Inki

25.11.2012

Lenkkeilyä ja turkinhoitoa

Tehtiin mukava hihnalenkki syksyisessä säässä. Koska ei satanut vettä, en laittanut Koksille kurapukua päälle. Ei ehkä kuitenkaan maailman fiksuin ajatus, sillä se toi mukanaan turkissaan puoli metsää. Miten sen turkkiin tarttuukin kaikki risut?

Lenkin jälkeen oli vuorossa takkujen avaus, korvakarvojen nyppiminen, korvien putsaus, kynsien leikkaus ja viilaus, turkin pesu, kuivaus ja lopulta konetyöt. Hommaan vierähti tällä kertaa 3 tuntia. Yleensä hoidan korvat ja kynnet eri päivänä, jotta selviän lyhyemmässä ajassa. Eniten keskustelua aiheutti tänäänkin tassujen ja naaman konetus. Varsinainen Mr. Rimpuilu. Konetusta on kuitenkin treenattu jo monen monta kuukautta, niin voisi kuvitella, että se on tajunnut, että partakarvojen ajelu ei satu. Se ei vaan tykkää siitä, vaikka yrittäisi tehdä siitä kuinka miellyttävää.

Viimeistelin pää- ja niskatukan Chris Christensenin silkkitipoilla. Kylläpä ne tuoksuvatkin hyvälle! Tukkakumppareiden alla olen käyttänyt Islen Repairia parisen viikkoa. Tarkoituksena on ehkäistä kuminauhojen kuluttavaa vaikutusta turkkiin. Mielestäni aine on toiminut hyvin ko. tarkoituksessa. Lisäksi se antaa turkille vähän tekstuuria, ja tekee otsatukasta siistimmän näköisen. Oikeanlaista sipulia en osaa kyllä vieläkään tehdä.

Mahtavatko korvakarvakumpparit kestää tunnin vai
kaksi?

24.11.2012

Aksaa pitkästä aikaa

Eilen ja tänään ollaan jatkettu sivuaskeltreenejä, paikkamakuuta ja seuraamista ilman namiin hyppimistä. Tukkimiehen kirjanpito kertoo, että sivuaskeltreenejä on ollut tiistai-illasta alkaen 9, paikkamakuuta 6 ja seuraamista 4.

Tänään ajettiin pitkästä aikaa hallille. Inkillä treenasin hyppyneliössä takaakiertoja ja välistävetoja, A-estettä, keinua ja keppien aloitusta. Lopuksi mentiin myös slalomia. Rimat olivat tällä kertaa medikorkeudessa, vaikka hallissa ei erityisen kylmä ollutkaan (ulkolämpötila +6). Joitakin rimoja tippui niiden mataluudesta huolimatta. Kontakteja pitää hioa edelleen.

Koksille tein kolmen hypyn sarjan. Istutin sen lähtöön ja jätin paikoilleen ekan hypyn taakse odota-käskyllä. Ja katso - se toimi, ihan niin kuin tiistainakin. Jipii! Pääsin toisen hypyn kohdalle, missä pysähdyin, nostin käden ja annoin käskyn tulehyp. Taisin aiemmin syksyllä päättää, että vapautuskäsky on "mene", mutta se tuntuu hassulta. Olkoon tuo tule(hyp). Ideana kumminkin se, että radalle saa lähteä suullisesta käskystä, ei käden nostosta eikä mistään muustakaan liikkeestä. Kerran varasti (tehtiin ehkä 10 toistoa), jolloin palautin sen lähtöasentoon.

Hypyillä palauteltiin ihan mieliin perushyppyä, takaakiertoa ja valssia. Pari kertaa tuli ohjauksesta läpi tokalla hypyllä (oikaisi luokseni ekan hypyn jälkeen vaikka olisi pitänyt hypätä suoraan toinen edessä oleva hyppy), jolloin alotettiin alusta sen enempää kommentoimatta. Pyrin näyttämään esteen riittävän ajoissa ja riittävän selvästi avoimella kämmenellä. Jos tällä koiralla ymmärtäisi olla vatkaamatta käsivartta mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja ohjaamaan jouhevasti ja käsi vakaana pysyen.

