Inki

24.11.2013

Tokoa ja takkuja

Viikon kotitreenit ovat painottuneet jääviin liikkeisiin, erityisesti seisomiseen. Sitä ollaan treenattu koutsin viimeviikkoisen vinkin avulla, missä olen jättänyt namin noin metrin päähän siitä kohdasta, mihin koiran tulee pysähtyä. Tämän kikan avulla olen päässyt kotona lähestulkoon joka kerta koiran viereen ilman että se väistää. Edistystä siis.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä luoksepäästävyyden teki taas uusi henkilö, naispuolinen tällä kertaa. Koksi oli selkeästi vähän hämmentynyt, aivan kuin se olisi miettinyt mielessään, että hetkinen, tämän liikkeen tekee nyt joku aivan väärä henkilö. Hyvin koira kuitenkin kesti istumassa eikä väistänyt edes kosketusta.

Paikkamakuuseen olin tänään erityisen tyytyväinen. Kahden koiran välillä tuli pientä nokkapokkaa, mutta Koksi ja sen vieressä ollut bc pysyivät todella hienosti paikoillaan. Bc:n omistaja sanoi, että härdellin alkaessa hänen koiransa oli vilkaissut Koksia, ja kun se oli maannut paikallaan, oli bc päätellyt, että näin tässä kuuluukin olla. Siinä ne makasivat vierekkäin välittämättä muista tuon taivaallista. Loistohomma.

Seuraaminen ja jäävät olivat aivan järkyttävää katsottavaa. Koiraa eivät varsinkaan jäävät liikeet kiinnostaneet tuon taivaallista.

Istu-maahan puolestaan meni oikein hyvin, samoin luoksetulo. Lopussa otettiin vielä noutamista. Tämä tulee olemaan Koksille todella vaikeaa, sillä sen on vaikeaa luopua lelusta, myös silloin, kun se saisi vaihdossa samanlaisen ja näin ollen samanarvoisen lelun. Pidin sitä siis hihnassa, ettei se sinkoa lelu suussa ulkoavaruuteen. Kyllä se haki lelun ja piti sitä suussaan, mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan aikomustakaan luovuttaa sitä minulle. Ei ollut yllätys. Pitää alkaa treenata tätä ihan tosissaan pitkässä liinassa.

Lauantai meni kauneudenhoidossa. Aloitin kynsien leikkauksella, korvakarvojen nyppimisellä ja naaman ja hännäntyven konetuksella. Puoli tuntia vierähti siinä. Turkin selvittelyyn meni 3,5 tuntia. Ilmat ovat olleet todella kosteat, ja turkki on päässyt kastumaan ja kuivumaan sen miljoona kertaa viime sunnuntaisen pesun jälkeen. Koko koira oli yhtä suurta takkua. Ihan muutaman kerran vain olin jo menossa hakemaan trimmaussaksia saksiakseni koko turkin pois. Sain sen kuitenkin selvitettyä jälleen kerran. Sitten pesu ja kuivaus, mihin meni pari tuntia. Tämän jälkeen ajoin kaupunkiin trimmausta varten. Itse trimmissä meni 1,5 tuntia. Karva oli kasvanut aivan käsittämättömän paljon kolmessa viikossa.

Siinäpä se päivä sitten vierähtikin - aloitin klo 9 ja koko homma oli hoidettu klo 19.30. Ei ole heikkohermoisen hommaa tämä. Etenkin kun tänään rätki sitten räntää päin näköä, ja päivän lenkki supistui puoleen tuntiin, kun koiran tassukarvoihin muodostui niin suuria nuoskalumipalloja, ettei se pystynyt kävelemään. Kotiin päästyä laitoin taas turboföönin laulamaan.

Asennepanta on tauolla. Se puolitoista tuntia, minkä pidin sitä koiran kaulassa viime viikolla, sai aikaan niin järisyttävät niskatakut, että panta odottaa aikoja parempia. Lyhyttä turkkia siis.

 
 
Trimmin jälkeen koira ehti pyörähtää kerran pihalla,
ja tasainen turkki oli muisto vain.
 

17.11.2013

Einon kourissa

Eino-myrsky riepotteli Etelä-Savoa tänään. Paikoitellen tuulenpuuskat olivat niin hurjia, että olin jo kääntyä aamulenkillä takaisin kotiin parinkymmenen minuutin tepsuttelun jälkeen, mutta jatkoimme sitten kuitenkin matkaa, kun pääsimme tyynemmälle tielle. Välillä paistoi aurinkokin.

