Inki

27.5.2013

Vakuutusehtojen tarkastaja

Kävin illalla juoksemassa yhdistyksen Nice Run -porukan kanssa, ja hommaan meni matkoineen vähän reilummin aikaa. Koksi oli päättänyt hyödyntää ajan vakuutusehtojen tarkastamiseen. Dokumentit se oli kaivanut roskiksesta. Kaksi nippua oli hyvin siististi päällekkäin pedin päällä, vain yksi kulma oli hieman revennyt.



Illalla oli herrassa sen verran virtaa, että otettiin pieni tokotuokio. Ohjelmassa olivat jäävät liikkeet, perusasento (se on alkanut istua hieman liian taakse ja tätä korjataan parhaillaan), seuraaminen ja siitä seisominen ja maahanmeno sekä agilityn lähtö. Ei ole koira vielä terve, teki kyllä, mutta ei mitenkään superinnokkaasti. Katsotaan josko huomenna kiinnostaisi enemmän. Tai jos se vaan on enemmän lukumiehiä?

24.5.2013

Kennelyskäpä hyvinkin

Verikokeen tulokset tulivat Tampereelta. Kyseessä ei ole eosinofiilinen keuhkotulehdus vaan ell Rekolan mukaan kennelyskä juurikin siksi, että oireet rauhoittuivat muutaman antibioottiannoksen jälkeen. Eihän siinä mitään, taukoa jatketaan. Alkoi tulla meikäläisen kalenteriin aika monta iltaa, milloin voi tehdä muutakin kuin istua auton ratissa ja kouluttaa nelijalkaista kaveria. Vakavasti puhuen, välillä on varmasti ihan hyväkin pitää vähän taukoa. Niin kuin useampi henkilö on minulle todennut, nartuilla tulee treenitaukoa ihan luonnostaan juoksujen tiimoilta, mutta joskus olisi urostenkin hyvä huilata. Me huilataan nyt. Yhtikäs mitään ei olla sitten maanantain jälkeen tehty. Tuntuu omituiselta.

Tsekkasin Koksin vakuutusarvolaskelman Omakoirasta. Tehtyjen terveystarkastusten (silmät ja polvet, oletan) ja näyttelytuloksen (ERI) vuoksi sen vakuutusarvo eli enimmäiskorvausmäärä oli noussut 1.500 eurosta 1.900 euroon. Lähetin vakuutusyhtiöön vapaamuotoisen kirjallisen selvityksen asiasta. Tunnin sisällä sieltä tuli kuittaus, että vakuutusarvo on nostettu ko. summaan. Tekemäni selvitys riitti eikä heille ollut edes tarpeen toimittaa alkuperäistä vakuutusarvolaskelmaa. If toimii mielestäni esimerkillisesti vakuutusasioissa. Hoitokulujen korvaushakemukset on lähestulkoon aina käsitelty samana päivänä, ja korvaukset tulleet tilille muutaman päivän sisällä. Suorakorvauspalvelua heillä ei ole, mutta muutoin asiat hoituvat niin joutuisasti, että olen enemmän kuin valmis joustamaan sen verran, että maksan kaikki kulut ensin omasta pussistani.

Punnitsin koiran aamulla ja se oli tippunut 100 grammaa tasan 5 kiloon. Eilen se söi huonosti, mikä ei sinällään mikään ihme ole, kun eihän kipeänä ruoka kenellekään maistu. Tänäkään aamuna se ei syönyt oikein mitään, mutta illalla klo 19 maissa se popsi ihan kunnon annoksen.

Koksi on olosuhteisiin nähden ihan virkeä. Se sai juuri iltahepulin ja juoksi olkkarin ja keittiön väliä hullun kiilto silmissään. Sitten yskittiin.

23.5.2013

Antilooppi puree

Antilooppikuuri alkoi purra jo kahden otetun annoksen jälkeen, ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä Koksi yski jo paljon vähemmän kuin edellisyönä. Aamulla sen ruokailu oli tyyliin yhtä tyhjän kanssa, mutta jätin noin 50 g lihaa sisältävän aterian sille päiväksi, ja iltapäivään mennessä se oli syöty.

Koksi oli tänään jo paljon pirteämpi. Yskii se edelleen, sekä levossa että pienessäkin rasituksessa kuin myös silloin, jos kaulain painaa kurkkua. Olen vienyt sitä pihalle hihnassa välttääkseni sen juoksuhepuleita. Tultuani töistä laskin sen vapaana pihalle, ja se ottikin minuutin mittaisen spurtin juosten ympäri pihaa, mutta rauhoittui hyvin nopeasti.

Verikokeen tulokset tulevat huomenna. Kennelyskää vastaan puhuisi se, että antibiootti näyttäisi tehoavan, mutta eihän kennelyskä mikään yksittäinen sairaus ole. Voihan olla, että vaivana on sekä kennelyskä että jonkin sortin hengitystietulehdus, ja että Synulox puree tulehdukseen. Ehkä huomenna selviää enemmän.

Iltaruokailu oli taas närppimistä. Ehkä huomenna on parempi päivä.

Tänään täytin Suomen Villakoirakerhon terveyskyselyn netissä. Ko. kyselyyn voi vastata kuluvan kuun loppuun saakka ja se löytyy osoitteesta www.villakoirakerho.com.

22.5.2013

Hyvät ja huonot uutiset

Henkka Hyppösen juontaman ohjelman tavoin tänään tuli hyviä ja huonoja uutisia. Otetaan vaikka ne hyvät ensin: Kennelliitto loihe vihdoin lausumaan lonkkakuvat, ja ne tulivat takaisin B:nä. Kyynärät olivat 0/0. Jihuu!

