Inki

27.2.2013

Näyttelytreeneissä pöydällä olon palkkana juokseminen

Tämänviikkoiset näyttelytreenit olivat kaikin puolin erinomaisen onnistuneet. Treenaajia oli huomattavasti normaalia vähemmän eli 5 johtuen varmasti hiihtolomaviikosta, joten kouluttajalla oli aikaa keskittyä yksittäiseen koirakkoon aivan eri tavalla kuin silloin, kun treenaajia saattaa olla niinkin paljon kuin 15.

Koksilla on viime aikoina ollut pöydällä kopeloitavana olo hyvin epämiellyttävää ja se on, jos ei nyt ihan tärissyt, niin ainakin eleillään tehnyt tiettäväksi sen, että siitä olisi kiva päästä pois ja mahdollisimman sukkelaan sittenkin. Tämä johtuu varmasti siitä, että se ei erityisemmin pidä takkujen aukomisesta eikä kuivaamisesta etenkään vieraiden suorittamana. Nämä toimenpiteethän suoritetaan trimmauspöydällä ja nyt se jäykistelee pöydällä seisottamisessakin. Koutsilla oli tähän erinomainen apu: juoksutetaan koiraa pieni pätkä, siitä nopea seisotus pöydällä, mistä palkkana taas juokseminen. Tämä toimi! Illan aikana tehtiin sarja vajaat 10 kertaa, ja pöydällä olo parani olennaisesti.

Jäykistely johtuu koutsin mukaan myös siitä, että koska olen vielä tottumaton saamaan koiraa haluamaani asentoon kerralla, joudun nostelemaan sitä leukaperistä ja takapäästä pari kertaa. Koirasta tämä on epämiellyttävää. Näin varmasti on.

Näyttelytreeneistä on kyllä ollut korvaamaton apu näin aloittelevalle puudelistille. Äkkisiltään voisi kuvitella, että mikäs tuossa on fifiä juoksuttaa pari askelta kehässä, läiskäistä se pöydälle ja kerätä ruusukkeet.

Illalla otettiin vielä perusastentoja (istu, maahan, seiso), peruutusta, minuutin paikkamakuu sekä kapulan pitämistä, missä viimeinen kerta viidestä oli oikein hyvä ja tiivis.

26.2.2013

Laatikon sulkeminen etenee

Tiistain treenit pitivät sisällään perusasentoja, mutta nyt hieman matkaa pidentäen eli seisoin ehkä puolen metrin päässä koirasta. Istu ja maahan menivät mallikkaasti ilman käsiapuja, mutta seiso tuotti vähän enemmän tuskaa, ja siinä autoin kädellä. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, kun ajattelee, että viikko sitten koko istu-käsky oli häipynyt koiran muistista tai ainakin siltä vaikutti.

Seuraamista otettiin myös, ja siinä vire oli aika hyvä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että en kävele liian hitaasti, jolloin koira hidastaa itsekin vauhtia ja menettää ryhdin ja innon kokonaan. Sivu-maahan-sivu oli myös listalla (napakat suoritukset).

Laatikkotreenissä tapahtui selkeä edistyminen, kun Koksi nousi takajaloilleen ja kosketti laatikkoa kevyesti etutassuillaan. Tähän auttoi se, että otin harjoituslaatikoksi hieman ylempänä sijaitsevan laatikon. Ja myönnettäköön sekin, että kerran hieman houkuttelin pitämällä juustokättä laatikon yläreunan kohdalla, jolloin koira luonnostaan kurottautui ylöspäin. Suhteellisen hidas eteneminen johtuu luultavasti siitä, että olen viime aikoina kieltänyt sitä hyppimästä ovea vasten ulos mentäessä, joten se on varmasti mielessään yhdistänyt, että hyppiminen laatikoita ja muita vastaavia esineitä vasten on myös kiellettyä. Hyvin loogista. Nyt päästiin kuitenkin eteenpäin vaikka se ei vielä hiffannutkaan, että homman idea on työntää loota kiinni saakka. Pari kertaa se onnistui siinä melkein, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, että mihin hommalla lopulta tähdätään.

Agrimarketissa oli myytävänä täytteettömiä lötköleluja. Ne ovat parasta A-luokkaa, kun ei tarvitse parin minuutin repimisen jälkeen korjata miljoonaa haihtuvaa lattialta. Yllättävän kestäviäkin ne ovat. Vasta eilen heitin roskiin Koksin ihka ensimmäisen lötköapinan, mikä sillä on ollut ihan pennusta saakka eli liki 11 kuukautta. Kelpo aika lelulle. Inki-painajaisella lelun kestoaika oli keskimäärin 11 sekuntia.


