Inki

26.7.2013

Lomanaloittajaisaksat

Perjantaina päästiin parin viikon tauon jälkeen ohjattuihin aksatreeneihin. Alussa tuttu kunniakierros hallissa, miltä koira palasi luokseni hyvin iloisen näköisenä. Humputteluksi meni oikeastaan koko treeni, Koksi ei vaan jaksanut keskittyä. Se oli työreissun ajan hoidossa kolme päivää ja virtasta tuntui riittävän. Tehtiin ihan hyviäkin pätkiä, joten sikäli en masentunut täysin korvattomuudesta. Tähän vaikutti varmasti osaltaan alkaneen vuosiloman aiheuttama rentous ja hyvä mieli.

Hyvää oli kepit, missä ohjureita ei riittänyt kahteen väliin keppien keskellä. Ekalla kerralla koira hidasti ohjurittomassa kohdassa ja oli jo jatkaa matkaansa pois esteeltä, mutta sain sen jatkamaan keppejä sanomalla lyhyesti "Koks". Seuraavan kerran se menikin melko mallikkaasti.

20.7.2013

Kävelykadulla

Lauantaipäivä alkoi aamuaksalla. Hyödynsin hallissa valmiina ollutta rataa, mutta en edes yrittänyt mennä sitä Koksilla, niin hankalalta se näytti. Hyviä pätkiä siinä pystyi Koksillakin ottamaan. Alkurallattelun eli kunniakierroksen jälkeen päästiin itse asiaan eli treenaamaan.

Lähinnä tänään otettiin A:ta, puomia ja keppejä. Puomille otettiin lähestymisiä sekä hypyn että putken kautta, ja hyvin koira seurasi ohjausta. Alastulokontaktit ovat varmistuneet, ja nyt minun ei tarvinnut olla niin korostetun skarppina namin kanssa odottamassa, vaan koira pysähtyi 2on2off-asentoon joka kerta. Vielä en pysty jatkamaan juoksua niin, että koira jäisi kontaktille, mutta se tulee treeniin seuraavana.

Musta u-putki aiheutti 3 kieltoa, mutta aivan treenin päätteeksi se suostui menemään senkin.

Kepeillä koira pysyi hyvin eikä tänään hypännyt ohjureiden yli kertaakaan.

Pituutta harjoiteltiin osana rataa siten, että se ja 3 hyppyestettä olivat ympyrän muodossa. Tässä ei ollut mitään ongelmaa. Vielä muutama viikko sitten, kun otimme pituutta ekaa kertaa, koira käveli esteen yli. Nyt se ei tehnyt sitä kertaakaan, joten toivon, että kaalissa on muistijälki siitä, että kyseessä on hyppy- ei kävelyeste.

Treenien jälkeen käytiin pitkästä aikaa kaupunkikävelyllä. Uusia hajuja ja kaikkea hirrveän mielenkiintoista oli ympärillä ja vetämättä käveleminen tuntui olevan täysin mahdotonta. Siirryimme siis katkokävelyyn, missä koiran vetäessä minä pysähdyin ja matka jatkui vasta kun koira otti kontaktia, tuli luokseni ja sai namin. Puolisen tuntia käveltiin kirkon ympäri ja kävelykadulla, missä oli ihan mukavasti ihmisiä. Tätä(kin) pitäisi harrastaa useammin.

Kotiin tultua oli pakko laittaa tulet uuniin, niin oli kalsa. Heinäkuun 20. päivänä! Vaikea uskoa, että joitakin viikkoja sitten lämpöä oli 32 astetta.

18.7.2013

Doboilua

Keskiviikkona ja torstaina treenattiin kotona vanhojen läksyjen lisäksi paikallaan seisomista stop-käskyllä häiriössä. Ollaan me myös doboiltu. Koira tulee nyt itse pallon päälle istumaan, kun pidän palloa paikoillaan jalkojen välissä istuen. Hyvin se siinä istua nakottaa, vaikka tutisuttaa. Pikkuhiljaa lähdetään lisäämään liikkumista pallolla, nyt vielä totutellaan. Pallolla saa muuten treenattua 2on2off-asentoakin.

Kuvaaminen on melko haasteellista ilman jalustaa. Pahoittelen kuvien laatua, mutta idea käynee selväksi.

