Eteen!

Ennen aksatreenejä käytiin juoksemassa vajaan 4 kilsan lenkki. Ilma oli hyvin kostea ja painostava. Tänään olisi varmaan ekaa kertaa pärjännyt teepparissa, takki oli jo vähän liikaa.

Tänään, agilityn jatkokurssin kahdeksannella kerralla, läsnä oli Koksin lisäksi perro, nahka, mali ja sheltti. Aloiteltiin puomitreenillä. Itse olen ottanut puomia joskus talvella siten, että sen alastulo-osa on ollut maassa. Nyt ylösnousu ja alastulo oli viritetty minipöydän päälle. Jopas olikin Koksille hankalaa pysyä 2on2off-asennossa osu-käskyllä. Tehotreeniin tämä.

Seuraavaksi otettiin irtoamisharjoitus, missä oli kolme hyppyä perätysten. Ensin laitettiin target yhden, sitten kahden ja lopulta kolmen hypyn päähän. Koksi irtosi hyvin ekalle hypylle eteen-käskyllä, samoin toiselle, mutta sitten alkoi vauhti hidastua. Targetina oli siis nami. Koksi vähän väisti koutsia, joka seisoi noin metrin päässä targetista. Sillä menee usein oma aikansa ennen kuin se tutustuu ihmisiin. Jostain syystä sekä toko- että agiryhmien vetäjät eivät ole sen suosiossa silloin kun treenataan.

Vaihdoimme namin narun päässä olevaan leluun, ja johan alkoi tulla vauhtia. Se eteni hyvin määrätietoisesti ja lelulle päästyään ei arkonut koutsia pätkääkään, vaan keskittyi kokonaan leluun.

Sitten otimme vielä toisen irtoamisharjoituksen, ja se sujui kaikilta koirakoilta mallikkaasti.

Loppuun tehtiin vielä välistävetoharjoitus, missä oli 3 hyppyä rinnatusten ja lopuksi vielä putki. Koksi sinkosi ekan hypyn jälkeen omille teilleen, mutta tuli joutuisasti takaisin, kun kutsuin sitä riittävän matalalla äänellä. Ihminen on oppivainen olio. Tämähän näyttäisi toimivan, ei-kimitys nimittäin. Otettiin vielä pari-kolme kertaa koko pätkä, ja se meni ihan hyvin. Koksi oli hyvin kuulolla. Vauhtia meidän tekemiseen pitää saada lisää, mutta opetellaan nyt ensin perusjutut. Mutta kyllä tuollaisen pienen koiran ohjaaminen on sata kertaa helpompaa kuin esimerkiksi belgin, missä saa tosissaan antaa tilaa koiralle hypätä ja ohjata muutenkin aivan eri tavalla. Pieni koira antaa anteeksi isoja ohjauskämmejä.

Hyppyneliö ja paikkamakuu

Aksatreeneissä otin hyppyneliössä välistävetoja ja takaakiertoja. Eka rundi myötäpäivään meni hyvällä sykkeellä, mutta vastapäivään mennessä alkoi taas maton haistelu kiinnostaa. Saatiin kuitenkin onnistuneita suorituksia. Treenattiin myös takanaleikkausta, mikä on mulle itselleni erittäin vaikea ollut aina. Se meni kohtalaisesti, mutta kaipaa paljon harjoitusta.

Paikkamakuuta kokeilin nyt hallilla. Häiriönä oli treenikaveri ja hänen toimistossa oleva koiransa. Ensimmäinen yritys kaatui koiran nousemiseen typerästä syystä: kohensin pipoani. Koira takaisin alkuasentoon ja uusi yritys. Puolisen minuuttia otin kestoksi, koska häiriö oli vielä vähän liikaa ja Koksi olisi ehdottomasti halunnut mennä moikkaamaan toista koiraa. Ihan kelpo suoritus.

Iltapäivä hurahti kynsien leikkauksen, konetuksen, takkujen setvimisen, pesun ja kuivauksen merkeissä. Tällä kertaa hommaan meni 3,5 tuntia. Turkki on jo selkeästi parempi. Viikossa se oli päässyt takkuuntumaan jonkin verran, mutta yllättävän vähän siihen verrattuna, että koira on juossut umpihangessa useita kertoja päivässä koko viikon. Turkki on näin päässyt kastumaan, kuivuessaan se kihartuu, ja kas, takku on valmis. Nyt selvitin takkuja ehkä tunnin verran ennen pesua, mikä ei ole ihan mahdoton aika.

Pakkasaksaa

Iltapäivällä oli pakkanen lauhtunut kymmenen asteen hujakoille, joten pääsimme aksatreeneihin suunnitellusti, vain hieman ajateltua myöhemmin. Tulevana talvena ei tätä ongelmaa enää ole, kun saamme muutaman kuukauden kuluttua käyttöömme kaksi vanhaa tennishallia. Lämmintä treenitilaa ja paljon! Jes!

Jukka oli tehnyt radan omille koirilleen, ja sitä menin ensin Inkin kanssa. Oli taas vauhtia likassa. Kepeillä ei tullut ainottakaan virhettä. Rimatkin pysyivät suht hyvin. Muutama tuli alas ihan omasta ohjausvirheestä johtuen. Rimojen korkeus on näin talviaikaan Inkillä ollut todella alhaalla, medikorkeudella, koska en näe mitään järkeä hyppyyttää sitä maksikorkeuksilla kylmässä hallissa. Kaiken kaikkiaan oli taas kiva mennä belgin kanssa. Se rakastaa tätä lajia yli kaiken.

Pienemmän tirriäisen kanssa otettiin ensin välistävetoja ja takaakiertoja kahdella vierekkäin olevalla hypyllä. Useamman kerran putki imi koiraa. Tässäkin syynä se sama vanha, peilistä tuttu naama. Se ohjaus, se ohjaus.

Seuraavaksi mentiin kolmea hyppyä tarkoituksena muodostaa ohjauksella luukuvio ekan ja kolmannen esteen ympärille. Kerran Koksi nousi lähdöstä, mutta muutoin kesti ekan esteen takana hyvin. Valssikieputukset ja pari persjättöä menivät suhteellisen jouhevasti.

Lopuksi aloitettiin vielä "eteen"-käskyn treenaus. Vein lelun kahden hyppyesteen päähän yhdessä Koksin kanssa. Sitten koira istutetaan lähtöön. Tarkoituksena on, että koira sinkoaa lelulle eteen-käskyllä. Joo, ei singonnut. Jouduin jopa houkuttelemaan koiraa tulemaan. Tätä irtoamista pitää alkaa nyt työstää oikein kunnolla. Aiemminhan se irtosi niin hyvin, että vähempikin olisi riittänyt. Ihan tuollaista irtoamista ei tässä nyt kuitenkaan tavoitella, vaan astetta hallitumpaa :)

Eilisestä hitaudesta ja haluttomuudesta ei ollut tänään tietoakaan. Toki agilityn treenaaminen on vauhdikkaampaa kuin tokon, mutta haluan silti, että koira nauttii myös tokosta. Tänään palkkasin ainoastaan lelulla ja maltoin lopettaa treenin kun molemmilla oli vielä intoa tehdä. Toivon todella, että laamailu on ohimenevä ilmiö.