Puomilla

Agilitytreeneissäkin oli vähän porukkaa, ainoastaan kääpiöpinseri ja mali. Sen vuoksi ehdittiinkin ottaa vaikka mitä, varsinkin kun osa teki ulkokentällä kontakteja ja muut sisällä rataa.

Päivän ohjelmassa oli ohjaustekniikoista takanaleikkaus. Tahkosin tätä aikoinaan Inkin kanssa ihan hullun lailla. Vaikeaa siinä on päästää koira riittävän eteen. Itselläni yksi agilityn onnistumisista oli HuPun kisoissa Kuopiossa, kun lähetin Inkerin muurille takanaleikkauksella, kun olimme treenanneet ko. ohjauskuviota useamman viikon hyvin intensiivisesti. Ohjaus onnistui tuolloin erinomaisesti, ja taisimme päästä jopa palkintopallille.

Joka tapauksessa tämänpäiväinen rata mentiin seuraavasti:
- kaksi perättäistä hyppyä, ohjaaja koiran vasemmalla puolella, kutsuu koiraa toisen hypyn vierestä
- toisen hypyn jälkeen takanaleikkaus ja koiran lähetys putkeen
- putken jäkeen lähetys hypylle takanaleikkkauksella, rintamasuunnan kääntäminen putkelle
- koiran haltuunotto peruuttaen vasempaan käteen
- putken suulla lähetys putkeen
- kaksi hyppyä eteen-käskyllä

Olisi aika näppärää piirtää rata tähän, mutta en ole perehtynyt siihen, miten se tapahtuu. Vinkkejä otetaan vastaan, kiitos.

Takanaleikkaus onnistui yllättävän hyvin. Täytyy jälleen kerran todeta miten paljon pieni koira antaa anteeksi ohjaajan virheitä suureen rohjoon verrattuna. Johan tuo kääntyykin pennin päällä.

Ulkokentällä mentiin kaikki kontaktit. Puomin alastulo oli pöydän päällä, ja siinä treenattiin 2on2off'ia. Koksi meni yllättävän hyvin siihen nähden, että viikkoon ei ole harjoiteltu koko juttua. A-este mentiin pariin kertaan, eikä siinä ollut ongelmia. Joudun olemaan tarkkana, että koira oikeasti ottaa alastulokontaktin. Pysähtyminen ei ole sille vieläkään kristallinkirkas.

Sitten siirryimme keinulle, mikä ei todellakaan ole Koksin lempieste. Reippaalla kehumisella ja namittamisella se meni sen kuitenkin ihan ok, ei tainnut itse asiassa edes tajuta, että härveli laskeutui, kun K. laski sen hitaasti.

Viimeinen koitos kontakteissa oli kokonainen puomi, mitä ei olla koskaan menty. Ekalla kerralla piti harjoittaa rekkamiehen kehumista eli kehua kunnolla kannustaen eikä millään korkealla kimitysäänellä (olen mielestäni hieman jo petrannut tässä asiassa!). Namitin ja kehuin ja kannustin aivan hulluna koiran noustessa puomia, tasaisella osuudella se meni jo aika reippaasti eikä alastulo ollut ongelma. Mentiin puomi vielä toistamiseen, ja se sujui jo paljon paremmin. Noinikkään, nyt on puomikin menty. Ei kun kisailmoa tekemään. Ai mutta eihän se ole vielä kisaikäinen. Josko odottaisi vielä vähän. Niin kuin vaikka vuoden.

Hallissa mentiin kepit ohjureilla. Tässä ei ongelmaa. Tokalla kerralla koutsi käski lisätä omaa vauhtia, jotta koiran pujotteluun saadaan sitä myös, ja näillä opeilla se paransi suoritustaan selvästi. Mentiin vain kerran helpolta ja vaikealta puolelta eikä tahkottu niitä sen enempää.

Aivan lopuksi otettiin vielä rengasta 4 kertaa targetille. Koira oli hihnassa, target paikalleen esteen toiselle puolelle, ei estekäskyä, vaan annetaan koiran mennä targetille renkaan läpi. Imu esteelle oli hyvä eikä Koksia tarvinnut houkutella yhtään. Kerranhan tämä harjoitus on jo tehty, joten sikäli en ollut hämmästynyt. Olen J:n kanssa samaa mieltä siitä, että koira on saatava estevarmaaksi renkaalla, ettei se sujahtele kehikon ja renkaan välistä radalla, mikä on pikkukoiralle hyvinkin helppoa. J:n kanssa muisteltiin mitä kaikkia virityksiä vanhan rengasesteen (puinen miljoona kiloa painava este, missä renkaana ehta autonrengas, mikä oli kiinnitetty ketjuilla kehikon kulmiin) aikoihin tehtiin tavoitteena estää esteen väärä suoritus. Elmu-kelmu ja sukkahousut olivat innovatiivisimmasta päästä.

Olen koko kevään pähkäillyt lähtöasentoa. Toistaiseksi olen ottanut Koksin perusasentoon ja jättänyt siihen odota-käskyllä. Olen yrittänyt myös sitä, että se lähtisi jalkojeni välistä, mutta se kokee asetelman painostavana ja väistää. J-koutsi otti asian esille kysyen aionko joskus kilpailla tokossa. Saadessaan myönteisen vastauksen hän kehotti miettimään sitä, onko järkevää ottaa koira perusasentoon myös agissa, sillä kriteerini eivät agissa ole samat kuin tokossa eli hyväksyn vähän sinnepäin -asennon. Olen tiedostanut tämän itsekin. En halua pilata sen perusasentoa. J ehdotti, että kiepautan koiran edestäni istumaan ja jätän sen siihen odottamaan. Tämä kuulostaa järkevältä ajatukselta, ja lähdenkin treenaamaan startteja uudelleen tällä tavalla.

Barffauksesta pari sanaa. Uskollisena tilastointiin taipuvaiselle mielelleni olen merkannut ylös koiran syömisiä. Keskiviikkoiltanahan me se barffaus taas aloitettiin. Kaksi ekaa päivää meni hyvin, ja sen jälkeen huonommin. Kas näin:
- ke-iltana söi 90 g
- to-aamuna 40 g
- to-iltana 60 g
- pe-aamuna 2 ehkä gramman painoista palaa
- pe-iltana 40 g

En anna vielä periksi enkä syötä muuta. Koira on edelleen pirteä, itse asisassa lääkkeiden aloittamisen jälkeen minusta tuntuu, että se on normaaliakin eloisampi ja leikkisämpi. Ehkä ohutsuolidiagnoosi osui oikeaan.