 
 
 
 

17.7.2013

Maahanmenoa joka välissä

Alkuviikon kotitokotreenit koostuivat liikkeestä seisomisesta, maahanmenosta, kontaktista häiriössä, kiertämisestä ja pakkittamisesta. Näitä testattiin tokon ohjatuissa treeneissä keskiviikkona. Ja kyllä huomasi mitä ollaan treenattu - Koksi tarjosi maahanmenoa joka välissä. Läksyistä katsottiin pakittaminen, mikä ei sujunutkaan niin helposti hallilla kuin kotona, sillä hallin seinä kaartuu aavistuksen sisäänpäin ja ns. kaatuu päälle. Kotona olen pyrkinyt siirtymään seinän viereltä kauemmaksi, mutta laihoin tuloksin, sillä koiran takapää lähtee heti viemään vasemmalle. Koutsi ehdotti kirjakujan rakentamista, mitä pitkin koiraa voisi pakituttaa. Pitää kokeilla. Toinen läksy oli liikkeestä seisominen. Se sujuu aavistuksen paremmin kuin viikko sitten ja koira jopa kestää paikallaan, kun otan itse pari askelta eteenpäin. Pikaisesti katsottiin myös seuraaminen, ja tässä kohtaa huomasin, että hupsis, enpä olekaan kuivaharjoitellut 90 asteen kulmia. Seuraamista ei kyllä ponnekkaaksi voinut sanoa. Tätä pitää treenata oikein urakalla.

Läksytsekkauksen jälkeen otettiin ryhmäpaikkamakuu. Koksi meni maahan ekasta käskystä, jäi hyvin paikoilleen ja antoi minun tulla vierelle ilman ylösponkaisua. Palkkasin sen maahan ja vapautin jessillä. Tästä tuli hyvä mieli, sillä selkeää edistystä on tapahtunut.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuraamista häiriössä. Muodostimme kaksi lähekkäin olevaa ympyrää, missä 3 koirakkoa käveli vastapäivään ja 2 myötäpäivään. Tämä sujui kaikilta yllättävän hyvin. Otettiin seuraamista, pysähtymistä ja täyskäännöksiä. Toisella kertaa tiivistettiin entisestään, eikä se oikeastaan vaikuttanut kovin pahasti. Normikävelyn lisäksi otettiin hidasta käyntiä ja juoksua. Ryhmätreenit ovat hyvin käyttökelpoisia, häiriötä kun ei itse pysty treenaamaan.

Liikkeestä seisomista vahvistettiin siten, että käskettiin koira seisomaan paikallaan sillä käskyllä, mikä kullakin on tässä liikkeessä, mulla siis stop. Koira oli alkuun vähän ulapalla, kun laitoin sen seisomaan ja annoin käskyn. Katsoi hieman hitaasti kuin sanoakseen, että juu, mä olen tässä jo paikoillani idiootti. Tähän yhdistettiin ohjaajan liikkuminen, ja johan alkoi tulla vaikeusastetta. Näyttelyissä koira seisoo minulla seiso-käskyllä, ja se nyt selkeästi yhdisti stop-käskyn näyttelypönötykseen, kun se seisoi kovin ryhdikkäänä takajalat taakse venytettyinä. Pitää varmaan yrittää saada se vähän uskottavampaan asentoon tokokoetta silmälläpitäen. Naksutin ja peili tulevat olemaan tässä harjoittelussa kova sana. Toisaalta ehkä se ei liikkeestä pysähtyessä edes yritä posettaa. Toivottavasti.

Viimeisenä käytiin vielä tokohypyllä. Vaikea uskoa, että lauantaina koira hyppäsi esteen yli ihan kivasti, mutta nyt ei sitten oikein millään. Hyppäsi kyllä lopulta, mutta ei siinä kyllä pätkääkään lennokkuutta ollut. Tätä pitää treenata siten, että koira lähetetään hypylle ja heti kun se on ponnistanut, heitetään esteen yli normaalia isompi nami, esim. puolikas lihapulla. Namin pitää olla riittävän suuri, jotta koira näkee sen. Kovin montaa lihapullaa pikkuötökän mahaan ei kyllä mahdu.