Treenien puolivälissä Kirsi tuli halliin, ja Koksi sekosi aivan täysin. Ei ole montaa ihmistä kenen näkemisestä junnu menee yhtä pähkinöiksi :)

Ennen kotiinpaluuta käytiin vielä hakemassa lihaa ja kalsiumtabletteja Rahiksesta. Nappasin mukaan myös 7,5 kilon säkin Golden Eaglen holistic-kuivamuonaa. Tähän asti olen ostanut pieniä 2,5 kilon pusseja, mutta ne eivät kestä kuin kolmisen viikkoa. Nyt molemmat koirat näyttävät voivan hyvin tuolla ruualla (puolet kuivamuonaa ja puolet kalkkuna- tai possujauhelihaa + öljyt ja vitskut).

22.11.2012

Tuplahihnalenkkidebyytti

Kuten olen tainnut kirjoittaa, olen tähän saakka eli lähestulkoon 8 kuukautta lenkittänyt koirat erikseen. Nyt oli aika ensimmäisen yhteisen hihnalenkin. Ensimmäiset parisataa metriä olivat hieman kaoottisia, niin kuin ne aina ovat Inkin kanssa, joka käy aina lenkin alussa melkoisen kuumana ennen kuin rauhoittuu. Niin kävi nytkin, mutta sitten homma alkoi sujua yllättävän hyvin. Juniori käveli todella reippaasti Inkin rinnalla ja silloin kun Koksi halusi haistella, odotti Inki hienosti odota-käskyllä.

Tunnin lenkki meni upeasti. Olin vähän ounastellut, että jossakin vaiheessa hihnat saattavat olla aika solmussa, mutta niin tapahtui oikeastaan vain kerran ja sekin aivan viime metreillä. Inkin remmi oli kiinni juoksuvyössä ja Koksin hihna normaalisti kädessäni.

Jatkossakin teen varmasti osan lenkeistä erikseen, mutta oli mukava huomata, että myös yhteislenkit sujuvat. Inki ei ollut vielä täysin oma itsensä, ja se olisi mielellään mennyt tuhatta ja sataa ja jättänyt rääpäleen taakseen, mutta hyvin sekin oli kuulolla.

Koksin tokotreeneihin kuului tänäänkin sivuaskeleet, paikkamakuu ja seuraaminen. Sivuaskeleissa kokeiltiin neljää askelta. Tämäkin onnistui paremmin vasemmalle, oikealle mennessä tuppaa jäämään vinoon perusasentoon. Niin, otetttiinhan me myös seisomista jäävistä liikkeistä. Siinä Koksi istui tai kävi jopa maahan useamman kerran seisomisen sijaan. Päätettiin treenit pariin onnistuneeseen suoritukseen.

Iloinen lenkkeilijä kurapuvussaan. Afro-nimi olisi sittenkin
ollut osuva.

21.11.2012

Patsastelua näyttelytreeneissä

Päivä aloitettiin sivuaskeltreeneillä. Perusasennon suoruuteen kiinnitän ekstrahuomiota enkä palkkaa kuin omat kriteerini täyttävistä suorituksista. Jostain syystä tällä hetkellä siirtymät vasemmalle ovat helpompia. Koksi ei nähtävästi vielä täysin ymmärrä mitä siltä odotetaan oikealle siirtymisessä.

Illalla oltiin taas näyttelytreeneissä. Treenattiin ravaamista isommalla joukolla, pareittain ja yksin. Välillä tietysti koiran kopelointia pöydällä ja esittämistä lattialla. Edelleen Koksin etujalkojen asentoa saa korjata monta kertaa, kun se kääntää itseään mutkalle aina kun jotain mielenkiintoisempaa tapahtuu. Syyksi kelpaa kaikki: ohi menevä koira, toisen koiran haukahdus, mikä vain, mikä antaa syyn kääntää päätä patsastelusta. Asettelu täytyy nyt ottaa tehotreeniin.

Sivuaskeltreeniä otin näyttelytreenauksen lomassa, ja hyvin sujui vieraassakin paikassa.

Kotona vielä yksi lyhyt sivuaskelharjoittelu, seuraamistreeni ilman namia (edelleen vain 2 askelta menee ok) ja paikkamakuuta härkinnän kera. Tässä jouduin palauttamaan 3 kertaa paikalleen, minkä jälkeen saatiin 2 onnistunutta suoritusta.