Huonot uutiset koskevat mahdollista kennelyskäepäilyä. Sain ajan eläinlääkäriasemalle iltapäivän alkuun. Meidät otettiin ylimääräisinä. Onneksi ei tarvinnut lähteä ajamaan minnekään kauemmaksi. Pääsimme tutuksi tulleelle ell Rekolalle. "Päivää! Taas."

Ell epäili oireista (yskä alkanut täysin yllättäen, koira yskii sekä levossa että liikkeessä, ei kuumetta), että kyseessä on kennelyskä. Leukosyytit olivat normaalin puitteissa, eivät koholla eivätkä matalalla. Verinäyte laitettiin matkaan vielä Tampereella sijaitsevaan labraan, missä siitä tutkitaan eosinofiilisen keuhkotulehduksen mahdollisuus. Eläinlääkäriin.fi-sivuston mukaan "Koiran eosinofiilisessä keuhkotulehduksessa keuhkokudokseen kertyy puolustusreaktion seurauksena ylen määrin eosinofiilisiä valkosoluja. Eosinofiilien kertyminen liittyy loisinfektioihin, allergioihin tai kasvainsairauksiin.  Tämä sairaus on koiralla harvinainen mutta alidiagnosoitu kroonisen yskän aiheuttaja."

Perjantaina saamme tulokset Tampereella. Nyt aloitettiin Synulox vet. -kuuri puolikkaalla tabletilla 3 kertaa vuorokaudessa. Primperan-kuuria pahoinvointiin jatketaan neljäsosatabletilla kahdesti vuorokaudessa. Tylosin-kuuri keskeytetään toistaiseksi.

Jos tauti on kennelyskää, niin se on varmasti tarttunut Tuomarinkartanon näyttelystä 10 päivää sitten. Suututtaa, mutta minkäs teet. Sairastumiseen on aina mahdollisuus kun liikutaan koirien ilmoilla. Ell kertoi, että hänen koirallaan ei ole muita koirakontakteja ja he asuvat maalla. Tästä huolimatta koira oli sairastunut kennelyskään. Se oli kulkeutunut klinikalta kotiin jalkineissa tai vaatteissa. Superherkästi se tuntuu tarttuvan. Ohjelmassa viikko ilman mitään rasitusta ja luonnollisesti riittävä varoaika oireiden päättymisen jälkeen. Kolmen viikon treeni- ja koirakontaktitauko siis.

Lähtiessä sanoin eläinlääkärille toivovani, että emme tapaa tulevalla viikolla. Hän sanoi toivovansa samaa.

21.5.2013

Espanjalaistyyppinen ruokailija

Maanantaiaamuna ei taas ruoka maistunut. Iltapäivällä tarjosin samaa sapuskaa pariin otteeseen. Klo 23 se alkoi sitten syödä. Ehkä sille sopii espanjalaistyyppiset ruokailuajat. Mulle passaa, kunhan edes joskus syö. Se on viime keskiviikosta syönyt päivittäin aika tarkalleen 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Vaikka se kuulostaa vähältä, näyttäisi se hyödyntävän sapuskan hyvin, sillä paino ei ole pudonnut vaan pysynyt 5,1 kilossa.

Tänä aamuna tarjosin sille lihaista rasvaa. Laitoin kuppiin 30 g lihaa, minkä Koksi söi välittömästi. Lisäsin vielä toisen samanlaisen annoksen, ja sekin upposi. Sulatin samaa kamaa vielä vähän lisää, mutta sitä se ei enää maistanutkaan.
Jääviä liikkeitä (seiso, maahan) ollaan treenattu pari kertaa päivässä, samoin seuraamista ja maahan-istu -komboa. Seuraaminen taluttimetta on omalla pihalla hieman haasteellisempaa, kun sirkuttavia lintuja on nyt niin tuhottomasti, että niitä pitää välillä kytätä. Sama homma paikkamakuussa. Minuutin paikkamakuu tehtiin sunnuntai-iltana, ja kyllä se kesti paikallaan, mutta kerran piti huomauttaa kauniisti olemisesta (käänsi päätään taivasta kohti). Ollaan myös muistettu treenata agin lähtöasentoa eli kiepautusta istumaan ja siinä odottamista. Ja ollaanhan me otettu myös vauhtiluoksetuloa, ja siinä on ollut ihan kivasti vauhtia. Niin, ja perusasentoa ollaan hiottu, kun koira on alkanut istua hieman liian taakse.

Ehdin jo ilahtua aamulla siitä, että torstaisen eläinlääkärikäynnin ja Primperan- ja Tylosin -kuurien aloittamisen jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan ja jätöksetkin ovat olleet asteen kiinteämpiä. Aamuyöstä heräsin siihen, että se kakoo vaimeasti, mutta ei kuitenkaan oksentanut. Liekö jokin kaihertanut kurkussa, ajattelin. Eipä olisi kannattanut iloita. Saavuttuani töistä kotiin se oli oksentanut kaksi kertaa vaaleanruskeaa litkua, missä oli aamiainen sekoitettuneena mahanesteisiin. Koira oli hyvin vaisu, ja viedessäni sitä ulos alkoi se yskiä. Illan ohjelmassa oli yhdistyksen talkoot ja tokon ohjatut treenit. Ne peruutin saman tien, sillä koira oli kipeän oloinen.

Illalla se yskähteli silloin tällöin, ja oli hyvin väsyneen oloinen. Yöllä yskiminen äityi todella ikävän kuuloiseksi. Yskänpuuskat päättyivät kakomiseen. Sääliksi kävi pieni mies. Emme kumpikaan kovin montaa silmällistä nukkuneet.

Yskimisestä huolimatta iltaruoka upposi hyvin, tosin taas vasta joskus klo 22 maissa.