Lempparilelut: lötkis ja baby-Kong.

Tuu leikkimään sieltä kameran takaa.


25.2.2013

Laatikon sulkemista

Viikko aloitettiin perusasentojen (istu, maahan, seiso) treenaamisella. Seuraavana vuorossa oli sivu-maahan-sivu -kombo, näitä taidettiin tehdä 3 sarjaa. Kapulan hakemista x 5 (ei kiinnostu edelleenkään) ja kapulan pitoharjoituksia samoin 5 (tämä sujui suht hyvin, tosin pito täytyy saada tiukemmaksi). Myös pakittamista treenattiin siten, että olin edelleen kyljittäin koiraan nähden.

Laatikon sulkemisharjoitusta jatkettiin. Muutaman minuutin jälkeen koira jo koski laatikkoa kevyesti nenänpäällä. Pidin treenin lyhyenä, sillä jo noin 3-4 minuutin kohdalla Koksi alkoi selkeästi väsyä ja kadottaa mielenkiintoaan.

Yksi keittiön kaapeistani on hieman ottanut osumaa edellisten asukkaiden aikana, ja olen liimannut siihen liitutaulutarran. Siihen on hyvä merkitä tukkimiehen kirjanpidolla viikon treenit ja määrät tähän tyyliin:

24.2.2013

Kapulanaksuttelua

Aamulla pähkäilin lähdenkö puolenpäivän aikoihin alkavaan mätsäriin, mutta päätin sitten jättää geimit väliin ja tehdä sen sijaan pitkä lenkki. Ekaa kertaa tänä vuonna menimme jäälle. Emme kuitenkaan pitkään siellä rämpineet, sillä lunta oli pohkeisiin saakka ja kääpiölle se ei olisi ollut kovin mieluisaa. Hyvää treeniähän tuo olisi sille ollut, mutta koska en uskalla vielä laskea sitä vapaaksi, käännyimme aika pikaisesti takaisin päin. Kelkkauraa pitkin kävely on aika tympeää.

Lenkin jälkeen maistuikin kaakao ja munkit päivän Hesarin kera. Lakkautin ko. aviisin laskutuskauden loppuun. Lehti tulee minulle vielä vajaan kuukauden. Saa nähdä millaisia vierotusoireita saan, kun lehti on tullut minulle muistaakseni vuodesta 1992 tai 1993. Kotikotiinkin se tuli sen jälkeen, kun Uusi Suomi lakkautettiin vuonna 1991. Muistan, kuinka tympeää oli totutella Hesariin Uuden Suomen jälkeen. Totuttautumista toki edesauttoi se, että en ollut lukenut lehteä ulkomailla ollessani vuosina 1984 - 1991. Tuolloin ei todellakaan mitään digiversioita lehdistä ollut.

Lehden lakkauttamisen taustalla on puhtaasti se, että en ehdi lehteä lukea, koska vapaa-aika menee pitkälti koiran kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä. Tuntuu typerältä kantaa paperinkeräykseen lehti, jonka on vain silmäillyt läpi. Tälle silmäilylle tulee hintaa digiversion kanssa 396 euroa vuodessa. Toinen suuri miinus on se, että lehti kannetaan tänne maalle päivän postin mukana, joten luen aina tavallaan vanhaa lehteä töiden jälkeen ja seuraavana aamuna. Digiversioon en ole oikein tottunut kovasta yrityksestä huolimatta. Luurin näytöltä tihrustaminen on rasittavaa enkä aina viitsi nähdä vaivaa, että avaisin läppärin, jos en muuten konetta tarvitse. Äkkiähän tuon saa tilattua uudestaan, jos kovasti alkaa vapisuttaa.