13.7.2013

MUN rata

Aamukasilta oltiin hallilla valmiina treenaamaan keppejä ja kontakteja. Sähkölukossa oli jotain häikkää enkä päässyt sisään vaikka yritin reilun puolen tunnin aikana useita kertoja. Potutti. Otin sitten kontakteja ulkona eli A-estettä ja keinua. 2on2off onnistui tänäänkin hyvin A:lla. Keinua olemme menneet hyvin vähän, joten siihen oli nyt oiva tilaisuus, kun muutakaan ei oikein voinut treenata koiran ollessa hihnassa. Otin molemmin puolin kymmenkunta toistoa jarruttaen vielä kädelläni. Tänään Koksi otti ensimmäistä kertaa kontaktin myös keinulla. Vähän on vielä epävarma eikä erityisemmin pidä esteestä.

Tokohyppy oli myös ulkona, joten sitä otettin viimeisenä. Targetille lähetin hyppy-käskyllä ja yritin saada koiraa kääntymään minuun päin. Tämän jälkeen siirryin sen viereen ja pyysin perusasentoon. Saatiin onnistuineita suorituksia, mutta pitää päästä targetista eroon.

Yhdeksän jälkeen kurvattiin naapuriseuran aksakisoihin. Katsoimme ykkösluokkien hypärin ja agiradan. Hienoja suorituksia oli, mutta eirtyisesti makseille agiradalla ollut pöytä aiheutti ongelmia. Tuomari suoritti tuomariharjoittelua, ja heidän pitää ymmärtääkseni käyttää kaikkia esteitä, myös pöytää, ainakin kerran harjoittelun aikana. Harvoinhan pöytää näkee radalla.

Ensimmäistä kertaa Koksi oli sitä mieltä, että joku kisaa hänen radallaan. Oikein tosissaan sain rauhoitella sitä katselemaan kisoja haukkumatta ja vinkumatta ja vetämättä radalle. MUN rata, ajatteli se ilmeisesti mielessään. Taitaa junnu syttyä lajiin sittenkin.

Illalla tokoteltiin sisällä: kiertämistä, maahanmenoa, kontaktia häiriössä ja pakittamista.

Peruuttaminen alkaa onnistua seinän vieressä oikein mukavasti. Pitää pikkuhiljaa siirtyä pois seinän läheisyydestä.


Koksi ja korva.

12.7.2013

Hyvät kontaktit ohjatuissa treeneissä

Tänään päästiin ohjattuihin aksatreeneihin. Näyttelyharrastus vaikeuttaa treeneihin pääsyä tänä kesänä hyvin tehokkaasti, kun valtaosa näyttelyistä ajoittuu lauantaille ja sehän aiheuttaa puuhastelua turkin kanssa perjantai-illaksi. Tämäniltaisissa treeneissä sovellettiin valmiina olevaa rataa. Ohjauskuvioista harjoiteltiin etenkin takanaleikkausta.

Koksi sai idioottihepulin suoritettuaan pari estettä ja juoksenteli holtittomasti pitkin hallia. Se palasi kuitenkin töihin suhteellisen mukavasti, mutta minun hermojani kiristää tuollainen täysin tyhjänpäiväinen rallattelu. Teki se sitten töitäkin, kun saatiin tarmo kanavoitua oikeisiin asioihin. Takanaleikkaus meni yllättävän hyvin parin yritys ja erehdys -kokelun jälkeen.

Yksittäisistä esteistä otettiin pituus harjoitteluun. Juhannuksena Koksi meni sen ekaa kertaa ja silloinhan se käveli esteen yli useampaan otteeseen. Nyt tätä ei tapahtunut vaan koira suoritti esteen kuten pitääkin.

Kepit kaipaavat paljon työtä. Koira tarvitsi käsiapuja normaalia enemmän. Pitää palata taaksepäin ja pilkkoa kepit puoliksi, niin kuin viime viikonloppuna uumailin. Teimme kaksi kelpo suoritusta, mutta muuten se hyppelehti ohjureiden yleensä toisessa keppivälissä. Vaikeammalta puolelta (ohjaaja keppien vasemmalla puolella) se piti nenästä pitäen viedä kepeille.

Kontaktit onnistuivat hyvin sekä A:lla että puomilla. Koira ei kestä vielä yhtään liikettäni eteenpäin, mutta siihen nähden, että vasta viime viikonloppuna otin sillä ko. esteitä ilman hihnaa, meni se todella hienosti - selkeät pysähtymiset 2on2off-asentoon ja siinä pysyminen.

Radalla kaikilla koirilla oli vaikeuksia suoriutua alun takaakierrosta. Sitä me lähdetään treenaamaan nyt aamulla.

