Inki

30.12.2012

Remmirähjäryhmä ja superhyvät aksatreenit

Aina välillä tekee hyvää muistaa, kuinka mukavaa harrastaminen koiran kanssa voikaan olla. Tänään oli sellainen aamupäivä.

MAH:in epävirallinen remmirähjäryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa paikallisen marketin pihalla. Tarkoitus oli kytkeä koirista epätoivottava remmirähinä tai, kuten meidän tapauksessa, liiallinen hinkuminen hihnassa koirien tai ihmisten luo. Tänään paikalla oli kuusi koirakkoa. Aluksi ohiteltiin koiria pienen matkan päästä. Sen jälkeen siirryttiin viereiselle jalkakäytävälle ja ohitukset tapahtuivat kuten normitilanteessa lenkillä. Tämän jälkeen siirryttiin tilanteeseen, missä on joko koiran mielestä oudon näköisiä tai erikoisesti liikkuvia ihmisiä. Tässä kurmuutuksen kohteena oli aina yksi koira kerrallaan muiden odottaessa autossa. Koirat saivat tutustua mm. lakanaan kääriytyneeseen kodittomaan, pizzalaatikoita heiluttelevaan ihmiseen, pahvilaatikkoa autoharjalla paukuttavaan naiseen, tölkinpalauttajaan ja voi miten ihana koira -ihmiseen. Koksista lakanaihminen oli pelottava, ja se sai koiran tanssimaan takajaloillaan ja rähisemään moiselle kummajaiselle. Myös pullonpalauttaja oli epäilyttävä. Muuten ohitukset menivät melko hyvin, ja sain pidettyä koiran huomion itsessäni yllättävänkin hyvin.

Lopuksi otettiin vielä ihmisten ja koirien ohituksia kävelytiellä. Sattui vielä sikäli hyvä tuuri, että ko. tiellä oli kävelyllä vanhahko mies, joka kulki kävelykepin kanssa. Hänen ohittamisensa sujui kaikilta ymmärtääkseni hyvin.

Meillä oli ihan mahdottoman hauskaa. Vaikeinta oli pokan pitäminen ohitustilanteissa.

Reilun tunnin treenin jälkeen ajoin hallille, missä meillä oli treffit Tuijan ja Topin kanssa. Emme ole käyneet treenamassa tokoa tai agia todella pitkään aikaan. Viimeiset agitreenit on näköjään olleet 24.11. Päätin kokeilla josko nyt pystyisimme treenaamaan siten, että Koksilla ei roiku hihna pannasta. Tähän saakka tämä on ollut pakollista, jotta saan sen kiinni lällättelyvaiheen alkaessa. Nyt laskin koiran irti, ja se ampaisi hallin toiseen nurkkaan. Kutsuessani se tuli kuitenkin heti luokseni. Wow. Olin vaikuttunut. Tuija oli tehnyt radanpätkän, joka koostui kahdesta hypystä ja kahdesta putkesta. Otimme lentävän lähdön, ja koira toimi kuin ihmisen mieli. Se keskittyi hommaan sata lasissa, ja meni juuri niin kuin ohjasin. Valssit ja takaakierrotkin onnistuivat. Teimme kolme tai neljä pätkää. Kertasimme myös rengasta siten, että Tuija piti Koksista kiinni ja minä olin toisella puolella ottamassa vastaan. 4 onnistunutta suoritusta ja yksi epäonninen (meni kehikon puolelta). Näitä lisää.

Lähdötkin onnistuivat hyvin, ja koira kesti hienosti paikallaan ekan esteen takana. Jesh.

Ensimmäistä kertaa koira ei edes yrittänyt lällätellä ja se meni putkeenkin kuin vettä vaan. Tähän asti se on aika usein putkissa tehnyt sitä, että se on juossut putken puoliväliin ja jäänyt jäkittämään sinne. Nyt ei mitään tällaista ongelmaa. Mehän päästään ehkä ihan oikeasti kisaamaan joskus!

24.12.2012

Rauhaisaa joulunaikaa

Kotikatua 22.12.2012

Tällä viikolla olemme saaneet nauttia lenkkeilystä postikorttimaisemissa. Aatonaattona korkattiin Koksin Janutexin toppapuku, sillä pakkasta oli -19 astetta. Tassuihin vielä fleecetossut, niin kylmä pysyi hyvin loitolla. Itse olin varustautunut normi toppiksen lisäksi Back on Trackin -sukilla. Ylistetty olkoon niiden kehittäjä.

Inki kärsii kylmästä Koksia enemmän. Pikaisimpiakin pihakäyntejä varten sille on pakko pukea tossut jos pakkasta on yli 8-9 astetta, kun Koksi pärjää pikapissityksillä suhteellisen hyvin vielä -14 asteen pakkasessa ilman töppösiä.

Velipojan kanssa vietettiin illalla hauska tovi pipareita koristellen. Ei näillä leipäänsä ansaitsisi, mutta ovat ainakin käsintehdyn näköisiä. Piparit ovat Inki-Inkerin suurta herkkua.



Kuvan atsalea sekä muutama päivä sitten tiensä takaisin lattialle löytäneet matot ovat tuoneet joulun kotiini. Haluan toivottaa lukijoilleni rauhaisaa joulunaikaa.

9.12.2012

Levitointia häkissä ja muita Messarikuulumisia

Ihka ensimmäinen Messarireissuni alkoi Koksin kanssa aikaisin lauantaiaamuna 8.12.2012: herätys klo 2.30. Siilinjärven Kennelkerhon vuokraama bussin noukki meidät kyytiin 5-tien varrelta heti viiden jälkeen. Koirat matkustivat häkeissään, niin myös Koksi. Tämä oli sille eka kerta bussissa, ja se vingahteli ja naukui häkissään sen verran äänekkäästi, että jouduin ottamaan sen syliini saadakseni sen hiljaiseksi. Ensimmäinen tunti menikin hyvin, mutta sitten koira tuli hyvin rauhattomaksi. Eikä aikaakaan kun hui kauhistus: se oksensi housuilleni. Pyysin reissukaveri-Merjaa, joka istui vieressäni, pitelemään koiraa sen aikaa kun putsasin itseäni. Varsinainen katastrofi tapahtui tässä vaiheessa: koira Merjan mukaan yht''äkkiä köyristi selkäänsä, ja seuraavassa sekunnissa ripuloi hänen päällensä. Hirveä tilanne. Merja osoitti uskomatonta itsehillintää, ja alkoi putsata esittämisasuansa ja upouutta laukkuansa hyvin rauhallisesti. Vain koiraihminen voi suhtautua asiaan näin käsittämättömän upeasti. Vahinkohan tuo oli, mutta tämänkaltaisia vahinkoja ei todellakaan toivoisi vuoden päänäyttelyn lähtölaukaukseksi.

Loppumatka meni melkoisissa tuoksuissa. Saavuimme Messukeskukseen aikataulussa klo 8. Purkaessani tavarakuormaa kehän laidalla tajusin, että koira on ripuloinut uudestaan. Tässä vaiheessa heitin mielessäni hyvästit kehään menolle. Olin varma, että se on sotkenut ainakin peräpäänsä aivan täysin. Häkissä päällimmäisenä ollut pyyhe oli yltäpäältä siinä itsessänsä. Otin puudelin häkistä ja katso: koiran turkissa ei ollut merkkiäkään minkäännäköisesti eritteestä. Ensimmäinenkään karva ei ollut likaantunut. Sen on täytynyt levitoida häkissä, muuta selitystä minulla ei ole.

Vaihdoin pikaisesti vaatteet, minkä jälkeen kasvattaja tasoitteli Koksin turkin. Sitten ei muuta kuin kuivaharjoittelemaan kehään.

Junnukehä alkoi noin klo 10.30. Koksin lisäksi junnu-uroksia oli 5. Tuomarina oli Iuza Beradze Georgiasta. Tuloksena ERI4. Tuomari arvioi Koksia todella kauan puntaroiden ilmeisesti ERI:n ja EH:n välillä. Esiintyminen ei ollut parasta mahdollista. Erityisesti ravaamisessa oli paljon toivottavaa. Yksin se malttoi juosta kauniisti, mutta toisten perässä juostessa meno oli pitkälti kaula pitkällä menemistä, saukkomaista kiskontaa.

Tässä arvostelu kokonaisuudessaan:
"Correct silhouette. Correct proportions. Compact body, good angulations. Enough intensive black colour. Good expression. Enough good quality of coat."

Haydees' Abyss, Leo, valittiin juniorivoittajaksi.

Loppupäivän kiertelin katsomassa muita kehiä, joita oli kaikkinensa yli 100. Olin varautunut shoppailuhulluuteen eri ständeillä, mutta olin tarjontaan melko pettynyt. Varsinaisia messutarjouksia en juurikaan bongannut. Taitavat ständien hinnat olla sen verran kalliita, että mihinkään erikoistarjouksiin eivät näytteilleasettajat enää kykene.