Sunnuntaiaamupäivän kiireettömyys. 
Iltapäivällä jatkuivat vaihteeksi treenit. Tänään ohjelmassa oli seuraavaa:
- pikkukapulan pito x 5 (kädet kuonon ympärillä)
- kapulan pito x 1 (ei tarvinnut käsiä, hyvä suoritus)
- kapulan "nouto" x 5 (naksuttelin kapulaan katsomista. Laitoin koiran remmiin,  kun ensin kiinnostui kapulasta niin, että hyppäsi punkkaan se suussaan.). Lievää kiinnostusta, mutta tähän tulee menemään aikaa ja paljon
- liikkeestä seiso x 5 (itse peruuttaen ja pari kertaa koira sivulla, oli vaikea ja yritti istua)
- pakki x 10 (osin siten, että olin kyljittäin koiraan nähden eli en enää sen edessä tavoitteena se, että koira pakittaa sivulla)
- höpöosastossa kierimistä ja vatiin menoa

Illalla aloitin vielä laatikon sulkemisharjoitukset naksun avulla. Huomasi, että uusia asioita ei ole pitkään aikaan otettu naksuttimella, kun ei oikein tarjonnut mitään istuutuessani lattialle ja avatessani keittiön toiseksi alimman laatikon. Tavoitteena on, että koira sulkee laatikon tassuillaan. Nenällä laatikon kiinni tyrkkääminen olisi ideaali, mutta luulen, että siinä saattaa tulla pieni koko ja paino vastaan eli että Koksi ei fyysisesti pysty laatikkoa nenällään sulkemaan. Joka tapauksessa tämän illan saldo oli se, että sain sen ymmärtämään, että se mitä haluan sen tekevän, liittyy laatikkoon. Toistaiseksi se saa naksauksen ja namin siis auki olevan laatikon katsomisesta. Jatkamme harjoituksia huomenna.

23.2.2013

Moka muurilla

Lauantaiaamuna meillä oli tärskyt treenikamun kanssa hallilla. Tällä kertaa treenattiin 180 asteen käännöstä kahdella hypyllä ja persjättöä/edessäleikkausta. Mallia harjoituksiin otettiin agi.fi-lehden tammikuun 2012 numerosta. Näiden lisäksi otettiin pussiin menoa hypyn kautta. Ensimmäiset 4 kertaa T piti pussin suuta raollaan. Viides kerta meni sitten jo ilman raotteluja. Hyvä niin.

Lopuksi otettiin vielä muuriin tutustuminen. Jotenkin koko este on päässyt unohtumaan. Hyppy-käskyllä opetan tämänkin esteen. Se on jo nähty monta kertaa kisoissa, että kisatilanteessa ei todellakaan välttämättä muista mikä esteen nimi on. Elävästi mieleen on jäänyt Kouvolan kisat pari vuotta sitten, kun kuumuudesta läkähtyneenä (lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella) käskin Inkin muistaakseni putkeen hyppy-käskyllä.

Muuriin tutustuessa kävi major kämmi. Ohjasin koiran muurille hyppy-käskyllä ja samanaikaisesti kun koira suoritti esteen, heitin lelun muurin palikan yli koiran eteen. Big mistake, minkä tajusin sillä hetkellä kun lelu kädestäni irtosi. Siinä kävi juuri niin kuin arvasinkin eli koira lähti lelu suussaan lällättelemään hallin toiselle puolelle. Koska mä opin, että lelusta ei irroteta jos siihen ei ole sidottu narua, mistä koiran saa kerittyä takaisin luokse? Kutsuin koiraa luokse tule- ja sivu-käskyillä. Ei toiminut. Ylläri. Treenikamu haki autostani patukan, millä yritin saada mielenkiinnon itseeni. Ei toiminut sekään. Sitten kokeilin sitä, että leikin tennispallolla itsekseni heitellen sitä ilmaan. Menin myös pallon kanssa piiloon toimistoon. Koira oli kuulemma seurannut piiloutumistani tarkkaan ja ollut sen näköinen, että kohta pudottaa suussaan olleen lelun. Näin se tekikin. Tulin pois toimistosta ja pompottelin palloa toimiston oven edessä. Koksi tuli katsomaan millä oikein leikin. Annoin sen tulla aivan viereen, ja rauhallisesti otin sen kiinni. Ehkä meillä on toivoa päästä keväällä treenaamaan ulkona, koska jätkä nyt kumminkin aika kivasti tuli luokse. Viime syksynähän lällättely saattoi jatkua parikinkymmentä minuuttia. Täytyy vain muistaa se, että lelusta ei päästetä irti. Ainakaan vielä.

Tänään Koksi haisteli muuten hallilla huomattavasti vähemmän kuin parina viime kertana. Hyvä niin.

Iltapäivä meni taas turkin kimpussa. Ensimmäistä kertaa hommaa aloittaessa tuli aivan totaalinen tympääntyminen. Ei niin minkään maailman mielenkiintoa olisi alkaa takkujen selvittelyyn ja konetukseen, pesuun ja kuivaukseen johtuen ihan viime lauantain 7 tunnin urakasta. Pakkohan se oli  tehdä, kun turkki oli taas viikossa ehtinyt kastua, kuivua ja kihartua sen miljoona kertaa. Urakan lykkääminen viikolla olisi tiennyt vain kahta hankalampaa sessiota viikon kuluttua. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli tuntia, mikä on ihan kohtuullinen aika. Konetukseen meni tänään tunti. Erityisesti vasemman etutassun konetus on jotain aivan järkyttävää koiran mielestä.

Iltaruoan yhteydessä aloitin Jahti&Vahti Nivelravinteen antamisen. Mielestäni agikoiran on hyvä saada glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. En usko, että niistä on ainakaan haittaa. Ko. valmistetta myy Agrimarket. Hinta on hyvinkin kohtuullinen 29,90 euroa 400 gramman pöniskä. Siitä riittää tirriäiselle pitkäksi aikaa. Ruokaan en uskaltanut sitä vielä sekoittaa, kun koira on todella epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan, mutta kinkkusiivun päällä sain sitä uppoamaan 1/4-mitallisen. 3-5 -kiloisille suositus on ½ mitallista, mutta kunhan nyt vähänkin saan ensin menemään. Ylläpitoannos taitaa olla neljäsosamitallinen kuuden viikon alkutankkauksen jälkeen.

Illalla harjoiteltiin vielä kapulan pitämistä sekä perusasentoja eli istumista, maahan menoa ja seisomista. Tänään istuminen oli hyvä ja napakka, siinä ei mitään ongelmia. Sivulta maahan meno takkusi taas. Sivuaskeleet sujuivat aika hyvin, mutta ei se ristiin astu vieläkään niin kuin pitäisi. Otettiin myös minuutin paikkamakuuu, mikä oli levollinen. Olin noin 5 metrin päässä ja kehuin koiraa tiistaina saamieni oppien mukaisesti noin 10 sekunnin välein.




20.2.2013

Noutoa ja perusasentoja

Tänään jatkettiin kapulan pito- ja hakutreenejä. Pito sujui jo mallikkaasti ja välillä ei tarvinnut kuin vähän tukea alaleuasta. Hyvä, rauhallinen pito eikä yökkimistä.

Hakemisessa en jostain syystä laittanut koiraa hihnaan. Virhe. Heitin kapulan, koira haki sen ja olisi sujahtanut järsimään sitä, mikäli en olisi ehtinyt hätiin.

Perusasentoja otettiin taas. Lisäksi harjoiteltiin seuraamisesta istumista ja ekaa kertaa seisomista. Istuminen sujui ok (sitä on harjoiteltukin viime syksystä alkaen, joten sen pitääkin sujua), mutta nyt otimme ekaa kertaa liikkeestä seisomista seuraamisen yhteydessä. Tähän asti olen pakittanut ja antanut koiralle seiso-käskyn siten, että koira on pysäytetty namikädellä. Tämä meni yllättävän hyvin, vaikka useita kertoja se tarjosi istumista. Sivulla maahan menemistä harjoiteltiin myös. Siitä täytyy saada varma liike muuallakin kuin kotona, joten treenataan se nyt varmaksi ensin tutussa paikassa.

19.2.2013

Noudon alkeet

Aamulla otettiin pikatreenit aiheena istuminen ja seuraaminen. Molemmat menivät oikein mukavasti.

Illalla päästiin hallilla noudon alkeiden pariin. Ensin Koksi ei ollut kiinnostunut kapulasta yhtään, kun hetsasin sitä ja heitin kapulan muutaman kymmenen sentin päähän. Kokeilin tätä vielä uudestaan muutaman minuutin jälkeen ja kas, sehän otti sen suuhunsa ja toi sen minulle, joten saimme tehtyä vaihtokaupat, kun kapula vaihtui vetoleluun. Jes.

