Tokoa ja takkuja

Viikon kotitreenit ovat painottuneet jääviin liikkeisiin, erityisesti seisomiseen. Sitä ollaan treenattu koutsin viimeviikkoisen vinkin avulla, missä olen jättänyt namin noin metrin päähän siitä kohdasta, mihin koiran tulee pysähtyä. Tämän kikan avulla olen päässyt kotona lähestulkoon joka kerta koiran viereen ilman että se väistää. Edistystä siis.

Keskiviikon ohjatuissa treeneissä luoksepäästävyyden teki taas uusi henkilö, naispuolinen tällä kertaa. Koksi oli selkeästi vähän hämmentynyt, aivan kuin se olisi miettinyt mielessään, että hetkinen, tämän liikkeen tekee nyt joku aivan väärä henkilö. Hyvin koira kuitenkin kesti istumassa eikä väistänyt edes kosketusta.

Paikkamakuuseen olin tänään erityisen tyytyväinen. Kahden koiran välillä tuli pientä nokkapokkaa, mutta Koksi ja sen vieressä ollut bc pysyivät todella hienosti paikoillaan. Bc:n omistaja sanoi, että härdellin alkaessa hänen koiransa oli vilkaissut Koksia, ja kun se oli maannut paikallaan, oli bc päätellyt, että näin tässä kuuluukin olla. Siinä ne makasivat vierekkäin välittämättä muista tuon taivaallista. Loistohomma.

Seuraaminen ja jäävät olivat aivan järkyttävää katsottavaa. Koiraa eivät varsinkaan jäävät liikeet kiinnostaneet tuon taivaallista.

Istu-maahan puolestaan meni oikein hyvin, samoin luoksetulo. Lopussa otettiin vielä noutamista. Tämä tulee olemaan Koksille todella vaikeaa, sillä sen on vaikeaa luopua lelusta, myös silloin, kun se saisi vaihdossa samanlaisen ja näin ollen samanarvoisen lelun. Pidin sitä siis hihnassa, ettei se sinkoa lelu suussa ulkoavaruuteen. Kyllä se haki lelun ja piti sitä suussaan, mutta ei sillä ollut minkään valtakunnan aikomustakaan luovuttaa sitä minulle. Ei ollut yllätys. Pitää alkaa treenata tätä ihan tosissaan pitkässä liinassa.

Lauantai meni kauneudenhoidossa. Aloitin kynsien leikkauksella, korvakarvojen nyppimisellä ja naaman ja hännäntyven konetuksella. Puoli tuntia vierähti siinä. Turkin selvittelyyn meni 3,5 tuntia. Ilmat ovat olleet todella kosteat, ja turkki on päässyt kastumaan ja kuivumaan sen miljoona kertaa viime sunnuntaisen pesun jälkeen. Koko koira oli yhtä suurta takkua. Ihan muutaman kerran vain olin jo menossa hakemaan trimmaussaksia saksiakseni koko turkin pois. Sain sen kuitenkin selvitettyä jälleen kerran. Sitten pesu ja kuivaus, mihin meni pari tuntia. Tämän jälkeen ajoin kaupunkiin trimmausta varten. Itse trimmissä meni 1,5 tuntia. Karva oli kasvanut aivan käsittämättömän paljon kolmessa viikossa.

Siinäpä se päivä sitten vierähtikin - aloitin klo 9 ja koko homma oli hoidettu klo 19.30. Ei ole heikkohermoisen hommaa tämä. Etenkin kun tänään rätki sitten räntää päin näköä, ja päivän lenkki supistui puoleen tuntiin, kun koiran tassukarvoihin muodostui niin suuria nuoskalumipalloja, ettei se pystynyt kävelemään. Kotiin päästyä laitoin taas turboföönin laulamaan.

Asennepanta on tauolla. Se puolitoista tuntia, minkä pidin sitä koiran kaulassa viime viikolla, sai aikaan niin järisyttävät niskatakut, että panta odottaa aikoja parempia. Lyhyttä turkkia siis.

 

 

Trimmin jälkeen koira ehti pyörähtää kerran pihalla,
ja tasainen turkki oli muisto vain.