Klo 16 matkasimme hotellille Cumulus Hakaniemeen. Olin positiivisesti yllättynyt sekä huoneen siisteydestä että sijainnista. Koiria oli hyvä lenkittää illalla Tokoinrannassa suurehkossa puistikossa. Puudelin lenkittäminen oli tosin hyvin rajoitettua lumen vuoksi, olihan sen oltava näyttelykunnossa myös seuraavana päivänä. Kikkarakarvaisella koiralla on turha kehään mennä.

Sunnuntaiaamuna suuntasimme takaisin Messukeskukseen. Vuorossa oli Voittaja Winner 2012. Tänäänkin häkkipaikka löytyi melko läheltä kehää ilman suurta tuskaa. Koiran siistiminen ja kehään taas heti kympin jälkeen. Tuomarina sunnuntaina oli tiukkana tuomarina tunnettu, itsekin villakoiria kasvattava Tiina Taulos. Koksi esiintyi mielestäni paremmin kuin eilen, ja olikin ERI3 SA. Junnu-uroksia oli neljä. Voitto meni tänäänkin Koksin kasvattajalle Eija Haloselle ja Leolle. PU-kehässä kävimme vain pyörähtämässä, mutta SA:sta olin aloittelevana puudelistina erittäin otettu.

Tässä Tauloksen arvostelu, josta olen hyvin iloinen ja ylpeä:
"Jalopäinen uros jolla hyvät mittasuhteet. Hieman pyöreät silmät. Erinomainen olkavarsi. Rintakehä saisi vielä syventyä. Kauniisti kulmautunut takaosa. Hieno häntä ja hännän kiinnitys. Kyynärpäät voisivat olla tiiviimmät. Erinomainen karvanlaatu. Kauniissa näyttelykunnossa. Tyylikäs kokonaisuus. Liikkuu hyvin."

Kehän jälkeen kiertelin taas eri kehien laidalla. Ainoat ostokset olivat Janutexin pohjasta vahvistetut fleecetossut, häkkikuppi, lötkölelu ja pussillinen hinnakasta englantilaista toffeeta.

Kotimatkalle lähdimme klo 17. Tällä kertaa Koksi oli häkissään melko rauhallisesti protestoiden vienosti maukuen vain silloin tällöin. Kotona olimme klo 20.

Reissu oli kaikkinensa mukava poislukien menomatkan sotkut. Juniorivoittajatittelit jäivät saamatta, mutta emme me huonoille hävinneet. Kaikkinensa viikonlopun näyttelyt tulivat maksamaan noin 300 euroa (ilmoittautumismaksut 110 e, matkat + hotelli 1 hengen huoneessa n. 200 e). Tuolla hinnalla kiertää aika monta normi kv-näyttelyä kotimaassa, mutta kyllähän Messari on ainakin kerran koettava, varsinkin kun koira sattui olemaan sopivasti junnuikäinen. Treeniä me kaivataan vielä kovasti, mutta sillähän sitä oppii.

25.11.2012

Lenkkeilyä ja turkinhoitoa

Tehtiin mukava hihnalenkki syksyisessä säässä. Koska ei satanut vettä, en laittanut Koksille kurapukua päälle. Ei ehkä kuitenkaan maailman fiksuin ajatus, sillä se toi mukanaan turkissaan puoli metsää. Miten sen turkkiin tarttuukin kaikki risut?

Lenkin jälkeen oli vuorossa takkujen avaus, korvakarvojen nyppiminen, korvien putsaus, kynsien leikkaus ja viilaus, turkin pesu, kuivaus ja lopulta konetyöt. Hommaan vierähti tällä kertaa 3 tuntia. Yleensä hoidan korvat ja kynnet eri päivänä, jotta selviän lyhyemmässä ajassa. Eniten keskustelua aiheutti tänäänkin tassujen ja naaman konetus. Varsinainen Mr. Rimpuilu. Konetusta on kuitenkin treenattu jo monen monta kuukautta, niin voisi kuvitella, että se on tajunnut, että partakarvojen ajelu ei satu. Se ei vaan tykkää siitä, vaikka yrittäisi tehdä siitä kuinka miellyttävää.

Viimeistelin pää- ja niskatukan Chris Christensenin silkkitipoilla. Kylläpä ne tuoksuvatkin hyvälle! Tukkakumppareiden alla olen käyttänyt Islen Repairia parisen viikkoa. Tarkoituksena on ehkäistä kuminauhojen kuluttavaa vaikutusta turkkiin. Mielestäni aine on toiminut hyvin ko. tarkoituksessa. Lisäksi se antaa turkille vähän tekstuuria, ja tekee otsatukasta siistimmän näköisen. Oikeanlaista sipulia en osaa kyllä vieläkään tehdä.

Mahtavatko korvakarvakumpparit kestää tunnin vai
kaksi?

24.11.2012

Aksaa pitkästä aikaa

Eilen ja tänään ollaan jatkettu sivuaskeltreenejä, paikkamakuuta ja seuraamista ilman namiin hyppimistä. Tukkimiehen kirjanpito kertoo, että sivuaskeltreenejä on ollut tiistai-illasta alkaen 9, paikkamakuuta 6 ja seuraamista 4.

Tänään ajettiin pitkästä aikaa hallille. Inkillä treenasin hyppyneliössä takaakiertoja ja välistävetoja, A-estettä, keinua ja keppien aloitusta. Lopuksi mentiin myös slalomia. Rimat olivat tällä kertaa medikorkeudessa, vaikka hallissa ei erityisen kylmä ollutkaan (ulkolämpötila +6). Joitakin rimoja tippui niiden mataluudesta huolimatta. Kontakteja pitää hioa edelleen.

Koksille tein kolmen hypyn sarjan. Istutin sen lähtöön ja jätin paikoilleen ekan hypyn taakse odota-käskyllä. Ja katso - se toimi, ihan niin kuin tiistainakin. Jipii! Pääsin toisen hypyn kohdalle, missä pysähdyin, nostin käden ja annoin käskyn tulehyp. Taisin aiemmin syksyllä päättää, että vapautuskäsky on "mene", mutta se tuntuu hassulta. Olkoon tuo tule(hyp). Ideana kumminkin se, että radalle saa lähteä suullisesta käskystä, ei käden nostosta eikä mistään muustakaan liikkeestä. Kerran varasti (tehtiin ehkä 10 toistoa), jolloin palautin sen lähtöasentoon.

Hypyillä palauteltiin ihan mieliin perushyppyä, takaakiertoa ja valssia. Pari kertaa tuli ohjauksesta läpi tokalla hypyllä (oikaisi luokseni ekan hypyn jälkeen vaikka olisi pitänyt hypätä suoraan toinen edessä oleva hyppy), jolloin alotettiin alusta sen enempää kommentoimatta. Pyrin näyttämään esteen riittävän ajoissa ja riittävän selvästi avoimella kämmenellä. Jos tällä koiralla ymmärtäisi olla vatkaamatta käsivartta mitä ihmeellisimpiin asentoihin ja ohjaamaan jouhevasti ja käsi vakaana pysyen.

Treenien puolivälissä Kirsi tuli halliin, ja Koksi sekosi aivan täysin. Ei ole montaa ihmistä kenen näkemisestä junnu menee yhtä pähkinöiksi :)

Ennen kotiinpaluuta käytiin vielä hakemassa lihaa ja kalsiumtabletteja Rahiksesta. Nappasin mukaan myös 7,5 kilon säkin Golden Eaglen holistic-kuivamuonaa. Tähän asti olen ostanut pieniä 2,5 kilon pusseja, mutta ne eivät kestä kuin kolmisen viikkoa. Nyt molemmat koirat näyttävät voivan hyvin tuolla ruualla (puolet kuivamuonaa ja puolet kalkkuna- tai possujauhelihaa + öljyt ja vitskut).

22.11.2012

Tuplahihnalenkkidebyytti

Kuten olen tainnut kirjoittaa, olen tähän saakka eli lähestulkoon 8 kuukautta lenkittänyt koirat erikseen. Nyt oli aika ensimmäisen yhteisen hihnalenkin. Ensimmäiset parisataa metriä olivat hieman kaoottisia, niin kuin ne aina ovat Inkin kanssa, joka käy aina lenkin alussa melkoisen kuumana ennen kuin rauhoittuu. Niin kävi nytkin, mutta sitten homma alkoi sujua yllättävän hyvin. Juniori käveli todella reippaasti Inkin rinnalla ja silloin kun Koksi halusi haistella, odotti Inki hienosti odota-käskyllä.

Tunnin lenkki meni upeasti. Olin vähän ounastellut, että jossakin vaiheessa hihnat saattavat olla aika solmussa, mutta niin tapahtui oikeastaan vain kerran ja sekin aivan viime metreillä. Inkin remmi oli kiinni juoksuvyössä ja Koksin hihna normaalisti kädessäni.

Jatkossakin teen varmasti osan lenkeistä erikseen, mutta oli mukava huomata, että myös yhteislenkit sujuvat. Inki ei ollut vielä täysin oma itsensä, ja se olisi mielellään mennyt tuhatta ja sataa ja jättänyt rääpäleen taakseen, mutta hyvin sekin oli kuulolla.