Satu näytti miten kapulan pitämistä harjoitellaan. Kapula asetetaan koiran suuhun poskihampaiden taakse, mutta ei liian taakse kurkkuun ja kuonoa pidellään hellästi kiinni ala- ja yläleuasta ja annetaan pidä-käsky. Tämä voi tuntua alussa koirasta epämiellyttävältä, mutta sen pitäisi tottua siihen nopeasti. Kun koira sitten osaa pitää kapulaa, aletaan kapulaa koputella molemmista päistä samalla pidä-käskyä toistaen ja koiraa kehuen. Alkutreenin voi suorittaa siten, että laitetaan koira hihnaan, viedään se nurkkaan ja mennään istumaan haara-asentoon koiran eteen, jotta se ei pääse tilanteesta pakittamalla pois. Heti kun koira on hetken pitänyt kapulaa suussaan, annetaan kiitos-käsky (tai irti, tai mitä nyt kukakin luovuttamisessa haluaa käyttää käskynä) ja annetaan koiran mennä namille. Alussa ei haittaa vaikka koira tiputtaa kapulan maahan. Tämä kannattaa tehdä tehokuurina esim. viikon ajan eikä niin, että asiasta tehdään monen viikon juttu. Tätä voi harjoitetella joko kapulalla tai esim. harjanvarresta katkaistulla palikalla. Itse otan tähän tunnarikapulan.

Myös hakemisssa kannattaa koira pitää hihnassa, ettei se pääse pitämään kapulaa leluna. Kapula heitetään pienen matkan päähän, ja annetaan hae-käsky. Luovuttamisessa tässäkin on  vielä tässä vaiheessa ok, että koira pudottaa kapulan maahan.

Tämän jälkeen otin paikkamakuun sillä tavalla häiriössä, että koutsi koira oli hallissa. Hieman meni aikaa siihen, että sain Koksin kiinnostumaan itsestäni eikä toisesta koirasta. Meni hyvin maahan  sivu- ja maahan-käskyjen jälkeen. Olin noin 5 metrin päässä. Rauhallinen makuu. Kerran jouduin antamaan odota-käskyn, kun vilkaisi sivulle. Tässä kannattaa käyttää äpäppiä ja sitten kehua. Muista välikehut, sanoi koutsi. Kun palasin sen luokse, koira ennakoi ja nousi ylös ennen sivu-käskyä. Tässä olikin sitten major ongelma, kun halusin, että se menee uudestaan maahan ja tekee lyhyen paikallaolon ja antaa tulla vierelle ilman että se nousee ennen aikojaan. Ei meinannut millään haluta mennä alas. Namilla sitten onnistui. Otin vielä lyhyen makuun ja palkkasin. Kotona luonnollisesti tekee paremmin eikä maahanmenossa ole ollut suurempia ongelmia. Tätä pitää treenata uusissa paikoissa ja häiriössä oikein urakalla.

Kotiin päästyä otettiin kolme pitämis- ja  kaksi hakemisharjoitusta. Tunnarikapulan pitäminen oli Koksista vähän ällöttävää, mutta se ei mitenkään ylivoimaisen kamalaa. Hakeminen sujui hyvin. Tunnarikapula olisi sen mielestä erinomainen lelu. Laitoin sen keittiön tasolle, ja hurja vinkuminen alkoi sen perään. Toivottavasti se oppii rauhallisen pitämisen eikä ala mälvätä sillä myöskään jatkossa.

18.2.2013

Tokon perusasiat tehotreeniin

Viikon treenitauon jälkeen otettiin perusasiat työn alle. Istuminen on taas unohtunut. Istu-käskyllä tarjosi maahanmenoa ja pakkia. Juuei.

Illan ekoissa treenissä tänään siis istu, seiso ja seuraaminen (ympyrässä ja eteenpäin). Lisäksi otettiin lelun luovutusta sekä minuutin paikkamakuu, mikä menikin varsin hienosti yhdellä välissä annetulla odota-käskyllä. Matkaa oli kolmisen metriä ja pari kertaa vaihdoin itse paikkaa. Koira oli hyvin levollinen ja kontakti hyvä.

Myöhemmin illalla otettiin toinen sessio. Nyt istuminen oli palautunut mieliin ja oli hyvä ja nopea. Vielä kerrattiin seuraamista, seisomista ja toinen minuutin paikkamakuu, missä olin nyt noin 5 metrin päässä. Koira nytkähti kerran aivan aavistuksen, mutta rauhoittui odota-käskyllä.

17.2.2013

Jyväskylän ryhmiksestä EH

Kuudelta aamulla suuntasimme Ulkomuototuomarien ysiryhmän näyttelyyn Jyväskylän Paviljonkiin. Keli oli suhteellisen ok ajaa, vaikka välillä taivaalta sateli lunta ja osin alijäähtynyttä vettä.

Kasvattaja tasoitteli Koksin turkin ennen kehää. Hyvin ehdimme myös harjoitella kehäjuoksua, ja koira menikin tosi kivasti. Harmi vain, että kehässä sen ryhti hävisi aivan täysin ja se vain mennä jolkotteli nenä maata viistäen. Melkein oli arvattavissa, että tästä ei hyvä seuraa, mutta EH oli silti yllätys.