Sähköjen suhteen olimme onnekkaita, sillä ne olivat poikki vain pari tuntia aamupäivällä. Siitäkin ajasta olimme puolitoista tuntia lenkillä.

 
 
 

13.11.2013

Asennepanta

Ostin viime viikolla vihdoin Koksille tokopannan. Sellaisen kaulaimen siis, jota laitettaessa koira mieltäisi, että nyt lähdetään tekemään töitä. Varsin passelin nahkaisen niittipannan löysinkin Rahulan Rehusta. Tähän asti olen käyttänyt sillä ainoastaan soljettomia silkki/satiinpantoja, mikä tarkoittaa sitä, että koiraa ei ole voinut napata kaulapannasta tarpeen tullen, kun se panta on ollut taskussa.

Tämäniltaisiin tokotreeneihin virittelin pannan jo kotona. Tottumattomuuttaan Koksi-paran silmät levisivät isoiksi, kun panta ilmeisesti tuntui niin mahdottoman omituiselta. Leveä se on, mutta nahka on todella pehmeää ja taipuisaa. Vielä hallissakin se katsoi minua kesken treenien siihen malliin, että ei ollut hyvä juttu ollenkaan tää uusi panta.

Normiulkoilutuksen jälkeen hallissa kävi nenään ihan selkeä koirankakan haju. Taisin mainita siitä ääneen Koksille ja hämärä mielikuva on, että olisin sitä asiasta jopa syyttänyt. Syyllinen löytyi kuitenkin omasta kengänpohjasta. Ulkona on tällä hetkellä niin pimeää, että siellä tuskin erottaa tumman koiran metrin päässä, saati jonkun löysän läjän.

Oli hallissa hauskaakin haisteltavaa, nimittäin pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoira Sienen TK2-sienikarkit. Hauska idea - kiitos kovasti ja onnea ennenkaikkea!

Tänään luoksepäästävyyden teki Olli, kuten viime viikollakin. Koksi jopa pysyi paikoillaan tällä kertaa. Edistystä siis.

Paikkamakuun sijaan tehtiin paikkaistuminen, mikä sujui kaikilta todella hyvin. Välipalkkaa käyttivät kaikki, mutta silti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun koiria pyydettiin istumaan paikoillaan pidempi aika. Yksikään ei mennyt maihin!

Sitten treenattiin liikkurin kanssa toimimista. Koutsi oli siis liikkurina ja toisti meille rivissä olleille jokaisen kohdalla sanan "Käsky", ja koiran oli määrä pysyä perusasennossa eikä ennakoida maahanmenoa. Kelpo suorituksia tässäkin.

Kaukoissa me ollaan koutsin mukaan edistytty. Pääsen jo pienen matkan päähän käskyttämään istumaan ja maahan. Jei!

Jääviä liikkeitä ollaan tehty useita kertoja kotona. Koska olen aiemmin treenannut niitä niin, että en ole palannut koiran vierelle, en ole tajunnut, että Koksi väistää aivan sairaasti kun yritän tulla sen viereen sen jäätyä seisomaan. Se ottaa useita askelia minusta poispäin. Sama ongelma meillä oli alussa paikkamakuussa. Koutsi käski harjoittelemaan tätä siten, että ennen liikkeen aloittamista käyn laittamassa targetille namin, pyydän koiraa seisomaan käskyllä, palaan lähemmäksi ja vapautan sen nopeasti jessillä namille, jolloin koira fokusoituu paikallaan seisomiseen ja namiin eikä ahdistumiseen. Täytyy kokeilla. Uskon, että homma vaatii useita toistoja, mutta koska väistäminen saatiin pois paikkamakuussa, en oikein näe syytä miksi sitä ei saisi kitkettyä pois tässä liikkeessä.

Jäävien maahanmeno oli ok, vaikka hallissa tarvitsikin käsiapua. Vierelle palaamisessa ei väistänyt, joten homma on paremmalla mallilla.

Seuraamista otettiin taas vapaana siten, että meillä oli käytössä puolet hallista. Siinä jokainen seurautti koiraansa koutsin seuratessa. Meillä oli ihan hyviä pätkiä, mutta vieläkin seuruu on väljää.

Lopuksi vielä ruutuharjoitus. Ruutuun target + nakkipala. Ensin lähetys parista metristä, missä ei ongelmaa. Toinen lähetys kauempaa oli myös hyvä - tässä näki, että ensimmäistä kertaa koira nautti ruutuun menemisestä, sillä se pomppi ruutuun ottaen välillä villakoiramaisia tasajalkapomppuja. Hauska elukka. Viimeisen kerran matkaa oli ihan reilusti, ja jätkähän veti ruutuun todella vauhdikkaasti. Asennepanta taitaa toimia!

