Inki

28.6.2013

Ekat agitreenit uudessa hallissa

Tänään oli ensimmäiset ohjatut agitreenit uudessa hallissa. Jestas se alusta (tekonurmi, jossa pohjalla hiekka ja täytteenä kumirouhe) on IHANA! Joustava ja luistamaton ja kertakaikkisen täydellinen.

Paikalla oli tänään 4 koirakkoa. Hallissa oli valmiina, kuten on nykyisin aina, valmis rata, tällä kertaa ymmärtääkseni kolmosluokan rata. Mentiin sitä pätkissä. Kaikenlaista pyöritystä radalla oli mukaan lukien takaakiertoja, eteenmenoja ja putkeen lähetyksiä.

Meillä on ollut 6 viikon tauko agin ohjatuista treeneistä. Viimeksi ollaan käyty 16.5. Koksihan meni oikein mukavasti. Useita kertoja se lähti juoksentelemaan omiaan kesken ohjauksen, jos ohjasin sitä lepsusti eikä se tiennyt mihin oli tarkoitus mennä, mutta joka kerta se tuli iloisesti juosten takaisin kutsusta.

Jokainen koirakko treenasi 4 tai 5 kertaa. Olin aivan supertyytyväinen siihen, että Koksi oli hyvin kuulolla, suoritti useita esteitä peräjälkeen kun vain ymmärsin ohjata kunnolla eikä lähtenyt rallattelemaan omiaan. Se ei myöskään varastanut lähdöstä kertaakaan, oli erehtymätön takaakierroissa ja oli vain jotenkin reipas ja innokas tekemään hommia. Kylläpä tulikin hyvä mieli.

26.6.2013

Tokoa ilmastoidussa hallissa

Kotitreeneistä pidin oikein tilastoa viikon ajalta. Näitä treenattiin:
- jäävistä liikkeistä pysähtyminen: 7 krt
- maahanmeno: 10 krt
- kontakti (namien pyöritys koiran pään lähellä/kontakti): 5 krt
- perusasento: 6 krt

Ikävämpi tilasto on irrotettujen punkkien määrä tältä kesältä: 19 kappaletta.

Tänään oltiin ekaa kertaa Raviskalla treeneissä ilmastoidussa hallissa. Oli kyllä luksusta, kun ulkolämpötila oli vielä illallakin 30 astetta. Pidän lämmöstä ja kuumuudestakin, mutta treenaaminen, oli se agia tai tokoa, on kyllä aika tuskaa yli 25 asteen lämpötilassa.

Luksusta oli myös se, että paikalla oli meidän lisäksemme vain yksi koirakko. Saatiin oikein privaattiopetusta. Ja sitten treenin kulkuun:

Kehääntulotarkastus suht ok, samoin luoksepäästävyys, missä koira pysyi paikoillaan ilman namia.

Sitten käytiin läpi kotiläksyt. Meillähän oli kotiharjoittelussa maahanmeno ja jäävistä seisominen. Maahanmenoon tarvittiin vartaloapu, koiran vierelle tullessa pääsin 10 cm:n päähän, mihin olin enemmän kuin tyytyväinen. Kotonahan palasimme aivan alkeisiin, ja polvillani olen kontannut useamman kerran tätä treenatessa. On se näköjään tuottanut tulosta, sillä homma alkaa jotenkuten onnistua myös vieraassa paikassa. Jäävistä liikkeistä seisominen onnistui mielestäni ihan kohtuullisesti siten, että kävelin eteenpäin, pysäytin koiran sanallisella käskyllä stop ja vasemmalla kädellä tehdyllä käsimerkillä (palkka oikeasta). Käskyn jälkeen koira pysyi paikallaan minun ottaessa yhden tai kaksi askelta. Napakampi pysähtyminen saatiin siten, että peruutin ja palkkasin koiran taakse.

Paikkamakuuta otettiin siten, että kierismme koiraa, pompimme sen edessä ja teimme muita kevätjuhlakuvioita. Kerran Koksi nousi istumaan, mutta hyvin kesti muuten paikoillaan. Taas pääsin sen vierelle noin 10 cm päähän. Koutsi käski palkata maahan, eikä edes joka kerta pyytää koiraa sivulle.