Tuomarina oli Tuula Plathán. Tässä arvostelu:

"Nuori uros, jolla seistessä kauniit ääriviivat, mutta liikkeessä menettää hieman ryhtiään ja venyy. Silmät voisivat olla ilmeikkäämmät. Hyvä selkälinja, kaunis luusto. Lupaava turkki & väri hyvä jo rungossa. Toivoisin ryhdikkäämmät & energisemmät liikkeet."

Harjoituksen puutetta. Ihan saa esittäjä taas peiliin katsoa.

16.2.2013

Akkojen hommia

Koksi-paran päivä meni turkinkunnostushommissa. Se oli hoidossa viisi päivää, ja turkki oli mennyt aikalailla takkuun. Kynsien leikkaukseen, korvien putsaukseen ja takkujen aukomiseen meni 4 tuntia. Tämän päälle tuli vielä hieman vajaan kolmen tunnin sessio trimmaajalla, kun turkki oli edelleen osin solmussa.

Nyt se on näyttelytrimmissä. Ei muuta kuin kello soimaan neljältä, ja auton nokka kohti Jyväskylän näyttelyä aamukuudelta.

10.2.2013

Hypitään pöydälle

Aksaamassa käytiin tänäkin aamuna, tällä kertaa Tuijan ja Topin kanssa. Ohjelmassa oli pari uutta juttua: tekniikasta saksalainen ja esteistä pöytä. Saksalaista otettiin kahdella hypyllä ja kahdella putkella. Pari hyvää toistoa tuli.

Pöydän molemmat koirat hiffasivat hyvin. Jossakin vaiheessa Koksi oli mennä vauhdissa liian pitkälle ja pudota koko pöydältä, mutta sai itsensä pysymään siinä hyvin. Painavampi koira olisi mennä hujahtanut ohi.

Rengasta otimme ensi niin, että avustaja pitelee koiraa ja ohjaaja kutsuu sitä renkaan toiselta puolelta. Tämän jälkeen koirat jätettiin istumaan ja kutsu kävi vasta sitten. Molemmilta onnistui oikein mallikkaasti.

9.2.2013

Hyppyneliö ja paikkamakuu


Aksatreeneissä otin hyppyneliössä välistävetoja ja takaakiertoja. Eka rundi myötäpäivään meni hyvällä sykkeellä, mutta vastapäivään mennessä alkoi taas maton haistelu kiinnostaa. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Treenattiin myös takanaleikkausta, mikä on mulle itselleni erittäin vaikea ollut aina. Se meni kohtalaisesti, mutta kaipaa paljon harjoitusta.

Paikkamakuuta kokeilin nyt hallilla. Häiriönä oli treenikaveri ja hänen toimistossa oleva koiransa. Ensimmäinen yritys kaatui koiran nousemiseen typerästä syystä: kohensin pipoani. Koira takaisin alkuasentoon ja uusi yritys. Puolisen minuuttia otin kestoksi, koska häiriö oli vielä vähän liikaa ja Koksi olisi ehdottomasti halunnut mennä moikkaamaan toista koiraa. Ihan kelpo suoritus.

Iltapäivä hurahti kynsien leikkauksen, konetuksen, takkujen setvimisen, pesun ja kuivauksen merkeissä. Tällä kertaa hommaan meni 3,5 tuntia. Turkki on jo selkeästi parempi. Viikossa se oli päässyt takkuuntumaan jonkin verran, mutta yllättävän vähän siihen verrattuna, että koira on juossut umpihangessa useita kertoja päivässä koko viikon. Turkki on näin päässyt kastumaan, kuivuessaan se kihartuu, ja kas, takku on valmis. Nyt selvitin takkuja ehkä tunnin verran ennen pesua, mikä ei ole ihan mahdoton aika.

8.2.2013

Lelun luovutus alkaa sujua

Viikon iltatreenit ovat jatkuneet sivulletulo-, luovutus- ja paikkamakuutreeneillä. Keskiviikon paikkamakuu oli hieno: minuutti paikoillaan vain yhdellä välipalkalla. Itse seisoin neljän metrin päässä keittiön pöydän takana. Kontakti oli hyvä, samoin asento.

