Inki

27.4.2013

Namipussi kahvipaketista

Aamulla oli tarkoitus lähteä vain rivakalle kävelylenkille, mutta en malttanut olla hölkyttelemättä, kun nyt olen taas juoksemisen makuun päässyt. Lähtiessä koppasin testikäyttöön pestyn kahvipaketin namipussukaksi. Kyseessä on vanha kikka, minkä olen tiennyt jo pitkään, mutta en vain ole tullut kokeilleeksi. Useimmiten olen lenkkeillyt treeniliivi päällä. Sen taskuihin mahtuu releitä enemmänkin. Juostessa se vain on liian kuuma. Palkan kaivaminen taskussa olevasta muovipussista taas on liian hidasta, ja taskussa olevat namit sotkevat vaatteet.

Kahvipussi osoittautui erinomaiseksi ratkaisuksi. Omani on pienehkö, sillä se on tehty 250 gramman kahvipaketista. Se sujahtaa helposti taskuun ja siitä on kätevä noukkia namit. Palkkaan Koksia lenkillä edelleen, sekä hienosti hihnassa kulkemisesta että seuraamispätkistä, mitä ujutan lenkin väliin.

Koksi ravasi taas hienosti. Paikka vaihteli tänäänkin, mutta enimmäkseen se juoksee hihnanmitan verran edelläni.

26.4.2013

Karkuri

Tänään oltiin ohjatuissa agitreeneissä ensimmäistä kertaa ulkokentällä. Hirvitti. Yritin suhtautua hommaan niin rennosti kuin mahdollista tyyliin jos se karkaa, niin kyllä se takaisin tulee. Asetin koiran ensimmäisen esteen taakse. Se jäi hienosti istua nakottamaan. Menin asemiin ja kutsuin koiraa. Ekan esteen se hyppäsi, samoin toisen, minkä jälkeen ohjasin sen takaakiertoon ja samalla maata kiertävälle radalle. Koira juoksi lyhtypylväälle, nosti koipea ja poistui peltoa kohti. Kutsuin sitä, jolloin se vilkaisi, taisi lähestyä pari metriä ja jatkoi matkaansa. Parissa sekunnissa se oli jo näkymättömissä pellolla. Juoksin eri suuntaan koiraa kutsuen. Tätä hippasta jatkettiin varmaan vartin verran. Koira kävi useita kertoja parin metrin päässä lällättelemässä, mutta poistui sitten entistä kauemmaksi. Yhdessä vaiheessa se oli jo noin 30 metrin päässä pellon toisessa laidassa, mistä ei ole kovin pitkä matka valtatielle.

Koiraa kutsuessani juoksin tosiaan vastakkaiseen suuntaan, heittelin lelua, kutsuin kerrankin jo p****le äänessä. Ei tarvinnut kenenkään sanoa, että älä lässytä.

Pelto ei ollut kovin miellyttävä koira koiran tassuille kovine korsineen. Jossakin vaiheessa Koksi astui vasemmalla etutassullaan johonkin pistävään, koska se selkeästi sävähti kivusta ja nosti tassun ylös, pysähtyi paiikoilleen ja antoi kiinni. Kannoin sen autolle.

En tiedä kauanko karkureissu olisi kestänyt ilman onnekasta korsiepisodia, veikkaan, että pitkään.

Lopputreeniaika oltiin hallissa, mihin rakensin ulkona olleen radan alun, 4 hyppyä. Otin sen kaksi kertaa: ekalla se lähti taas pitämään omaa kivaa juosten ympäri hallia. Kutsuin sitä hyvin napakasti ja se tuli nopeasti sivulle, mistä seuruutin sen lähtöön. Toka otos radasta meni mallikkaasti.

Ennen karkureissua olin ehtinyt ottaa sillä keppejä, rengasta ja A:n alastuloa sekä kokonaista A-estettä. Näissä ei ongelmia. Kepeillä se lähti hallissa kerran juoksentelemaan, mutta tuli takaisin kepeille nopeasti.

Nyt täytyy varmaan seuraavaksi kokeilla sitä, että käy sen kanssa leikkimässä kentällä pitkässä liinassa ja palkata sitä kontaktista. Pitkää liinaa pitää käyttää muuallakin, jotta saan vahvistettua luoksetuloa ja päästäkseni muistuttamaan siitä, että luoksekutsun kuuluessa on syytä loikkia paikalle ja vähän sassiin.

Jos karkailua ei saada kuriin, niin meidän agility- ja tokourat päättyvät ennen kuin ehtivät alkaakaan.

25.4.2013

Eka juoksulenkki Koksin kanssa

Päätin tänään kokeilla juoksemista Koksin kanssa. Se ei enää juurikaan vedä lenkillä (joskin alkumatkasta tästä joutuu muistuttelemaan), joten uskalsin ryhtyä tuumasta toimeen. Laitoin sille aivan normi silkkipannan ja tavallisen hihnan. Valjaita ei voi kuvitellakaan takuttamisen takia. Ajattelin, että jos juoksu ei onnistu, niin kävellään sitten. Alkumatka meni aika tiuhaan pysähdellen, mutta kun päästiin vauhtiin, niin koira ravasi oikein hienosti joko hihnanmitan edelläni, vasemmalla puolellani tai sitten oikealla. Hiljaisella kylätiellä on aivan sama missä se juoksee, mutta pitää kuitenkin opettaa sille palaaminen pientareelle jo käytössä olevalla reunaan-käskyllä, missä ajotiellä haahuileva koira palaa kävelemään metrin verran eteeni tien laitaan. Käsky on sille tuttu, mutta vahvistusta tarvitaan vielä, jotta sitä totellaan nopeasti.

Vauhtiin päästyämme matka eteni oikein mukavasti. Koksi ravasi hienosti ja keskittyi etenemiseen ja yhdessä tekemiseen eikä pientareiden ylenpalttiseen haisteluun. Kolmen kilometrin matkaan meni 32 minuuttia, kun yksin taitoin saman matkan sunnuntaina aikaan 22 minuuttia. Ei paha ollenkaan ekaksi juoksukokemukseksi.