11.7.2013

Karvalelu

Heti töiden jälkeen lähdettiin juoksulenkille. Ilma oli mitä ihanin, lämpöä parisenkymmentä astetta ja pilvipouta. Auringon paisteessa tuli välillä vähän liiankin kuuma. Koksi on oppinut hienosti juoksemaan edelläni siten, että se ei vedä, mutta hihna pysyy kuitenkin ilmassa. Lenkin ällöosuus tuli eteen paluumatkalla, kun koira pysähtyi yllättäen ja otti jotakin vaaleaa suuhunsa. Kauempaa katsoen se näytti roskalta tai puunpalalta. En halua, että se kantelee mitään juostessa, joten tartuin toistaiseksi määrittelemättömään esineeseen poistaakseni sen koiran suusta. Palikka olikin lämmin ja karvainen. Hiiri. Tai myyrä. Jyrsijä. Hyi ällötys. Irrotukseen käyttämäni kiitos-käsky ei tuonut toivottua lopputulosta, joten jouduin avaamaan koiran leuat ja heiluttamaan koiran päätä, jotta hauska lelu putoaa suusta.

Toko-osuudessa treenattiin illalla maahanmenoa, mikä onnistui näin kotona oikein mallikkaasti. Peruuttamista seinän vierellä otettiin pariin otteeseen illan mittaan. Pitää muistaa itse aloittaa vasemmalla jalalla, jotta koira hiffaa mistä on kyse, muuten se istahtaa hyvin helposti. Testasin ensin miten suorassa koira pysyy pakittaessa, mutta koska se valui pahasti vasemmalle, siirryin seinän viereen siten, että koira on seinän ja itseni välissä. Ensin Koksi vähän kummeksui tätä, mutta suostui kuitenkin pakittamaan pari askelta. En usko, että menee kauan, että se peruuttaa ihan kunnolla useamman askeleen.

Dobo-pallolle Koksi nousi tänään ensimmäistä kertaa neljälle jalalle. Tuin palloa sen verran, että koiran olo ei ole kovin epämiellyttävä, sillä aikamoista tutinaa pallolla seisominen saa aikaan.

10.7.2013

Väljää seuraamista

Ohjatuissa tokotreeneissä käytiin ensin läpi läksyt. Maahanmenossa Koksi on viikossa taantunut, mitä en voi oikein ymmärtää. Edessä se menee maahan oikein hyvin, mutta perusasennosta maahan mennessä joudun auttamaan sitä nytkäyttämällä polvia aavistuksen. Edistystä on tapahtunut siinä, että nyt se ei enää väistä palatessani sen luokse. Jotain positiivista sentään. Toisena varsinaisena läksynä oli liikkeestä seisominen. Pakittaessani itse pysähtyi koira hyvin, mutta kun otin sen seuruuseen ja pysäytin, niin koira ennakoi namin lentämistä ja se kääntyi heti käskyn kuultuaan. Sitäpaitsi seuruu oli väljä. Seuraavaa kertaa varten koutsi käski treenata lievällä hihnapakotteella eli koira lyhyeen hihnaan, otetaan koira seuruuseen, annetaan stop-käsky ja samalla varmistetaan hihnalla, että koira pysähtyy. Nakkia naamaan kun onnistunut suoritus. Tässä on huomioitava se, ettei vie namikättä liian eteen, jolloin koira lähtee kurottautumaan sitä kohti. Käden oltava siis kuonon lähellä.

Tässä yhteydessä katsottiin myös sivuaskeleet (suht ok vasemmalle, oikealle vaikeampi), mitä ei ollakaan otettu pitkään aikaan. Peruuttaminen koiran ollessa edessäni onnistui kohtuullisesti, tosin hitaahkosti. Sivulla peruuttamista kokeilin ensimmäistä kertaa, ja jopa olikin vaikeaa. Tämä treeniin seinän vierellä.

Kiertämistä otettiin kaikilla kolmella koirakolla erikseen. Koksilla tämä onnistui aika hyvin, vaikka en pysty vielä lähettämään sitä kuin parin metrin päästä. Pari kertaa otettiin siten, että koira saa ampua kiinni leluun heti kierrettyään. Lelu otettiin siis esille heti kun koira oli kiertänyt esteen. Viimeinen kerta oli sitten niin, että koira pyydettiin perusasentoon. Tämä sujui hyvin, mutta tätähän me ollaan treenattukin kotona.