Lelun luovutuskin alkaa sujua huomattavasti paremmin. Tätä ollaan harjoiteltu siten, että lelusta pitää luopua kesken vetoleikin. Vaihtarina on ollut juustoa. Tänään luovutus tapahtui heti kiitos sanan jälkeen, se ei miettinyt hetkeäkään.

Näyttelyseisotusta ollaan myös harjoiteltu. Tämä kaipaa vielä paljon treeniä. Koksi pitäisi saada rentoutumaan, nyt se jäkittää selällään mikä ei ole ollenkaan hyvä juttu.

Ruokailu on sujunut yllättävän hyvin. Tänään meni paistettua kanaa 70 g, mikä on tuollaiselle tirriäiselle ihan miehen annos. Alkuviikosta upposi Belcandon märkäruoka, mitä olin ostanut Messaria varten joulukuussa. Sitä tarjosin, kun jauheliha ei vain uponnut. Pelleilyltähän tämä kuulostaa, mutta tuskan ymmärtää vain toinen todella nirson koiran omistaja. Sitäpaitsi reilun viikon kuluttua on Jyväskylän ryhmis, ja siellä pitäisi olla näyttää muutakin kuin lantioluut.

Koksista on tullut täysin sisäsiisti. Vielä muutama viikko sitten se teki satunnaisesti pissa-alustalle, mutta sen jälkeen kun Inkistä aika jätti, eli reilut kaksi viikkoa, se ei ole tehnyt liraustakaan sisälle. En tiedä mikä logiikka tässä on, mutta pääasia on, että alustoille voi ainakin toistaiseksi heittää hyvästit. Matotkin ovat pysyneet puhtaina. Oi onnea.

5.2.2013

Näyttelytreeniä kotona

Töistä palatessani Koksi oli oksentanut tyhjää mahaansa. Eihän se aamulla syönytkään kuin ohuen siivun kinkkua ja muutamia kuivamuonanappuloita, joten ei mikään ihme.

Illan ohjelmassa oli kynsien leikkaus, korvakarvojen nyppiminen sekä näyttelyseisotus maassa ja pöydällä. Pöydällä Koksi jäykisteli oikein huolella, joten syöttelin sille vain nameja. Kuivaaminen karstan kanssa ei todellakaan ole koiran lempipuuhia, joten siitähän tuo antipatia pöydällä seisomiseen tulee. Pitää vain yrittää saada tehtyä siitä niin miellyttävää kuin suinkin.

Tokopuolella jatkettiin sivulletuloa ja istu-maahan -komboa.

Koksi seuraa telkkaria hyvin tarkkaavaisesti. Joka ainoa kerta kun siellä näkyy hevosia (mitä on viime aikoina näkynyt usein), alkaa melko rasittava haukkuminen. Tänään haukkumisen aikaansaivat myös tv:ssä näkyneet puiset naamiot. Kummallista, sillä niitä on kotonakin, vieläpä telkkarin viereisellä seinällä. Ei se niitä ole koskaan haukkunut.

Illalla taas maistui ruoka. Paistettua jauhelihaa meni tänäänkin noin 80 grammaa. Punnitsin koiran iltaruoan jälkeen, ja vaaka näytti 5,4 kg. Tuosta kun vähentää iltasapuskan ja koulutusnamit, niin oikea paino on  varmaan aika lähellä 5,2 kiloa. Jei! On se nyt parempi kuin kaksi kuukautta sitten, kun se tippui 4,5 kiloon.

4.2.2013

(perus)Asentooo

Viikonloppuna aloitettiin perusasennon ja lelusta luopumisen tehotreenit. Pari kertaa päivässä ollaan molempia treenattu, ja maanantaina molemmat sujuivat jo huomattavasti paremmin. Polven alapuolelle ulottuva kylpytakki ei muuten ole paras treenivaate, sillä helma heiluu melkoisen häiritsevästi koiran kuonon korkeudella. Koira selvästi väisti sitä jääden istumaan noin kymmenen sentin päähän oikeasta paikasta. Ajatella.

Hampaiden päivittäinen peseminen on jatkunut jo reilun kuukauden. Kahtena päivänä olen unohtanut ne pestä, mutta muuten olen huolehtinut suuhygienista esimerkillisen hyvin. Koira suorittaa pikaisen paikalta poistumisen heti kun se näkee, että otan hammasharjan esille. Hampaiden sisäpintojen harjaaminen on Koksin mielestä erityisen vastenmielistä. Ja niin kuin minä yritän tehdä siitä mukavaa. Kanahammastahnat ja kaikki.