Sitten otettiin ei-tokomaista agihypyn johteen kiertämistä. Otin tähän käskyn kierrä, koska takaakierrossa agissa meillä on takaa-käsky enkä halua käyttää samaa käskyä. Tämä onnistui hyvin myös kauempaa, onhan liike koiralle tuttu. Tätä pitää harjoitella omalla pihalla tai lenkillä esim. puuta kiertäen.

Seuraavaksi kiersimme kartioita siten, että koira oli vapaana ja tarkoitus oli saada se seuraamaan iloisesti ilman, että kyseessä on varsinainen tokoseuraaminen, vaan enemmän arkipäivän seuraaminen, mikä ei ole ihan niin justiinsa. Innostin koiraa seuraamaan äänellä ja lelulla. Kerran koira irtosi parin metrin päähän, mutta se palasi heti takaisin.

Kontaktiharjoitusta kehitettiin nyt siten, että koira on perusasennossa kontaktissa ja ohjaaja heiluttaa oikeaa kättään, eikä kontakti saa tippua. Tätä pitää tehdä kotona peilin ääressä, jotta pääsee tsekkaamaan pysyykö kontakti vai ei. Molempia käsiä pitäisi pystyä heiluttamaan.

Vauhtiluoksetulo oli sikamakea: oikeastaan ekaa kertaa koira lähti kuin tykin suusta heti kutsuttuani sitä ja tuli sivulle. Oi onnea!

Kotiläksyksi saatiin tolpan/puun kiertämistä, kontaktia perusasennossa käsiä heiluttaen ja samat kuin viime viikolla eli paikkamakuu ja jäävistä liikkeistä seisominen.

Mahdottoman mukavat treenit oli. Kyllä ovat nyt treeniolosuhteet kunnossa. Kun jo näin kesällä ollaan kaikki näin innoissamme, niin mitähän se mahtaa talvella olla, kun ei tarvitse treenata enää peltihallissa minkä lämpötila on talvella jopa alhaisempi kuin ulkolämpötila? Luultavasti hyperventiloimme onnesta.

23.6.2013

Iloista työskentelyä pitkästä aikaa

Juhannusviikonloppuna ollaan jatkettu lyhyitä treenipätkiä pari kolme kertaa päivässä. Tämänpäiväisissä iltatreeneissä tapahtui jonkin sortin läpimurto: Koksin tekeminen oli taas sitä iloista ja innokasta työskentelyä, minkä pelkäsin hävinneen jonnekin!

Aloitettiin kontaktiharjoituksesta. Pyydän koiran aina ensin istumaan, mutta koska maahanmenoa on jankattu useita päiviä, löi koira itsensä maihin ennen kuin ehdin kissaa sanoa. Nostatin sen istumaan ja sitten hommiin. Ensimmäistä kertaa heilutin juustopaloja noin 20 sentin päässä koiran korvista ylösalas ja ympäri näin. Koira vain napitti silmiin reilusti yli 5 sekuntia. Oikein häkellyin, kun heti, kun olin saanut namit käsiini ja aloin niitä liikutella, siirsi koira katseeni silmiini ja napitti vain. Vannon, että sen pään päällä olevassa kuplassa luki: "Idiootti, mutta tehdään niin kuin sä haluat. Happy now?" Kolme toistoa, ja kaikissa sama juttu: onnistuneita suorituksia.

Otin maahanmenoa ilman perusasentoon tuloa ihan vain edessäni, ja sekin onnistui ihan uskomattoman hienosti. Napakka maahanmeno hyvällä kontaktilla. Ei jestas, voiko tämä olla tottakaan?

Vielä jäävistä liikkeistä treenattiin pysähtymistä. Itse seuraamiseen piti innostaa äänellä, kun koira raahusti liian kaukana, mutta se heräsi eloon, kun tajusi, että pelkän seuraamisen sijaan otetaankin pysähtymistä. Käsiavulla ja stop-käskyllä koira pysähtyi ja pystyin jatkamaan matkaa yhden askeleen koiran jäädessä seisomaan. Tästä takapalkka. Ekaa kertaa pystyin jättämään koiran paikalleen edes lyhyeksi aikaa niin, että se tosiaan jää siihen eikä lähde hiippailemaan mun perään. Hyvänen aika, tässähän vallan ilahtuu.

