Inki

6.11.2013

Ongelmia luoksepäästävyydessä

Keskiviikkona tokoiltiin. Ulkona oli karmea keli ja niin pimeää, että vaikka hallin edustalla on valot, onnistuin astumaan halkaisijaltaan puoli metriä suureen lätäkköön ihan piha-alueella. Koira oli fiksumpi ja kiersi sen.

Kehääntulotarkastus: ok, antoi koskea.

Luoksepäästävyys: tämän teki tänään poikkeuksellisesti ryhmässä treenaava Olli. Me olimme toisena. Juuri ennen liikkeen aloitusta Olli pelleili ja teki hassuja liikkeitä, mistä Koksi loihe haukkumaan. Meidän vuorollamme Koksi nousi perusasennosta seisomaan ja väisti. Pyysin sen takaisin istumaan, ja sitten antoi jo koskea itseään. Tällaista treeniä näköjään rutkasti lisää. En arvannut, että homma olisi ollut näin vaikeaa vieraan "tuomarin" kanssa.

Paikkamakuu: tänään oltiin taas ympyrämuodostelmassa koutsin heitellessä leluja ja liikkuessa ympäri hallia. Kaikki koirat pysyivät hienosti paikoillaan. Siirtyessäni Koksin luokse se ennakoi ja nousi istumaan. Koiran ilmeestä näki, että se ei oikein ymmärtänyt mikä oli homman idea. "Miksi toi tyyppi häiriköi meidän paikkamakuuta?" Sitähän tässä harjoiteltiin. Ei ollut turha harjoitus tämäkään.

Ruutu: ensin kokeiltiin metrin päästä lähettämistä namikipolle. Sen onnistuessa siirryttiin kauemmaksi ja viimeisellä vielä johonkin viiteen metriin. Kaikissa matkoissa Koksi lähti räväkästi namikipolle, mutta viimeisessä se pysähtyi äkisti parin metrin jälkeen ja kääntyi minuun päin kuuntelemaan jotain ylimääräistä ääntä. Muuten ihan kelpo suoritus.

Kaket: istu-maahan -komboa otti jokainen omassa nurkassaan. En ole saanut Koksin istumaan enkä maahan menemistä nopeammaksi vaikka olen sitä yrittänyt treenata. Se edelleen tassuttelee molemmissa eli maa-istu -kombossa nostaa itsensä etutassujen varassa ylös pienin askelin sen sijaan että se nousisi räväkästi. Maahan mennessä sama juttu. Askel askel askel maahan. Hiiiidasta eikä kovinkaan dynaamisen näköistä.

Olin vihdoin muistanut ostaa toisen naksuttimen hallikäyttöön. Säilytän sitä repussa, jotta se olisi aina mukana. Hankkimassani naksussa on hyvää rannelenkki, mutta muutoin se on hitaampi ja kömpelömpi käyttää kuin varsinainen naksuttimeni. Testikäytin sitä muutaman kerran kotona ennen tämänpäiväisiä harjoituksia, ja vaikka sen ääni on vaimeampi kuin vanhassa, reagoi Koksi siihen ihan samalla tavalla.

Vasemmalla uusi ja oikealla vanha, puolitoista
vuotta käytössä ollut naksutin.

Ei kommentteja: