Asennepanta

Ostin viime viikolla vihdoin Koksille tokopannan. Sellaisen kaulaimen siis, jota laitettaessa koira mieltäisi, että nyt lähdetään tekemään töitä. Varsin passelin nahkaisen niittipannan löysinkin Rahulan Rehusta. Tähän asti olen käyttänyt sillä ainoastaan soljettomia silkki/satiinpantoja, mikä tarkoittaa sitä, että koiraa ei ole voinut napata kaulapannasta tarpeen tullen, kun se panta on ollut taskussa.

Tämäniltaisiin tokotreeneihin virittelin pannan jo kotona. Tottumattomuuttaan Koksi-paran silmät levisivät isoiksi, kun panta ilmeisesti tuntui niin mahdottoman omituiselta. Leveä se on, mutta nahka on todella pehmeää ja taipuisaa. Vielä hallissakin se katsoi minua kesken treenien siihen malliin, että ei ollut hyvä juttu ollenkaan tää uusi panta.

Normiulkoilutuksen jälkeen hallissa kävi nenään ihan selkeä koirankakan haju. Taisin mainita siitä ääneen Koksille ja hämärä mielikuva on, että olisin sitä asiasta jopa syyttänyt. Syyllinen löytyi kuitenkin omasta kengänpohjasta. Ulkona on tällä hetkellä niin pimeää, että siellä tuskin erottaa tumman koiran metrin päässä, saati jonkun löysän läjän.

Oli hallissa hauskaakin haisteltavaa, nimittäin pitkäkarvaisen hollanninpaimenkoira Sienen TK2-sienikarkit. Hauska idea - kiitos kovasti ja onnea ennenkaikkea!

Tänään luoksepäästävyyden teki Olli, kuten viime viikollakin. Koksi jopa pysyi paikoillaan tällä kertaa. Edistystä siis.

Paikkamakuun sijaan tehtiin paikkaistuminen, mikä sujui kaikilta todella hyvin. Välipalkkaa käyttivät kaikki, mutta silti. Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta, kun koiria pyydettiin istumaan paikoillaan pidempi aika. Yksikään ei mennyt maihin!

Sitten treenattiin liikkurin kanssa toimimista. Koutsi oli siis liikkurina ja toisti meille rivissä olleille jokaisen kohdalla sanan "Käsky", ja koiran oli määrä pysyä perusasennossa eikä ennakoida maahanmenoa. Kelpo suorituksia tässäkin.

Kaukoissa me ollaan koutsin mukaan edistytty. Pääsen jo pienen matkan päähän käskyttämään istumaan ja maahan. Jei!

Jääviä liikkeitä ollaan tehty useita kertoja kotona. Koska olen aiemmin treenannut niitä niin, että en ole palannut koiran vierelle, en ole tajunnut, että Koksi väistää aivan sairaasti kun yritän tulla sen viereen sen jäätyä seisomaan. Se ottaa useita askelia minusta poispäin. Sama ongelma meillä oli alussa paikkamakuussa. Koutsi käski harjoittelemaan tätä siten, että ennen liikkeen aloittamista käyn laittamassa targetille namin, pyydän koiraa seisomaan käskyllä, palaan lähemmäksi ja vapautan sen nopeasti jessillä namille, jolloin koira fokusoituu paikallaan seisomiseen ja namiin eikä ahdistumiseen. Täytyy kokeilla. Uskon, että homma vaatii useita toistoja, mutta koska väistäminen saatiin pois paikkamakuussa, en oikein näe syytä miksi sitä ei saisi kitkettyä pois tässä liikkeessä.

Jäävien maahanmeno oli ok, vaikka hallissa tarvitsikin käsiapua. Vierelle palaamisessa ei väistänyt, joten homma on paremmalla mallilla.

Seuraamista otettiin taas vapaana siten, että meillä oli käytössä puolet hallista. Siinä jokainen seurautti koiraansa koutsin seuratessa. Meillä oli ihan hyviä pätkiä, mutta vieläkin seuruu on väljää.

Lopuksi vielä ruutuharjoitus. Ruutuun target + nakkipala. Ensin lähetys parista metristä, missä ei ongelmaa. Toinen lähetys kauempaa oli myös hyvä - tässä näki, että ensimmäistä kertaa koira nautti ruutuun menemisestä, sillä se pomppi ruutuun ottaen välillä villakoiramaisia tasajalkapomppuja. Hauska elukka. Viimeisen kerran matkaa oli ihan reilusti, ja jätkähän veti ruutuun todella vauhdikkaasti. Asennepanta taitaa toimia!

Tämä on muuten blogini 300. postaus. Mukavahan tänne on kirjoitella. Välillä tulee selailtua vanhoja tekstejä. Olen iloinen, että aloin pitää tätä blogia, sillä muuten paljon asioita olisi unohtunut. Olen pari kertaa miettinyt mitä järkeä on pitää blogia, minkä nimi on outo. Kukas se toinen mustiainen on? Olen päätynyt kuitenkin säilyttämään nimen ennallaan, sillä Inkin menetys on vielä vahvasti mielessä. 24.1.2014 sen lähdöstä tulee kuluneeksi vuosi. Sitäpaitsi, jos joskus toisen koiran otan, niin hyvin suurella todennäköisyydellä se on väriltään, no, musta. Sitten on blogin nimikin taas kurantti.