19.5.2013

Ukkosta ja rentukoita

Yöllä oli raju ukonilma. Heräsin ukkosen jyrinään joskus puoli kahden maissa ja marssin irrottamaan telkkarin ja soittimen piuhat irti. Viisi sekuntia myöhemmin lojahti aivan vieressä. Hirveä paukaus. Koksi haukahti muutaman kerran. Käskin sen punkkaan ja kävin itse lukemaan, kun ei siinä ryskeessä voinut nukkua. Koksi käpertyi viereeni ja vapisi hieman, mutta ei ollut millään tapaa paniikissa. Tunnin verran jyrähteli ja salamoi oikein antaumuksella.

Aamulla huomasin, että joku virtapiikki tai vastaava oli rikkonut kahvinkeittimen. Kahvineurootikkona olin kovin iloinen löydettyäni kauan käyttämättömänä olleen pressopannun. Sillä sai aikaan ihan kelvolliset kahvit.

Tänäänkin on ollut mukavan lämmin ilma, puolipilvistä ja noin 20 astetta lämmintä. Iltapäivällä kävin juoksemassa Koksin kanssa. Olen niin iloinen siitä, että sain Koksista juoksukaverin. Se pakottaa pysähtymään tasaisin väliajoin ihmettelemään puron varrella kasvavia rentukoita tai luodolla huutavia lokkeja. Se osaa juosta hihna löysällä ja harhailtuaan keskellä tietä mennä tien sivuun reunaan-käskyllä.

Tänään uskaltauduin palauttamaan seinällä edesmenneen mummini minulle ylioppilaslahjaksi tehneen ryijyn. Poistin sen Koksin tullessa maaliskuun viimeinen päivä viime vuonna. Toivon, että ryijy saa olla rauhassa Koksin hampailta. Pitää seurata tilannetta.

Syömisistä sen verran, että eilen illalla Koksi kävi närppimässä ruokaansa useaan otteeseen. Klo 23.45 tuli ilmeisesti niin kova nälkä, että kuppi tyhjeni vihdoin. Tänä aamuna se söi reippaahkosti ehkä vajaat 50 g, ja lenkin jälkeen loput aamuruoasta. Periksi ei anneta. Eikä varsinkaan vaihtoehtoista murkinaa.

Lenkkipolun varrella kasvoi rentukoita.

18.5.2013

Purkka tukassa

Ruokintaprojekti edistyy hieman. Tänä aamuna Koksi kävi nuuhkaisemassa kuppiansa pari kertaa. Annoin sapuskan olla tarjolla tunnin verran, jonka jälkeen kokeilin josko se söisi kädestä. Toimituksen tuiskeessa sen niskaan tippui lihapala. Voi vitsi, oli kuin purkka tukassa. Eihän sitä meinannut saada pois. Lopputulema oli kumminkin, että lihaa upposi noin 70 grammaa.

Tänään ollaan otettu irtiottoa koiratouhuista. Minä puuhastelin pihalla nurmikonleikkuun parissa. Aloitin myös pienen kivikkoläntin perustamisen takapihalle. Kivien kantaminen on melkoisen raskasta puuhaa, huh. Koksi juoksenteli pihalla seuranani nelisen tuntia. On hauska seurata, miten se touhuaa ja viihtyy myös yksin. Välillä se kävi tarjoamassa palloa heitettävksi. Nyt se tuo sitä jo vapaaehtoisesti vaikka näkeekin, että minulla ei ole antaa vaihtariksi mitään. Sitä ei tosin tapahdu vieläkään kovin usein vaan se käy puolen metrin päässä pallo suussa, miettii hetken ja yleensä päättää poistua luopumatta pallosta. Ja viuh, taas mentiin.

Illalla treenattiin jäävistä liikkeistä maahanmenoa ja seisomista, seuraamista sekä käännöksiä vasemmalle, oikealle ja täyskäännöstä. Agipuolelta harjoiteltiin istumaan kiepautusta eteeni. Luulen, että pidemmän päälle tämä on järkevämpi ratkaisu kuin koiran perusasentoon pyytäminen.

Iltaruokaa yritin saada menemään treenipalkkana, mutta ei uponnut, joten oli pakko siirtyä pieniin juustokuutioihin. Pyrin minimoimaan kaiken ylimääräisen hötön antamisen, jotta se söisi lihaa, mutta pelkästään lelulla ei voi palkata, kun se menee niin kierroksille, että kaikki muu unohtuu. Lelupalkka on sille kuitenkin selkeästi ykkönen, mutta koska on toivottavaa, että jokaisella treenikerralla pystyy tekemään useamman kuin yhden toiston, on vähän pakko palkata myös ruoalla.



17.5.2013

Puomilla

Agilitytreeneissäkin oli vähän porukkaa, ainoastaan kääpiöpinseri ja mali. Sen vuoksi ehdittiinkin ottaa vaikka mitä, varsinkin kun osa teki ulkokentällä kontakteja ja muut sisällä rataa.

Päivän ohjelmassa oli ohjaustekniikoista takanaleikkaus. Tahkosin tätä aikoinaan Inkin kanssa ihan hullun lailla. Vaikeaa siinä on päästää koira riittävän eteen. Itselläni yksi agilityn onnistumisista oli HuPun kisoissa Kuopiossa, kun lähetin Inkerin muurille takanaleikkauksella, kun olimme treenanneet ko. ohjauskuviota useamman viikon hyvin intensiivisesti. Ohjaus onnistui tuolloin erinomaisesti, ja taisimme päästä jopa palkintopallille.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen rata mentiin seuraavasti:
- kaksi perättäistä hyppyä, ohjaaja koiran vasemmalla puolella, kutsuu koiraa toisen hypyn vierestä
- toisen hypyn jälkeen takanaleikkaus ja koiran lähetys putkeen
- putken jäkeen lähetys hypylle takanaleikkkauksella, rintamasuunnan kääntäminen putkelle
- koiran haltuunotto peruuttaen vasempaan käteen
- putken suulla lähetys putkeen
- kaksi hyppyä eteen-käskyllä

Olisi aika näppärää piirtää rata tähän, mutta en ole perehtynyt siihen, miten se tapahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Takanaleikkaus onnistui yllättävän hyvin. Täytyy jälleen kerran todeta miten paljon pieni koira antaa anteeksi ohjaajan virheitä suureen rohjoon verrattuna. Johan tuo kääntyykin pennin päällä.

