Koira- ja ihmishierojalla

Jopa onkin aikaa viime postauksesta, huh. Mitään kovin ihmeellistä ei ole kahden viikon hiljaisuuden aikana tapahtunut. Treenaus on jäänyt vähän vähemmälle työkiireiden vuoksi. Todella vähälle siis. Viime viikonloppu meni sekin lähinnä ylläpidon merkeissä: lauantai trimmissä ja sunnuntai hieroja-Kristan käsittelyssä.

Koirahieronnan lisäksi Krista on siirtynyt myös ihmispuolelle opiskellen kalevalaista jäsenkorjausta. Hän on alkanut ottaa vastaan ihmisasiakkaita, ja minähän ilmoittauduin käsittelyyn ilosta kiljahtaen. Itselläni on tyypillistä päätetyöskentelijän niska-hartiaseudun vaivaa plus lisäksi ongelmaa ristiselässä. Käsittely kesti yli 2,5 tuntia. Kroppa käytiin läpi jalkapohjista päähän saakka. Käsittely oli hyvin miellyttävää, ja siinä korostui hoitajan ja hoidettavan välinen yhteistyö. Välillä jalkojen liu'uttaminen edestakaisin hoitopöydällä hoitajan käsitellessä lihasryhmiä kävi ihan työstä. Olo oli euforinen poislähtiessä. Loppuillan olin aivan töttöröö. Seuraavana päivänä oli pieniä tuntemuksia reisissä ja niskassa, mutta ei mitään hurjaa jomotusta, vaan lähinnä tuntui siltä, että lihaksia on käsitelty. Uusi aika on jo varattu kuukauden päähän. Jos nyt kerrankin panostaisi itseensäkin. Tokihan Koksi käsiteltiin ennen emäntää, jottei mene vallan villiksi. On se hullua, että koiraihmisillä koirat on aina hierottu ja käsitelty ja ruokittu vimpan päälle, ja itse kulkee pää kainalossa vuosisotalla.

Koksi antoi tänään käsitellä itseään hierontapöydällä ensimmäistä kertaa. Tähän saakka se on yhdistänyt pöydän mielessään trimmauspöytään eikä se ole pystynyt rentoutumaan pöydällä. Nyt se makoili aivan rauhassa. Trimmauspöydästäkin on tullut kaveri: nyt kun kutsun koiraa huoneeseen, missä karstaan ja kuivaan sen, se tulee juoksujalkaa ja oikein odottaa, että nostan sen pöydälle. Tähän asti minun on pitänyt hakea se sängyltä, missä se lymyilee mahdollisimman keskellä,  ja kantaa koira pöydälle. Nyt tilanne on aivan toinen. I must be doing something right.

Treenipuolella olemme tehneet hävettävän vähän, lähinnä merkkiä ja oikea-vasen -käskyjä. Saa nähdä osataanko me mitään huomenna ohjatuissa harjoituksissa.

Kelit ovat olleet alkuviikon sanalla sanoen järkyttävät - kovaa vesisadetta, tuulta ja kaikenkattavaa pimeyttä. Oikea unelmakeli. Melkein jo toivoo, että sitä vihaamaani lunta tulisi sentti tai pari.




Trimmauspöytä - ei enää mörkö.