Joulutreenailuja

Onpahan ollut varsinainen joululoma kelien suhteen - plussan puolella kaikkina muina päivinä paitsi jouluaattona ja vettä on vihmonut joka päivä enemmän tai vähemmän. Koira on joka ainoalla lenkillä kastunut likomäräksi vähintään tassuistaan ja mahastaan. Lumesta ei ole tietoakaan.

Treenailtu ollaan samoja juttuja mitä aiemmin joulukuussa eli jääviä liikkeitä, kaukoja, luoksetuloa ja merkkiä. Missään näistä ei mitään varsinaista läpimurtoa ole tapahtunut, mutta ehkä aavistuksenomaista edistymistä kuitenkin. Näillä mennään loppuvuosi.

20.12.2013 käytiin trimmissä. Seuraavana päivänä frisyyri oli muisto vain.

Viikon kotitokotreenit

Viikon ajan ollaan taas treenattu päivittäin vähintään kerran, joinakin päivinä jopa kaksi kertaa. Ohjelma on ollut joka päivä sama:

- jäävät (lähinnä seisominen): kotona jää taas hyvin paikoilleen ja antaa tulla viereen pysyen paikoillaan. Vielä pitää treenata sitä, että koira pysähtyy täpäkästi, nyt se usein ottaa vielä askeleen tai kaksi stop-käskyn saatuaan. Maahan menossa tarvitsee käsimerkin edelleen.

- hypyn jälkeistä paikallaan pysymistä on harjoiteltu siten, että olen asettanut sen tuolin taakse seistä tönöttämään, liikkunut parin metrin päähän ja palannut sen viereen.

- merkki: välillä osaa mennä seisomaan täsmälleen oikeaan asentoon ja toisinaan taas on ihan missä sattuu, useimmiten siten, että se seisoo merkin oikealla puolella itsestäni katsottuna

- kaukot: maahan-istu-seiso -kombinaatio on parantunut entisestään kotona. Nyt Koksi reagoi hyvin myös käsimerkkeihin

Let me out!

Huonosti menneiden ohjatuiden treenien jälkeen on ilmassa ollut pientä itsensä pakottamista treenaamaan. Merkkiä ja luoksetuloa ollaan kuitenkin otettu pienissä pätkissä päivittäin. Luoksetulossa sivulletulo toimii kotona käsimerkin kanssa, merkki on vähän niin kuin blondin vilkku: toimii ja ei toimi.

Doboiltu ollaan melkein joka päivä. Tällä hetkellä naksuttelen koiralle vasemman etutassun nostamista ilmaan, tämä ihan tasapainoharjoituksena. Kolme kertaa ollaan treenattu, ja tänään siirryin pois pallolta, kun koira ei tunnu tajuavan mitä haluan. Jospa ahaa-elämys syntyisi helpommin lattialla. Sitten liikkeen voi siirtää pallolle.

Pallon pyöritys eteenpäin on Koksista hauskaa, samoin kuin kaikki muukin pallolla temppuilu. Se ei koskaan hyppää pallolta suoraan alas, vaan jättää aina takatassut 2onoff-asentoon. Hauska.

Takapihalla on ollut muutama sentti lunta joidenkin päivien ajan. Koira rakastaa lunta eikä malttaisi olla sisällä hetkeäkään. - Päästä mut ulos, se tuntuu kiljuvan koko ajan oven luona. Pihalla se sitten juoksee hullun lailla grillikodan ja puuliiterin ympäri, hyppii pallon perässä ja pöllöilee muuten vain.

Ruokakaupassa oli myynnissä porsaan sydäntä ja munuaisia. Sydän upposi oikein hyvin, mutta munuaisia se ei suostunut syömään. Haistoin niitä itsekin enkä sen jälkeen ihmetellyt syömättömyyttä. Huimat oli aromit. Heitin ne palasina pakkaseen. Katsotaan kelpaisiko hieman kohmeisina. Jos ei, niin ei ollut kovin kallis kokeilu.

Sian kurkkutorvia Koksi syö edelleen hyvällä ruokahalulla. Hyvin harvoin se enää paastoaa. Nyt paino on vakiintunut 5,5 kiloon.

 

 

 

Sian kurkkutorvia. Nam.



 

 

Finlande zero points

Olisin toivonut hieman täpäkämpää toimintaa ja osaamista tänään ohjatuissa tokotreeneissä. En tiedä enkö osaa innostaa koiraa riittävästi vai palkkaanko liian vähän tai väärin, oliko kuun asento väärä vai peräti laji.

Kehääntulotarkastus sujui ihan hyvin, vaikka koira ei tätä vieläkään rakasta, sietää kuitenkin.