Aamulla otettiin perusasennosta maahan menemistä ja lyhyttä paikkamakuuta siten, että olin itse polviseisonnassa koiran vieressä ja siirtelin polviani sivuttain ja taaksepäin peruuttaen. Olen siis palannut aivan alkeisiin. Tällä tavalla opetin koiralle perusasennon pentuna. Polviseisonnassakin koira paineistuu, kun palaan sen vierelle. Täytyy edetä ns. vauva-askelin.

Koksin haluttomuuteen saattaa olla ihan selkeä syy: kyllästyminen ja liian vähäinen kehuminen ja innostaminen. Missäs se peili taas olikaan?

22.6.2013

Juoksuaskelia puomilla

Juhannuspäivän kunniaksi suuntasimme ensimmäisiin treeneihin uudelle harjoittelualueelle. Tarkoitus oli harjoitella sisällä hallissa, mutta avainkortissa oli jotain häikkää enkä saanut ovea auki. Plan B siis käyttöön ja treenasimme ulkokentällä koira remmissä, koska kenttää ei ole vielä aidattu eikä karkailuongelmaa ole vieläkään selätetty.

Viime aksatreeneistä on kulunut aikaa lähemmäs yli kuukausi, ja tauko on tainnut tehdä terää. Junnu oli ihan mukavasti kuulolla, vaikka mitään vauhdikasta treeniä emme voineetkaan tehdä vaan keskityimme lähinnä 2on2off-kontakteihin. Ensin hiottiin alastulokontaktia A:lla, ja pienen mieleenmuistutuksen jälkeen alkoi koira muistaa miten homma toimii. Tämän jälkeen otettiin koko este kiipee-käskyllä. Alastulokontaktin ottaminen tässä oli jo huomattavasti vaikeampaa, mutta useita onnistuneita suorituksia saatiin silti.

Sitten korkkasimme meille uuden esteen eli pituuden. Pari ekaa hyppyä meni hyvin, mutta sitten koira hokasi, että näiden päältähän on hyvä ponnistaa. Juuei. Onnistuneiden suoritusten jälkeen siirryttiin puomille, mitä olemme menneet vasta pari kertaa koiran jalat hieman tutisten. Nyt ei moisesta ollut tietoakaan, vaan Koksi jopa juoksi puomilla, ei täysillä, mutta juoksi kumminkin. Loistojuttu. Tässäkin kontaktitreeni oli enemmän kuin paikallaan.

Pari kertaa mentiin rengas targetin kanssa, mutta keskittyminen alkoi olla vähän sitä sun tätä.

Käytiin tekemässä pieni kävelylenkki, ja sen jälkeen palattiin kentälle ottamaan vielä starttiharjoituksia. Kiepautin koiran istumaan eteeni, käskin sen pysymään paikoillaan odota käskyllä, siirryin hypyn taakse ja kutsuin tule-käskyllä. 5 onnistunutta suoritusta ja yksi varastaminen.

Kylläpä olikin mukavaa. Ilma oli todella lämmin jo heti aamuyhdeksältä, parisenkymmentä astetta. Kipin kapin kotiin pihahommiin.

Uusille halleille on matkaa kotoa 23 kilometriä eli neljä kilsaa vähemmän kuin vanhalle. Vuodessa matkaa kertyy siis merkittävästi vähemmän kuin aiemmin. Ei huono ollenkaan, näillä polttoainehinnoilla.

20.6.2013

Etupalkkaa

Tiistain treenien jälkeen on kotiharjoittelu keskittynyt kotiläksyistä toiseen eli paikkamakuuseen ja siihen, että Koksi kestää mun vierelle tulon. Siirryimme harjoittelussa takaisin aivan alkeisiin. Reippaasta perusasentoon tulemisesta olen kehunut ylitsevuotavasti. Hurjat bileet pistettiin pystyyn myös siitä, kun etupalkan avulla pääsin lyhyen paikkamakuun jälkeen parinkymmenen sentin päähän koiran sivulle ja pyytämään sen siitä perusasentoon. Syö naista, mutta minkäs teet?