Hurja ja kurja keli jatkuu. Lämpöä tänään 8 astetta. Päivällä tihkutti kevyesti. Tuntuu siltä, että sää alkoi tällaisena viime keväänä eikä juurikaan ole siitä muuttunut. Treenipaikassa muurahainen oli herännyt talviuniltaan. Se vipelsi ympäriinsä koirien lähellä niiden ollessa komennettuna seisomaan paikallaan ihan kuin härnätäkseen.

20.11.2012

Sivuaskelia ja vauhtiluoksetuloja

Viime viikolla en päässyt työmatkani vuoksi tokotreeneihin, jolloin olivat ottaneet uutena sivuaskelia. Me tutustuttiin niihin tänään heti luoksepäästävyyden jälkeen.

Ensin sivuaskel oikealle: koira perusasennossa, ohjaaja ottaa yhden lyhyen askeleen oikealle, antaa seuraa-käskyn (tai mikä se nyt kenelläkin on), imuttaa koiran seuraamaan, ottaa askeleen vasemmalla jalalla toisen jalan viereen ja koira istuu perusasentoon. Sitten vasemmalle: koira perusasennossa, seuraa-käsky, ohjaaja astuu oikealla jalalla ristiin etukautta, imuttaa koiran seuraamaan vasemmalla kädellä namin avulla (hieman käsi takaviistossa, jotta koira pystyy liikkumaan vasemmalle), koira pysähtyy perusasentoon. Tämä sujui ekaksi kerraksi yllättävän hyvin.

Seuraavana kerrattiin istu-maahan -siirtymiä. Näissä palkka joka siirtymässä. Muista käsiavut (istu: käsi yläviistoon, maahan: kädet kämmenet alaspäin). Tämä sujui melko hyvin.

Seuraamista otettiin myös. Namiin pomppiminen ei ole jatkossa enää sallittua. Palkka vain jos seuraa pomppimatta. Tässä vaiheessa puhutaan ihan muutamasta askeleesta, mitkä Koksi ottaa kontaktissa. Seuraamisessa pysähtymisestä istuminen hyvä ja suora valtaosalla kerroista. Tässä pitää muistaa antaa seuraa-käsky ja odottaa pieni hetki ennen kuin lähtee itse liikkeelle.

Lopuksi otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekalla leluun koutsin pidellessä koiraa ja tokalla paikallaistumisesta. Leluun Koksi tuli todella nopeasti. Paikalla istuminen tuotti ongelmia, mutta pysyi sitten kuitenkin ensimmäistä kertaa paikallaan hallissa. Jihuu! Sivulletulo oli ok tästä, ei vielä todellakaan mikään räjähtävä kuten ekassa, mutta varmaan paranee treenillä.

Kotiläksyksi saatiin vielä paikkamakuuhärkkiminen. Koira siis käsketään maahan, annetaan odota-käsky ja sitä härkitään namilla tai lelulla ja sen täytyy pysyä paikallaan. Alussa koira lähtee paikaltaan joka kerta namin nähtyään, mutta sitä kielletään äppäpillä ja viedään takaisin paikkamakuuseen.

Kyllä oli taas mahdottoman mukavaa :) Oli miellyttävän kuiva kelikin, ja lämmintä +5 astetta. Ja pimeää.

Kotiin saavuttuamme kokeilimme tuota paikkamakuuta. 5 ekaa kertaa nousi ylös välittömästi namin nähtyään, mutta sen jälkeen saatiin 5 onnistunutta suoritusta (namin puolen metrin päässä kuonosta, ohjaaja tanssii ripaskaa ja hypähtelee).

Janutexilta tilaamani lämpöhaalari tuli tänään. Vielä sitä ei tosiaan näissä lämpötiloissa tarvita, mutta eiköhän ne pakkaset sieltä saavu viimeistään tammikuussa. Pikkupakkasta ja 5 senttiä lunta, kiitos.

11.11.2012

Jyväskylän kv:sta tuomisina JUK2 + SA

Kello oli soimassa neljältä. Homman mielekkyys kävi kerran mielessä, mutta jätimme belgille maksapasteijalla täytetyn kongin ja luun järsittäviksi ja pakkasimme itsemme ja juniorin autoon. Starttasimme kuudelta sumuiseen ja pimeään aamuun.