Lenkin jälkeen Koksi kävi nukkumaan ja veti unta palloon kokonaisen tunnin. Taisi olla rankka kokemus. Illalla venyttelin sen kyljet ja jalat. Lisäksi tehtiin molemmin puolin kolme ristikkäisten jalkojen nostoja.

Päivän ohjelmaan kuului vielä tokottelut: jäävät liikkeet, luoksetulo (kotona tulee ekasta käskystä), paikkamakuu sadetansseineen (ekassa nousi ylös, toisessa pysyi) ja täyskäännös.

24.4.2013

Mikä pilkistää feikkikroksista?

Näyttelytreeneissä otettiin yksilöliikkeitä, ryhmässä kehäjuoksua ja pöydällä oloa. Koksi meni tänään yllättävän hyvin toisten perässä vetäen huomattavasti vähemmän kuin yleensä. Tunnin harkkojen jälkeen se oli aikalailla kaputt. Ensi viikolla ei treenejä olekaan, kun Vappu sattuu keskiviikoksi.

Kotona harjoiteltiin täyskäännöstä ja seuraamista ylipäätään.

Illalla Koksi leikki taas yhtä mielileikkiään, Kongin piilottamista feikkikroksiin. Pinkki baby-kokoinen Kong mahtuu juuri sopivasti lärpäkkeeseen. Sinne koira sen tyrkkää kuonollaan ja sitten äheltää aikansa saadakseen sen pois sieltä. Niin kauan kuin tämä tapahtuu vitosen maksaneilla muovikengillä, ei minulla ole mitään hommaa vastaan.

Kong hyvässä tallessa.

23.4.2013

Täyskäännöstä ja ruutua

Koksin ruokahalu on taas palannut. Viime viikolla lopetin Zantacin antamisen keskiviikkona sillä seurauksella, että Koksi söi monta päivää todella huonosti. Zantac-kuuri jatkui lauantaina ja nyt tiistaina on ruoka alkanut maistua aivan eri tavalla. Tämä puhuisi vahvasti sen puolesta, että sillä on närästystä tai ainakin jotakin mahavaivaa. Toistaiseksi jatketaan näin. Täytyy konsultoida kuitenkin ell ennen kuin omin päin jatkan lääkkeen käyttöä pidempään.

Ohjatuissa tokotreeneissä emme ole päässeet käymään pitkään aikaan sairastelujen ja muiden syiden takia. Tänään ohjelmassa oli kaksi uutta asiaa: täyskäännös ja ruutu. Täyskäännöksessä täytyy muistaa näin alussa antaa seuraa-käsky paitsi liikkeelle lähtiessä myös juuri ennen käännöstä, jotta koira seuraa mahdollisimman lähellä. Omaan kääntymiseen tulee kiinnittää huomiota, jotta käännös tapahtuu paikallaan pienin askelin, eikä ole mikään metrien mittainen U-käännös.

Kotiläksyistä käytiin läpi ensimmäistä kertaa minuutin paikkamakuu. Koksi tuli hyvin perusasentoon, meni maahan ekasta käskystä, jäi paikalleen odota-käskyllä ja oli oikein hienosti paikallaan koko minuutin. Pari kertaa jouduin muistuttamaan paikalla olosta, kun pää kääntyi vasemmalle, missä pari koiraa ei kestänyt paikoillaan. Minuutin jälkeen palattiin koiran vierelle, sivu-käskyllä koira sivulle ja vapautus jessillä. Sehän meni hyvin!

Ruutua harjoiteltiin targetilla. Purkin kannen päälle nami, koira noin metrin päähän nauhojen ulkopuolelle, vasemmalla kädellä osoitus kantta kohti ja käsky "ruutu". Targetille lisättiin aina pari namia heti kun eka oli syöty samalla toistaen ruutu- ja kehumiskäskyä tyyliin hieno-ruutu. Tätä toistettiin viitisen kertaa matkaa aina hieman pidentäen. Hyvin koira haki.

Lopuksi otettiin vielä vauhtiluoksetulo 15 metristä. Koksi jäi hienosti paikoilleen. Vähän liiankin hienosti, eikä ymmärtänyt, että sillä on lupa lähteä. Ja kuinka ollakaan, syynä oli taas mun äänenkäyttö. Innosta sitä koiraa herranjestas! Tyylikkäästi se tuli sivulle, mutta tavoitteena olisi suorittaa liike yhdellä käskyllä eikä kolmella.

Kotiläksyksi tuli sivulletuli eri kellonajoista, myös takaa.

21.4.2013

Aa kiipee!

Juhuu, Koksi meni A:n epäröimättä! Viimeksi kun otimme kokonaista A-estettä, piti koira raahata esteen yläharjalle väkisin, nyt se suoritti koko esteen tuosta vaan. Oi onnea! Ennen tätä ilonkiljahduksia aiheuttanutta tapahtumaa otimme ylösmenoa pyöräytyksellä molemmin puolin viitisentoista kertaa. Kokonainen A-este mentiin sitten yhteensä kymmenisen kertaa. Toistaiseksi se pysyttelee aika lähellä minua (koira on hihnassa, jotta saan sen pysäytettyä alastulolle), mutta ei tietoakaan tutinasta ja hangoittelusta, mitkä olivat pinnalla viime kerralla.

Seuraavaksi siirryimme kepeille, edelleen 6 keppiä + ohjurit. Koira oli taas lähestulkoon erehtymätön, vain kerran ylitti ohjurin vaikeammalta puolelta kuten eilenkin, muutoin muy bueno.

Toko-osastolla oli ohjelmassa jäävät liikkeet. Peruutin itse koko ajan ja pysyin liikkeessä. Stop-käskyllä koira pysähtyi nopeasti, jolloin nami lensi sen selän taakse. Maahanmeno samoilla spekseillä oli myös hyvä, mutta kaipaa vielä lisää nopeutta ja sähäkkyyttä.

Tokohyppyä menimme 5 tai 6 kertaa. Tämä oli jo paljon parempi kuin viimeksi, kun sitä ei kiinnostanut koko hyppely pätkän vertaa.