Tämä on muuten blogini 300. postaus. Mukavahan tänne on kirjoitella. Välillä tulee selailtua vanhoja tekstejä. Olen iloinen, että aloin pitää tätä blogia, sillä muuten paljon asioita olisi unohtunut. Olen pari kertaa miettinyt mitä järkeä on pitää blogia, minkä nimi on outo. Kukas se toinen mustiainen on? Olen päätynyt kuitenkin säilyttämään nimen ennallaan, sillä Inkin menetys on vielä vahvasti mielessä. 24.1.2014 sen lähdöstä tulee kuluneeksi vuosi. Sitäpaitsi, jos joskus toisen koiran otan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se on väriltään, no, musta. Sitten on blogin nimikin taas kurantti.


 
 

9.11.2013

Aksaamassa ja lällättelemässä

Aamulla ajoin hallille kokeilemaan miltä aksa maistuisi parin kuukauden tauon jälkeen. No, maistuihan se makealta. Otin Koksin kanssa vain pari pientä pätkää, missä oli hyppyjä, putkia, muuri ja A-este. Jätkässä oli vauhtia ja intoa ja korvat olivat oikeassa asennossa valtaosan aikaa.

Ekan radanpätkän jälkeen palkkasin koiran lelulla, josta otteeni lipesi. Niinhän siinä sitten kävi, että tyyppi ilahtui tästä vallan hurjasti ja lähti juoksentelemaan pitkin hallia. Kutsuin sitä pari kertaa luokseni, ja kun se ei tullut, poistuin hallista, minne jäi kaksi treenikaveria. Kävin hakemassa autosta kaksi samanlaista lelua tarkoituksena heitellä niitä ja näin houkutella koira luokseni. Palatessani halliin oli koira vinkumassa oven takana, mihin se oli kuulemma asemoitunut heti kun oli huomannut poistumiseni. Koksi oli jättänyt lelun kauemmaksi ja kun näki minun palaavan, ryntäsi lelulle ja alkoi saman pelleilyn. Ei muuta kuin meikäläinen ovesta ulos ja uutta yritystä. Sama kuvio: viuviu. Pyysin treenikavereita ottamaan lelun haltuunsa, minkä jälkeen astuin halliin ja mitään sanomatta koppasin koiran kainaloon.

Seuraavalla pätkällä se oli taas hyvin kuulolla. Menimme kepit ohjureilla kaksi kertaa (ei ongelmia!) ja hyppyjä ja putkia. Kylläpä olikin mukavaa! Lajistahan saattaa innostua uudemman kerran.

6.11.2013

Ongelmia luoksepäästävyydessä

Keskiviikkona tokoiltiin. Ulkona oli karmea keli ja niin pimeää, että vaikka hallin edustalla on valot, onnistuin astumaan halkaisijaltaan puoli metriä suureen lätäkköön ihan piha-alueella. Koira oli fiksumpi ja kiersi sen.

Kehääntulotarkastus: ok, antoi koskea.

Luoksepäästävyys: tämän teki tänään poikkeuksellisesti ryhmässä treenaava Olli. Me olimme toisena. Juuri ennen liikkeen aloitusta Olli pelleili ja teki hassuja liikkeitä, mistä Koksi loihe haukkumaan. Meidän vuorollamme Koksi nousi perusasennosta seisomaan ja väisti. Pyysin sen takaisin istumaan, ja sitten antoi jo koskea itseään. Tällaista treeniä näköjään rutkasti lisää. En arvannut, että homma olisi ollut näin vaikeaa vieraan "tuomarin" kanssa.

Paikkamakuu: tänään oltiin taas ympyrämuodostelmassa koutsin heitellessä leluja ja liikkuessa ympäri hallia. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikoillaan. Siirtyessäni Koksin luokse se ennakoi ja nousi istumaan. Koiran ilmeestä näki, että se ei oikein ymmärtänyt mikä oli homman idea. "Miksi toi tyyppi häiriköi meidän paikkamakuuta?" Sitähän tässä harjoiteltiin. Ei ollut turha harjoitus tämäkään.

Ruutu: ensin kokeiltiin metrin päästä lähettämistä namikipolle. Sen onnistuessa siirryttiin kauemmaksi ja viimeisellä vielä johonkin viiteen metriin. Kaikissa matkoissa Koksi lähti räväkästi namikipolle, mutta viimeisessä se pysähtyi äkisti parin metrin jälkeen ja kääntyi minuun päin kuuntelemaan jotain ylimääräistä ääntä. Muuten ihan kelpo suoritus.