Koksin tokotreeneihin kuului tänäänkin sivuaskeleet, paikkamakuu ja seuraaminen. Sivuaskeleissa kokeiltiin neljää askelta. Tämäkin onnistui paremmin vasemmalle, oikealle mennessä tuppaa jäämään vinoon perusasentoon. Niin, otetttiinhan me myös seisomista jäävistä liikkeistä. Siinä Koksi istui tai kävi jopa maahan useamman kerran seisomisen sijaan. Päätettiin treenit pariin onnistuneeseen suoritukseen.

Iloinen lenkkeilijä kurapuvussaan. Afro-nimi olisi sittenkin
ollut osuva.

21.11.2012

Patsastelua näyttelytreeneissä

Päivä aloitettiin sivuaskeltreeneillä. Perusasennon suoruuteen kiinnitän ekstrahuomiota enkä palkkaa kuin omat kriteerini täyttävistä suorituksista. Jostain syystä tällä hetkellä siirtymät vasemmalle ovat helpompia. Koksi ei nähtävästi vielä täysin ymmärrä mitä siltä odotetaan oikealle siirtymisessä.

Illalla oltiin taas näyttelytreeneissä. Treenattiin ravaamista isommalla joukolla, pareittain ja yksin. Välillä tietysti koiran kopelointia pöydällä ja esittämistä lattialla. Edelleen Koksin etujalkojen asentoa saa korjata monta kertaa, kun se kääntää itseään mutkalle aina kun jotain mielenkiintoisempaa tapahtuu. Syyksi kelpaa kaikki: ohi menevä koira, toisen koiran haukahdus, mikä vain, mikä antaa syyn kääntää päätä patsastelusta. Asettelu täytyy nyt ottaa tehotreeniin.

Sivuaskeltreeniä otin näyttelytreenauksen lomassa, ja hyvin sujui vieraassakin paikassa.

Kotona vielä yksi lyhyt sivuaskelharjoittelu, seuraamistreeni ilman namia (edelleen vain 2 askelta menee ok) ja paikkamakuuta härkinnän kera. Tässä jouduin palauttamaan 3 kertaa paikalleen, minkä jälkeen saatiin 2 onnistunutta suoritusta.

Hurja ja kurja keli jatkuu. Lämpöä tänään 8 astetta. Päivällä tihkutti kevyesti. Tuntuu siltä, että sää alkoi tällaisena viime keväänä eikä juurikaan ole siitä muuttunut. Treenipaikassa muurahainen oli herännyt talviuniltaan. Se vipelsi ympäriinsä koirien lähellä niiden ollessa komennettuna seisomaan paikallaan ihan kuin härnätäkseen.

20.11.2012

Sivuaskelia ja vauhtiluoksetuloja

Viime viikolla en päässyt työmatkani vuoksi tokotreeneihin, jolloin olivat ottaneet uutena sivuaskelia. Me tutustuttiin niihin tänään heti luoksepäästävyyden jälkeen.

Ensin sivuaskel oikealle: koira perusasennossa, ohjaaja ottaa yhden lyhyen askeleen oikealle, antaa seuraa-käskyn (tai mikä se nyt kenelläkin on), imuttaa koiran seuraamaan, ottaa askeleen vasemmalla jalalla toisen jalan viereen ja koira istuu perusasentoon. Sitten vasemmalle: koira perusasennossa, seuraa-käsky, ohjaaja astuu oikealla jalalla ristiin etukautta, imuttaa koiran seuraamaan vasemmalla kädellä namin avulla (hieman käsi takaviistossa, jotta koira pystyy liikkumaan vasemmalle), koira pysähtyy perusasentoon. Tämä sujui ekaksi kerraksi yllättävän hyvin.

Seuraavana kerrattiin istu-maahan -siirtymiä. Näissä palkka joka siirtymässä. Muista käsiavut (istu: käsi yläviistoon, maahan: kädet kämmenet alaspäin). Tämä sujui melko hyvin.

Seuraamista otettiin myös. Namiin pomppiminen ei ole jatkossa enää sallittua. Palkka vain jos seuraa pomppimatta. Tässä vaiheessa puhutaan ihan muutamasta askeleesta, mitkä Koksi ottaa kontaktissa. Seuraamisessa pysähtymisestä istuminen hyvä ja suora valtaosalla kerroista. Tässä pitää muistaa antaa seuraa-käsky ja odottaa pieni hetki ennen kuin lähtee itse liikkeelle.

Lopuksi otettiin kaksi vauhtiluoksetuloa, ekalla leluun koutsin pidellessä koiraa ja tokalla paikallaistumisesta. Leluun Koksi tuli todella nopeasti. Paikalla istuminen tuotti ongelmia, mutta pysyi sitten kuitenkin ensimmäistä kertaa paikallaan hallissa. Jihuu! Sivulletulo oli ok tästä, ei vielä todellakaan mikään räjähtävä kuten ekassa, mutta varmaan paranee treenillä.

Kotiläksyksi saatiin vielä paikkamakuuhärkkiminen. Koira siis käsketään maahan, annetaan odota-käsky ja sitä härkitään namilla tai lelulla ja sen täytyy pysyä paikallaan. Alussa koira lähtee paikaltaan joka kerta namin nähtyään, mutta sitä kielletään äppäpillä ja viedään takaisin paikkamakuuseen.

Kyllä oli taas mahdottoman mukavaa :) Oli miellyttävän kuiva kelikin, ja lämmintä +5 astetta. Ja pimeää.

Kotiin saavuttuamme kokeilimme tuota paikkamakuuta. 5 ekaa kertaa nousi ylös välittömästi namin nähtyään, mutta sen jälkeen saatiin 5 onnistunutta suoritusta (namin puolen metrin päässä kuonosta, ohjaaja tanssii ripaskaa ja hypähtelee).

Janutexilta tilaamani lämpöhaalari tuli tänään. Vielä sitä ei tosiaan näissä lämpötiloissa tarvita, mutta eiköhän ne pakkaset sieltä saavu viimeistään tammikuussa. Pikkupakkasta ja 5 senttiä lunta, kiitos.

11.11.2012

Jyväskylän kv:sta tuomisina JUK2 + SA

Kello oli soimassa neljältä. Homman mielekkyys kävi kerran mielessä, mutta jätimme belgille maksapasteijalla täytetyn kongin ja luun järsittäviksi ja pakkasimme itsemme ja juniorin autoon. Starttasimme kuudelta sumuiseen ja pimeään aamuun.

Olimme perillä Paviljongissa klo 8. Parkkitalossa oli vielä ruhtinaallisesti tilaa. Tilanne oli poislähtiessä aivan toinen.

Ennen kehää tehtiin vielä viimeiset silaukset turkkiin, ja sitten päästiinkin jo kehään. Tänään tuomarina oli australialainen Erin Brown. Koksin kanssa kehässä oli kaksi muuta junnu-urosta, joista toinen oli samasta kennelistä kuin Koksi. Koksi ravasi hetkittäin oikein hyvin, mutta onhan tuossa vielä hurjasti parantamisen varaa. Pöydällä oloakin pitää vielä treenata, jotta saadaan pienetkin pakittelut pois.

Tuomari näytti pitävän Koksista ja sijoitti sen toiseksi ja antoi SA:n. Jatkettiin siis vielä paras uros -kehään, mutta siellä emme enää pärjänneet.

Erin Brown kohteli koiria mielestäni kauniisti, ja jutteli niille pöydällä, mutta oli melko tiukka arvosteluissaan. Esimerkiksi kääpiövillojen pentuluokassa oli 4 narttua, mistä yksikään ei saanut KP:tä.

Tässä arvostelu:

"Pleasing head & expression. Good head proportions. Correct eyshape & bite. Neck flows into well placed shoulders. Good body proportions. Reasonably well angulated behind but lacks muscle tone. Good tail carriage. Moves well in front but too close behind." JUK2 SA

Ei hassummin ekaksi viralliseksi näyttelyksi.


Tarjolla olisi broilerin sydäntä.

10.11.2012

Turkkipäivä

Päivä meni tiiviisti koiran kunnostuksessa Jyväskylän kv-näyttelyä varten. Turkin selvittelyyn meni kolme tuntia. Eläköön takkukausi.

Katja trimmasi Koksin illalla. Kylläpä siitä tulikin taas hieno.

Illalla vielä näyttelyvermeiden pakkaus autoon, ja aamulla sitten matkaan.

9.11.2012

Kepo tuli vierailulle

Velipoika saapui viikon kestävälle vierailulle kepoksi Jyväskylän näyttelyyn ja koirahoitajaksi ensi viikolla olevan työmatkan ajaksi. Kepollahan tarkoitetaan kennelpoikaa, yleismies jantusta, joka tilanteen mukaan raahaa tavaroita kehän laidalle, pitelee koiraa esim. rataantutustumisen aikana agilityssa, kipaisee hakemaan kahvikupposen ja toimii ohjaajan/koiran esittäjän vakaana olkapäänä, joka tyynesti kestää koiranomistajan hermoilusta johtuvat tiuskimiset ja äyskimiset.