Eeva, joka piti meille alkeiskurssin, neuvoi keppikysymyksessä. Pähkäilin sitä, josko siirtyisin jo 12 keppiin. Hänen mielestään on järkevämpää treenata ensin sisäänmenot kuntoon ja poistaa osa ohjureista. Hän oli sitä mieltä, että koira osaa pujotella 12 siinä missä 6 keppiä. Sitäpaitsi kuudella kepillä pääsee palkkaamaan useammin, mikä ei ole lainkaan huono asia.

Agiosuudessa Koksi lähti taas juoksentelemaan omiaan, mutta tuli melko nopeasti takaisin. Tällä kertaa sain ääneeni sitä kirosanaakin oikein kiitettävästi. Koiran tullessa luo annoin superpalkan. Näitä tehtiin pari kertaa, kun oli hallissa taas niin mahdottomasti pientä miestä kiinnostavia asioita kuten peili. Tokossa, kun se on koko ajan käskyn alla, se ei ole kertaakaan lähtenyt juoksentelemaan omiaan.

20.4.2013

Muovikorva

Päivä meni puunaushommissa: takkujen aukominen, pesu ja kuivaus 5 tuntia. Ehkä päivän olisi voinut käyttää mielekkäämminkin. Iltapäivällä mentiin vielä trimmiin. Tähän vierähtikin koko lauantaipäivä.



Suihkunraikkaana. Yhtään ei keljuta.
Katja laittoi Koksille korvamuovit ekaa kertaa. Tähän asti ollaan jotenkin pärjätty sitomalla korvakarvat kuminauhoilla, mutta näin kurakeleillä ne likaantuvat aivan suotta, kun nenä on lenkeillä maassa ihan yhtenään.

Korvakarvat paketoidaan seuraavalla tavalla:
- korvakarvat niputetaan yhteen ja niihin laitetaan silkkitippoja
- karvat kiinnitetään kuminauhalla korvanlehden alapuolelta (tsekkaa kammalla ettei korvanlehti jää väliin painamalla kampa karvoista läpi kumpparin yläpuolelta), varmista ettei mukaan tule päätukkaa
- ujuta korvamuovin kulma kuminauhan alle muovin ollessa korvaan nähden pituussuunnassa
- pyöritä muovi karvojen ympärille
- kiinnitä muovi kuminauhalla noin sentin kiinnityskuminauhan alapuolelta
- tee muovista paketti taittelemalla sitä riittävä määrä alhaalta ylös. Paketin pituudeksi tuli reilut 4 cm
- kiinnitä paketti alareunasta kuminauhalla
- poista ylin, karvoissa kiinni oleva kuminauha

Näyttelyyn mennessä muovi jätetään pitkäksi pötköksi jotta korvakarvat eivät taitu.





Kotimatkalla kieppaistiin hallin kautta ja treenattiin kepit ja A:n alastulo. Puolikkailla kepeillä oli ohjurit. Koira oli vasemmalla puolellani ollessaan erehtymätön. Toiselta puolelta se loikkasi kerran ohjurin yli, mutta muuten oikein siistiä jälkeä. Siihen alkaa tulla jo vauhtia. Helpommalta puolelta otin jo lähetyksiä metrin päästä klo 14:stä - ei ongelmaa. Takaakiertoon lähettäessä täytyy muistaa, ettei käsiliike saa olla liian suuri, ettei koira sinkoa maata kiertävälle radalle - käsi lähellä vartaloa! Toistoja kymmenkunta molemmin puolin.Kohta voi varmaan siirtyä täysimittaisiin keppeihin.

A:n alastuloharjoituksesta poistin pöydän ja ohjasin koiran kädellä metrin verran estettä ylöspäin, ja sieltä alastulosuuntaan kääntyminen. Ensin vähän hangoitteli, mutta sitten meni jo ihan kivasti. Molemmin puolin toistoja noin 15.

19.4.2013

Tulisitko tänne kultapuppeli?

Ohjatuissa agilitytreeneissä oli tänään vain 3 koirakkoa; Koksin lisäksi nahka ja perro. Alkuun otettiin irtoamis- ja ohjausharjoitus, missä radan muodostivat 2 putkea ja 2 hyppyä, mitkä oli sijoitettu siten, että ne muodostivat ellipsin. Hypyltä putkeen, siitä hypylle, toiseen putkeen, hypyn kautta putkeen. Kiva vauhtisuora siis. Koksi irtosi oikein hyvin, mutta tarkkana sai taas olla rintamasuunnan kanssa ettei se lukinnut putken väärää päätä. Missäs se peili olikaan?

Palkatessa koutsi kehotti antamaan lelun koiralle, ja siitähän seurasi tuttu lällättely, mikä tällä kertaa kesti yllättävän kauan. Pari kertaa menin piiloon toimistoon, minne koira sitten viimein tuli kuikkimaan. Heti hävittyäni näkyvistä oli sen häntä laskenut ja oli ollut lällättelyt ilmeestä kaukana. Se vain seisoi paikallaan. Pitää jatkaa kahden lelun leikkiä. Pitää myös kiinnittää huomiota oman äänen käyttöön. Luoksetulossa pitää kutsua napakasti. Mä lässytän edelleen ja kutsun kimeällä äänellä. Jos yrittäisi ajatella, että kutsun isompaa koiraa, niin ehkä äänikin asettuisi oikealle tasolle. Ei mulla mitään ongelmaa Inkiä ollut kutsua napakasti. Ihan niin kuin tästä olisi mulle mainittu ennenkin. Ei mene oppi perille ei.

Radan jälkeen otettiin yksittäisinä esteinä rengas ja A-esteen alastulo. Renkaalla koira lähetettiin targetille siten, että kouluttaja ja ohjaaja olivat samalla puolella kuin koira, ja koiran piti mennä itsenäisesti targetille. Perrolla, joka näyttäisi olevan hyvin kuuliainen koira, tähän meni useita minuutteja, ennen kuin se antoi itselleen luvan suorittaa este ilman estekäskyä. Tämän tajuttuaan seuraava yritys meni ilman mitään ongelmia. Koksi meni targetille suoraan, mutta rengasta ollaankin treenattu useita kertoja.