Paikkamakuu tehtiin tällä kertaa ringissä. Paikalla oli 5 koirakkoa. Koirat jätettiin paikoilleen (Koksi meni ekasta käskystä maahan), ohjaajat menivät ringin keskustaan ja kääntyivät koiraan päin. Kehua sai pysymisestä. Sitten käännyttiin 360 astetta ja taas seisottiin paikallaan. Sitten lähdettiin kiertämään koiria siten, että ne jäivät ringin sisäpuolelle. Koksi nousi kerran seisomaan aivan loppuvaiheessa, kun näki, että tulen sitä kohti. Laitoin sen uudestaan maahan, odotin pari sekuntia, menin sen vierelle, annoin namin etutassujen väliin ja vapautin. Tehtiin sama homma vielä uudestaan siten, että jokainen hortoili koirien lähellä miten halusi. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikoillaan. Pojo siitä.

Seuraavana kokeiltiin vielä sitä, että koutsi käskytti meitä antaen 3 kertaa käskyn ja vasta kolmannella piti itse antaa koiralle maahan-käsky. Ihme kyllä Koksi ei ennakoinut tässä, vaan oli hienosti perusasennossa kunnes itse käskytin sitä. Toinen pojo.

Seuraamista treenattiin myös ympyrämuodostelmassa. Kaikilla oli koutsin mukaan hyviä pätkiä, mutta varsinkin juoksussa ainakin oma koira erkani tosi pahasti. Pysähtymisestä kävi hienosti perusasentoon. Kolmas piste, mutta miinustetaan siitä nuo erkanemiset.

Ennen varsinaista treeniä kokeilin miten merkki onnistuu hallissa. Ei onnistunut, ei myöskään sitten, kun katsottiin millä mallilla kukin koira merkin opettelussa on. Kotonahan Koksi on jo useamman kerran tarjonnut täysin oikeaa asentoa merkin takana, jopa korjaten, jos se on ollut vinossa. Nyt ei ollut onnistua ei sitten millään. Merkki? Mikä? Jouduin viemään sen käsiavulla merkin taakse eikä se sittenkään ollut osata jäädä oikeaan asentoon. Huoh. Pitää nyt tehdä niin, että antaa suullisen käskyn ja jos koira ei heti mene merkille kuten pitää, täytyy harjoitusta helpottaa. Laskin, että tein 12 merkkiharjoitusta kotona viikon aikana. Ei uskoisi.

Tokohyppy ei osoittautunut sen helpommaksi. Koksi lähti kyllä hypylle, mutta varasti. Juuei. Sitten se lähti merkille, mutta ei kääntynyt minua kohti vaan jäi tönöttämään hypyn taakse täysin väärässä asennossa. Kerran menin sen luokse kuitenkin ja palkkasin paikallaan pysymisestä. Tätä pitää treenata nyt siten, että palataan ihan alkeisiin ja palkkaan sen hypyn jälkeen esteen yli, jotta koira kääntyy minua päin.

Jotta olisi jäänyt oikein hyvä mieli, niin vauhtiluoksetulokaan ei onnistunut. Ekalla kerralla se pysyi kyllä paikallaan, juoksi hurjaa vauhtia luokseni, jopa ohi, ja jäi seistä tönöttämään sinne. Ei millään tullut sivulle. Otettiin uusiksi, jolloin koira varasti. Jessus. Ei muuta kuin suullinen palaute, taisin sanoa aika napakasti äpäp tai vastaavan urahduksen ja koira takaisin alkuun. Maahan- ja odota-käskyt, kävelin 5 metriä ja palasin palkkaamaan. Sitten kolmas ja viimeinen yritys. Koutsi käski ottaa namin käteen ja jo hyvissä ajoin koiran tullessa antaa käsiapu sivulle tuloon. Näin tehden homma onnistui. Viime kerralla oli ihan sama juttu. En ymmärrä, miten se ei nyt yhtäkkiä muka osaa tulla perusasentoon.

Pisteet meni aivan nollille kyllä tänä iltana. Harrastaminen on joskus niin kovin palkitsevaa.

Hieno merkki!

Aamulla otettiin pikaiset merkkitreenit. Pari kertaa vein Koksin nenästä pitäen merkin taakse, missä naksautus ja palkka oikeassa asennossa. Sitten lähetin sen merkille noin metrin päästä merkki-käskyllä antamatta vartaloapua. Koira katsoi ensin kysyvästi, sitten siirtyi merkin lähelle ja kääntyi minuun päin, mutta ei ollut kohtisuorassa minua kohti. Toistin merkki-käskyn ja se siirtyi tismalleen oikeaan asentoon. Jei!

