se hyppäsi ilman ongelmia. Saimme yhden onnistuneen suorituksen vastapäivään. Halusin vielä kokeilla suostuuko se menemään maahan pallon päällä ja kyllä, hyvin onnistui. Siihen päättyi tämän päivän harjoitus.

Aivan selkeästi sen päässä tosiaan tapahtui tänään jotain. Loistojuttu.

Ai niin, istumisen vastapainoksi muistuttelimme mieliin myös stop-käskyä, millä käskyllä Oliver seisotetaan vapaasti näyttelyissä. Ei ollut unohtunut.

Koksilla otin doboilun lisäksi seuraamista, liikkeestä seisomista ja kakeja. Kyllä maistui tekeminen sillekin, kas kummaa.

Huomasin juuri, että tässä sitä bloggaillaan täyttä päätä, vaikka homman piti loppua. Miten tässä näin kävi?

Uudet valjaat

Olin kuullut paljon hyvää Julius K9-valjaista. Pakkohan niitä oli lähteä katsastamaan, kun Koksille keväällä 2012 ostamani valjaat olivat jääneet nafteiksi. Ympärysmittaa olisi tarvinnut olla vain kolmisen senttiä enemmän, mutta minkäs teet, pienet olivat.

Ihastuin hehkutettuihin valjaisiin saman tien. Hinta oli aavistuksen suolainen, 40 euroa, mutta uskon, että tässä on valjasta pitkäksi aikaa. Ne ovat todella nopeat pukea päälle, sillä koiran tassuja ei tarvitse nostella lainkaan. Päälenkin pujotus, vatsaremmin kiinnitys ja voilà.

Keväisellä lenkillä

Vapaapäivänä paistoi kerrankin aurinko. Lähdimme pitkähkölle yhteislenkille, minkä jälkeen yritin napsia kuvia pihassa.

Olotila on Oliverin, valioitumisen ja Koksin uuden lookin myötä Happy

Oliverin turkki on pahasti pesun tarpeessa.

Oliverin oppivuodet alkoivat

Oliver on ollut talossa nyt vajaat kaksi viikkoa, ja tuntemus siitä, että tässä on täydellinen koira minulle, on vain vahvistunut. Se on hyvin innokas oppimaan, erittäin kuuliainen ja aina ihan mahdottoman iloinen.

Näiden parin viikon aikana Oliver on oppinut menemään pois pöydästä käskettäessä (kyseistä käskyä käytän, jos ruokaillessani koira yrittää laittaa etutassunsa reisilleni), ottamaan kontaktia ennen ruoan saamista, pitämään kontaktia heilutellessani namia molemmissa käsissäni, menemään maahan (tämä onnistuu hyvin pienellä käsiavulla, lisäksi maahan meno on täpäkkä maahan heittäytyminen eikä mikään tassuttelu) ja hyppäämään dobo-pallon päälle ja tasapainottelemaan siinä. Pallolle se nousi jo toisella treenikerralla, mikä on mielestäni todella nopeaa oppimista ja uskaltamista. Tasapainotyynyn avulla olen alkanut opettaa sille takapään käyttöä siten, että koiran etutassut ovat tyynyllä ja takatassuja siirtämällä on tavoitteena tavallaan kiertää ympyrää. Lenkillä se osaa mennä tien laitaan reunaan-käskyllä.

Tästä se lähtee. Katsotaan nyt, lähdetäänkö jossain vaiheessa harrastamaan esimerkiksi aksaa harrastusmielessä tai tavoitteellisesti. Aika näyttää.

Koksi ja Oliver tulevat edelleen hyvin toimeen keskenään. Pari kertaa olen joutunut olemaan erotuomarina, kun mieluinen lelu tai siankorva on sattunut kiinnostamaan molempia yhtä aikaa, mutta tuokin kähinä on ollut todella lievää.

Toistaiseksi olen jättänyt ne eri huoneisiin lähtiessäni töihin, mutta uskon, että voin jättää ne kahdestaan hyvin pian. Tärkeä syy toisen koiran ottamiselle on se, että Koksi saa kaverin. Pikkuhiljaa treenataan sitä, että ne pärjäävät päivän keskenään.

Tämän viikon aikana pojat ovat alkaneet leikkiä keskenään paljon enemmän. Tässä video torstaiaamulta (videossa Koksi etualalla). Koksi näyttää aika paljon suuremmalta, mutta todellisuudessa niiden kokoero on aika pieni. Koksilla vain on turkkia enemmän.

http://www.youtube.com/watch?v=3qOd5D3hAKk&feature=youtu.be

Oliver trimmissä Piialla 1.3.2014.

