Se oli sitten siinä

Nimittäin tavoitteellinen treenaaminen. Keskiviikosta asti olen pyöritellyt mielessäni sitä, jatketaanko tokoa vai ei. Nyt vaan tuli stoppi. Luovuin ryhmäpaikasta.

Helppoa tämä ei ole. Vuodesta 2006 on treenaaminen ollut todella olennainen osa elämääni, ensin agia ja sitten tokoa viimeiset puolitoista vuotta.

Tähän asti treenaaminen on ollut kivaa. Kivaa oli myös kisaaminen agilityssa, vaikka siinä ei todellakaan koettu huippuhetkiä kovinkaan montaa kertaa. Koiraharrastuksen sosiaalista puolta ei myöskään sovi vähätellä. Olen tutustunut todella upeisiin ihmisiin ja viettänyt paljon hienoja hetkiä niin treeneissä, kisoissa kuin talkoissakin.

Nyt ei ole enää kivaa. Silloin on parempi lopettaa.

Olo on haikea, mutta helpottunut. Päätös on vihdoin tehty.

Koska tämä blogi on ollut lähinnä treeniblogi, lopetan sen aktiivisen ylläpidon. Silloin tällöin saatan jotain kirjoitella ja postailla kuvia, mutta katsotaan. Valioitumissertistä on toki pakko käydä kertomassa, jos sen joskus saamme.

Kiitos lukijoilleni. Toivotan teille hyviä hetkiä koirienne kanssa, ovat ne sitten treeneissä, kisoissa, lenkillä tai kotisohvalla toistenne seurasta nauttien. Minä keskityn nyt Koksin kanssa hauskanpitoon - doboillaan, temppuillaan, lenkkeillään ja ollaan vaan ja naatiskellaan.

Maaliskuussa 2013.