Ulkokentällä mentiin kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli pöydän päällä, ja siinä treenattiin 2on2off'ia. Koksi meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viikkoon ei ole harjoiteltu koko juttua. A-este mentiin pariin kertaan, eikä siinä ollut ongelmia. Joudun olemaan tarkkana, että koira oikeasti ottaa alastulokontaktin. Pysähtyminen ei ole sille vieläkään kristallinkirkas.

Sitten siirryimme keinulle, mikä ei todellakaan ole Koksin lempieste. Reippaalla kehumisella ja namittamisella se meni sen kuitenkin ihan ok, ei tainnut itse asiassa edes tajuta, että härveli laskeutui, kun K. laski sen hitaasti.

Viimeinen koitos kontakteissa oli kokonainen puomi, mitä ei olla koskaan menty. Ekalla kerralla piti harjoittaa rekkamiehen kehumista eli kehua kunnolla kannustaen eikä millään korkealla kimitysäänellä (olen mielestäni hieman jo petrannut tässä asiassa!). Namitin ja kehuin ja kannustin aivan hulluna koiran noustessa puomia, tasaisella osuudella se meni jo aika reippaasti eikä alastulo ollut ongelma. Mentiin puomi vielä toistamiseen, ja se sujui jo paljon paremmin. Noinikkään, nyt on puomikin menty. Ei kun kisailmoa tekemään. Ai mutta eihän se ole vielä kisaikäinen. Josko odottaisi vielä vähän. Niin kuin vaikka vuoden.

Hallissa mentiin kepit ohjureilla. Tässä ei ongelmaa. Tokalla kerralla koutsi käski lisätä omaa vauhtia, jotta koiran pujotteluun saadaan sitä myös, ja näillä opeilla se paransi suoritustaan selvästi. Mentiin vain kerran helpolta ja vaikealta puolelta eikä tahkottu niitä sen enempää.

Aivan lopuksi otettiin vielä rengasta 4 kertaa targetille. Koira oli hihnassa, target paikalleen esteen toiselle puolelle, ei estekäskyä, vaan annetaan koiran mennä targetille renkaan läpi. Imu esteelle oli hyvä eikä Koksia tarvinnut houkutella yhtään. Kerranhan tämä harjoitus on jo tehty, joten sikäli en ollut hämmästynyt. Olen J:n kanssa samaa mieltä siitä, että koira on saatava estevarmaaksi renkaalla, ettei se sujahtele kehikon ja renkaan välistä radalla, mikä on pikkukoiralle hyvinkin helppoa. J:n kanssa muisteltiin mitä kaikkia virityksiä vanhan rengasesteen (puinen miljoona kiloa painava este, missä renkaana ehta autonrengas, mikä oli kiinnitetty ketjuilla kehikon kulmiin) aikoihin tehtiin tavoitteena estää esteen väärä suoritus. Elmu-kelmu ja sukkahousut olivat innovatiivisimmasta päästä.

Olen koko kevään pähkäillyt lähtöasentoa. Toistaiseksi olen ottanut Koksin perusasentoon ja jättänyt siihen odota-käskyllä. Olen yrittänyt myös sitä, että se lähtisi jalkojeni välistä, mutta se kokee asetelman painostavana ja väistää. J-koutsi otti asian esille kysyen aionko joskus kilpailla tokossa. Saadessaan myönteisen vastauksen hän kehotti miettimään sitä, onko järkevää ottaa koira perusasentoon myös agissa, sillä kriteerini eivät agissa ole samat kuin tokossa eli hyväksyn vähän sinnepäin -asennon. Olen tiedostanut tämän itsekin. En halua pilata sen perusasentoa. J ehdotti, että kiepautan koiran edestäni istumaan ja jätän sen siihen odottamaan. Tämä kuulostaa järkevältä ajatukselta, ja lähdenkin treenaamaan startteja uudelleen tällä tavalla.

Barffauksesta pari sanaa. Uskollisena tilastointiin taipuvaiselle mielelleni olen merkannut ylös koiran syömisiä. Keskiviikkoiltanahan me se barffaus taas aloitettiin. Kaksi ekaa päivää meni hyvin, ja sen jälkeen huonommin. Kas näin:
- ke-iltana söi 90 g
- to-aamuna 40 g
- to-iltana 60 g
- pe-aamuna 2 ehkä gramman painoista palaa
- pe-iltana 40 g

En anna vielä periksi enkä syötä muuta. Koira on edelleen pirteä, itse asisassa lääkkeiden aloittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se on normaaliakin eloisampi ja leikkisämpi. Ehkä ohutsuolidiagnoosi osui oikeaan.

Rokotuksilla

Aamulla Koksi söi noin 40 grammaa eli lähes puolikkaan annoksen lihaa. Kelpo suoritus. Oli taas ruokailun jälkeen täynnä virtaa.

Käytin Koksin tänään yksivuotisrokotuksilla, vaikka johan se täytti vuoden tammikuussa. Rokotukset olivat kuitenkin voimassa 21.5. saakka, joten en ole nähnyt syytä rokotuttaa sitä aikaisemmin. Paino ell-keskuksen vaa'alla oli 4,9 kg.