Oli melkoista luksusta tulla kotiin, heittää treenikamppeet päälle, napata junnu kainaloon ja lähteä treenaamaan tokoa ilman ulkonakäynti- ja isomman koiran ruokkimishärdelliä, mistä kepo oli jo huolehtinut.

Satu-koutsi oli ystävällisesti lupautunut pitämään minulle lyhyen yksityistunnin tokossa, kun joitakin treenikertoja on jäänyt ja jää meillä välistä työmatkojen vuoksi.

Ensin katsottiin perusasentoon tuleminen parin metrin päästä. En ehtinyt muuta kuin istuttaa Koksin parin metrin päähän, kun se jo kiepsahti sivulleni. Tähän pyritään, joten sehän meni paremmin kuin hyvin!

Jäävissä istu menee jo vieraassakin paikassa ilman käsiapuja, maahan melkein, mutta seisomisessa tarvitaan vielä ohjausta.

Ja ylläri, maahanmeno oli nihkeää, eikä jäänyt paikalleen hetkeksikään. Tämä tehotreeniin kodin ulkopuolella.

Lelupalkkaukseen kysyin apuja. Eilenhän ongelmaksi osoittautui se, että Koksin lelun saatuaan häipyy omaan nurkkaansa pureskelemaan aarrettaan. Satu neuvoi tekemään niin, että koiran kanssa leikitään vetoleikkejä lelun kanssa eikä siitä irroteta otetta. Sitten irrotus lelusta kiitos-käskyllä ja treeni jatkuu. Koiran annetaan rallatella lelun kanssa vasta harjoitteluhetken päätteeksi. Makes sense.

Illalla nautiskelimme äidin tekemiä lindströmin pihvejä, mitkä velipoika toi tullessaan. Kyytipojaksi tein vuohenjuustolla täytettyjä tomaatteja. Ei paha ollenkaan.

8.11.2012

Jäävien treenausta

Nyt kun torstaisin ei ole enää Inkin ryhmätreenejä, ehtii viikollakin huolehtia kotihommista kuten uunin lämmittämisestä ja imuroimisesta.

Puuhastelujen lomassa harjoiteltiin parissa erässä jääviä. Pysähtymisessä tarvittiin vielä käsiapuja, mutta maahanmeno ja varsinkin istuminen alkavat olla aika hyvällä mallilla.

Sivulla maahanmeno on kotona oikein hyvä. Pystyn siirtymään koiran eteen ongelmitta. Tätä täytyy treenata kodin ulkopuolella, jotta se onnistuu muuallakin, kun harvemmin tokokokeita vissiin kotona järjestetään.

Luoksetulo parin metrin päästä oli myös ohjelmassa. Koira siis istumaan, odota-käskyllä jää paikalleen ja vasemman jalan kohdalla ollessa vapautus (jes) ja palkka. Kokeilin tätä lelupalkalla, mutta ongelmaksi muodostui se, että koira palkan saatuaan ei luovu siitä enää, vaan ryntää sohvalle järsimään sitä. Täytyy kysyä neuvoja viisaammilta.

7.11.2012

Hei me haistellaan!

Kylläpä menivät illan näyttelytreenit täysin haistelun puolelle. Junnu meni nenä lattiassa valtaosan ajasta. Seisottaminen sujui paremmin, ja se jaksoi olla paikallaankin jo edelliskertaa paremmin, mutta se ravaaminen. Argh.

Itseni pitää harjoitella koiran asettelua vielä paljon, että siitä tulee sujuvaa. Ei ole helppoa tämäkään homma.

6.11.2012

Pienryhmätreeneissä on poweria

Tokotreeneissä oli kolmen koirakon tehoryhmä. Kyllä on luksusta saada treenata näin pienessä kokoonpanossa! Alkeisryhmässä oli 10 koirakkoa, mistä ymmärtääkseni 8 jatkoi ohjatun treenauksen parissa. Koska talvella joudumme treenaamaan pienehkössä hallissa, jaettiin ryhmä kahtia. Koutseillehan tämä on rankkaa, kun he vetävät samat kuviot kahteen kertaan, mutta meille koulutettaville kertakaikkisen hienoa.

Tänäänkin oli aivan superkivaa. Luoksepäästävyys oli tietysti kuvioissa ekaksi. Tämä meni tällä kertaa melko hyvin. Koksi pysyi istumassa eikä lähtenyt morjenstamaan.

Perusasentoa käytiin läpi. Siinä pitää alkaa häivyttää apuja, samoin kuin jäävissä. Vauhtiluoksetulon alkeita aloiteltiin. Sivu-käskyä käytän tässä itse, tai Koksisivu:
1. Jätä koira istumaan noin 2 metrin päähän istu-odota -käskyillä
2. Kutsu koiraa sivu-käskyllä
3. Koira kiepsahtaa sivulle, palkataan oikeasta asennosta.

Tähän liikkeeseen harjoitellaan vauhtia siten, että kun koira on tulossa vasemman jalan kohdalla (Koksihan kiepsahtaa edestä sivulle, ei siis kierrä jalkojen takaa), vapautetaan jes-sanalla. Samalla palkka (lelu) lentää taakse eli koiran näkökulmasta sen eteen. Ideana on se, että liike pilkotaan osiin motivaation ja vauhdin ylläpitämiseksi / lisäämiseksi. Jos vapautusta jes-sanalla ei anneta, odotetaan, että koira toimii annetun käskyn (sivu) mukaisesti ja tulee perusasentoon.

Jääviä käytiin läpi siten, että ohjaaja peruuttaa edelleen, kutsuu koiraa ("tule"), koira tulee namiin + kulloisenkin liikkeen käsky (stop, istu, maahan).

Ennen treenejä käytiin hakemassa asiamiespostista Tassu & Tarvike -verkkokaupasta tilaamani Brava-häkinpäällinen ja lampaannahkainen häkkialusta. Päällinen on juuri sopivan kokoinen. Sitä tullaan tarvitsemaan näyttelyihin mennessä sateisella säällä, jolloin koira ei kävele näyttelypaikalle itse, sekä kehän laidalla ennen lopullista turkin kunnostamista ja mahdollisesti kehän jälkeen.

Uusi häkinpäällinen on soiva peli.

5.11.2012

Vartissa vatiin

Välillä pitää tehdä höpöhöpöjuttujakin kuten vatiin menoa. Siitähän saattaa olla arvaamatonta hupia vaikkapa siivouspäivänä, kun puudeli kipuaa pesuaineliuosta täynnä olevaan vatiin.

Näin toimimme tänään:
1. Ota esille puudelinmentävä pesuvati.
2. Varaa toiseen käteen runsaasti pieniä helposti nieltäviä nameja ja toiseen naksutin.
3. Naksauta ekasta vilkaisusta vatiin, seuraavaksi vaadi esim. vadin koskettamista tassulla ennen naksautusta ja palkkaa.
4. Jatka tätä kunnes vadissa on ensi etutassut ja sitten takatassut.
5. Valmis.
6. Ota mukaan käskysana ("vatiin") ja vahvista temppua treenaamalla lisää.

Tämän tempun hiffaamiseen meni kolmisen minuuttia, varmuutta peliin saatiin vartissa. Koksille on naksuteltu eka päivästä asti, joten kun klikkeri otetaan esille, se alkaa heti tarjota jotakin tekemistä, on se sitten maahanmenoa tai muuta toimintaa, mistä palkka alkaa juosta.


Huono tukka- mutta hyvä vatipäivä.

Kyllä me tokoteltiinkin, lähinnä jääviä (myös istu, mikä unohtui koko treeniohjelmasta) ja paikkamakuuta. Kaikenkattavassa pimeydessä juostiin myös pihalla näyttelyhihnassa. Uskaltaakohan sanoa ääneen, että haistelu on vähentynyt huomattavasti? En uskalla.

4.11.2012

Äppäpiä ei tarvittu

Koksi on kovin viehättynyt keittiön maton hapsuista. Aina kun huomaan sen jyrsivän niitä, kiellän sitä victoriastillwellmaisella äppäp-urahduksella, minkä perään annan ota lelu -käskyn, millä se hakee yhden lattoilla lojuvista leluistaan.

Sunnuntain aamukahvia nauttiessani junnu oli taas mielipuuhassaan hapsujen kimpussa. Käännähdin tuolillani, katsoin koiraa ja ehdin jo avata suuni, mutta katse riitti siihen, että Koksi irrotti otteensa matosta ja ampaisi hakemaan lelua, minkä jälkeen se asettui takaisin samoille sijoilleen järsimään vanhaa sukkaa. Oi onnea! Matot jouluksi lattialle -projekti etenee siis tälläkin rintamalla. Toinen kriteerihän on luonnollisesti sisäsiisteys. Pieniä vahinkoja sattuu vielä, mutta nekin aina työhuoneessa olevan pissa-alustan päälle. Niistä en ole vielä luopunut, sillä mieluummin lätäkkö imeytyneenä alustoihin kuin lautalattian rakosissa.

Ulkona oli aivan ihastuttava sää, aurinkoista ja viitisen astetta lämmintä. Tein tunnin lenkin molempien kanssa. Koksin kanssa treenattiin kotitiellä kehäjuoksua, ja sehän meni suorastaan mallikkaasti.

Päivän treeniohjelmassa olivat jäävät (seiso ja maahan), sivulla maahan meneminen ja siellä pysyminen vaikka itse siirryn koiran eteen ja vielä takaisin koiran sivulle. Otettiin myös kontakteja sekä kylki-kaulavenytystä namilla (koiran pää ohjataan kohti häntää namin avulla).

3.11.2012

Aksaa, tokoa ja näyttelytreeniä

Se siitä lumesta sitten. Maanantaina tuli lisää lunta, ja takapihalla sitä oli jo runsaat 10 senttiä. Pikku hiljaa se on sulanut pois tämän viikon plussakeleissä. Tänä aamuna tulikin vettä oikein kunnolla eikä lumesta ole enää tietoakaan.

Aamupäivällä pakkasin koirat autoon ja ajettiin hallille. Inkillä otin slalomia, keinua ja A:ta. Takaakiertoja hinkutettiin vähän kauemmin, kun ei taas tahtoneet rimat pysyä ylhäällä, mutta lopulta saatiin onnistuineitakin suorituksia.

Koksin kanssa leikin ensin kahden pallon leikkiä, että se sai suurimmat höyryt ulos. Sitten kahdella hypyllä ja putkella takaakiertoja, peruskäännöksiä ja valssilla putkeen menoa.

Sivulla maahanmeno ja siinä pysyminen onnistui vähän paremmin kuin tiistaina.

Lopuksi otettiin oikein kunnon kehäjuoksutreenit. Halleluja, hyvin meni. Ehkä tässä on toivoa ensi sunnuntaita ajatellen.

Iltapäivällä, siivouksen ja uuninlämmityksen lomassa, suoritettiin korvien ja kynsien huolto. Kynsilakkavillitys ei ole vielä rantautunut tänne takamaille, joten tyydyin leikkaamaan ja viilaamaan kynnet. Viilaaminen johtuu puhtaasti siitä syystä, että viilaamattomina kynnet ovat surmanloukku sukkahousuille.

Takkujen selvittelyn jälkeen pesin vielä Koksin turkin. Turkki on todella pitkä ja kamala ja takkuuntuva. Keskellä viikkoa olleet nuoskakelit ja niiden aiheuttama lumipalloefekti turkissa plus jatkuva vesisade kihartavat karvaa, jolloin se menee kuivuessaan tuhannen solmulle. Kärsivällisesti koira antaa takkuja selvittää. Sitä onkin tehty tällä viikolla vähintään tunti joka päivä. Vielä pitäisi viikko selvitä ennen trimmausta. Puuh.

Onneksi shampoota ja hoitoainetta myydään gallonan (1 gallona = 3,8 litraa) pulloissa, niitä nimittäin kuluu paljon pesuvälin ollessa viikko. Gallonan pulloihin sopivalla pumpun avulla voi aineita laimentaa sekoituspulloihin, missä on mitta-asteikko valmiiksi painettuna. Pienistä pulloista ei kovin moneen pesuun riitä. Tällä hetkellä käytän Findogsilta tilaamaani Groomer's Edgen Emerald Black -shampoota mustalle turkille ja saman valmistajan Solution for detangling and conditioning -hoitoainetta. Shampoota voi laimentaa jopa suhteessa 1:32. Hoitoainetta laimennan suhteessa 1:15. Hoitsikka toimii reilusti laimennettuna (1:40) myös harjausnesteenä.

Superhyvä sumutinpullo harjausnesteen sumuttamiseen on samaiselta Findogsilta tilaamani Chris Christensenin pullo. Pullon kylkeen on painettu slogan: When perfection is the only option. Itse voisin täydellisyyden tavoittelusta joskus tinkiä, vaikka ajatus oiva ohjenuora moneen asiaan onkin.

Gallona shampoota maksaa 66 euroa, kun pieni, 250 ml pullo, maksaa noin 15 euroa. Lyhyelläkin matikalla laskettuna säästö on vuositasolla melkoinen.

Koksin turkille hyväksi havaittu on myös Bio Groomin Silk conditioning creame rinse concentrate -hoitsikka.

2.11.2012

Kotitokoa

Kotona on treenailtu iltaisin jääviä (maahanmeno, seisominen), sivulla maahanmenoa sekä istu-maahan-liikettä. Perusasentoa on myös muistuteltu mieliin, erityisesti ilman käsiapuja.

Jääviä ollaan otettu useammassa satsissa illan mittaan, ensin yleensä seisomista ja sitten myöhemmin maahanmenoa.

Näitä olen ottanut molemmilla koirilla. Oikein odotan, että jossakin vaiheessa pääsee treenaamaan kaukoja kahdella koiralla yhtä aikaa :) Niitä onnistuneita suorituksia siis. Siihen saattaakin muutama tovi vierähtää ennen kuin ne ovat hyvällä mallilla.

31.10.2012

Näyttelytreenausta

Toista kertaa päästiin tänään näyttelytreeneihin. Nyt koiria olikin paljon enemmän kuin pari viikkoa sitten. Harjoiteltiin kahdessa ryhmässä, toisessa villikset ja toisessa muut.

Pirita toimi tuomarina ja opasti oikeaan seisottamiseen ja ravaamiseen. Seisottamisessa muista:

- koiran etujalat tasassa, melko yhdessä, suoraan rungon alla
- pää mieluummin vähän takana kuin edessä (koira ei saa kurotella), nosta päätä vain hiukan
- kokoa koira silittämällä selästä päätä kohti
- pidä hännästä kiinni vain 2 sormella parista karvasta, älä sotke häntää!

Juostessa itsellä katse eteenpäin, hihnakäsi 90 asteen kulmassa, hihna menee koiran oikean korvan etupuolelta. Jos koira haistelee, hihnasta kevyt nyppäisy suoraan ylöspäin.

Olipa taas mukavaa ja opettavaista!

30.10.2012

Tokossa jäävien liikkeiden treenauksen aloitus

Tänään päästiin ekaa kertaa tokon alkeisjatkokurssille. Viime viikolla olivat muut jo aloittaneet, ja menneet kuulemma oikein ruutuakin.

Aloitettiin maahanmenolla ja paikkamakuulla ohjaajan sivulla. Kyllä on meille vaikea liike tämä muualla kuin kotona. Maahan menee ilman käsiapuja, mutta ei millään pysy vielä paikallaan. Lisää treeniä!

Tänään aloitettiin jäävät liikkeet. Repertuaariin tänään kuului liikkeestä seisominen ja maahanmeno. Molemmat otettiin siten, että ohjaaja peruutti, koira otettiin mukaan imuttamalla. Seisomisessa käskynä stop. Koiran liike pysäytetään napakalla käsiliikkeellä lähelle kuonoa/rintaa. Täytyy kiinnittää huomiota alusta asti siihen, että koira ei saa liikkua yhtään käskyn jälkeen. Vain oikeasta liikkeestä palkka. Maahanmenossa sama juttu: oikeassa kädessä nami, kämmen ylöspäin, imutetaan koiraa eteenpäin pari askelta, annetaan maahan-käsky ja saatetaan koira maahan käsiavulla.

28.10.2012

Koiramainen sunnuntai

Tänään pidettiin pentuagin viimeiset eli yhdeksännet treenit. Yllättävän monta asiaa ehtii noinkin lyhyessä ajassa käymään läpi. Koutsina toiminut Eeva listasi läpikäydyt asiat näin:

- Focus ja target: koira osaa siirtää katseensa esteisiin
(palkkaan) eikä katso vain ohjaajaa
- Ohjaavaan käteen (namiin tai leluun) tuleminen
- Suora putki
- Mutkaputki
- Pimeä putkikulma: osaa hakea ja tulee pois samalta
puolelta
- Käden etäisyyden merkitys
- Peruskäännös
- Valssi (ajoissa koiraa informoiden)
- Takaakierto
- Takana leikkaaminen
- Sylkkäri
- Poispäinkäännös
- Putkijarru
- Eteenmenokäsky

Esteistä:
- Hypyt
- Hyppytekniikkana kaarteet
- Rengas
- Putki
- Pussi
- Alastulon 2on2off

"Radat"
- 3-5 esteen mittaisia, koostuneet hypyistä ja putkista
Pois jätetty pujottelu ja keinu.

Tänään mentiin putkijarrua, missä putken suulla koiralle merkataan puoli vastakkaisella kädellä, jolloin koira tietää putkeen mennessään, että sen tulee ulos tullessaan kääntyä takaisin ohjaaja luo eikä jatkaa eteenpäin. Harjoitteluvaiheessa seistään ensin putken toisen pään vieressä putken jäädessä ohjaajan vasemmalle puolelle. Merkataan puoli vastakkaisella eli tässä tapauksessa oikealla kädellä ja koiran kääntyessä ulos putkesta tipautetaan palkka koiran eteen. Sitten siirrytään putken puoliväliin ja lopulta ollaan putken suulla, merkkaus, ja kas, koira suorittaa esteen ja kääntyy takaisin.