Olimme perillä Paviljongissa klo 8. Parkkitalossa oli vielä ruhtinaallisesti tilaa. Tilanne oli poislähtiessä aivan toinen.

Ennen kehää tehtiin vielä viimeiset silaukset turkkiin, ja sitten päästiinkin jo kehään. Tänään tuomarina oli australialainen Erin Brown. Koksin kanssa kehässä oli kaksi muuta junnu-urosta, joista toinen oli samasta kennelistä kuin Koksi. Koksi ravasi hetkittäin oikein hyvin, mutta onhan tuossa vielä hurjasti parantamisen varaa. Pöydällä oloakin pitää vielä treenata, jotta saadaan pienetkin pakittelut pois.

Tuomari näytti pitävän Koksista ja sijoitti sen toiseksi ja antoi SA:n. Jatkettiin siis vielä paras uros -kehään, mutta siellä emme enää pärjänneet.

Erin Brown kohteli koiria mielestäni kauniisti, ja jutteli niille pöydällä, mutta oli melko tiukka arvosteluissaan. Esimerkiksi kääpiövillojen pentuluokassa oli 4 narttua, mistä yksikään ei saanut KP:tä.

Tässä arvostelu:

"Pleasing head & expression. Good head proportions. Correct eyshape & bite. Neck flows into well placed shoulders. Good body proportions. Reasonably well angulated behind but lacks muscle tone. Good tail carriage. Moves well in front but too close behind." JUK2 SA

Ei hassummin ekaksi viralliseksi näyttelyksi.


Tarjolla olisi broilerin sydäntä.

10.11.2012

Turkkipäivä

Päivä meni tiiviisti koiran kunnostuksessa Jyväskylän kv-näyttelyä varten. Turkin selvittelyyn meni kolme tuntia. Eläköön takkukausi.

Katja trimmasi Koksin illalla. Kylläpä siitä tulikin taas hieno.

Illalla vielä näyttelyvermeiden pakkaus autoon, ja aamulla sitten matkaan.

9.11.2012

Kepo tuli vierailulle

Velipoika saapui viikon kestävälle vierailulle kepoksi Jyväskylän näyttelyyn ja koirahoitajaksi ensi viikolla olevan työmatkan ajaksi. Kepollahan tarkoitetaan kennelpoikaa, yleismies jantusta, joka tilanteen mukaan raahaa tavaroita kehän laidalle, pitelee koiraa esim. rataantutustumisen aikana agilityssa, kipaisee hakemaan kahvikupposen ja toimii ohjaajan/koiran esittäjän vakaana olkapäänä, joka tyynesti kestää koiranomistajan hermoilusta johtuvat tiuskimiset ja äyskimiset.

Oli melkoista luksusta tulla kotiin, heittää treenikamppeet päälle, napata junnu kainaloon ja lähteä treenaamaan tokoa ilman ulkonakäynti- ja isomman koiran ruokkimishärdelliä, mistä kepo oli jo huolehtinut.

Satu-koutsi oli ystävällisesti lupautunut pitämään minulle lyhyen yksityistunnin tokossa, kun joitakin treenikertoja on jäänyt ja jää meillä välistä työmatkojen vuoksi.

Ensin katsottiin perusasentoon tuleminen parin metrin päästä. En ehtinyt muuta kuin istuttaa Koksin parin metrin päähän, kun se jo kiepsahti sivulleni. Tähän pyritään, joten sehän meni paremmin kuin hyvin!

Jäävissä istu menee jo vieraassakin paikassa ilman käsiapuja, maahan melkein, mutta seisomisessa tarvitaan vielä ohjausta.

Ja ylläri, maahanmeno oli nihkeää, eikä jäänyt paikalleen hetkeksikään. Tämä tehotreeniin kodin ulkopuolella.

Lelupalkkaukseen kysyin apuja. Eilenhän ongelmaksi osoittautui se, että Koksin lelun saatuaan häipyy omaan nurkkaansa pureskelemaan aarrettaan. Satu neuvoi tekemään niin, että koiran kanssa leikitään vetoleikkejä lelun kanssa eikä siitä irroteta otetta. Sitten irrotus lelusta kiitos-käskyllä ja treeni jatkuu. Koiran annetaan rallatella lelun kanssa vasta harjoitteluhetken päätteeksi. Makes sense.