Rokotusten lisäksi otin esille Koksin syömättömyyden ja oksentelun. Se on jatkanut oksentelua vähintään kerran viikossa. Pelkkiä mahanesteitä se on nyt harvemmin oksentanut vaan seassa on yleensä ollut sulamatonta ruokaa. Hoidossa se oli yökännyt kolme kertaa yhden yön aikana pari viikkoa sitten, kerran se oksensi oikein kaaressa viime viikolla ollessani kotona ja tiistaina pääsin puusohvan putsaushommiin tultuani töistä kotiin. Mitään yhdistävää tekijää en näille vaivoille ole löytänyt.

Ell epäili, että Koksin suoliston liikkeet saattavat olla liian laiskat ja että vaivaa saattaa olla ohutsuolessa. Hän antoi mukaan Primperania pahoinvointiin (1/4 tabletti x 2/pvä) sekä Tylosin tart:ia puolikas tabletti aamuin illoin ohutsuolivaivaan.

Kotiin saavuttuamme Koksi oli väsynyt ja nukkui tunnin verran. Sen jälkeen energiaa olikin taas vaikka muille jakaa, ja se juoksenteli pihalla itsekseen. Ilman hieman viilennyttyä lähdimme tekemään vajaan 4 kilsan juoksulenkin. Koira meni iloisesti eikä ollut yhtään nuutunut. Tänää oli vuoden eka teepparilenkki - olihan päivälläkin lämmintä yli 20 astetta. Kesä!

15.5.2013

Pönötystä ja barffia

Kevään viimeisissä näyttelytreeneissä Koksi liikkui paremmin kuin koskaan, ryhdikkäästi ja iloisesti. Hieman on kato käynyt kevään tullen näissäkin treeneissä ja meidän lisäksemme läsnä oli vain kolme koirakkoa. Tänään harjoittelimme kehäjuoksua ja yksilöliikkeitä. Huomasimme, että liikkeelle lähtiessä minun kannattaa ottaa kontakti koiraan, lähteä liikkeelle hitaasti, lisätä vauhtia hallitusti ja venyttää omia askeleita vauhtiin päästyä. Näillä ohjeilla Koksi liikkui todella hienosti.

Pöydällä se oli myös oikein hienosti. Samoin seisotuksessa se malttoi keskittyä. Teimme tänäänkin niin, että seisotuksessa palkka tuli ainoastaan tuomarilta ja silloin, kun koira tuomaria katsoi. Pätevä metodi.

Juttelin P:n kanssa Helsingin näyttelyssä Koksin syömättömyydestä. Hän lunasti tänään lupauksensa tuoda koe-erä raakaa kurkkutorvea ja palalihaa, millä voisin alkaa ruokkia koiraa. P kehotti ostamaan vielä Mustista ja Mirristä 500 gramman pötköjä kasvissosetta, lihaista rasvaa ja naudan mahaa. P sanoi, että Koksin kokoisen, viisikiloisen koiran pitäisi syödä näitä lihoja ja lisukkeita 170-200 grammaa päivässä, mutta että alussa on hyvä jos menee satakin grammaa. Näiden lisäksi ei saa antaa mitään muuta. Koiralle voi antaa ruokaa kaksi kertaa päivässä, mutta ilmeisesti ideaali olisi ruokkia se vain kerran päivässä. Katsotaan nyt, sillä en halua, että koira oksentaa tyhjää mahaansa, mihin kertaruokinta saattaa johtaa.

Kotiin päästyämme mittasin koiran ruokakuppiin 100 g kurkkutorvea ja palalihaa. Lihoja pieniessäni koira oli kuono pitkällä seuraamassa mitä ihania herkkuja onkaan tulossa. Aterian valmistuttua se meni suoraan kupille ja söi lähestulkoon koko annoksen, noin 90 grammaa. En ollut uskoa silmiäni. Ruuasta se sai sellaisen energiapiikin, että eipä ole tuolla lailla riehunutkaan vähään aikaan. Nirson koiran omistajat ymmärtävät varmasti sen onnen tunteen, minkä ruokaansa keskittyneesti ja hyvällä ruokahalulla syövä koira saa aikaan.

Laitoin illalla vielä viestiä P:lle hyvien uutisten kera. Hän oli asiasta iloinen, mutta varoitti samalla, että koira saattaa nyt tankata pari päivää ja olla sitten taas hieman ruokahaluton. Tässä vaiheessa ei saa luovuttaa eikä antaa sille mitään muuta.

Aiemmin, silloin kun Inki-belgi oli vielä kuvioissa eli tammikuun loppuun asti, Koksi söi puolet nappulaa ja puolet raakaa lihaa, mutta sen jälkeen se on nirsoillut oikein urakalla. Viime ajat se on syönyt paistettua kanaa ja nappulaa. Raakaa lihaa se ei ole suostunut syömään eikä varsinkaan sika-nautajauhelihaa. Toivon todella, että täysbarffaus olisi pitkän aikajänteen ratkaisu, sillä painoa tuolle ötökälle on saatava lisää.

14.5.2013

Tokoa miniryhmässä

Tokotreeneissä oli privatunnin tunnelmaa, kun läsnä oli vain kaksi koirakkoa. Ensi alkuun tutut kuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys. Viimeksi mainitussa Koksi pysyi ensimmäistä kertaa paikallaan ja antoi jopa koskettaa itseään.

Treeni aloitettiin paikkamakuulla, ja koska olimme tänäänkin ulkokentällä, viritin Koksille 15 metrisen ohuen, narumaisen liinan, minkä lenkin sujautin aitaan. En todellakaan halunnut viettää loppuiltaa huhuilemassa sitä viereiseltä pellolta tai kaapimassa sen jäänteitä läheiseltä valtatieltä. Koira siis perusasentoon, käsky maahan (meni vasta toisella) ja koiran jättö odota-käskyllä. Hups, se nousi ylös päästyäni noin 10 metrin päähän. Paluu koiran viereen, uudet käskyt ja uusi jättö. Nyt kesti oikein hyvin. Kerran käänsi päätään ja katsoi vieressä olevaa staffia, mutta kiinnitin sen huomion itseeni sanomalla sen nimen sekä odota-käskyn. Kesto oli ehkä minuutin verran. Paluussa en päässyt aivan koiran viereen, kun se taas ennakoi ja nousi ylös. Tämä ahdistuneisuus pitää saada siltä pois. Välillä se kesti jo paremmin, mutta nyt on taas jäänyt treenit ko. asiasta liian vähälle.