Koksi hoksasi jutun juonen todella nopeasti. Tässä säästää aikaa ja omia askeleita, kun ei tarvitse juosta vastaanottamaan koiraa putkesta ja kääntymään vasta siellä.

Putkijarrun lisäksi mentiin 4 esteen rataa, missä oli ympyrän muodossa hyppy, putki ja 2 muuta hyppyä. Toiselle putken jälkeiselle hypylle valssi - muista merkkaus ja rintamasuunta!

Treenien jälkeen jäätiin vielä kertaamaan sylkkäriä ja kehäjuoksua. Kovasti meni taas haisteluksi.

Puolenpäivän aikoihin oli sovittuna syksyn ekat villakoiratreffit, mutta ketään muita ei sinne meidän lisäksi tullut. Ehkä ensi kerralla.

Kotona tokoteltiin (istu-maahan, seuraa), muisteltiin peruuttamista, kontakteja (kiipee-osu) ja näyttelyseisotusta.

Iltapäivällä oli vielä pesun vuoro konetuksineen. Kuonon siistiminen sujui tänään hieman normaalia paremmin, kun konetin koiran trimmauspöydällä enkä lattialla.

Tiivisti meni tämä sunnuntai kyllä koiratouhuissa.

21.10.2012

Ekassa mätsärissä


Käytiin pyörähtämässä Suur-Savon kennelpiirin nuorisotyön järjestämässä mätsärissä. Paikkana oli Karjaportin vanhat tilat, samat missä treenattiin keskiviikkona näyttelyitä varten, joten sikäli paikka oli myös Koksille tuttu.

Koiria oli paikalla melkoinen määrä, pieniä pentujakin kolmisenkymmentä. Ensin arvosteltiin lapsi+koira -kehä ja junior handlerit, ja sen jälkeen kakkoskehässä pienet pennut. En ole koskaan aiemmin ollut mätsärissä, mutta ihan hyvinhän tuo meni. Koksin esiintymisessä tosin oli suuria puutteita eikä se kovin monta hyvää raviaskelta ottanut, mutta tuomari (Tenho Pulkkinen) ilmeisesti piti koirasta, koska loppupeleissä se oli pienten pentujen PUN3. Palkinnoksi tuli oikein ruusuke, koiranruokaa ja lelu. Kiire tulee saada ravaaminen kuntoon ennen ekaa virallista näyttelyä 11.11.

Oikein oli kivasti järjestetty tapahtuma, ja erinomaista treeniä näyttelyitä varten. Erityisen hienoa oli se, että kehät olivat sisätiloissa. Aamulla tuli taas vettä kuin saavista kaataen. Vaikka sade klo 11 aikoihin lakkasikin, olisi ulkonäyttely vetänyt varmasti huomattavasti vähemmän osallistujia.

20.10.2012

Ohjaustreeniä

Inkin karvanlähtö on nyt jatkunut kolmisen viikkoa. Harjasin sen jälleen kerran aamulla ennen treeneihin lähtöä. Karvan määrä on vähentynyt huimasti, mutta pohjavillaa riittää aina vaan.

Punnitsin Koksin pitkästä aikaa, ja paino on pysynyt 4,9 kilossa. Syöminen on edelleen vaihtelevaa, joskus syö ja joskus ei. Hengissä tuo on toistaiseksi säilynyt.

Rakensin Inkille lyhyen radanpätkän A-esteestä, putkesta, keinusta, kepeistä ja yhdestä hypystä. Parin viikon tauko oli tehnyt hyvää: likka teki hyvää työtä, vaikka 2onoffia saakin taas muistutella keinulla. A:lla se kestää alastulokontaktilla paremmin ihan sen vuoksi, että sitä on treenattu paljon enemmän. Ylläri.

Koksin treeneissä kerrattiin takanaleikkausta. Palkkana oli ensin lelu siivekkeen takana. Koutsi piteli koiraa ekan esteen takana. Toka este oli 90 asteen kulmassa ekaan nähden. Sille lähetys. Koksi ohjautui hyvin toiselle hypylle takanaleikkauksella, mutta ekalla kerralla se otti lelun ja aloitti taas rallattelun ympäri hallia. Toisella kertaa se teki taas oikein, mutta selvästi arkaili leluun tarrautumista. Se näyttäisi yhdistävän kuolleen palkan, rallattelun ja kiskahduksen, mikä tapahtuu, kun se otetaan haltuun hihnan avulla. Sillä on edelleen hihna kiinni, jotta koko treenikerta ei mene koiran kiinnisaamiseen toimistossa tönöttäen ja odottaen, että herra antaa kiinni.

Myös valssia kerrattiin. Koksi kääntyy aika kivasti lähellä siivekettä, kun vaan muistan merkata ponnistuspaikan ja alkaa kääntyä itse heti tämän jälkeen samalla koiraa ohjaten hypyn yli. Useita onnistuneita suorituksia.

Kuolleesta palkasta luopuminen laittoi hommaan tekemisen meininkiä. Koutsi meni siivekkeen taakse odottamaan naruun sidotun lelun kanssa. Lähdin yhtäaikaa koiran kanssa, lähetin tokalle hypylle ja voilà, toimii.

Mieleen muistuteltiin myös rengasta. Viritimme irtorenkaan kahden siivekkeen väliin. Tässä ei mitään ongelmaa. Sitten kokeiltiin samaa vanhalla renkaalla, missä rengas on kettingeillä kiinni puisessa kehikossa. Ei mennyt, ei sitten millään. Siirryttiin ulos, ja kokeiltiin hajoavalla renkaalla, mikä on rakenteltaan noin sata kertaa vanhaa rengasta kevyempi. Myös itse rengas on isompi halkaisijaltaan. Johan alkoi kulkea. Toistaiseksi kutsuin koiraa esteen toiselta puolen. Seuraavaksi otetaan treeniin lähetys, kunhan läpimeno alkaa varmistua.

Kotiuduttua tartuin haravaan upean aurinkoisen sään innoittamana. Kerrankin viikonloppuna ei sada. Paikallislehden etusivulla oli iso otsikko, jonka mukaan tämä syksy on sateisin 50 vuoteen. Siltä se on tuntunutkin. Ihan kuin sade olisi alkanut keväällä, ja jatkunut läpi koko kesän ja syksyn. Toivottavasti lunta ei tule samalla mitalla. Siitä se riemu repeisi.

Illalla ohjelmassa oli vielä takkujen aukomista ja nuudelipyykkiä. Huomenna voisi pyörähtää Kennelpiirin mätsärissä Rokkalassa. Ne pidetään oikein sisätiloissa Karjaportilla, joten huono sääkään ei periaatteessa ole este.

17.10.2012

Näyttelytreeneissä oikein sisätiloissa

Illalla oli paikallisen villakoirakerhon näyttelytreenit vanhalla rehutehtaalla. Varsinainen järjestäjä ei ole ko. kerho, mutta osallistumisoikeus puudeleilla on pientä korvausta vastaan. Paikka oli siisti, lämmin ja sopivan kaikuva.

Kehäjuoksuun saimme erinomaisia neuvoja Ritvalta. Harvoin on yhdestä treenikerrasta tullut näin paljon ahaa-elämyksiä. Koiran kanssa kehässä liikkuessa katsotaan itse eteenpäin, ei koiraan! Reippaasti eteenpäin, koira kyllä seuraa mukana. Jos ei seuraa, niin kevyt nyppäisy hihnasta suoraan ylöspäin. Homma lähti luistamaan ihan eri tavalla, ja Koksi meni välillä oikein hienosti häntä heiluen.

Rivissä oleminen on vielä haasteellista, kun toiset koirat kiinnostavat niin paljon, mutta loppupuolella homma sujui jo paremmin.

Oli kyllä todella antoisat treenit. Näyttelyitä varten ei yksintreeni riitä millään vaan tällaista harjoittelua tarvitaan, ja paljon.

16.10.2012

Tokon alkeiskurssin viimeinen kerta

Tänään oli Koksin tokon alkeiskurssin viimeinen kerta. 10 treenikertaa on mennyt hujauksessa. Vain yksi kerta on meillä jäänyt väliin.

Alussa tutut kuviot eli kehäänmenotarkastus (suht ok) ja luoksepäästävyys (ok). Seuraamista otettiin yksittäin. Tässä on muistettava pitää selkä suorana, polvet koukussa ja käsi nameineen koiran kuonon korkeudella siten, että sen tassut kestävät maassa eikä se pompi namia tavoitellen. Tiheä palkkaus!

Perusasentoa harjoitellessa on muistettava se, että itse täytyy olla paikallaan koiraa kutsuttaessa. Mulla on näköjään tapana liikkua vielä itse, kun pyydän Koksin sivulle. Koira siis yhdistää ohjaajan liikkeen ja käskyn, mikä ei todellakaan ole suotavaa. Käsiapujakin on vielä liikaa. Paikallaan seistessä ilman apuja, vain suullisella käskyllä homma olikin vaikeampi. Tämä treeniin ja sassiin.

Pysähtymistä treenattava myös vaihdelleen yhtä, kahta ja kolmea askelta. Askel, seis, koira istuu. Vielä ei saa ottaa yli kolmen askeleen seurauspätkiä.