Seuraamisessa itse seuraaminen oli väljää, samoin täyskäännöksissä. Otettiin myös kääntymisiä oikealle ja vasemmalle. Tässä koira osasi, mutta ohjaaja ei. Täytyy harjoitella 90 asteen käännöksiä ilman koiraa, että niistä tulee napakoita eikä liian loivia.

Hauska harjoitus oli kontakti häiriössä. Tämä tehtiin yksilöliikkeenä. Koira perusasentoon kontaktiin, koutsi tuli vierelle lällättelemään ja heiluttelemaan lelua. Heti kun koiran kontakti tippui ja se katsoi koutsia, palautus ruotuun äppäpillä, sivu-käsky ja palkka heti kun kontakti palaa. Koksi ymmärsi jutun juonen yllättävän nopeasti. Olipa mielenkiintoista katsoa, miten koira selviytyi tilanteesta noinkin hyvin.

Vauhtiluoksetulo oli viimeinen. Koksi jäi hyvin paikalleen istumaan, lähti kuin tykin suusta ja palkkasin sen koutsin ohjeiden mukaan leluun enkä pyytänyt sivulle lainkaan. Paikoilleen jääminen näyttäisi nyt olevan selätetty ongelma.

Kotiläksyt ovat siis seuraavat:
- maahanmeno perusasennosta
- seuraaminen (huomio tiiviiyteen)
- peruuttaminen (seinän vierellä tarvittaessa)
- sivuaskeleet

8.7.2013

Pika-aksaa

Käväisin illalla hallilla hakemassa brodeeratut lippikset, mitkä olivat vihdoin saapuneet monien mutkien jälkeen. Sattui niin hyvä tuuri, että Koksin Lempi-täti oli yksin treenaamassa agihallissa, ja hänen huilatessaan otin pienen pätkän itsekin. Taisin unohtaa kirjoittaa sunnuntaina, että Koksi ei suostunut menemään mutkalla ollutta mustaa putkea. Se oli sille uusi tuttavuus, ja näköjään aristi väriä. Tänään samainen putki oli suorana, ja sinne junnu sujahti. Ihan pyytämättä.

Otettiin puomin ja A:n alastulokontaktit namilla, ja hyvin ne olivat vielä mielessä. Ylösmenokontakteja en ole treenannut lainkaan, ja toivon todella, että en tarvitsekaan. Koksilla on kuitenkin niin lyhyt askel, että se saa ottaa aikamoisen loikan, ettei yksikään tassu osu kontaktille. Tuurilla mennään. Typerää ehkä, mutta aika näyttää tuleeko koiraan niin paljon vauhtia, että tästä tulee ongelma.

Muutoin me vaan humputeltiin ja pidettiin hauskaa. Eteenmenoja, takaakiertoja, putkeen lähetyksiä - meillä oli oikein mukavaa.

Halleilun jälkeen käytiin parinkymmennen minuutin juoksulenkillä uutta juoksuvyötä testaten. Vyöhön hankkimani jousto ei Koksilla oikein toimi, sillä en anna koiran vetää. Tämä taas tarkoittaa sitä, että joudun kannattelemaan joustoa kädelläni ettei se roiku niin alhaalla, että koiran remmi laahaa maassa. Tätä problematiikkaa olisi tietysti voinut pohtia ostovaiheessa.

7.7.2013

Puomi ilman hihnaa

Ajelin hallille heti aamukasin jälkeen treenaamaan aksaa. Lämppälenkin jälkeen sinne tulivat myös samassa ryhmässä treenaava Nasse-nahka emäntineen, joten treenasimme vuorotellen. Hallissa oli taas valmiina rata, mitä en itse ollut mennyt aikaisemmin. Siinä oli runsaasti takaakiertoja. Otimme rataa pienissä pätkissä. Välillä tuppasi herran keskittyminen herpaantumaan ja se karkasi radalta rallattelemaan omiaan, mutta tuli kyllä nopeasti takaisin. Tätä tapahtui erityisesti kepeille viennillä. Olen nyt ottanut useamman kerran keppejä täyspitkinä, ja luulen, että siirryn joksikin ajaksi puolikkaisiin keppeihin, sillä en tahdo tehdä pujottelusta tappotylsää juttua. Nyt se hyppi ohjureiden yli useita kertoja. Onnistuneita suorituksia taisi tulla vain kolme.