Lopuksi otettiin vielä A:n alastuloa. Koksilla otin sen vielä pöydän kautta. Saatiin useita onnistuneita suorituksia, mutta koira on vielä kaukana kontaktivarmasta. Se ei vielä varsinaisella esteellä ymmärrä täysin, että sen pitää odottaa etutassut maassa ja takatassut kontaktilla tule-käskyä ennen kuin se saa poistua esteeltä.

Illalla harjoittelin äänenkäyttöä kutsuessani koiraa sisälle pihalta. Sehän onnistui vallan mainiosti. Millä tavoin tämän saa siirrettyä eri tilanteeseen? Kas siinä vasta pulma. Tämä on kuin tokoa: tuhat toistoa parissakymmenessä eri tilanteessa ja sitten voi sanoa, että liikkeen osaa. Tai jotain sinne päin.

17.4.2013

Kareksen oppeja näyttelytreeneissä

Päivän epistolassa oli jäävät liikkeet, paikkamakuu sadetansseineen, agin startin eli alkuun-käskyn harjoittelu (oli jo asteen levollisempi ja sain syötettyä toisen namin ennen kuin koira luikki pois jalkojen välistä) sekä paikallaan pysyminen lähdössä. Viimeksimainitussa varasti kaksi kertaa kun nostin kättä, josta palautus mitään sanomatta alkuasentoon ja uusi yritys. Liikkeelle saa lähteä vasta tule-käskyllä. Tätä treenaan vielä sillä, että pyydän sen sivulle ja jätän paikalleen odota-käskyllä. Kunhan alkuasento jalkojen välissä saadaan koiralle miellyttäväksi, yhdistän sen tähän jäämisliikkeeseen ja tule-käskyn odottamiseen.

Näyttelytreeneissä oli tällä kertaa australianterrieri, chihuahua ja mopsi. Kouluttajat olivat käyneet Juha Kareksen handlauskurssilla, ja hänen neuvojaan otettiin nyt käytäntöön. Kareksen oppien mukaan on parempi ja näyttävän näköistä, että koira liikkuu kehässä reippaasti esittäjän edellä. Tämä sotii aikalailla ajatusmaailmaani vastaan, koska reipas eteneminen muuttuu helposti vetämiseksi, jolloin koiran liikkuminen on kammottavan näköistä kauhomista. Lisäksi lenkillä ollaan treenattu vaikka kuinka kauan, että remmissä_ei_vedetä. Okei, koira osaa erotella lenkki- ja kehäkäyttäytymisen. Lisäksi siihen auttaa se, että lenkillä ja kehässä ja kehätreeneissä on eri panta ja hihna. Olen valmis kokeilemaan.

Reippaan etenemisen harjoittelu aloitettiin sillä, että apuohjaaja kulki koiran edellä houkutellen sitä hieman kulkemaan handlerin edessä ja palkaten siitä. Itse handleri ei saa palkata lainkaan vaan antaa vain koiralle löysää hihnaa. Liikkumaan lähtiessä pitää ottaa kontakti koiraan, ja jos eteneminen alkaa mennä vetämiseksi, otetaan koira haltuun kerimällä hihnaa hieman ja siirtymällä pois toisten edestä tekemään pienempää ympyrää.

Ensin treenattiin yksilöinä ja sitten ryhmässä. Loppuvaiheessa Koksi meni yksin jo oikein hyvin, mutta toisten kanssa juokseminen oli aivan älyvapaata vetämistä edellä menevän luo. Kauniisti esiintyminen kaipaa vielä muutamaa harjoituskertaa. Noin kolmeatuhatta.

Koiralla on tänään ollut maha löysällä ja annoin sille Canikur Pro -tahnaa taas. Toivottavasti on vain tilapäinen häiriö kansainvälisissä yhteyksissä.

16.4.2013

Pärnäsen korjaamolla

Ajelin Lahteen Pärnäsen korjaamolle eli Vethaus Lahteen Juha Pärnäsen vastaanotolle silmä- ja polvitarkkiin sekä luustokuviin. Matkalla radiosta kuului Mitä tänne jää Erinin tulkitsemana http://www.youtube.com/watch?v=75TFCRPhBHI. Tuli hyvä fiilis, vaikka tämä käynti on mietityttänyt jo pitkään johtuen puhtaasti siitä, että kaikilla aiemmilla koirillani on ollut enemmän ja vähemmän sanomista luustossa: Isa-sakemannin lonkat olivat C/C, Honey-belgin E/E pahalla nivelrikolla ja Inki-belgin D/C. Ja luonnollisesti tuoreessa muistissa on Inkin spondyloosilöydös tammikuulta.

Vähän aikaistahan lonkkien kuvaaminen on, kun Koksi on vasta viikkoa alle 15 kuukautta vanha, mutta halusin kuvauttaa ne samalla kun käyn tarkastuttamassa silmät ja polvet.

Silmät olivat terveet ja polvet nollaa - jihuu! Yleensä kääpiövillakoirien viralliset terveystarkit jäävät tähän, mutta halusin kuvauttaa luuston kokonaan, jotta tiedän voidaanko agilityn treenaamista jatkaa. Kennelliittoon kyynärät lähtivät 0/0 ja lonkat B/B. Lonkissa oli Pärnäsen mukaan jonkin verran löysyyttä. Hän sanoi, että lonkat saattavat tulla takaisin C/C:nä, mutta sen näkee sitten. Selkä ja olkanivelet olivat täysin kunnossa. Lonkat olivat kuulemma haasteelliset kuvata sen vuoksi, että koira on niin pieni ja karvainen. Sitähän se on.

Kaikkinensa tarkkeihin ja kuviin meni aikaa silmätippoineen ja rauhoituksineen 1,5 tuntia.