Illalla nautiskelimme äidin tekemiä lindströmin pihvejä, mitkä velipoika toi tullessaan. Kyytipojaksi tein vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja. Ei paha ollenkaan.

8.11.2012

Jäävien treenausta

Nyt kun torstaisin ei ole enää Inkin ryhmätreenejä, ehtii viikollakin huolehtia kotihommista kuten uunin lämmittämisestä ja imuroimisesta.

Puuhastelujen lomassa harjoiteltiin parissa erässä jääviä. Pysähtymisessä tarvittiin vielä käsiapuja, mutta maahanmeno ja varsinkin istuminen alkavat olla aika hyvällä mallilla.

Sivulla maahanmeno on kotona oikein hyvä. Pystyn siirtymään koiran eteen ongelmitta. Tätä täytyy treenata kodin ulkopuolella, jotta se onnistuu muuallakin, kun harvemmin tokokokeita vissiin kotona järjestetään.

Luoksetulo parin metrin päästä oli myös ohjelmassa. Koira siis istumaan, odota-käskyllä jää paikalleen ja vasemman jalan kohdalla ollessa vapautus (jes) ja palkka. Kokeilin tätä lelupalkalla, mutta ongelmaksi muodostui se, että koira palkan saatuaan ei luovu siitä enää, vaan ryntää sohvalle järsimään sitä. Täytyy kysyä neuvoja viisaammilta.

7.11.2012

Hei me haistellaan!

Kylläpä menivät illan näyttelytreenit täysin haistelun puolelle. Junnu meni nenä lattiassa valtaosan ajasta. Seisottaminen sujui paremmin, ja se jaksoi olla paikallaankin jo edelliskertaa paremmin, mutta se ravaaminen. Argh.

Itseni pitää harjoitella koiran asettelua vielä paljon, että siitä tulee sujuvaa. Ei ole helppoa tämäkään homma.

6.11.2012

Pienryhmätreeneissä on poweria

Tokotreeneissä oli kolmen koirakon tehoryhmä. Kyllä on luksusta saada treenata näin pienessä kokoonpanossa! Alkeisryhmässä oli 10 koirakkoa, mistä ymmärtääkseni 8 jatkoi ohjatun treenauksen parissa. Koska talvella joudumme treenaamaan pienehkössä hallissa, jaettiin ryhmä kahtia. Koutseillehan tämä on rankkaa, kun he vetävät samat kuviot kahteen kertaan, mutta meille koulutettaville kertakaikkisen hienoa.

Tänäänkin oli aivan superkivaa. Luoksepäästävyys oli tietysti kuvioissa ekaksi. Tämä meni tällä kertaa melko hyvin. Koksi pysyi istumassa eikä lähtenyt morjenstamaan.

Perusasentoa käytiin läpi. Siinä pitää alkaa häivyttää apuja, samoin kuin jäävissä. Vauhtiluoksetulon alkeita aloiteltiin. Sivu-käskyä käytän tässä itse, tai Koksisivu:
1. Jätä koira istumaan noin 2 metrin päähän istu-odota -käskyillä
2. Kutsu koiraa sivu-käskyllä
3. Koira kiepsahtaa sivulle, palkataan oikeasta asennosta.

Tähän liikkeeseen harjoitellaan vauhtia siten, että kun koira on tulossa vasemman jalan kohdalla (Koksihan kiepsahtaa edestä sivulle, ei siis kierrä jalkojen takaa), vapautetaan jes-sanalla. Samalla palkka (lelu) lentää taakse eli koiran näkökulmasta sen eteen. Ideana on se, että liike pilkotaan osiin motivaation ja vauhdin ylläpitämiseksi / lisäämiseksi. Jos vapautusta jes-sanalla ei anneta, odotetaan, että koira toimii annetun käskyn (sivu) mukaisesti ja tulee perusasentoon.

Jääviä käytiin läpi siten, että ohjaaja peruuttaa edelleen, kutsuu koiraa ("tule"), koira tulee namiin + kulloisenkin liikkeen käsky (stop, istu, maahan).