Takaakierroissa merkkaus toimi tänään todella hyvin. Tarkkana pitää olla, sillä takaakierrolle lähettäessä pitää oman rintamasuunnan olla täsmälleen oikea ettei koira sinkoa jonnekin ihan muualle.

Radalla oli muuri, mitä emme ole juurikaan treenanneet esteenä. Sen yli Koksi meni vasta heitettyäni  namin esteen yli. Pari tällaista ja sitten meni pelkällä muuri-käskyllä.

Puomia emme ole menneet radalla koskaan. Nyt muistuttelimme sitä mieliin hihnassa. Kolmannella ja viimeisellä treenipätkällä uskaltauduin irrottamaan hihnan. Kiipee-käskyllä puomille ja osu-käskyllä alastulolla. Ja sehän toimi! Wuhuu! Kovinkaan montaa kertaa ei olla puomia harjoiteltu, joten siihen nähden aivan kelpo suoritus.

Tänään oli käytössä ensimmäistä kertaa tokon SM-kisoissa KoirAkat-nimiseltä firmalta tilaamani Napakka-tarvikevyö. Tein tilauksen lauantaina ja perjantaina vyö oli jo minulla. Todella nopeaa toimintaa. Vyö on erittäin laadukasta työtä. Otin sen kaikilla mausteilla eli vetoketju- ja namitaskulla sekä taakse tulevalla isolla kengurutaskulla. Lisäksi otin vielä joustokappaleen, mihin kiinnitetään hihna kävely- ja juoksulenkkejä varten. Taskujen paikkaa voi vaihdella ja esim. näyttelytreeneissä käyttää vain namitaskua.

Vyö toimi todella hyvin. Tähän asti olen käyttänyt aina treeniliiviä nameja ja leluja plus muita vermeitä varten, mutta kesällä se on tuhottoman kuuma olipa se millaista materiaalia tahansa. Vyö osoittautui soivaksi peliksi. Ensimmäistä kertaa ikinä uskaltauduin brodeeraamaan koiran nimen tekstiiliin.







6.7.2013

Mikkeli KR: PU3 vasert

Näyttelyaamuna en herännyt meteorologien lupaamaan pilvipoutaan vaan todella synkkään aamuun. Joskus kuuden maissa vettä alkoi sataa niin rankasti, että rännit eivät vetäneet. Jipii.

Starttasimme kohti Rantakylää klo 7.30. Halusin olla ajoissa paikalla pystyttämässä telttaa ja tasoituttamassa Koksin turkkia Katjalla hänelle parhaiten sopivana ajankohtana, sillä hänellä oli neljä koiraa laitettavana parin tunnin sisällä.

Menomatkalla sataa tihuutti, ja sade luonnollisesti vain yltyi siinä vaiheessa, kun talsin kuormaa raahaten kehän laidalle. Sain teltan melkein kehän viereen. Kehät olivat nurmella eikä onneksi hiekkakentällä, missä Mikkelin ryhmänäyttelyt yleensä järjestetään. Kymmeneen mennessä sade lakkasi melkein kokonaan.

Heti näyttelyluettelon nähtyäni sanoin hyvästit sertille, sillä junnu-uroksissa oli Virpi Luukkosen todella upea Unkarin-tuonti Face to Face of Chanel Coco.

Katja esitti Koksin tänäänkin. Tuomarina oli Leni Finne. Lopputulemana NUO ERI NUK1 SA PU2 VASERT. Tässä arvostelu:

"Ok mittasuhteet, riittävä luusto, oikein meislautunut pää, kauniit tummat silmät, riittävä kaula ja eturinta, lyhyt ja pysty olkavarsi, oikean mallinen rintakehä, ok takakulmakset, tiivis karvapeite, ok askelpituus ja ryhti, hieman korkea etuaskel."

Koksin esiintymistä näin vain vilauksittain, sillä jouduin taas lymyämään suhteellisen kaukana kehästä. Se esiintyy hienosti Katjan kanssa eikä haikaile perääni yhtään, kunhan vain lähden pois noin vartti ennen kehään menoa. Kehän jälkeen se oli onnesta solmussa palattuani sen luokse. "Sä et jättänytkään mua."

Jäin näyttelypaikalle turisemaan tuttujen kanssa useammaksi tunniksi. Oli mukavaa kuulla monien koirakavereiden menestymisestä. Erityisesti Eevan Lystin saama ERI lämmitti kovin mieltäni, samoin Nannan ja Alman SERT ja ROP.