Olen tuloksista super iloinen, vaikka toki olisin suonut, että lonkat ovat priimat. Agin kannalta on tärkeämpää, että kyynärissä ei ole mitään sanottavaa kuin se, että lonkat eivät ole parhaat mahdolliset.

Iltapäivän Koksi oli toimistokoirana. Muutaman miespuolisen se haukkui pataluhaksi, mutta toisten miesten kanssa oli oikein kaveria. Vähän pöllyssähän tuo vielä koko päivän oli, vaikka se herätteen klinikalla saikin.

Illalla kävin kevään ensimmäisellä 3 kilsan juoksulenkillä. Juoksemisen iloa varjostivat eiliset Bostonin maratonin pommi-iskut ja se tosiasia, että juoksin tänään ensimmäistä kertaa ilman Inkiä. Kovin oli yksinäistä. Sinällään jalka nousi yllättävänkin kevyesti siihen nähden, että olen viimeksi hölkötellyt viime kesänä.

15.4.2013

Tähän!

Tänään harjoiteltiin taas jääviä (seiso ja maahan). Hyvin malttaa tehdä kotona: jää seisomaan pienellä käsiavulla ja maahan meno on nopeahko. Otettiin myös sivuaskeleita ja perusasentoa pienin siirtymin.

Agipuolella uutena otin tähän-käskyn haltuunottoon. Koira istumaan, käteen nami, nyrkin hienovarainen heristäminen käsi alhaalla ja samanaikaisesti käsky tähän, jolloin koira ampaisee käden viereen. Näitä molemmilla käsillä kymmenkunta toistoa.

Olen pohtinut lähtöasentoa agissa. Jokin aika sitten aloin opettaa Koksille jalkojen väliin tulemista, mutta se koki tilanteen painostavana. Taidan kuitenkin opettaa sen sille, sillä haluan, että sivu-käskyllä koira tulee istumaan tokon perusasentoon eikä sinnepäin asentoon, mikä saattaa agilityn tuoksinassa tapahtua. Aloitin siis uuden aloitusasennon treenaamisen uudestaan. Käsky on edelleen "alkuun". Otettiin 10 toistoa, ja koira oikeasti paineistui ja luikki karkuun heti kun nakki oli naamassa. Samaa väistämistä se tekee silloin, kun tulen takaisin sen sivulle sen ollessa paikkamakuussa, joten tilanteeseen on joka tapauksessa saatava muutos.

14.4.2013

Rapalenkkeilyä

Jäin suosiolla kotiin enkä lähtenyt ajamaan hallille, vaikka mieli kovasti teki. Aamupäivällä tehtiin tunnin lenkki aika kosteassa kelissä. Vettä ei satanut, mutta ei paljon puuttunutkaan. Hidasta tuo kävely Koksin kanssa on, kun se haistelee todella paljon. Sports Trackerin mukaan matkaa kertyi reilut 4 kilsaa. Inkin kanssa saman lenkin tekemiseen olisi mennyt 45 minuuttia. Koksi alkaa osata kävellä aika kauniisti hihnassa. Tempominen on vähentynyt oleellisesti. Nyt koira palaa luokseni automaattisesti heti kun hihna kiristyy.

Ensi viikolla on tarkoitus aloittaa taas juokseminen, jota myös hölkkäämiseksi joskus muinoin kutsuttiin. Viimeiset kolme vuotta olen sulan maan aikana juossut Inkin kanssa. Mun paras lenkkikaverini. Juostessa Inkillä oli Missio. Juoksuvaljaissa sitä ei kiinnostanut mikään epäolennainen, eivät tukkirekat tai toiset koirat ihmisistä puhumattakaan. Mulla on niin kova ikävä. 

Kalenterissa luki 4.4. Inki 6 v. Synttäreitä emme päässeet juhlimaan.
Koksia en voi opettaa juoksemaan valjaissa niin kauan kuin se on näyttelyturkissa. Valjaat takuttavat niin paljon, että ei ole mitään järkeä kiusata koiraa puolen tunnin takkujen avaussessiolla jokaisen puolen tunnin lenkin jälkeen.

Lenkin jälkeen oli jälleen takkujen avauksen, pesun ja kuivauksen vuoro. Turkki on taas päässyt kostumaan sen miljoona kertaa, ja oli osin hyvinkin kihara ja takkuinen. Lisäksi kurapuku lisää takkujen määrää todella paljon. Myöhemmin iltapäivällä konetin vielä tassut ja mahanalusen, kuonon konetin toissapäivänä. Nyt on taas puhdas koira.

Treenauspuolella otettiin jääviä peruuttaen ja perusasentoa. Seuraamista harjoiteltiin lenkillä, ja se sujui ihan mukavasti.

13.4.2013

Hyppytekniikkaa ja keppejä

Kolmas päivä perättäin hallilla treenaamassa. Vähän mietin josko tänään jäisi kotiin, ja menisi vasta huomenna, mutta pisteli niin kovasti päästä treenaamaan keppejä, että ei auttanut, lähdettävä oli. Vettä tuli oikein urakalla. Lämppä oli pakko suorittaa kurapuvussa. Onneksi se on mittojen mukaan teetetty eikä se estä koiran normaaleja liikeratoja millään tavalla.

Ekana otettiin hyppytekniikka neljällä hypyllä esteväleinä 4 ft. Lähetin koiran targetille eteen-käskyllä jääden itse hyppyjen taakse. Ekalla kerralla pudotti viimeisen riman, kun tuli ilmeisesti kiire namille, mutta tämän jälkeen oli erehtymätön. Tein viitisen toistoa molemmin puolin. Hyppytekniikkaa halusin treenata sen takia, että mielestäni Koksi hyppäsi liian korkealle eilisissä ohjatuissa. Aiemmin en ole tällaista huomannut, mutta sehän ei tarkoita sitä, etteikö se olisi väärin hypännyt aiemmin. Täytyy kiinnittää huomiota tähän asiaan ja aloittaa viikottaiset tekniikkatreenit.