Läksyistä toinen on jäävistä liikkeistä pysähtyminen. Sitä pitää treenata lisää. Haluan nyt kuitenkin tuon paikkamakuun kaikkinensa edes jotenkin kuntoon, kun koira ei tosiaan suostu edes menemään maahan ilman käsiapua. Jos homma jatkuu näin hankalana, niin täytyy tsekkauttaa koira jumien tai muiden kropasta johtuvien ongelmien valossa.

Kontaktitreenejä naminheilutuksineen ollaan otettu myös. Tässä olen saanut pidennettyä aikaa noin neljään sekuntiin.

Keskiviikkona oltiin oman seuran ekoissa omalla uudella kentällä järjestetyissä virallisissa agikisoissa. Ilma oli aurinkoinen ja sopivan lämmin, ei kuuma eikä kylmä. Kisaajia oli ihan mukavasti jokaisessa säkäryhmässä. Vaikka katsomoalue on kauniisti sanottuna vielä kesken ja muutakin puuhaa uudessa koiraurheilukeskuksessamme riittää, oli todella juhlavaa seurata kilpailua ihka omalla kentällä, minne ei tarvitse roudata tavaroita kilometrien päästä.

Kävimme myös tepastelemassa sisällä halleissa, mitkä oli matotettu tällä viikolla. Agihallin tekonurmi kumirouhetäytteineen oli aivan uskomaton. Kun on tottunut treenaamaan kylmässä peltihallissa, minkä keinonurmi on mitä on, niin uusia olosuhteita on vaikea uskoa todeksikaan. Kyllä passaa!

18.6.2013

Back to basics

Viimeviikkoisten ohjattujen tokotreenien jälkeen ollaan kotona palattu perusasioihin eli paikkamakuuseen ja siihen, että koira kestää sen, että tulen seisomaan sen viereen ja että se kestää paikallaan niin kauan, että pyydän sen istumaan perusasentoon. Tätä on nyt tehty pieninä pätkinä useamman kerran päivässä ja vasta eilen saatiin ekat onnistuneet suoritukset. Tässä on siis kaksi ongelmaa: se, että koira ei mene maahan ensimmäisestä käskystä vaan ainoastaan käsiavulla ja toisena se, että se tosiaan nousee seisomaan ja väistää minua, kun tulen sen viereen. Eilen keksin laittaa sille etupalkan (namin), mitä se katsoi ja näin pääsin sen viereen ja pyytämään sen sivulle. Jesh. Kaksi onnistunutta suoritusta versus useita kymmeniä ei-onnistuneita.

Kotiläksyjä eli kontaktia namit käsissä ollaan otettu myös tiuhaan, ja siinä ollaan päästy siihen vaiheeseen, että pystyn heiluttamaan käsiä jo hieman koiran pitäessä kontaktia. Hieman se vilkuilee käsiinkin, mutta nami tulee tosiaan molemmista käsistä vasta silloin, kun kontakti on pysynyt joitakin sekunteja. Tässä ollaan edistytty.

Perusasentoa ollaan myös hiottu tai pikemminkin nopeutta perusasentoon tulemiseen. Itse asento on suora.

Maahanmenoa ollaan treenattu myös. En voi käsittää, että koira on taantunut pienessä ajassa aivan tajuttomasti. Tällä hetkellä se ei mene maahan kuin käsiavulla.

Seuraaminen sujuu omalla pihalla ja lenkillä mukavasti. Koira seuraa innokkaasti ja pitää hyvin kontaktia. Matkat eivät ole vielä pitkiä, mutta pidennetään pikkuhiljaa, kunhan saadaan perusasiat kuntoon.