Kysyin koutsilta lelupalkasta. Koksi nimittäin lelulla palkatessa jää mälväämään lelua eikä enää luovu siitä, jolloin homma menee pelleilyksi. Koutsin mukaan koiran pitää aktivoitua ennen kuin se saa lelun, koska eihän kokeessakaan saa palkata lelulla. Minulla se aktivoituminen on sana jes, mistä koira hyppää mun jalkoja vasten ja saa lelun. Esim. perusasennossa näin:
- koira istuu
- vapautus
- jes
- koira hyppää vasten eli on aktivoitunut
- lelu tippuu kainalosta tms.

Tokohypylle koira meni innokkaasti sekä namikupille että myös ilman. Tätäkin pitäisi ehtiä harjoittelemaan.

Istu-maahan: tässä koiraa autettava kädellä ei namilla, koska se hamuaa namia liikaa. Palkaa istu-asennosta ylös siten, että koira vähän jopa tavoittelee namia, jotta nousee istumaan ryhdikkäästi ylös asti.

Ensi kerralla siirrytään sitten jo jatkoryhmään. Nykyinen ryhmä jaetaan kahtia, jolloin yhdessä ryhmässä on vain 4 koirakkoa. Hyvä näin, sillä hallissa ei kovin isoa ryhmää pysty treenaamaan.

15.10.2012

Ei edes pakki puutu

Pitkästä aikaa treenattiin takapään käyttöä pesuvadin kanssa. Etutassut siis nurinpäin käänetyn vadin päälle, ja takajalkoja käyttäen vatia pyöritään ympäri. Molempiin suuntiin mentiin, mutta myötäpäivään se on edelleen helpompaa.

Istu-maahan, seiso ja paikkamakuuta harjoiteltiin myös. Pakittaminen oli myös päivän epistolassa, ja tämä olikin Koksin mielestä eri hauskaa. Pitää muistaa mielessä se, että treeni on nimenomaan hauskaa molemmista, ei kulmat kurtussa treenaamista.

14.10.2012

Turbofööni laulaa

Sunnuntaiaamu aloitettiin puudelipyykillä. Naaman konetuksesta taas hieman keskusteltiin. Pitää alkaa treenata sitä nyt päivittäin. Mulla ei kestä hermo tuota venkoilua. Mörköily ja pöllöily meni jo hetkeksi ohi, mutta nyt se näköjään nostaa taas päätään. Siihen kuuluu myös jokaisen telkkarissa näkyvän eläimen haukkuminen muurahaisesta hevoseen.

Pesupuuhien jälkeen lähdettiin lenkille. Päästiin peräti heittolaatikolle asti lehden hakuun, kun joku taas vaihteeksi avasi vesihanat. Eikö tämä sade voisi jo lakata? Kotiin päästyä ei muuta kuin koira takaisin trimmauspöydälle ja turbofööni laulamaan. Lähtiessä mietin kurapuvun laittamista koiralle, mutta kun keli ei näyttänyt kovin sateiselta, niin luovuin ajatuksesta. Olisi pitänyt sittenkin vain pukea se päälle, niin silloin ei ainakaan olisi satanut.

Illalla leikittiin taas pihalla 2 pallon leikkiä. Nurmikko oli lievästi sanottuna märkä, ja arvaahan sen miten kivasti pienen koiran jalat sellaisella kastuvat. Vuorossa siis kuivaussessio numero kolme. Lyhyt turkki voisi olla näillä keleillä astetta helpompi. Tässä jo melkein odottaa pakkasia, vaikka kylmää ja talvea vihaankin.

Treeniohjelmassa kontaktit (hyvin pysyy 2onoff-asennossa edelleen), istu-maahan, maahanmeno + paikkamakuu sivulla.

13.10.2012

Terveisiä Mörön Marilta

Aamulla opettelin käyttämään uutta luuria. Ihan mukavan oloinen kapistus tuo Lumia, kunhan vain pääsee sinuiksi sen kanssa.

Koirien lenkkien jälkeen pesin auton viimeistä kertaa tänä syksynä ennen kuin laitoin painepesurin talviteloille. Alkoi jo näppejä kylmätä, eikä ihme, sillä eihän lämpötilakaan viittä astetta korkeampi ollut. Harkitsin nurmikon ajamista ja lehtien möyhentämistä, mutta puissa oli vielä niin paljon lehtiä, että jätän sen ensi viikonloppuun. Karmeimmat sääennusteet povaavat kyllä jo ensilunta tulevalle viikolle, mutta sinnepähän jäävät lumen alle lehdet.

Puutarhahommista vielä sen verran, että torstaina tuli Mari Möröltä kukkien siemeniä, mitä hän oli luvannut toimittaa kaikille yhteystietonsa jättäneille Avoimet puutarhat -tapahtumassa elokuun lopussa. Kirjekuoressa oli Mörönperän unikkosekoitus sekä kaukaasiankirahvikukan, kellokärhön ja akileijojen siemeniä. Lähetys ilahdutti mieltä kovasti!

Mörönperän perhosia loppukesällä 2012.

Mörönperän musta lilja.
Iltapäivällä leikittiin Inkin kanssa vetoleikkejä ja Koksin kanssa kahden lelun leikkiä. Ekaa kertaa se tuli kutsuessa iloisesti sisälle muitta mutkitta, kun otin molemmat pallot haltuuni. Jes.

Illalla treenailtiin vielä 2onoffia, mikä alkaa sujua jo varsin hyvin. Paloitellessani lisää nameja oli Koksi asetellut takatassunsa tyynylle ja etutassut maahan odotellen siinä palkkaansa. Otettiin myös istu-maahan- sekä paikkamakuutreeniä.

11.10.2012

Rrrrengas!

Marianne veti tänään viimeiset ryhmätreenit. Haikeaa. Hän koutsasi meitä yli 2 ja puoli vuotta. Inkillä menin radan vain kerran. Olin itse jälleen kerran aivan kuutamolla. Rata sinällään oli oikein mukava. Taisi olla kolmosten rata Mikkelin lokakuun kisoista.

Koksin ryhmätreeneissä näytettiin kotiläksyistä kontakti. Tähän täytyy saada lisää kierroksia ja kunhan paikka kontaktilola saadaan varmaksi, täytyy alkaa harjoitella etäisyyden kasvattamista sivuttain sekä liikehtimistä koiran edessä sen ollessa 2onoff-asennossa.

Uutena esteenä otettiin rengas. Viritimme irtorenkaan kahden siivekkeen väliin. Siinä ei ollut minkään maailman ongelmaa, hyvä niin.

Treenattiin myös pienen pientä radanpätkää kahdella hypyllä ja U-putkella. Koira putkeen, lähetys ekalle hypylle, väliin valssi ja takaisin samaa reittiä. Vielä kun oppisi käytännössä ponnistuskohdan merkkauksen, sen että rintamasuunta alkaa kääntyä ennen kuin koira ponnistaa, jotta se tietää, että tulossa on käännös.

10.10.2012

Olli Mustosen sooloresitaalissa

Pikatreeneissä kotona ennen Olli Mustosen huikeaa sooloresitaalia muistuteltiin mieliin kontakteja ja paikkamakuuta. Säälitti jättää koiria työpäivän jälkeen vielä illaksi kotiin, mutta ei elämä voi aivan täysin koirien ehdoilla mennä.

Mustosen ohjelmassa oli Bachia (ks. alla), Shostakovitshia (Pianosonaatti nro 2) ja Rahmaninovia (13 preludia op. 32). Hieno kokonaisuus ja upea tulkitsija.

Bachin Partita nro 5 G-duuri BWV 829 Glenn Gouldin soittamana.

9.10.2012

Tokotreeneissä maahanmeno sivulla

Tokotreeneissä oli ohjelmassa tokohyppy ja maahanmeno sivulla ja siitä ohjaajan siirtyminen koiran eteen.

Hyppyä treenattiin niin, että koira lähettiin hypylle (ilman vartaloapuja) ja koutsi palkkasi esteen toisella puolella. Pikkuhiljaa pitää päästä siihen, että koira hyppää esteen, kääntyy 90 astetta ohjaajaa päin jääden seisomaan, jolloin ohjaaja siirtyy koiran sivulle ja pyytää koiran perusasentoon. Tätä kannattaa treenata namittamalla siten, että koira lähetetään hypylle, käännetään namilla estettä päin, jätetään seisomaan, mistä vapautus.

Maahanmenoa harjoiteltiin aika pitkään. Koira maahan-käskyllä viereen maahan, josta ohjaaja siirtyy koiran eteen koiran jäädessä paikkamakuuseen. Helpommin sanottu kuin tehty. Alussa piti ottaa vielä niin, että Koksi meni maahan minun edessäni. Siitä sitten pikkuhiljaa namin avulla päästiin sivulla tapahtuvaan maahanmenoon ja nanosekunnin paikalla pysymiseen. Tämä treeniin!

Tämän lisäksi käytiin läpi kotiläksyt eli istu-maahan, seisominen, istuminen ja maahanmeno. Opetettava etupalkka!

Treenaaminen ja "osaaminen" kotona ja vieraalla kentällä on kyllä niin erilaista. Huoh.