Kuva: Tiia Mäkinen


Uupunut pieni eläin.

3.7.2013

Kotitreeniä ja halleilua

Lauantaina olin treenikaverin ja Koksin kanssa seuraamassa tokon SM-joukkuekisaa Pieksämäellä. Päivä oli todella helteinen. MAH oli päivän jymy-yllättäjä voittaen SM-hopeaa! Joukkuessa kisasivat meidän entinen ja nykyinen tokokoutsi. Palkintojenjaossa oli ihan uskomaton fiilis. Aivan käsittämättömän upea juttu.

Viime keskiviikon jälkeen ollaan ahkerasti treenattu kotiläksyjä:
- kontakti koira perusasennossa peilin edessä (kontakti pysyy aika hyvin vaikka ohjaajan molemmat kädet liikkuvat)
- maahanmenoa (sekä edessä että perusasennosta maahan, missä vieläkin tarvitsee käsiavun. Olen jättänyt koiran paikkamakuuseen ja esittänyt sen ympärillä sadetanssia, kerran kuudesta kerrasta on noussut ylös, mistä palautus maahan, uusi tanssi + palkka onnistuneesta. Nyt se sietää kotona sen, että tulen sen viereen ja pyydän siitä perusasentoon.)
- jäävistä liikkeistä seisominen (kestää parin askeleen liikkumiseni eteenpäin. Pysähtyminen on edelleen napakampi kun peruutan itse)
- esteen kiertäminen (otettu molemmin puolin sisällä metallisen puuastian avulla, vastapäivään kiertäminen koiralle helpompaa. Välillä saatu hommaan vauhtia, mutta menee vielä hitaahkosti.)

Treenit olen edelleen pitänyt superlyhyinä ja superhyvällä palkalla. Lyhyin treeni on aamuisin juuri ennen töihin lähtöä, kestoltaan 2-3 minuuttia. Sytyttelysanana käytänä kotona sanaa iloisella äänellä sanottua tokotellaanko?

Viime perjantaina sain hankittua meille tasapainotyynyn ja tällä viikolla pitäisi tulla myös dobo-pallo. Syviä lihaksia ja tasapainoa olisi tarkoitus käydä harjoittelemaan. Sekä emännän että koiran.

Turkin kanssa on taas mennyt aikaa, sunnuntaina välipesu takkujen poistoineen (4 h), tiistaina tassujen ja mahanalusen konetus ja keskiviikkona kuonon konetus. Perjantaina pesu ja kuivaus + trimmaus. Poikkeuksellisesti teen näyttelypesun itse, kun trimmaajalla on useampi koira laitettavana lauantaiseen kotinäyttelyyn.

Illalla oli taas ohjatut treenit. Tällä kertaa paikalla olivat kaikki viisi koirakkoa. Päivän teemana olivat koiran rauhoittuminen ja kotiläksyt. Rauhoittumisella ymmärretään tässä sitä, että koira rauhoitetaan lötköttelemään paikoillaan treenitilanteessa silloin, kun koirakko ei ole suoritusvuorossa. Ideana on se, että tietyllä käskysanalla saadaan koira rauhalliseen mielentilaan, jotta se voisi rauhallisesti odottaa omaa vuoroaan on kyseessä treenit tai kisa/koetilanne. Tätä en tullut koskaan opettaneeksi kuumakalle-Inkille. Se kävi tuhannen kierroksilla agikisoissa omaa vuoroaan odottaessa. Koksi ei ole niin kiihtyvää sorttia, mutta hyväksi sillekin on osata olla vain, eikä hukata energiaa ylimääräiseen koheltamiseen.

Rauhoittumista treenasimme siten, että kävimme ympyrän muotoon istuskelemaan joko lattialle tai tuolille. Yksi kerrallaan demonstroi kotiläksyjään, ja muut rauhoittivat koiriaan olemaan paikallaan, ei siis varsinaisesti käskyn alla vaan rauhallisesti istuen tai maaten. Koksilla käytän käskyä/vihjesanaa käy siihen, joka tulee, itseni tuntien, lyhenemään käy-muotoon. Kaksiosainen käsky on vain helpompi antaa rauhoittavalla äänellä kuin kovin lyhyt, napakka käsky. Eka rauhoittumiskerta meni ihan kohtuullisesti, vaikka sitä lötköttelyä olikin reilu puoli tuntia per koira, mikä on aika paljon ekaksi kerraksi. Koksi ei oikein vielä malttanut pysyä makuulla vaan nousi usein istumaan, mutta tärkeintä tässä onkin, että koiran mieli on rauhallinen, ettei se ole kuin viulunkieli valmiina ryntäämään johonkin suuntaan.