Saatuani auton ja pihan talvikuntoon lähdimme pitkälle lenkille. Ilma oli ihastuttavan aurinkoinen ja yllättävän lämmin, +10 astetta näytti mittari. Tuuli oli kyllä aikamoinen.

Koskahan sittä oppisi ottamaan kameran mukaan, ettei olisi
kännykkäkuvien varassa?

Merkki!

Keskiviikkona oltiin ohjatuissa tokotreeneissä kahden viikon tauon jälkeen.  Halliin mentäessä Koksi suunnisti ensimmäisenä irvistelemään uudelle koiralle, Luna-bortsulle käyden ihan ihme kierroksilla. Haukkua räkytti aivan holtittomasti. Korvat olivat täysin koristeina. Sain sen rauhoittumaan hetkeksi, ja sitten halliin tuli toinen uusi koirakko, Muru-bulla emäntineen. Sitä Koksi ei onneksi huomioinut.

Kehääntulotarkastuksen jälkeen otettiin normikuviot eli luoksepäästävyys (ei huomautettavaa) ja paikkamakuu. Koksi oli kahden uuden koiran välissä. Siihen nähden se käyttäytyi mallikkaasti, ainoastaan ennakoi sivullenousussa, kun palasin sen viereen. Käskytin sen uudestaan maihin ja otin pari askelta taaksepäin ja menin uudestaan sivulle. Toisella kerralla onnistui.

Seuraamista otettiin taas ympyrän muodossa, missä sisäpiiri kulki vastapäivään ja ulkokehällä olevat myötäpäivään. Pidin Koksin kytkettynä lähinnä uusien koirien takia, koska en halunnut, että se menee moikkaamaan niitä. Seuraamisessa oli ihan hyviä pätkiä, mutta kokonaisuutena aika surkea suoritus teknisesti, vaikka kontakti ja vire olivatkin hyviä.

Tänään otettiin uutena juttuna merkki. Koutsi opetti kaksi vaihtoehtoista tapaa opettaa se: joko viemällä nami tai lelu merkin taakse ja lähettämällä koira merkille, jolloin tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka koira ei jäisikään seisomaan merkin taakse kohtisuoraan ohjaajaa vasten tai sitten namittamalla vienti merkin taakse ja koiran pyöräytys oikeaan asentoon. Itse kokeilin molempia tapoja. Olin ottanut nameiksi prinssinakkipaloja. Ne ovat Koksin mielestä niin vastustamattomia, että tuskin ehdin asettaa sellaisen merkin taakse, kun tyyppi oli jo hotaissut sen kitaansa. Ihan hyvin koira lähti merkille noin puolentoista metrin päästä. Jossakin vaiheessa koutsi tuli avustamaan, jotta pääsimme hieman edemmäs merkistä. Päätin yrittää myös koiran viemistä merkille namittamalla. Ainakin alussa tulen varmaan käyttämään jälkimmäistä metodia, jotta saan koiran kääntymään minua kohti ja seisomaan paikallaan. Naksun otan tässä käyttöön.

Oli kiva seurata miten kaikki koirat keskittyivät hienosti tekemiseen ohjaajan kanssa, vaikka ne olivat kaikki melko lähellä toisiaan.

Kontaktiharjoitus oli yksilöharjoitteena. Jokainen otti vuorollaan koiransa perusasentoon nami vasemmassa kädessä. Käsi oli määrä nostaa hieman ylemmäs koiran yläpuolelle tavoitteena se, että koira katsoo tai edes vilkaisee ohjaajaa silmiin ja näin tehdessään luopuu kädessä olevasta namista. Tämä oli meille onnistunut juttu, koska olemme tehneet sitä aika paljon kotona peilin ääressä. En ole muistanut tehdä vastaavaa harjoitusta eli namien pyörittelyä koiran poskien kohdalla koiran ollessa kontaktissa. Aika monet olivat treenanneet tätä kotona. Voisikin lisätä kotiharjoitteisiin ainakin silloin tällöin.

Luoksetulossa koira jäi hyvin paikoilleen odottamaan, tuli juosten luokse, mutta ei yllätyksekseni tullutkaan perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakseni parinkymmenen sentin päähän. Käskytin sen sivulle pari kolme kertaa, ja koira oli sitä mieltä, että se on aivan oikeassa asennossa siinä missä se on. Kummallista. Kotona tässä ei ole mitään ongelmaa. Kyllä se kotona osaa, niinhän sitä sanotaan.

Kokonaisuudessaan oli oikein kiva puolitoistatuntinen. Treenien aikana oli alkanut sataa vettä. Hallin parkkis oli aivan tuhannen pimeä, samoin kuin vitostie kotiin. Märkä asfaltti imi kaiken valon.