 

Trimmissä 1.3.2014.

 

 

 

 

Muovikassillinen karvaa

Puolentoista tunnin trimmaussession jälkeen Koksista kuoriutui hyvin paljon vähemmän muhkea kaveri. Terrierileikkaus helpottaa jokapäiväistä elämäämme todella paljon.

Alla kuvat ennen ja jälkeen muodonmuutoksen.

 

 

 

Koksi on Suomen muotovalio!

Tänään se sitten tapahtui - Koksi valioitui Enon ryhmänäyttelyssä! Tätä päivää on odotettu, ja tuntuu juuri niin hienolta kuin kuvittelin!

Lähdimme ajamaan Joensuun takana, 260 kilometrin päässä sijaitsevaan pikkuruiseen Enoon aamuseitsemän jälkeen. Matkalla koppasimme mukaan Katjan. Koko matkan satoi, Mikkelin päässä vettä ja Varkaudesta alkaen räntää.

Enossa oli yllättävän paljon lunta.  Näyttely järjestetettiin Urheilutalolla. Parkkipaikka oli loskan peitossa. Meidät ohjattiin aivan perimmäiseen parkkiin, ja valitellessani parkkimiehille matkan pituutta häkin ja muiden vermeiden kanssa saimmekin uuden paikan hieman lähempää. Kiitos heille! Toki tavarat olisi voinut purkaa sisäänkäynnin läheisyydessä, mutta en arvannut, että parkki voisi sijaita niinkin kaukana.

Sisätiloiltaan näyttelypaikka oli oikein hyvä. Pienihän se toki oli, mutta koko urheiluhallin lattia oli peitetty paksulla voimapaperilla ja kaikki kehät oli matoitettu täysin. Hallissa ei myöskään kaikunut. Yläkerrassa oli kahvio ja katsomo, mistä näki yllättävän hyvin kehiin.

Yllätyksekseni näyttelypaikalla oli Koksin kasvattaja Eija Halonen. Katjan ehdotuksesta kävin kysymässä häneltä josko hän voisi esittää Koksin, mihin hän suostuikin.

Katja kunnosti Koksin ja sitten vain odoteltiin. Kehät olivat lähes tunnin myöhässä. Muruva-kääpiöitä oli ilmoitettu 9: 2 pentua, 2 junioriluokan urosta, 2 avoimen luokan urosta Koksin lisäksi, 2 junioriluokan narttua ja 1 avoimen luokan narttu. Toinen junnunartuista oli Eijan kasvatti Haydee's Guess (Ira).

Tuomarina toiminut Markku Kipinä teki päätöksensä avoimen luokan urosten parhaasta hyvin nopeasti, ja niin Koksi jatkoi paras uros -kehään, minkä se voitti. Olin katsomassa kehää ylhäällä katsomossa, ja vain vaivoin sain oltua hiljaa nähdessäni kuinka Kipinä asetti Koksin ykköseksi. Katja palasi kehästä sertiruusukkeen kanssa. Oi onnea! Ensimmäinen valioni!

Tämän jälkeen oli tietysti vuorossa narttukehä, minkä voitti Eijan Ira. ROP-kehään piti vaihtaa Katja Koksin handleriksi, koska Eija tietysti esitti Iran. Yllättäen Koksi ei suostunutkaan esiintymään nyt Katjan kanssa, vaan fiksoitui Eijaan. Parhaaksi tuomari asettikin Iran, joten Koksi oli VSP. Ei harmittanut yhtään! Tuomari oli vielä sanonut, että ROP ja VSP olivat päivän parhaat kääpiöt ja että Koksi oli hieno koira, mutta että Ira oli vieläkin hienompi. Upeaa kuulla tällaista näyttelyuran päätössanoiksi.

Tässä vielä Markku Kipinän arvostelu:

"Tyylikäs, erittäin tasapainoisesti rakentunut, ryhdikäs uros. Pitkälinjainen pää. Hyvä purenta. Erinomainen ylälinja ja häntä. Hyvät kulmaukset. Hieman litteät etutassut. Turkki tulossa lupaavasti. Liikkuu erinomaisesti."

Näyttelyn aikana oli aikamoinen lumisade, ja sohjon määrä parkkipaikalla oli lisääntynyt merkittävästi. Jostain syystä trimmauspöydän ja häkin vetäminen loskassa ei harmittanut pätkääkään.

Mikkeliin saavuttuamme heitin Katjan kotiin ja matkasin Piian luokse, missä teimme paperit Oliverista. Hän on nyt virallisesti minun.

Upea naistenpäivä, kertakaikkiaan.

Kuva: Katja Oinonen.