Tämänpäiväisissä ohjatuissa treeneissä käytiin läpi seuraavia asioita:
- kontakti namit käsissä (ok, kontakti pari sekuntia käsiä heilutellen)
- kehäänmenotarkastus (väisti)
- luoksepäästävyys (kesti hyvin istumassa, oli tosin nami kädessä)
- paikkamakuu (ei päästänyt taaskaan sivulle vaan nousi ylös. Itse paikkamakuu ok, välipalkkasin kaksi kertaa. Parin epäonnistuneen vierelle tulon jälkeen pääsin vihdoin tulemaan koiran viereen noin 30 cm päähän. Pitää kokeilla etupalkkaa taas. Ei myöskään mennyt maahan ekasta käskystä.)
- liikkeestä pysähtyminen (otin peruuttaen + takapalkalla. Tosi napakka pysähtyminen. Sitten siirryin kävelemään eteenpäin, koiran seuraaminen todella väljää, pysähtyi kyllä, mutta surkea esitys. Tämäkin on näköjään unohtunut)
- seuraaminen + pysähtyminen liikkurin käskystä ringissä (ok, paitsi täytyy itse muistaa pitää selkä suorana. Koksin pysähtyminen oli huono, oli liian kaukana ja kaiken lisäksi vinossa.)

Kylläpä on turhauttavaa. Tuntuu siltä, että kaikki opittu on unohdettu, aivan totaalisen kaikki. Koutsin mukaan koiralla on nyt vaan ehkä joku ihme kausi. Pitää yrittää palata aivan perusjuttuihin ja iloita aidosti pienestäkin edistymisestä. Omaan asenteeseen siis muutos. Nyt.

15.6.2013

Cacib-tili auki

Kävimme pyörähtämässä Kotkan kv-näyttelyssä. Sertiä ei tullut vieläkään, mutta cacib-tili aukesi vara-cacibin myötä, sillä cacibin saaja on jo vahvistettu kv. muotovalio. Tässä tulos:

NUO ERI NUK1 SA PU3 VASERT VARACA

Tuomarina oli hollantilainen Pamela Runderkamp. Arvostelu:

"16 months. Excellent type. Needs to learn table manners. Masculine well-formed head. Nice ears. Scissor bite. Nice topline. Body ok. Lovely coat. Moves well. Friendly temperament."

Täytyy oppia pöytätapoja. Hih. Oli hieman pakittanut pöydällä, kertoi handlerina toiminut Katja. Itse en tätä nähnyt, kun lymysin taas hieman kauempana kehästä. Muuten Koksi esiintyi hyvin. Harmittavasti jäi serti taas saamatta. PU1 oli multi ch Polosport Run Forrest Run, PU2 + sert Equerry's Egobooster, PU3 Koksi ja PU4 Miniwin's Choco Holic. Viides uros, Negradella's Effective, taisi saada EH:n. Muruva-kääpiöitä oli tänään ilmoitettu vain 9.

Näyttelypaikalla, isohkolla hiekkakentällä, oli aivan järkyttävä tuuli koko päivän. Toy-villakoirien aikana villakoirakehän kehäsihteeri kaatui tuulen voimasta. Onneksi ei näkynyt käyvän huonommin. Viime viikonlopun Tuurin näyttelyssä ollut trombihan lennätti Findogsin kojun myyjää ympäriinsä. Tuuli vaikeutti turkin tasoittamista, sillä vaikka olimme näyttelypaikalla jo klo 9 (kehän arvioitu alkamisaika oli klo 12, mutta todellisuudessa arvostelu alkoi lähempänä klo 13), kaikki lähellä olevat telttapaikat olivat jo menneet. Pystytimme leirin kehän laidalle, ja tasoittelu tapahtui siten, että minä pitelin sateenvarjoa tuulensuojana. Luovuimme tästä virityksestä sontikan mentyä nurinniskoin kaksi kertaa. Tasoittelu oli itse asiassa varsin turhaa, sillä tuuli tuiversi turkkia niin paljon, että ei siinä paljon puunaamiset näkyneet.

Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen päivän saldoon. Nyt metsästämään puuttuvaa kolmea cacibia. Ja niitä sertejä.