Sitten oli vuorossa jäävät liikeet siten, että ohjaaja ei enää peruutakaan, vaan koira lähtee perusasennosta seuraamaan, annetaan käsky ja koira teoriassa jää seisomaan paikalleen. Lähdettiin treenaamaan tätä siten, että pysäytän koiran napakasti vasemmalla kädellä kämmen koiraan päin (nami oikeassa kädessä, annetaan kun pysähtyy). Alussa käteni oli liian ylhäällä, mikä sai koiran kyllä pysähtymään, mutta myös istuutumaan saman tien. Heti kun käsi laski koiran kuonon tasolle ja tein sillä napakan, nykäisevän liikkeen taaksepäin, koira pysähtyi.

Maahanmenoa liikkeestä kokeiltiin myös. Tässä Koksi oli kovasti kiinni namikädessä, mutta meni kuitenkin maahan, tosin vinossa. Täytyy muistaa alussa antaa paljon vartaloapuja ja häivyttää niitä melko nopeasti. Voi tehdä niin, että koira jätetään maahan, peruutetaan itse koiran eteen, palataan koiran eteen ja palkataan etupalkalla, ettei koira ala ennakoida ennakoida sivulle tuloa.

Koutsi kehotti treenaamaan näitä eri aikoihin eli seisomaan jäämistä yhdessä sessiossa ja maahanmenoa toisessa. Otin harjoituksen lopuksi seisomista vielä siten, että peruutin itse, pysäytin koiran käsimerkillä ja heitin takapalkan. Toimi.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetuloa, ensin 2 x namilla, jolloin se kyllä tuli luokse hiljaa hölkytellen, mutta ei edes osannut tulla sivulle ilman käsiapua ja ekalla vielä varasti. Vaihdoin palkaksi lelun ja hetsasin sitä vähän koutsin pitäessä sitä kiinni. Johan parani ja koira tuli nopeasti sivulle asti. Koiraa selkeästi hidasti perässä laahaava liina, mutta en halunnut luopua siitä vielä.

Mukavat oli treenit. Kolmessa vartissa ehtii vaikka mitä, kun ryhmä on pieni. Oli taas ihan mahdottoman mukavaa varsinkin kun Koksi oli kivasti kuulolla eikä oikeastaan haistellut yhtään.

12.5.2013

JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT

Hieman ennen aamukuutta starttasimme Tuomarinkartanossa järjestettävään Royal Canin -kansainväliseen näyttelyyn Katjan ja Marin kanssa. Koksi on vähän huono matkustaja muualla kuin omassa autossa. Alkumatkan se oli omassa häkissään vieressäni takapenkillä, mutta alettuaan lipoa huulia vähän siihen malliin, että kohta saattaa oksennus lentää, otin sen syliini. Puoli tuntia päästiin eteenpäin, kun se alkoi olla taas levoton. Messarireissusta oppineena (tuolloin koira ripuloi linja-autossa matkaseurani syliin oksennettuaan sitä ennen minun syliini) pyysin pysäyttämään auton. Säästän lukijat likaisilta yksityiskohdilta, mutta sanottakoon, että pysähdys ei ollut turha.

Perillä olimme heti kahdeksan  jälkeen, ja saimme auton ilmaiseen parkkiin. Roudasimme vankkurit kehän laidalle ja pystytimme teltan hups tuosta noin vaan. Yritin juoksuttaa Koksia kehässä nähdäkseni oliko se liikkumis- vai haistelumoodissa. En saanut pysymään hihnaa posken kohdalla. Päädyimmekin siihen, että Katja esittää sen.

Katja tasoitti Koksin turkin (varsinainen trimmaus tapahtui eilen). Aikaa meni noin tunnin verran. Tämän jälkeen häivyin koiran näkyvistä toiselle puolelle kehää telttojen taakse. Meidän kehämme alkoi hyvin aikataulussa klo 10.40. Tuomarina oli ruotsalainen Birgitta Hasselgren. Junioriluokassa, mihin olin Koksin ilmoittanut, oli kaksi muuta urosta: Caspian Line's Keep in Touch ja Equerry's Egobooster. Koksi liikkui sekä laatuarvostelussa että kilpailuluokassa hyvin ja ryhdikkäästi. Todella hyvin siihen nähden, että se meni ensimmäistä kertaa kehässä jonkun muun kuin minun kanssani. Lopputulema oli JUN ERI JUK2 SA PU4 VASERT. Serti oli niin lähellä. Ohessa arvostelu:

"Bra huvud ock utryck. Bra hals. Ganska bra skuldra. Frånten onskar mera stabil. Bra kropp. Bra vinklar bak. Bra päls. Rör sig bra."

Vapaa suomennos: Hyvä pää ja ilme. Hyvä kaula. Melko hyvät lavat. Etuosa voisi olla stabiilimpi. Hyvä runko. Hyvät takakulmaukset. Hyvä turkki. Liikkuu hyvin.

Olin hyvin iloinen Koksin sijoittumisesta paras uros -kehässä ja ylipäätään siitä, että se esiintyi hyvin. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuva: Katja Oinonen

Kuva: Katja Oinonen.

10.5.2013

Eteen!

Ennen aksatreenejä käytiin juoksemassa vajaan 4 kilsan lenkki. Ilma oli hyvin kostea ja painostava. Tänään olisi varmaan ekaa kertaa pärjännyt teepparissa, takki oli jo vähän liikaa.

Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.

Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.

Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.

Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.

Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.

8.5.2013

Kivat näyttelytreenit

Näyttelytreeneissä tehtiin samat vanhat kuviot eli yhdessä juokseminen ja yksilöarvostelut. Ennen tunnin alkamista juoksutin Koksia viitisen minuuttia, ja se menikin aika kivasti ja ryhdikkkäästi. Sama meno jatkui, kun treenattiin muiden koirakoiden kanssa juoksemista. Näissäkin treeneissä oli 4 koirakkoa, kuten eilisissä tokotreeneissäkin. Tällä kertaa Koksi pyrki juoksemaan toisen koiran kiinni vain kerran. Useimmitenhan se vetää toisten luo kaula ja selkä pitkällä. Pitää itse muistaa olla iloinen ja innostava.

Pöydällä Koksi oli yllättävän rennosti. Itse täytyy kiinnittää huomiota siihen, että no nostaessa asettaa koiran oikeaan paikkaan pöydällä siten, että takajaloille jää riittävästi tilaa. Kopelointi sujui hyvin.

Seisottamisessa etujalat tuppaavat jäämään hieman liian eteen, samoin takajalat. Toimivimmaksi on osoittanut se, että asettelen etupään mahdollisimman hyvin kertalaakista, jolloin korjattavaa on vain takajaloissa. Nyt koira antaa jo koskea takatassuihinsa ja asetella ne paikalleen, joskin sillä on taipumusta korjata asentoa varsinkin liukkaalla alustalla ja tuoda takajalkoja lähemmäs kroppaa. Huomiota täytyy kiinnittää myös siihen, että leukaa pitelevä käteni ei peitä koko koiran leukaa. Vielä Koksi ei kestä sitä, että pitäisin kiinni ainoastaan suupielestä, vaan sen pää kääntyy. Tämä treeniin.

Juostessa pitää ottaa ensin kontakti koiraan, pari kävelyaskelta ja sitten kiihdyttää vauhtia tasaisesti. Täytyy yrittää juosta aika pitkällä askeleella, jotta koiraan saa ryhtiä. Liian kova ei vauhti saa kuitenkaan olla ettei koira ala keulia eli rynniä eteenpäin laukaten, vetäen tai muuten ei-toivotusti liikkuen.

Poikkeuksellisesti treenit kestivät tänään vain reilun puoli tuntia normaalin tunnin sijaan, koska koiria oli niin vähän. Lisäksi osa oli menossa huomiseen ryhmänäyttelyyn eikä halunnut väsyttää koiraansa liikaa. Puoli tuntia oli Koksillekin ihan riittävä aika, eikä se olisi yhtään enempää jaksanutkaan. Kivasti se teki koko ajan, oikein iloisesti ja reippaasti, juuri niin kuin toivon koiran esiintyvän.

Hyvät oli treenit tänäänkin. Tämähän menee vallan hienosti. Toivottavasti lupaa hyvää tulevia näyttelyitä ajatellen.

7.5.2013

Olipa ohjelmaa tokotreeneissä!


Olipa taas mukavat ohjatut tokotreenit. Meitä oli tällä kertaa paikalla 4 koirakkoa.

Alkuun taas tuttu luoksepäästävyys. Ekalla kerralla koutsi sanoi valmistautuessaan, että hän vain kävelee koiran viereen eikä kosketa. Olin ilman namia ekaa kertaa. Koksi nousi seisomaan. Otettiin uusinta, jolloin koira pysyi kuin pysyikin perusasennossa. Koskettamaan ei vielä päässyt, mutta eiköhän tämä tästä ala edistyä.

Sitten oli paikkamakuun vuoro. Viimeviikkoisen karkaamisen vuoksi jätin Koksille hihnan ja seison hihnanmitan verran sen edessä eli noin metrin päässä remmin päällä. Tapansa mukaan Koksi pysyi paikallaan rauhallisesti. Pari kertaa käänsi päätä sivulle, mistä kielsin sanomalla koiran nimen ja odota-käskyn. Ihan kelpo suoritus. Pitää ensi kerralla muistaa ottaa mukaan pitkä liina.

Seuraavaksi otettiin yksittäin ruutua ja hyppyä hallissa ja seuraamista ulkona. Seuraamisesssa koutsi käskytti. Ensin seuraamista eteenpäin, sitten seuraamisesta pysähtyminen (ekalla jäi jälkeen ja vinoon, mistä huomautus "oho", ei palkkaa, vaan uusi seuraaminen + pysähdys, tämä hyvä), täyskäännös (melko tiivis, pitää vielä petrata), oikealle kääntyminen hyvä, vasemmalle kääntymisessä takapää ei pysynyt vauhdissa mukana ja koira oli n. 15 cm liian kaukana ja vielä vinossa. Seuraamisessa kontakti oli hyvä (on siihen panostettukin) koko ajan. Koutsin mukaan oma vauhtini on hyvä. Tähänkin olen pyrkinyt kiinnittämään huomiota, sillä jos en kävele riittävän reippaasti, vaan hiiviskelen, on koirakin kuutamolla ja seuraaminen menee haahuiluksi.

Hallissa hyppy sujui hyvin. Koira kiinni, targetille nami koutsin laittamana, käsky "hyppy", takaisinhyppy samalla käskyllä. Nyt se hyppää empimättä. Talvellahan se ei ollut hypätä millään.

Ruutuun lähetys tehtiin koko ajan matkaa lisäten. Target taas ruudun keskellä, äänellä hetsaus ja sinne meni. Viimeisellä lähetyksellä, mikä oli ehkä 8-9 metrin päässä, koira jopa juoksi reippaasti, kun muilla kerroilla se meni sinne lönkytellen, mutta ei sitä kovin innokkaaksi menemiseksi kyllä voinut kutsua.Tämä olikin vasta toinen kerta kun ruutua otetaan, joten siihen nähden olen suoritukseen tyytyväinen.