Ennen rauhoittumista oli tietysti normikuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys, mistä viimeksi mainittu meni hyvin ilman namia.

Luoksepäästävyyden jatkoksi otettiin paikkamakuu. Tämä oli yksi meidän kotiläksyistä. Koksi meni maahan toisella käskyllä, pysyi hyvin paikoillaan. Palatessani sen luokse kaivoin idiootti namin treeniliivin taskusta ja sitä koira ei kestänyt, vaan nousi ylös. Laitoin sen uudestaan maahan ja palasin luokse. Koira nousi taas ylös. Kolmas yritys onnistui hyvin ja siitä superpalkka.

Kotiläksyjen tsekkausosiossa otettiin uudestaan paikkamakuu, mikä onnistui paljon paremmin kuin eka versio ja merkittävästi paremmin kuin viime viikolla eli edistymistä on tapahtunut. Vierelle tullessani koira aavistuksen väisti päällään, mutta ei kropallaan. Tässä pitää kokeilla sitä, että palkkaa siten, että koiran pää on mahdollisimman lähellä omia jalkojani, jotta koira joutuu lähestymään minua entistä enemmän. Täytyy tietysti varmistua siitä, että asento pysy muuten eikä koko koira käänny minusta poispäin. Muutoin kannattaa edelleen palkata maahan eikä pyytää koiraa perusasentoon läheskään joka kerta.

Katsottiin myös millä mallilla liikkeestä seisominen on. Edelleen pysähtyminen on napakampi kun peruutan itse ja nami lentää koiran taakse. Seuraamisessa asento oli paikoitellen väljä, mutta koira kuitenkin pysähtyi ja pysyi paikallaan, kun jatkoin itse matkaa pari askelta.

Vapaanaseuraamista (ei toko-sellaista) otettiin jokaiselle koirakolle. Koksi aloitti hienosti, mutta juoksi belgin ja cockerin luo, mistä se onneksi häädettiin pois. Luokseni se tuli kutsusta rynnätäkseen vielä katsomaan koutsin maassa olevia muistiinpanoja. Loppuseuruu sujui moitteettomasti. Kontakti oli seuraamisessa hyvä, joskin ajoittain tässäkin väljä.

Ryhmässä otettiin seuraamista ensi pareittain siten, että koirakot kävelivät toisiaan vastaan ensin koirat ulkopuolella ja sitten sisäpuolella. Tätä tehtiin myös kaikkien koirakoiden kesken, ja se osoittautui aika vaikeaksi vielä Koksille. Kontakti putosi useita kertoja, kun se vilkaisi toisia koiria, mutta äkkiä se palasi kontaktiin pienestä sanallisesta muistutuksesta. Pysähtyessä se ei malttanut tulla perusasentoon. Häiriötreeniä siis lisää.

Kotiläksyjä tuli taas:
- luoksetuloon pitää saada vauhtia ja sitä treenataan esteen kiertämisellä ja vauhtiluoksetulolla. Perusasentoon tuloa treenataan vain esteen kiertämisen kautta. Vauhtiluoksetulossa palkataan joko leluun koiran tullessa kohti tai sitten heittämällä lelu eteen
- paikkamakuu + minun palaaminen koiran vierelle
- jäävistä liikkeistä seisominen

Hallilta nappasin mukaan seurakaverin minulle jättämän dobo-pallon, ja pakkohan sitä oli päästä testaamaan heti. Pallo on kooltaan 45 cm eli ohjeiden mukaisesti noin 10 cm koiran säkää korkeampi (Koksin säkä on noin 33,5 cm). Aloitimme palloon tutustumisella siten, että Koksi laittoi etutassut pallolle ja siinä syöttelin sille nameja. Pidin palloa jalkojeni välissä, jotta koira ei tottumattomuuttaan vetäisisi heti kuonolleen pallon päältä. Kokonaan se ei vielä suostunut pallolle nousemaan vaan nostin sen siihen. Hallittua neliraajatutinaa kokeiltiin hetken aikaa. Sain sen myös pakittamaan siten, että etutassut olivat pallolla. Ekaksi kerraksi kelpo suoritus.