Yleisen pöllöilyn jälkeen, missä koira juoksee hallia ympäri hullun kiilto silmissään, sain sen rauhoittumaan ja keskittymään tekemiseen. Seuraavana oli vuorossa kepit. Otettiin edelleen vain puolikkaat eli 6 keppiä ohjureilla. Jatkoin eilen saatujen neuvojen toteuttamista ja pidin käden tasaisena nami sormien välissä ja menin itse suoraan eteenpäin, en peruuttaen. Helpommalta puolelta (koira ohjaajan vasemmalla puolella) toistoja noin 15. Koksi ei erehtynyt kertaakaan ja homma alkoi jo näyttääkin hieman pujottelulta. Pystyin itse lisäämään vauhtia. Koira kesti myös sen, että edistin sitä noin puoli askelta. Vaikeammalta puolelta koira livahti ohjureiden alitse kaksi tai kolme kertaa, mutta siltäkin puolelta saimme 3 onnistunutta suoritusta.

Viimeisenä otettiin A:n alastulokontaktia siten, että koira nousi esteelle minipöydän kautta, annoin osu-käskyn sen takatassujen ollessa esteellä ja etutassujen maassa, tässä nami ja vapautus tule-käskyllä. Molemmin puolin noin 15 harjoitetta. Pitää muistaa, ettei vie namia liian kauas esteestä, ettei koira joudu kurottautumaan.

Kotiin ajeltiin Rahulan Rehun kautta, mistä hain kalkkunan kauloja ja jotain vastaavia koiralle järsittäväksi. Kotona annoin sille yhden pienen jäisen luun, minkä kanssa se leikki hetken ja järsikin jonkin aikaa. Enimmäkseen se sitä kyllä ihmetteli. Nyt koira makaa reporankana - taisi olla hyvä treeni Koksinkin mielestä.

Koksi on nyt saanut Zantac-närästyslääkettä viikon, ja se on alkanut syödä ihan niin kuin normaali koira. Olen nyt lomalla ollessani ruokkinut sitä oikeastaan 3 tai 4 kertaa päivässä (aamulla ja illalla lihaa, välissä juustoa ja milloin mitäkin). Viimeinen välipala on ollut juuri ennen ilta-Zantacia ja nukkumaanmenoa. Voi hyvin olla, että sen syömättömyys ja nirsoilu on johtunut närästyksestä. Jos sitä on oikeasti närästänyt, niin onhan se päivänselvää, että se on vältellyt sellaista, mistä sille tulee huono olo eli syömistä. Koksin paino oli 6 päivää sitten 4,8 kiloa ja tänään 5,2. Uskomatonta. Zantac-kuuria on jäljellä vielä toinen viikko. Teen luultavasti siten, että lopetan lääkkeen antamisen pariksi päiväksi ja jos syömättömyys alkaa uudestaan, palaan lääkkeen antamiseen ja konsultoin viisaampiani.

Iltapäivällä heittelin koiralle taas kuivamuonaa välipalaksi. Pari kertaa aiemmin se on saanut nameista vahingossa kopin, mutta nyt se hiffasi jutun juonen ja otti kopin useamman kerran. Hauska.

12.4.2013

Mä tahdon viihdyttää

Ohjatuissa aksatreeneissä mentiin ensin radanpätkää, missä oli perätysten kaksi hyppyä, minkä jälkeen suorassa linjassa putki suorana ja vielä yksi hyppy, mikä suoritettiin takaakiertona. Rata jatkui takaisinpäin putkella ja kahdella hypyllä eteenpäin. Tarkoitus oli suorittaa rata siten, että koira jätetään ekan hypyn taakse, siirrytään itse putken taakse kutsumaan, ohjataan koira takaakiertoon ja lähdetään pinkomaan niin pirkuleesti eteenpäin ohjaten koiraa kahdelle viimeiselle hypylle. Minulla oli omat epäilykseni Koksin pysymisestä lähdössä, mutta yllätyksekseni se kesti siellä hyvin. Muutaman kerran varasti, mutta yleisesti ottaen kelpo suoritus. Kutsuin koiraa siis putken takaa käskyllä tuleläpi (tule on siis lupa lähteä ja läpi taas putkikäsky). Sieltä se iloisesti hyppäsi hypyt ja juoksi putkeen. Ja kuka sitten mokaa takaakierrossa ja pitää kättä oikein mahdollisimman kaukana kropasta? Ja monta kertaa. Takaakierrossa pitää muistaa, että
a) ota askel koiranpuoleisella jalalla
b) keilaa koira avokämmenellä hypyn taakse
c) tuo ohjaava käsi lähelle kroppaa kun koira suorittaa hyppyä ja "heristä nyrkkiä" korostaaksesi suuntaa

Sitten kun saatiin takaakierto kuntoon ja koira myös putken läpi uudestaan tuli ongelmaksi se, että en saanut ohjattua sitä hypylle vaan koira lähti mukaani ja kielsi hypyn. Kokeiltiin targetilla ja sillä, että Jonna on hypyn takana lelun kanssa. Tämä oli Koksin mielestä erityisen epäilyttävää, ja se kiersi Jonnan mahdollisimman kaukaa mulkoillen samalla. Oli kyllä niin epäilevän näköinen. "Tässä on nyt joku juttu." Viimein saatiin sitten kuitenkin onnistumaan radan loppuosakin.

Mokoma "rata", ja niin oli vaikeaa. Kyllä radalla takkusivat muutkin, etten nyt sentään ainoa ollut.

Lopuksi otettiin keppejä. Koksi on mennyt puolikkaat kepit, 6 kpl, kaksi kertaa ohjureilla. Olen ohjannut sitä itse peruuttaen ja namia sormissa pitäen. En itse ollut tajunnutkaan millaista ranneliikettä teen ennen kuin Jonna vertasi sitä Kikan Mä tahdon viihdyttää -biisin koreografiaan. Ei jestas. Luovuin tästä aivan suosiolla naurunpyrskähdysten kera, ja siirryin ohjaamaan eteenpäin kävellen ja kättä tasaisesti pitäen. En ole tähän astikaan rytmittänyt koiraa, vaan sanon ainoastaan kepit-käskyn ja näin aion jatkaa. Onnistuneita suorituksia tehtiin molemmin puolin pari. Näillä jatketaan.