12.6.2013

Takaisin tokotreeneihin

Kennelyskäkaranteeni on nyt lusittu. Huh. Aikaa tuntui olevan iltaisin vaikka kuinka, kun mihinkään koirien ilmoille ei päässyt.

Tänään aloitettiin ohjatut treenit Kohta kokeisiin -ryhmässä. Paikalla oli tänään 5 koirakkoa kuudesta eli Koksin lisäksi: x-rotuinen R, tervu B, cockerspanieli V ja ranskis J. Koutsina toimii tutuksi tullut Hanna.

Treenit pidettiin poikkeuksellisesti Kassun parkkipaikalla sillä uusia halleja ei ole vielä matotettu ja ulkokentällä oli aksaryhmä. Esittäytymisten jälkeen päästiin tositoimiin. Homma aloitettiin kontaktiharjoituksella: koira istumaan, ohjaaja sen eteen polvilleen, namit molempiin käsiin ja kädet sivulle. Tarkoitus on, että heti kun koira ottaa kontaktin, saa se namin molemmista käsistä. Alussa riittää vilkaisu, ja hommaa vaikeutetaan vähä vähältä päästen lopulta siihen, että koira katsoo ohjaajaa silmiin vaikka namikädet heiluisivat propellina sen kuonon vieressä. En ainakaan muista ottaneeni tätä Koksilla koskaan (paitsi ehkä aivan pikkupentuaikoina), mutta se hiffasi homman idean tosi nopeasti. Teimme kymmenkunta toistoa.

Perusasennon tsekkaus oli eka varsinainen tokoliike. Koksi tuli nätisti sivulle, mutta lopussa kurotti namikäteen. Itse istuminen oli kuitenkin nopeahko ja napakka.

Seuraavana oli vuorossa seuraamisharjoitus. Otin namit kehiin, sillä uusi paikka, uudet koirat ja vieressä pyörivät varikset saivat aikaan sen verran häiriötä, että halusin varmistaa edes jonkinasteisen keskittymisen. Koiran asento tahtoi valua väljäksi ja vinoksi, mutta pikkuhiljaa oikea kohta alkoi löytyä.

Seuraamista otettiin myös parityöskentelynä siten, että kaksi koiraa kerrallaan pujotteli vierekkäin parin metrin päässä toisistaan metrin välein aseteltujen merkkikartioiden ympäri. Tämä meni meiltä yllättävän hyvin. Vieressä pujottelevaan cockeriin ei Koksi kiinnittänyt mitään huomiota. Hommaa vaikeutettiin vielä siten, että merkkejä lähdettiin kiertämään jonossa. Tämäkin sujui hyvin.

Paikkamakuu meni niin pepulleen kuin vain voi. Ensinnäkin koira ei mennyt maahan ekalla käskyllä vaan vasta toisella. Se kesti hyvin paikoillaan, mutta ei millään kestänyt sitä, että tulen sen viereen vaan se ennakoi ja nousi ylös monen monta kertaa. Jätin sen kerta toisensa jälkeen maahan, annoin odota-käskyn ja lopulta siirsin vasenta jalkaani enää pari senttiä ja palatessani - doing - koira istumassa. Aloitetaanpa tämän treenaaminen taas kerran aivan alusta. Yritin kymmenisen kertaa saada onnistunut suoritus, mutta kun ei, niin ei.

Paikkamakuussa Koksi oli pitkässä hihnassa, sillä halusin varmistaa sen, että koira ei karkaa. En usko, että se olisi lähtenyt mihinkään, mutta parempi pelata varman päälle.

Vauhtiluoksetulossa, mikä otettiin kujassa, koira taas tapansa mukaan epäröi kutsuttaessa. Toinen luoksetulo olikin sitten hurlumhei-tyyppinen, missä koira jätettiin paikalleen, mutta noin 5 metrin päässä alettiin sitä kutsua iloisesti lelulla koiraa innostaen. Nyt siihen saatiin vauhtiakin.

Ei nyt mitkään maailman parhaat fiilikset jääneet tästä treenikerrasta, mutta onhan koira toki ollut kolme viikkoa kotona, joten siihen nähden teki kohtuullisen hyvin. Näillä treenimäärillä olisi kyllä voinut odottaa parempaakin suoritusta.

