Lenkkeilyä ja turkinhoitoa

Tehtiin mukava hihnalenkki syksyisessä säässä. Koska ei satanut vettä, en laittanut Koksille kurapukua päälle. Ei ehkä kuitenkaan maailman fiksuin ajatus, sillä se toi mukanaan turkissaan puoli metsää. Miten sen turkkiin tarttuukin kaikki risut?

Lenkin jälkeen oli vuorossa takkujen avaus, korvakarvojen nyppiminen, korvien putsaus, kynsien leikkaus ja viilaus, turkin pesu, kuivaus ja lopulta konetyöt. Hommaan vierähti tällä kertaa 3 tuntia. Yleensä hoidan korvat ja kynnet eri päivänä, jotta selviän lyhyemmässä ajassa. Eniten keskustelua aiheutti tänäänkin tassujen ja naaman konetus. Varsinainen Mr. Rimpuilu. Konetusta on kuitenkin treenattu jo monen monta kuukautta, niin voisi kuvitella, että se on tajunnut, että partakarvojen ajelu ei satu. Se ei vaan tykkää siitä, vaikka yrittäisi tehdä siitä kuinka miellyttävää.

Viimeistelin pää- ja niskatukan Chris Christensenin silkkitipoilla. Kylläpä ne tuoksuvatkin hyvälle! Tukkakumppareiden alla olen käyttänyt Islen Repairia parisen viikkoa. Tarkoituksena on ehkäistä kuminauhojen kuluttavaa vaikutusta turkkiin. Mielestäni aine on toiminut hyvin ko. tarkoituksessa. Lisäksi se antaa turkille vähän tekstuuria, ja tekee otsatukasta siistimmän näköisen. Oikeanlaista sipulia en osaa kyllä vieläkään tehdä.

Mahtavatko korvakarvakumpparit kestää tunnin vai
kaksi?

Voihan takku

Koksin pesu. Kuivauksessa major ongelmia tassujen kanssa. Hirveetä venkoilua. Sama meininki jatkui K:n luona trimmissä. Mutta tuli siitä hieno! Ekaa kertaa tehtiin vain yksi sarvi päähän – tukka riitti J

Aamulla huomasin, että valjaat ovat tehneet järkyttäviä takkuja niskaan ja rintaan. Ennen trimmausta ehdin selvittää vain rinnasta pari, siihenkin meni puoli tuntia. Illalla niskan kanssa tappelin yli puoli tuntia. Piti jättää osa ottamatta, kun ei koira jaksanut enempää. Ei hyvänen aika. Jos tää on tällaista, niin lähtee kyllä aika vikkelään tuo tukka.