11.4.2013

Näyttelyteltta saapui

Koutsi piti meille ylimääräisen tokotunnin, kun olemme joutuneet jättämään väliin pari kertaa ja lisää on vielä tiedossa.

Aloitimme seuraamisella. Ihan ok suoritus, vähän pyrki edistämään noin 6 askeleen jälkeen. Pysähtymiset olivat hitaita ja paikkakin huono, koira istui vähän miten sattuu. Nyt pitää jatkaa lyhyen treenin tekemistä, mieluummin se 5-6 askelta hyvää seuraamista kuin 4 hyvää ja loput haahuilua. Kontakti hyvä joka tapauksessa ja tekemisen meininki.

Seuraaaksi jäävien tsekkaus. Ensin peruutus + seiso. Pari onnistunutta suoritusta ja sitten taas hajut kutsuivat. Saatiin se johonkin ruotuun ja jatkettiin. Tässä täytyy itse peruuttaa koko ajan, antaa koiralle stop-käsky + käsiapu, nami lentää koiran taakse samantien ja oma peruutus jatkuu uudella kutsulla. Koksi oli todella kiinni namikädessä. Sama juttu maahanmenossa. Taas näkee, miten paljon vaikeampaa uudessa ympäristössä jonkun asian tekeminen on. Kotona tämä menee todella hyvin.

Sitten käytiin vielä tokohyppy. Koiraa ei meinattu millään saada kiinnostumaan muusta kuin haistelusta. Targetilla se saatiin hyppäämään pari kertaa, mutta aivan älytöntä vääntöä. EVVK sanoi hän.

Lopuksi vielä paikkamakuu häiriössä. Tämä oli super hyvä. Esitin sadetanssia koiran edessä, kiersin sen ja tein kyykkyhyppelyä sen takana. Paikalla pysyi - jes!

Haistelu on saatava kitkettyä pois. Ennen paikkamakuuta kovistelin koiraa aavistuksen ottamalla sitä kiinni niskasta ja ravistamalla hieman. Siihen yhdistin nyt riittää -murahduksen, kun nenä läheni taas mattoa. Koira ravisteli kerran päätään, tuli todella hyvään perusasentoon napakasti ja otti kontaktin. Siitä se sitten meni maahan ja pysyi. Täytyy jatkossa tehdä sille hyvin selväksi se, että hallilla tehdään töitä ja jos homma ei kiinnosta, niin joko se viedään toimistoon tai omaan häkkiin ja jatketaan työntekoa hetken päästä. Haistelussa ei ole enää oikeasti mitään tolkkua.

Juuri kun pääsin kotiin, niin luuri piipitti saapunutta tekstiviestiä. Paikallinen asiamiespostihan se siellä kuittaili Findogsin lähetystä saapuneeksi. Olipa nopeaa toimintaa, sillä tein tilauksen eilen. Pitkään olen miettinyt raaskinko tilata näyttelyteltaksi Visent Turbo -merkkisen pop up -teltan, mikä on helppo pystyttää yksin. Hintaa oli hurjat 299 euroa, mutta toivon sen olevan hintansa väärti. Samaan lähetykseen tuli korvamuoveja ja kumppareita ja muuta pientä sälää. Nyt pitäisi sitten opetella laittamaan ne korvamuovit.

Visent Turbo- Näyttelyteltta, nopea pystytys
Kuva: Findogs

Tässä vielä video teltan pystyttämisestä. Toivon totisesti, että homma käy noin helposti. Video teltan pystyttämisestä

9.4.2013

Seuraamisen tarjoamista

Alkuviikko ollaan jatkettu jäävien (seiso, maahan) treenaamista, seuraamista sisällä ja lenkillä, perusasentoa ja vauhtiluoksetuloa. Eilen aloin pikkuhiljaa itse jatkaa omaa liikettä seiso-käskyllä. Pieni ajatuksen siemen jäi koiran päähän kytemään. Pari kolme kertaa se jäi paikalleen seisomaan, kun jatkoin itse matkaa, mutta tarvitsi tähän käsiavun. Yritän saada sen oppimaan ilman sen suurempia apuja, sillä ne täytyy kuitenkin jossain kohtaa häivyttää pois, mutta vielä tässä vaiheessa en näe niitä kovin suurena syntinä. Koutsi voi olla asiasta eri mieltä.

Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.

Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.

7.4.2013

Toipumista

Pahoittelen viimeaikaisten postausten yököttävyyttä. Ilokseni voin todeta, että perjantain jälkeen Koksi ei ole oksentanut kertaakaan. Se on syönyt tosi reippaasti, ja ollut edelleen iloisella mielellä. Eilen upposi uskomattomat 50 g kanaa aamulla, juustoa ja nappuloita päivällä ja vielä illalla 50 g paistettua jauhelihaa. Pikku iltapalaksi vielä juustoa palkkana jäävien treenaamisesta. Jos tämä tahti jatkuu, niin saadaan paino takaisin entiselleen melko pian.

Eiliset treenit koostuivat jäävistä, luoksetulosta, perusasennosta siirtymin, perusasennosta maahanmenoon ja kapulan pitämisestä. Noutoharjoitukset päättyivät siihen, että jätkä loikki tiehensä kapula suussaan. Olisi pitänyt laittaa hihnaan koko äijä.

Vaihtelun vuoksi käytiin tänään kävelyllä läheisessä taajamassa. Ihanaa, että lumet sulavat, mutta kyllä olivat koiran tassut hurjan näköiset lenkin jälkeen. Rapa yhdistettynä kuolleisiin lehtiin teki ainakin itseeni vaikutuksen. Miten tuohon turkkiin tarttuukin kaikki roska? Viikko sitten viedessäni Koksia trimmaajalle tulin maininneeksi, että uskon sen olevan melkolailla takuton tällä kertaa. Sen kun sain sanottua, niin käteeni osui 5 cm pitkä oksanpätkä, mikä oli tarrautunut ja piiloutunut sen takajalkaan parinkymmenen metrin matkalla autolta trimmaajalle.