9.6.2013

Puutarha-apulainen

Onpa jäänyt treenit vähälle viime päivinä. Viikonloppukin meni pihan kimpussa. Koksi oli hyvänä apulaisena. Ikävä vain, että ei-keräävän ruohonleikkurin jättämä nurmimuju ja aavistuksen kostea nurmikko ja siinä kirmaava puudeli ei ole kaikkein mukavin kombo turkin kannalta. Tänään sitä sitten selvitettiin 3 tuntia. Pesu ja kuivaus päälle, niin viisi tuntia vierähti. Turkki on ihan hirvittävän pitkä, kun yksi trimmauskerta oli pakko jättää väliin kennelyskän takia. Normi kolmen viikon väli on venynyt neljään viikkoon ja vielä pitäisi pärjätä viisi päivää. Sekä etu- että takatassut olivat aivan tuhannen täynnä takuiksi muodostunutta ruohoa.

Aisoihin mä en taida yltää, mutta jos mä tyrkin tästä keskeltä?



Harjaus ja pesu? Nää, turhaa fifistelyä.

Hiekkalaatikon ilme kesällä 2013.

5.6.2013

Taitava ruutu

Ruututreeni jatkui tänään. Helpotin harjoitusta lähettämällä ruutuun 3 metrin päästä viitisen kertaa. Vielä jäi pari kertaa arpomaan mitä pitää käskyn kuultuaan tehdä, mutta tuijotin vain ruudun keskellä olevaa targetia ja sinne koira lopulta joka kerta juoksi. Juoksin itse lisäämään namikippoon nameja hokemalla hieno ruutu -mantraa. Muistan kuinka idioottimaisina pidin aiemmin ihmisiä, jotka toistelevat koirallensa hieno ruutu, taitava ruutu -kehua. Hmm.

Seuraamista otettiin myös, nyt ensimmäistä kertaa juosten. En oikein itsekään tajua miksi olen tähän saakka treenannut sitä ainoastaan kävelyvauhdissa. No, joka tapauksessa koira seurasi tänäänkin innokkaasti, myös juosten. Pari pysähtymistä otettiin myös. Ekassa väljyyttä oli reilusti enkä palkannut vaan otettiin uusinta, ja siinä koira pysähtyi perusasentoon niin kuin pitääkin. Palkkasin hyvästä seuraamisesta innokkaasti sekä äänellä (sori naapurit) että nameilla.

Jääviä liikkeitä otin ihan hetken ajan. Näistä maahanmeno on edelleen helpompi.

Lyhyt paikkamakuu tehtiin myös. Maahanmeno vaati ensin kaksi käskyä. Vapautin koiran ja otin uudelleen, jolloin se meni maihin ekasta käskystä ja jäi rauhallisesti paikoilleen. En halunnut tehdä hommasta liian pitkäveteistä ja vaikeaa, vaan vajaan puolen minuutin kuluttua palasin koiran vierelle ja pyysin sen perusasentoon sivu-käskyllä. Tullessani sen vierelle se ei väistänyt eikä ennakoinut nousemista istumaan. Jiihaa!

Olin jättänyt eilen ruutunauhan ja tötsät paikoilleen pihalle. Illansuussa vilkaisin pihalle, missä koira touhusi omiaan. Ihmettelin, että kauanpa se yksin viihtyy. Selitys löytyi tötsästä, mitä Koksi tyytyväisenä järsi. Nostin ne koiran ulottumattomiin. Ei mennyt kuin 5 minuuttia, niin se oli jotenkin saanut käsiinsä muovisen rasian, mitä käytän targetina. Olin laittanut sen mielestäni varsin ylös vesihanan päälle. Aikamoinen pomppuhan koiralla kyllä on, joten aikansa hyppimällä se on varmaan siihen ylettänyt.

4.6.2013

Ruutu!