8.10.2012

Tuleva sohvasurffaaja?

Tänään taas vaihteeksi satoi, joten puin pienemmälle kurapuvun päälle lenkille. Se sitten taas takutti turkkia aika mukavasti.

Päivän treeneissä otettiin tänään kontakteja, paikkamakuuta, perusasentoa sekä istumista ja seisomista.

Tänään nuori herra hyppäsi sohvalle ensimmäistä kertaa yksin. Ketterästi näytti käyvän. Ihmeen pitkään se sinne hyppäämistä on miettinytkin.

7.10.2012

Koksi ROP-pentu Tuuloksessa

Tuuloksen ryhmänäyttelyssä oli tänään 2 urosta pentuluokassa. Tällä kertaa tuomari, Saija Juutilainen, oli meille suosiollinen ja Koksi sai kp:n ja oli ROP-pentu. Tässä arvostelu:

"8 kk. Hyvin kaunis, tasapainoisesti kehittynyt. Oikealinjainen, kaunisryhtinen pentu. Erinomainen pitkä rintakehä. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Luonnollisesti vielä löysyyttä etuosassa. Tyylikäs, urosmainen pää. Kauniit, tummat silmät. Aavistus poskia. Hieno häntä. Hyvät, leveät reidet. Lupaava, hyvin hoidettu karvapeite. Liikkuu kauniilla, ulottuvalla askeleella ja halutessaan oikealla ryhdillä."

Hajut olivat taas viedä mennessään, ja kehässä nuuskuteltiin tänäänkin. Paremmin pentu esiintyi kuitenkin tänään kuin ekassa näyttelyssä kuukausi takaperin.

Näyttelypaikkana Tuulos oli ihan ok. Kyseessähän on Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli. Paikka oli melko hämärä ja hyvin meluisa, mutta siisti ja parkkihalliksi oikein hyvä paikka missikisoille. Kehiä ei oltu matotettu, mutta ainakaan pikkukoirat eivät näyttäneet liukastelevan.

Toriparkissa treenaaminen oli taatusti suureksi avuksi. Itse paikkaa koira ei aristellut, mutta se olisi ehdottomasti halunnut moikata erityisesti viereisessä kehässä olleet nöffit.

Peten Koiratarvikkeen pyörällinen trimmauspöytä oli tänään ensitestissä. Parkkipaikka ei näyttelyasettajille ollut kauppakeskuksen asfaltoitu parkki, vaan viereinen sepeliparkki. Tämän vuoksi viritin häkin alustan päälle ja kävin kuskaamassa yhdistelmän parkkihalliin. Kevyet kuormaliinat, mitkä olen aikoinaan hankkinut Inkin ruututreeniä varten, osoittautuivat nopeaksi tavaksi sitoa häkki alustaan. Vasta sen jälkeen hain Koksin autosta.

Trimmauspöydällä oli hyvä harjata koiraa, koska pöydän pinta on oikeasti luistamaton. Häkinsuojuksena käytin toistaiseksi pyyhettä, kun en ole sopivaa suojusta vielä mistään löytänyt. Poislähtiessä vein Koksin autolle häkissä eikä siinä ollut sen suurempia ongelmia. Pyörät eivät superhyvin sepelillä tietenkään pyörineet, mutta ihan kohtuullisesti kuitenkin. Kaiken kaikkiaan olen oikein tyytyväinen ostokseeni, sekä pöydän että kevytmetallihäkin. Soivia pelejä molemmat.

Joko lähdetään?
Tukka tötteröllä.

5.10.2012

Osu!

Päivän treenituokio aloitettiin kontakteilla. Namit ja naksutin esille ja sohvatyyny lattialle. Sillä siunaaman sekunnilla Koksi asetteli takatassunsa tyynylle ja etutassut maahan ja katsoi kysyvästi: "Näinhän tässä piti olla, eikö vain?" No kyllä! Tämä oli kolmas 2o2off-treeni kotona :)

Riemunkiljahdusten jälkeen jatkettiin treenaamista osu-käskyllä. Tuhansia toistoja homma tulee vaatimaan onnistuakseen esteillä, mutta pieni ymmärryksen siemen on itänyt.

Ohjelmassa oli myös maahan meno, paikkamakuu namittamalla etutassujen väliin, paikallaan istuminen ja höpöjuttuna jalkojen välistä pujottelu eli kasi.

Alkuilta meni sateessa ratahenkilönä seuranmestiksissä. Sää ei suosinut, mutta hauskaa oli. Tänä vuonna mestikset käytiin joukkuekilpailuna, missä joukkueet arvottiin. Joukkueissa oli koiria kaikista säkä- ja kilpailuluokista. Joukkuemestaruuksien lisäksi palkittiin yksilömestarit. Myös erikoispalkintoja tyyliin päivän palelevin ratahenkilö ja kisan palelevin koira palkittiin.

Huomenna on vuorossa Koksin trimmaus ja sunnuntaina Tuuloksen ryhmis.

4.10.2012

Kontakteja ja hyppytekniikkaa

Inkin ryhmätreeneissä mentiin oikein mukava rata, joka oli paikoitellen myös haastava. Poispäinkäännöstä en ole aiemmin puomi-putkikombinaatiossa tehnytkään. Putki oli puomin alla siten, että sen suuaukko oli alastulokontaktin oikealla puolella vajaan metrin päässä. Mentiin rata vain kerran, kun

Koksilla pähkäiltiin 2on2off-kontakteja. Treenaukseen:
- estekäskyiksi A-esteellä ja puomilla ylösmenolla kiipee, alastulolla osu. Keinulle ylösmenolle tulee joku toinen käsky, luultavasti keinu. En pidä koiralle reiluna sitä, että keinulla on sama ylösmenokäsky kuin A:lla ja puomilla, koska keinu ei esteenä "jatku" samoin kuin muut kontaktiesteet
- palkan tultava niin, että koiran katse on alaspäin, käytännössä nami tulee maassa olevasta kiposta
- nose-touchia alastulolla mietin, mutta koutsin tavoin säälin koiran kuonoa rivakoissa alastuloissa
- itse 2on2off-asento saatava koiralle hyvin miellyttäväksi, näin koira tulee siihen halukkaasti ja nopeasti
- kontaktin päähän rimat pituussuunnassa merkkaamaan koiralle suoraa alastuloa. Toisaalta suorassa alastulossa menettää sekunteja, mutta ehkä näin alkuvaiheessa on järkevää opettaa kuitenkin näin.

Kertauksena otettiin takanaleikkausta. Lelu vasemmanpuoleisen siivekkeen taakse, koira oikeapuoleisen siivekkeen viereen vasemmalle puolelle, lähetys hypylle vasemmalla kädellä, leikataan koiran takaa ja jatketaan kuviteltua rataa vasemmalle.

Hyppytekniikkassa otettiin taipumisharjoitus, mikä meni yllättävän hyvin. Rimat maassa, esteiden väli minikoiralla 4 jalkaa. Harjoitteet: oikealle ja vasemmalle kääntyminen lelulle (3 rimaa). Yllättäen vasemmalle meni helpomman näköisesti (tai sitten oli ymmärtänyt jutun juonen, kun ensin tehtiin toiseen suuntaan). Viimeisenä oikaisu eli 6 hypyn suora sarja.

3.10.2012

Painon kehityksestä

Koksin tullessa minulle yritin etsiä verkosta kääpiövillakoirien kasvukäyriä, turhaan. Alla olevasta taulukosta saattaa olla apua ensimmäisen pikkukoiransa omistajalle. Mittaukset on tehty ennen aamuruokaa mikäli muuta ei ole mainittu.

Pvm
Ikä
Paino kg
Huomioitavaa
31.3.2012
9 vk
2,2
Luovutuspäivä. Kasvattajan mukaan painoa pitäisi jatkossa tulla n. 100 g/vko
2.4.2012

2,2

4.4.2012

2,4

6.4.2012

2,1

7.4.2012
10 vk
2,2

11.4.2012

2,5

16.4.2012

2,9
Söi runsaasti edellisiltana
17.4.2012

2,5

25.4.2012
11 vk
2,6

5.5.2012

2,7
Syönyt huonosti monta päivää, erossa omistajasta eka kertaa
13.5.2012

3,5
Ohoh!
14.5.2012
15 vk
3,4
Tarkastusmittaus. Kasvupyrähdys nähtävästi.
15.5.2012

3,4

18.5.2012
16 vk
3,1

21.5.2012

3,3
Mitattu ell-asemalla rokotusten yhteydessä.
9.6.2012
19 vk
3,1
Ollut mitattaessa viikon antibioottikuurilla, syönyt huonosti
18.6.2012
20 vk
3,9
Yes!
19.6.2012

4,0
 Tarkastusmittaus
20.6.2012

3,8

22.6.2012
21 vk
4,0

25.6.2012

4,1
Mitattu ell-asemalla
18.7.2012
24 vk
4,3

3.8.2012
27 vk
4,4

13.8.2012
28 vk
4,9

28.8.2012
7 kk
4,7

1.10.2012
8 kk
4,9