Kaket: istu-maahan -komboa otti jokainen omassa nurkassaan. En ole saanut Koksin istumaan enkä maahan menemistä nopeammaksi vaikka olen sitä yrittänyt treenata. Se edelleen tassuttelee molemmissa eli maa-istu -kombossa nostaa itsensä etutassujen varassa ylös pienin askelin sen sijaan että se nousisi räväkästi. Maahan mennessä sama juttu. Askel askel askel maahan. Hiiiidasta eikä kovinkaan dynaamisen näköistä.

Olin vihdoin muistanut ostaa toisen naksuttimen hallikäyttöön. Säilytän sitä repussa, jotta se olisi aina mukana. Hankkimassani naksussa on hyvää rannelenkki, mutta muutoin se on hitaampi ja kömpelömpi käyttää kuin varsinainen naksuttimeni. Testikäytin sitä muutaman kerran kotona ennen tämänpäiväisiä harjoituksia, ja vaikka sen ääni on vaimeampi kuin vanhassa, reagoi Koksi siihen ihan samalla tavalla.

Vasemmalla uusi ja oikealla vanha, puolitoista
vuotta käytössä ollut naksutin.

5.11.2013

Koira- ja ihmishierojalla

Jopa onkin aikaa viime postauksesta, huh. Mitään kovin ihmeellistä ei ole kahden viikon hiljaisuuden aikana tapahtunut. Treenaus on jäänyt vähän vähemmälle työkiireiden vuoksi. Todella vähälle siis. Viime viikonloppu meni sekin lähinnä ylläpidon merkeissä: lauantai trimmissä ja sunnuntai hieroja-Kristan käsittelyssä.

Koirahieronnan lisäksi Krista on siirtynyt myös ihmispuolelle opiskellen kalevalaista jäsenkorjausta. Hän on alkanut ottaa vastaan ihmisasiakkaita, ja minähän ilmoittauduin käsittelyyn ilosta kiljahtaen. Itselläni on tyypillistä päätetyöskentelijän niska-hartiaseudun vaivaa plus lisäksi ongelmaa ristiselässä. Käsittely kesti yli 2,5 tuntia. Kroppa käytiin läpi jalkapohjista päähän saakka. Käsittely oli hyvin miellyttävää, ja siinä korostui hoitajan ja hoidettavan välinen yhteistyö. Välillä jalkojen liu'uttaminen edestakaisin hoitopöydällä hoitajan käsitellessä lihasryhmiä kävi ihan työstä. Olo oli euforinen poislähtiessä. Loppuillan olin aivan töttöröö. Seuraavana päivänä oli pieniä tuntemuksia reisissä ja niskassa, mutta ei mitään hurjaa jomotusta, vaan lähinnä tuntui siltä, että lihaksia on käsitelty. Uusi aika on jo varattu kuukauden päähän. Jos nyt kerrankin panostaisi itseensäkin. Tokihan Koksi käsiteltiin ennen emäntää, jottei mene vallan villiksi. On se hullua, että koiraihmisillä koirat on aina hierottu ja käsitelty ja ruokittu vimpan päälle, ja itse kulkee pää kainalossa vuosisotalla.

Koksi antoi tänään käsitellä itseään hierontapöydällä ensimmäistä kertaa. Tähän saakka se on yhdistänyt pöydän mielessään trimmauspöytään eikä se ole pystynyt rentoutumaan pöydällä. Nyt se makoili aivan rauhassa. Trimmauspöydästäkin on tullut kaveri: nyt kun kutsun koiraa huoneeseen, missä karstaan ja kuivaan sen, se tulee juoksujalkaa ja oikein odottaa, että nostan sen pöydälle. Tähän asti minun on pitänyt hakea se sängyltä, missä se lymyilee mahdollisimman keskellä,  ja kantaa koira pöydälle. Nyt tilanne on aivan toinen. I must be doing something right.

Treenipuolella olemme tehneet hävettävän vähän, lähinnä merkkiä ja oikea-vasen -käskyjä. Saa nähdä osataanko me mitään huomenna ohjatuissa harjoituksissa.

Kelit ovat olleet alkuviikon sanalla sanoen järkyttävät - kovaa vesisadetta, tuulta ja kaikenkattavaa pimeyttä. Oikea unelmakeli. Melkein jo toivoo, että sitä vihaamaani lunta tulisi sentti tai pari.



Trimmauspöytä - ei enää mörkö.