Merkki!

Keskiviikkona oltiin ohjatuissa tokotreeneissä kahden viikon tauon jälkeen.  Halliin mentäessä Koksi suunnisti ensimmäisenä irvistelemään uudelle koiralle, Luna-bortsulle käyden ihan ihme kierroksilla. Haukkua räkytti aivan holtittomasti. Korvat olivat täysin koristeina. Sain sen rauhoittumaan hetkeksi, ja sitten halliin tuli toinen uusi koirakko, Muru-bulla emäntineen. Sitä Koksi ei onneksi huomioinut.

Kehääntulotarkastuksen jälkeen otettiin normikuviot eli luoksepäästävyys (ei huomautettavaa) ja paikkamakuu. Koksi oli kahden uuden koiran välissä. Siihen nähden se käyttäytyi mallikkaasti, ainoastaan ennakoi sivullenousussa, kun palasin sen viereen. Käskytin sen uudestaan maihin ja otin pari askelta taaksepäin ja menin uudestaan sivulle. Toisella kerralla onnistui.

Seuraamista otettiin taas ympyrän muodossa, missä sisäpiiri kulki vastapäivään ja ulkokehällä olevat myötäpäivään. Pidin Koksin kytkettynä lähinnä uusien koirien takia, koska en halunnut, että se menee moikkaamaan niitä. Seuraamisessa oli ihan hyviä pätkiä, mutta kokonaisuutena aika surkea suoritus teknisesti, vaikka kontakti ja vire olivatkin hyviä.

Tänään otettiin uutena juttuna merkki. Koutsi opetti kaksi vaihtoehtoista tapaa opettaa se: joko viemällä nami tai lelu merkin taakse ja lähettämällä koira merkille, jolloin tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka koira ei jäisikään seisomaan merkin taakse kohtisuoraan ohjaajaa vasten tai sitten namittamalla vienti merkin taakse ja koiran pyöräytys oikeaan asentoon. Itse kokeilin molempia tapoja. Olin ottanut nameiksi prinssinakkipaloja. Ne ovat Koksin mielestä niin vastustamattomia, että tuskin ehdin asettaa sellaisen merkin taakse, kun tyyppi oli jo hotaissut sen kitaansa. Ihan hyvin koira lähti merkille noin puolentoista metrin päästä. Jossakin vaiheessa koutsi tuli avustamaan, jotta pääsimme hieman edemmäs merkistä. Päätin yrittää myös koiran viemistä merkille namittamalla. Ainakin alussa tulen varmaan käyttämään jälkimmäistä metodia, jotta saan koiran kääntymään minua kohti ja seisomaan paikallaan. Naksun otan tässä käyttöön.

Oli kiva seurata miten kaikki koirat keskittyivät hienosti tekemiseen ohjaajan kanssa, vaikka ne olivat kaikki melko lähellä toisiaan.

Kontaktiharjoitus oli yksilöharjoitteena. Jokainen otti vuorollaan koiransa perusasentoon nami vasemmassa kädessä. Käsi oli määrä nostaa hieman ylemmäs koiran yläpuolelle tavoitteena se, että koira katsoo tai edes vilkaisee ohjaajaa silmiin ja näin tehdessään luopuu kädessä olevasta namista. Tämä oli meille onnistunut juttu, koska olemme tehneet sitä aika paljon kotona peilin ääressä. En ole muistanut tehdä vastaavaa harjoitusta eli namien pyörittelyä koiran poskien kohdalla koiran ollessa kontaktissa. Aika monet olivat treenanneet tätä kotona. Voisikin lisätä kotiharjoitteisiin ainakin silloin tällöin.

Luoksetulossa koira jäi hyvin paikoilleen odottamaan, tuli juosten luokse, mutta ei yllätyksekseni tullutkaan perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakseni parinkymmenen sentin päähän. Käskytin sen sivulle pari kolme kertaa, ja koira oli sitä mieltä, että se on aivan oikeassa asennossa siinä missä se on. Kummallista. Kotona tässä ei ole mitään ongelmaa. Kyllä se kotona osaa, niinhän sitä sanotaan.

Kokonaisuudessaan oli oikein kiva puolitoistatuntinen. Treenien aikana oli alkanut sataa vettä. Hallin parkkis oli aivan tuhannen pimeä, samoin kuin vitostie kotiin. Märkä asfaltti imi kaiken valon.