5.4.2013

Tyhjän mahan oksentelu jatkuu

Olen ruokkinut Koksia alkuviikon melko kevyesti antamalla sille raejuustoa, mutta myös paistettua kanaa pakastimesta. Jääviä treenasin normaalisti juustopalkalla. Torstaita vasten yöllä heräsin taas siihen, että koira oksentaa, tällä kertaa sulamatonta ruokaa ja puoli tuntia myöhemmin mahanesteitä.

Päivän ruoka oli hyvin kevyt eli raejuustoa ja keitettyä riisiä pieniä annoksia noin 4 tunnin välein.

Perjantaiaamuna klo 7 mahanesteiden oksentelu jatkui taas. Ruoka sentään oli ehtinyt imeytyä. Yhdeksältä aloin soittorumban eläinklinkalle. Läpi pääsin 45 minuutin kuluttua, ja sain ajan alkuiltapäivään LR:lle.

Sairaskertomuksen perusteella ell epäili virusperäistä vatsapöpöä. Koiran lämpötila oli myös edelleen koholla ollen 39 astetta. Canikur Prota, mitä olen syöttänyt 6 päivää, käytetään enemmänkin ripuliin kuin oksenteluun, joten sen antamisen voi hänen mielestään lopettaa, varsinkin kun sitä on annettu jo noin kauan ilman sen suurempaa vastetta. Tai olihan koira tällä viikolla melko normaali pari päivää, mutta sitten oksentelu alkoi taas. Paino oli tippunut 4,8 kiloon. Normaalisti koira painaa 5,1 kiloa omalla vaa'allani ja tänä aamuna 100 grammaa vähemmän, joten ei se varsinaisesti ole kuitenkaan kotivaa'an mukaan sataa grammaa enempää laihtunut, mutta kylkiluut tuntuvat hyvin selvästi.

Klinikalla kohtasin ensimmäistä kertaa eläinlääkärin, joka todella ymmärsi huonosti syövän koiran omistajaa. Hän oli selkeästi perehtynyt asiaan eikä vain ohittanut syömättömyyttä olankohautuksella. Hän epäili koiran kärsivän herkkävatsaisuudesta, jopa alkavasta gastriitista. Hän kysyi saattaako koira kärsiä stressistä esimerkiksi tokon tai agilityn treenaamisen vuoksi, mutta mielestäni koira tekee töitä oikeasti mielellään eikä puoliväkisin ohjaajan mieliksi. Heti perään hän kyllä sanoi, että koira ei hänen mielestään ole yhtään stressaantuneen oloinen eikä ylipäätään jännittäjäluonteinen.

Ell kysyi myös onko koira kotimaasta, sillä hänen kokemuksensa mukaan Ruotsin-tuonneilla on ollut enemmän mahavaivoja. Minulle ei selvinnyt puhuiko hän erityisesti villakoirista vai pienistä koirista yleensä enkä sen enempää häneltä asiasta kysynytkään. Hän kysyi myös syökö koira raakaruokaa, minkä väristä uloste on (onko veristä) ja sitä, onko koira hyvin viriili. Viimeksimainittuun saattaisi auttaa kastraatio, mutta tällä hetkellä se ei tule kysymykseen missään tapauksessa.

Tyhjän vatsan oksentelusta aamuöisin täytyy nyt joka tapauksessa päästä eroon. Itse olin ajatellut, että voisi olla kokeilemisen arvoista ruokkia koira vain kerran päivässä ruokahalun parantamiseksi, mutta hänen mukaansa järkevämpää olisi siirtyä ruokkimaan sitä 3 kertaa päivässä, joista viimeinen ateria mahdollisimman myöhään illalla, jolloin maha ei pääsisi liian tyhjäksi ennen aamuateriaa.

Saimme klinikalta mukaan 1 tabletin Cereniaa pahoinvointiin (annostus ½ tablettia kerran päivässä 2 kertaa) sekä apteekista haettavaksi nestemäistä Zantacia närästykseen aamulla ennen ruokaa ja illalla viimeksi ennen nukkumaanmenoa 1 ml annostuksella.

Raejuusto-riisikuuri jatkui loppupäivän. Koira on hyvin nälkäinen, koska joka kerta ruoka on kadonnut parempiin suihin todella nopeasti.

Koksi on edelleen virkeä ja oma itsensä eikä lainkaan apaattinen. Toivottavasti saadaan kaveri pian kuntoon.

3.4.2013

Jäävien treenausta

Tiistaina ja keskiviikkona treenattiin jäävistä seisomista ja maahan menoa siten, että itse peruutin ja koira seurasi edessä. Seisomisesta takapalkka ja maahan menosta palkka etutassujen väliin. Seisominen sujui yllättävän hyvin ja takapalkka osoittautui onnistuneeksi ratkaisuksi. Maahanmenoon kaivataan nopeutta, mutta hiotaan nyt ensin perusasiat kuntoon.

1.4.2013

Tauti näyttäisi talttuvan

Jes, ei yhtään oksua tämän vuorokauden puolella! Tämän taudin ekat rip*askat löytyivät aamulla matolta, mutta toistaiseksi ne ovat jääneet ainoiksi.

Canikur-tahnaa ruuttasin nassuun aamulla. Aloitin ruokinnan varovasti muutamalla teelusikallisella raejuustoa. Sitä olen antanut sille päivän mittaan pieniä annoksia. Koira on hyvin nälkäinen, mutta paljoa en kerrallaan uskalla vielä antaa. Annoin myös bakteerinkokoisia annoksia kanaa. Lihalientä tarjosin eilen. Sitä se maistoi kerran, ja mielipide oli muodostettu. En syö. Ylläri.

Koksi on nukkunut tänäänkin ehkä hieman normaalia enemmän. Kävimme kuitenkin pitkähköllä köpöttelylenkillä, kun ilma oli niin upean aurinkoinen. Eiköhän tämä tästä lähde lutviutumaan.

Mitään ei olla treenattu sitten viime torstain. Saattaa tauko tehdä ihan hyvääkin.