Sain vihdoin hankittua paikallisesta lemmikkieläinliikkeestä ruutunauhan ja merkkitötsät. Illalla töiden jälkeen otettiin pitkästä aikaa ihan kunnon treenit pihalla. Ekana sitä ruutua. Otin lähetyksiä targetille parista metristä viiteen metriin saakka. Muutaman kerran pääsi varastamaan namikupille, mutta muuten meni ruutuun käskystä kohtuullisen reippaasti juosten. Malttoi myös jäädä odottamaan perusasentoon, kun kävin laittamassa namin targetille. Treeniä tarvitaan paljon lisää, sillä se ei selkeästi tunnista vielä ruutu-käskyä, vaan useamman kerran sivulla ollessaan killitti silmiin hyvin kysyvän näköisenä käskyn kuultuaan. Tätä on treenattu vasta kaksi kertaa aiemmin, joten ei ole ihmekään, ettei homma ole vielä hanskassa.

Ruudun lisäksi otin seuraamista (hyviä, napakoita pätkiä, erittäin hyvä kontakti ja hyvä vire) ja jääviä liikkeitä käsiavuilla (seisominen edelleen vaikeaa).

Treenisession jälkeen käytiin nuuskuttelulenkillä. Lämpötila oli klo 19 aikoihin vielä lähempänä 30 astetta, joten kovin pitkää lenkkiä ei tehty. Koksi on ollut viimeiset pari viikkoa aika lailla levossa yskän takia. Tämänpäiväinen touhuilu ja varmasti hellekin selkeästi väsyttivät sitä, ja se vetäisikin tunnin päikkärit illalla.

Syöminen on ollut taas vähän sitä sun tätä. Torstaista sunnuntaiaamuun se ei syönyt reissussa juuri mitään, ja paino tippui 4,7 kiloon. Maanantaina ja tiistaina ruoka on taas maistunut vähän paremmin. Viime viikolla lihainen rasva oli sen suurta herkkua, mutta nyt se ei taas ole suostunut syömään sitä. Mahaa se vetelisi hullun lailla, mutta ei sitäkään määräänsä enempää voi antaa. Viimeisen viikon aikana olen antanut sille palalihaa, lihaista rasvaa, mahaa ja jauhettua broilerin siipeä.

Kotitiellä, parin metrin päässä mun pihasta oli kuollut kyy. Eipä noita ole aiemmin tänä vuonna näkynytkään. Pyrin pitämään nurtsin mahdollisimman lyhyenä jotta olisi edes jotain mahdollisuuksia nähdä, jos sellainen tarhan puolelle eksyy.


Kuollut kyy on hyvä kyy.

3.6.2013

Molskis

Viikonloppuna kävimme mökillä, minne viimeinen etappi kuljetaan soutuveneellä. Koksi ei ole aiemmin ollut minkäänlaisessa veneessä. Pidin sitä löysällä hihnalla vierelläni. Se nuuskutteli antaumuksella suomaiseman tuoksuja etutassut veneen reunalla. Yhtäkkiä se tippui veteen. Sekunnin puntaroin kahden vaihtoehtoisen pelastussuunnitelman välillä: kurotanko nappaamaan sen syliini vai kiskaisenko hihnasta takaisin veneeseen. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon. Kevyesti se vedestä nousi, hyvin hämmentyneen näköisenä tosin. Pää sillä oli pysynyt pinnalla eikä päätukka edes kastunut. Muutenhan se sitten olikin kuin, no, uitettu koira.

Olin autolla pukenut Koksille Janutexin metsähaalarin, ohuesta rei'itetystä kankaasta tehdyn suojapuvun, sillä en halunnut, että päivän päätteeksi joudun kiskomaan puolta metsää sen turkista. Haalari osoittautui hintansa väärtiksi. Tokihan se takuttaa, mutta mieluummin setvin takkuja kuin irrottelen kuusenneulasia ja muita käpyjä takkujen selvittämisen lisäksi.

Pääsin huoltamaan turkin vasta maanantaina. Yllättävän vähällä pääsin, ja takkujen selvittämiseen, pesuun ja kuivaukseen meni vain 3 tuntia. Olin varautunut 5-6 tunnin sessioon. Vähästä sitä ihminen ilahtuu.