Ennen treenejä käytiin hakemassa asiamiespostista Tassu & Tarvike -verkkokaupasta tilaamani Brava-häkinpäällinen ja lampaannahkainen häkkialusta. Päällinen on juuri sopivan kokoinen. Sitä tullaan tarvitsemaan näyttelyihin mennessä sateisella säällä, jolloin koira ei kävele näyttelypaikalle itse, sekä kehän laidalla ennen lopullista turkin kunnostamista ja mahdollisesti kehän jälkeen.

Uusi häkinpäällinen on soiva peli.

5.11.2012

Vartissa vatiin

Välillä pitää tehdä höpöhöpöjuttujakin kuten vatiin menoa. Siitähän saattaa olla arvaamatonta hupia vaikkapa siivouspäivänä, kun puudeli kipuaa pesuaineliuosta täynnä olevaan vatiin.

Näin toimimme tänään:
1. Ota esille puudelinmentävä pesuvati.
2. Varaa toiseen käteen runsaasti pieniä helposti nieltäviä nameja ja toiseen naksutin.
3. Naksauta ekasta vilkaisusta vatiin, seuraavaksi vaadi esim. vadin koskettamista tassulla ennen naksautusta ja palkkaa.
4. Jatka tätä kunnes vadissa on ensi etutassut ja sitten takatassut.
5. Valmis.
6. Ota mukaan käskysana ("vatiin") ja vahvista temppua treenaamalla lisää.

Tämän tempun hiffaamiseen meni kolmisen minuuttia, varmuutta peliin saatiin vartissa. Koksille on naksuteltu eka päivästä asti, joten kun klikkeri otetaan esille, se alkaa heti tarjota jotakin tekemistä, on se sitten maahanmenoa tai muuta toimintaa, mistä palkka alkaa juosta.


Huono tukka- mutta hyvä vatipäivä.

Kyllä me tokoteltiinkin, lähinnä jääviä (myös istu, mikä unohtui koko treeniohjelmasta) ja paikkamakuuta. Kaikenkattavassa pimeydessä juostiin myös pihalla näyttelyhihnassa. Uskaltaakohan sanoa ääneen, että haistelu on vähentynyt huomattavasti? En uskalla.

4.11.2012

Äppäpiä ei tarvittu

Koksi on kovin viehättynyt keittiön maton hapsuista. Aina kun huomaan sen jyrsivän niitä, kiellän sitä victoriastillwellmaisella äppäp-urahduksella, minkä perään annan ota lelu -käskyn, millä se hakee yhden lattoilla lojuvista leluistaan.

Sunnuntain aamukahvia nauttiessani junnu oli taas mielipuuhassaan hapsujen kimpussa. Käännähdin tuolillani, katsoin koiraa ja ehdin jo avata suuni, mutta katse riitti siihen, että Koksi irrotti otteensa matosta ja ampaisi hakemaan lelua, minkä jälkeen se asettui takaisin samoille sijoilleen järsimään vanhaa sukkaa. Oi onnea! Matot jouluksi lattialle -projekti etenee siis tälläkin rintamalla. Toinen kriteerihän on luonnollisesti sisäsiisteys. Pieniä vahinkoja sattuu vielä, mutta nekin aina työhuoneessa olevan pissa-alustan päälle. Niistä en ole vielä luopunut, sillä mieluummin lätäkkö imeytyneenä alustoihin kuin lautalattian rakosissa.

Ulkona oli aivan ihastuttava sää, aurinkoista ja viitisen astetta lämmintä. Tein tunnin lenkin molempien kanssa. Koksin kanssa treenattiin kotitiellä kehäjuoksua, ja sehän meni suorastaan mallikkaasti.

Päivän treeniohjelmassa olivat jäävät (seiso ja maahan), sivulla maahan meneminen ja siellä pysyminen vaikka itse siirryn koiran eteen ja vielä takaisin koiran sivulle. Otettiin myös kontakteja sekä kylki-kaulavenytystä namilla (koiran pää ohjataan kohti häntää namin avulla).

3.11.2012

Aksaa, tokoa ja näyttelytreeniä

Se siitä lumesta sitten. Maanantaina tuli lisää lunta, ja takapihalla sitä oli jo runsaat 10 senttiä. Pikku hiljaa se on sulanut pois tämän viikon plussakeleissä. Tänä aamuna tulikin vettä oikein kunnolla eikä lumesta ole enää tietoakaan.