Lopuksi vielä ryhmässä tsekattiin maahan-istu -kuviota. Takajalat eivät saa vaihdossa liikkua. Muistettava myös, että koiran tulee istumaan noustessa oikaista itsensä kunnolla eikä jäädä lönöttämään puoli-istuvaan asentoon. Maahanmenoon pitää saada vauhtia. Koksi tekee varmasti, mutta ei kovin pontevasti. Istumaan nouseminen tuppaa jäämään aavistuksen vajaaksi. Näihin kiinnitettävä huomiota!

Koksi teki tänään yllättävän hyvin siihen nähden, että se oli väsynyt treenejä edeltävästä kolmen tunnin ajomatkasta ja päivän hoidossa olosta. Todella hyvä mieli jäi tästä treenikerrasta.

5.5.2013

Äänenkäytön opettelua ja täysiä keppejä

Tänään oli korvaava agilitytunti, kun perjantaista treenikertaa ei pidetty möllikisojen takia. Meitä oli paikalla vain kolme koirakkoa, joten saimme nauttia lähestulkoon yksityiopetuksesta. Jonna oli tehnyt viiden esteen radan koostuen neljästä hypystä ja putkesta. Päivän ohjaus oli pakkovalssi. Koksi luki ohjausta yllättävän hyvin heti ensimmäisestä kerrasta. Pakkovalssin jälkeen rata jatkui putkeen. Joku taas ohjasi väärään putken päähän ihan omalla ohjauksella. Hienoa.

Koutsin kanssa olen pari kertaa jutellut karkailu- ja lällättelyongelmasta, ja tänään paneuduttiin siihen taas. Hän käski palkata lelulla siten, että koira saa ottaa lelun. Sinne meni. Hallissa siis oltiin, joten ei se kovin kauas päässyt pinkomaan. Koira seurasi hallin toisesta päästä, kun Jonna, Tuija ja minä heiteltiin toisillemme toista täysin samanlaista patukkaa, millä olin juuri palkannut koiran. Hetken päästä sen uteliaisuus voitti, ja se tuli katsomaan mikä on niin mahdottoman hauska lelu. Se ei kuitenkaan tullut riittävän lähelle, että olisi antanut kiinni, jotta olisin saanut sen luovuttamaan lelun, jotta olisimme voineet jatkaa treenejä. Heiteltyämme patukkaa toisillemme jonkin aikaa siirryttiin vaiheeseen B, missä koiralle heiteltiin nameja muutaman metrin päähän. Johan alkoi kiinnostaa. Koksi haki juustopalan, tuli minun lähelleni, jolloin taas lensi nami. Saadakseen namin piti koiran päästää irti lelusta, ja pääsinkin hakemaan sen itselleni. Sitten vielä pari namia maahan, käsky "sivu", ja kas, koira tuli sivulle.

Tässä auttoi suuresti se, että käskin sitä normaalilla äänellä, en kimeästi enkä lähtenyt jahtaamaan sitä, mitä kuulemma myös teen. Mikä siinä normaalissa äänenkäytössä on niin vaikeaa? Pitäisikö äänittää käskyjä normiäänellä luuriin, ja antaa niitä sitten nauhoitettuna versiona treeneissä?

Ratatreenin jälkeen otettiin vielä keppejä. Tähän astihan Koksi on mennyt vain puolikkaita keppejä. Ne mentiin nytkin, mutta koska meno näytti niin hyvältä, lisättiin toiset kuusi keppiä, joihin luonnollisesti ohjurit. Sillä aikaa kun ohjureita viriteltiin, käski koutsi ohjata koiraa putkeen ja ottaa se ylipäätään haltuun. Näin tein, ja ohjailin sitä putkeen ehkä kymmenisen kertaa. Vain kerran empi. Oli kivasti kuulolla. Keppihärdellin valmistuttua ohjasin sen kepeille kepit-käskyllä. Kuuden kepin jälkeen se empi nanosekunnin. Sen pään päälle ilmestyi puhekupla, missä luki: "Mites näitä keppejä on näin paljon? Mistä nää oikein ilmestyi?" Se jatkoi kuitenkin pujottelua loppuun saakka erehtymättä. Jei! Mentiin vielä molemmin puolin pariin otteeseen.

Ekan täysien keppien pujottelun jälkeen se muuten taas lähti kouhottamaan hallin toiseen päähän. Kutsuin sitä matalalla innostavalla äänellä, ja hallelujaa, se tuli. Ekalla käskyllä. Praise the lord.

4.5.2013

Näyttelyteltan koeponnistus

Päivän treenit koostuivat puhtaasti pihatreeneistä: kehäjuoksua, näyttelyseisotusta ja tokopuolelta jääviä liikkeitä, seuraamista normaalia pidempiä pätkiä, paikkamakuuta ja vauhtiluoksetuloa.

Koeponnistin näyttelyteltan vihdoin. Tällaiselle tekniikkaan ja kaikenlaiseen askarteluun penseästi suhtautuvalle pop up -teltta oli oikea ratkaisu. Jopa minä sain sen pystyyn. Sain myös purettua sen. Vielä kun keksisi millä tavalla se täytyy taitella, jotta se mahtuisi kuljetuslaukkkuun.

Näyttelyharrastuksen mukanaan tuoma varustemäärä on asiaan vihkiytymättömälle käsittämättömän suuri. Joskus myös asiaan vihkiytyneelle.


Koksi avusti teltan pystytyksessä.


Tänne mahtuu hyvin trimmauspöytä, häkki, stara ja
hänen henkilökuntansa.

Miten ihmeessä sen saa taiteltua näin?