Syöminen on ollut taas vähän sitä ja tätä. Viime viikollahan junnu söi hyvin keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna. Seuraavan kerran ruoka maistuikin vasta maanantai-iltana, jolloin se söi liki 100 grammaa paistettua jauhelihaa ja reilun kourallisen kuivamuonaa pihalle viskeltynä. Yleensä käy niin, että kun se syö illalla hyvin, niin seuraavana aamuna ei uppoa mikään. Aamullahan tuon näkee.

3.2.2013

Virtaa lelusta

Auton nokka kääntyi kohti hallia klo 9. Ketään ei tällä kertaa hallilla ollut, joten lämppälenkin jälkeen pääsimme tositoimiin. Uhmasin taas agilityjumalia ja vein 4 estettä hallin vasempaan nurkkaan, missä oli jo valmiiksi U-putki. Big mistake. Tämä on se haistelunurkka. Saatiin kumminkin tehtyä muutamia onnistuneita putki-slalom -kuvioita, minkä jälkeen siirsin hypyt eri paikkaan.

Asettelin 3 hyppyä peräjälkeen 4 metrin päähän toisistaan ja treenasimme lähtöä (varasti 2 kertaa, muutoin ok) ja takaaleikkausta molemmin puolin. Oikealle oli takaaleikkaus paljon hankalampi.

Kävimme vähän seisoskelemassa keinun ylösmenolla, mutta en pakottanut sitä menemään yhtään ylemmäksi kuin mihin se oli itse valmis.

Vartin treenin jälkeen ei koiraa kiinnostanut enää nami eikä myöskään lelu. Tällä kertaa pidin varani palkkauksen kanssa, ja karvalelulla leikittiin tänään paljon useammin kuin aiemmin. Sillä sain koiraan aika kivasti virtaa. Lopetin heti, kun mielenkiinto loppui.

Kotimatkalla käytiin nuuskuttelulenkillä Otavassa. Taisi olla hajuparatiisi koiran mielestä.

2.2.2013

Slalomia ja shampoopesua

Pitkästä aikaa lähdettiin treenaamaan lauantaiaamuna hallille. Pakkasta oli hyvin maltilliset -3 astetta, joten ei tarvinnut pelätä sormien irtoamista. Mukana menossa oli Lempi-täti ja Nedi.

Valmiilla radalla treenattiin slalomia, takaakiertoja ja putkea. Eka sessio sujui oikein hyvin, mutta toisella alkoi taas nuuskuttelu kiinnostaa. Pitää jatkossa pitää treenisessiot vieläkin lyhyempinä tai ainakin tihennettävä palkkausta. Tänään olivat rimat ekaa kertaa toiseksi alimmassa kannattimessa, kun tähän asti ne ovat olleet alimmassa. Yksi rima tuli alas aivan alussa, mutta sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Pitää alkaa kiinnittää huomiota hyppytekniikkaan, ettei koira vaan ala hypätä turhan korkealle.

Haettiin paikallisesta lemmikkitarvikeliikkeestä noutokapula. Liikkeessä sattui asioimaan samaan aikaan tokokoutsi, joka lupasi neuvoa miten päästään noudon alkuun. En ole itse oikein uskaltanut aloittaa koko hommaa, etten pilaa osaamattomuuttani koko noutoa.

Iltapäivällä oli vuorossa turkin aukiharjaus ja pesu. Viime pesusta olikin aikaa kaksi viikkoa. Nyt takkujen poistoon ei mennyt kuin 45 minuuttia, kun pahimmillaan olen viettänyt harjan varressa neljäkin tuntia. Ehkä takkukauden loppu häämöttää?

Illalla otettiin sivulle tulo tehokertaukseen. Inkin sairastuminen ja poismeno on on vähentänyt treeni-intoa todella selvästi, ja sen on kyllä huomannut ohjatuissa treeneissä. Muistuteltiin myös mielíin luovuttamista. Leulusta luopuminen taisi olla yksi ensimmäisistä jutuista, mitä Koksille opetin, mutta se on jäänyt täysin unholaan, ja treeneissä ollaan menty typerällä kiskon_lelun_koiran_nielusta -metodilla. Nämä on saatava kuntoon pikimmiten.

Syöminen on taas ollut sitä ja tätä tällä viikolla. Keskiviikkoiltana ja torstaiaamuna koira söi hyvin, mutta muutoin on homma ollut taas aikamoista närppimistä. Paino on onneksi sentään 5,1 kiloa, joten ei se mahdottomasti ole tippunut.