Aamupäivällä pakkasin koirat autoon ja ajettiin hallille. Inkillä otin slalomia, keinua ja A:ta. Takaakiertoja hinkutettiin vähän kauemmin, kun ei taas tahtoneet rimat pysyä ylhäällä, mutta lopulta saatiin onnistuineitakin suorituksia.

Koksin kanssa leikin ensin kahden pallon leikkiä, että se sai suurimmat höyryt ulos. Sitten kahdella hypyllä ja putkella takaakiertoja, peruskäännöksiä ja valssilla putkeen menoa.

Sivulla maahanmeno ja siinä pysyminen onnistui vähän paremmin kuin tiistaina.

Lopuksi otettiin oikein kunnon kehäjuoksutreenit. Halleluja, hyvin meni. Ehkä tässä on toivoa ensi sunnuntaita ajatellen.

Iltapäivällä, siivouksen ja uuninlämmityksen lomassa, suoritettiin korvien ja kynsien huolto. Kynsilakkavillitys ei ole vielä rantautunut tänne takamaille, joten tyydyin leikkaamaan ja viilaamaan kynnet. Viilaaminen johtuu puhtaasti siitä syystä, että viilaamattomina kynnet ovat surmanloukku sukkahousuille.

Takkujen selvittelyn jälkeen pesin vielä Koksin turkin. Turkki on todella pitkä ja kamala ja takkuuntuva. Keskellä viikkoa olleet nuoskakelit ja niiden aiheuttama lumipalloefekti turkissa plus jatkuva vesisade kihartavat karvaa, jolloin se menee kuivuessaan tuhannen solmulle. Kärsivällisesti koira antaa takkuja selvittää. Sitä onkin tehty tällä viikolla vähintään tunti joka päivä. Vielä pitäisi viikko selvitä ennen trimmausta. Puuh.

Onneksi shampoota ja hoitoainetta myydään gallonan (1 gallona = 3,8 litraa) pulloissa, niitä nimittäin kuluu paljon pesuvälin ollessa viikko. Gallonan pulloihin sopivalla pumpun avulla voi aineita laimentaa sekoituspulloihin, missä on mitta-asteikko valmiiksi painettuna. Pienistä pulloista ei kovin moneen pesuun riitä. Tällä hetkellä käytän Findogsilta tilaamaani Groomer's Edgen Emerald Black -shampoota mustalle turkille ja saman valmistajan Solution for detangling and conditioning -hoitoainetta. Shampoota voi laimentaa jopa suhteessa 1:32. Hoitoainetta laimennan suhteessa 1:15. Hoitsikka toimii reilusti laimennettuna (1:40) myös harjausnesteenä.

Superhyvä sumutinpullo harjausnesteen sumuttamiseen on samaiselta Findogsilta tilaamani Chris Christensenin pullo. Pullon kylkeen on painettu slogan: When perfection is the only option. Itse voisin täydellisyyden tavoittelusta joskus tinkiä, vaikka ajatus oiva ohjenuora moneen asiaan onkin.

Gallona shampoota maksaa 66 euroa, kun pieni, 250 ml pullo, maksaa noin 15 euroa. Lyhyelläkin matikalla laskettuna säästö on vuositasolla melkoinen.

Koksin turkille hyväksi havaittu on myös Bio Groomin Silk conditioning creame rinse concentrate -hoitsikka.

2.11.2012

Kotitokoa

Kotona on treenailtu iltaisin jääviä (maahanmeno, seisominen), sivulla maahanmenoa sekä istu-maahan-liikettä. Perusasentoa on myös muistuteltu mieliin, erityisesti ilman käsiapuja.

Jääviä ollaan otettu useammassa satsissa illan mittaan, ensin yleensä seisomista ja sitten myöhemmin maahanmenoa.

Näitä olen ottanut molemmilla koirilla. Oikein odotan, että jossakin vaiheessa pääsee treenaamaan kaukoja kahdella koiralla yhtä aikaa :) Niitä onnistuneita suorituksia siis. Siihen saattaakin muutama tovi vierähtää ennen kuin ne ovat hyvällä mallilla.