Luoksepäästävyys: Koksi ei edelleenkään tunne oloansa tässä mukavaksi. Koutsi kokeilee ensi kerralla muutaman namin syöttämistä tässä yhteydessä.
Paikkamakuu: Treeneissä oli tänään 5 koirakkoa ja kaikilta paikkamakuu sujui todella mallikkaasti. Kestoa oli ehkä pari minuuttia. Välillä koutsi käveli koirien ja ohjaajien välistä ja kävi aukomassa ja sulkemassa ulko-ovea - ei vaikutusta. Siirtyessäni Koksin viereen se väisti kropallansa pysyen kuitenkin paikallaan. Tuota se ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Syytä sille en keksinyt.
Uutena liikkeenä aloitettiin harjoitella ohjattua noutoa. Koutsi asetteli riviin merkin ja 2 namikippoa siten, että esineet olivat linjassa ja merkki keskellä. Jokaiselle koriakolle hän tipautti namin toiseen kippoon ja oli toiseen vain laittavinaan, hämyksi sitä taidetaan kutsua. Tarkoitus oli lähettää koira merkille, pitää sitä tarvittaessa pannasta paikallaan ja sitten lähettää se käsi- ja suullisella käskyllä ensin toiselle ja sitten toiselle merkille. Pähkäilin sitä, käytänkö perinteisiä vasen-oikea -käskyjä ja käytänkö niitä siten, että kyseessä on minusta katsoen oikea vai koirasta katsoen (koirahan on ohjaajaa vasten merkillä, jolloin minun oikea on koiran vasen). Tähän on varmaan viisasta valita sellainen käsky, minkä kokeessakin jännityksen keskellä itse tajuaa. Vasen eiku oikee. Varsinaisessa liikkeessähän tässä noudetaan tietysti kapula. Koksi lähti hyvin molemmille kipoille, mutta ei vielä mielestäni hiffannut liikkeen perimmäistä ajatusta. Ihme kyllä se ei tarttunut namikippona toimineeseen pakasterasiaan ja lähtenyt viilettämään pitkin hallia se suussaan. En olisi ihmetellyt yhtään.
Nouto tulee olemaan meille haastava juttu. Tekemistä ainakin riittää. Se, tuleeko se olemaan mielekästä, onkin toinen tarina.
Tämän jälkeen jokainen sai ottaa yksilötreeninä mitä halusi. Valtaosa otti hyppyä, niin mekin. Tänään puudeli lähti innokkaasti hypylle, tosin tälläkin kertaa osin pyytämättä ja yllättäen, mutta siitä kehuin hillitysti. Ainakin alussa oli paljon sitä, että koira ei irronnut hypylle lainkaan, mikä arvelen johtuneen siitä, että se oli tottunut agilityn käsiohjaukseen hypylle mentäessä. Pari kertaa se karkasi noudon namikipoille ja pari kertaa hypyn jälkeen lähti vain ihmettelemään mihin nakki lennähti vaikka en mitään nakkia ollut edes ottanut vielä esille.
Hypyllä treenattiin myös kääntymistä ohjaajaan päin ja paikallaan seisomista ja tämä meni paljon paremmin kuin viime viikolla. Unohdin taas ottaa naksun mukaan treeneihin, sillä tässä liikkeessä, paikallaan seisomisessa siis, se olisi onnen omiaan merkkaamaan kohdan, kun koira tekee oikein. Pitää ostaa toinen naksu ja laittaa se treenireppuun, kun se vain aina tuntuu jäävän matkasta.
Viimeisenä otettiin luoksetulo. Ekalla koira varasti, kun oli kävelemässä eteenpäin. Oho-huudahdus ja koiran palautus istumaan. Uusi käsky, 5 metrin kävely, paluu palkkaamaan paikallaan pysymisestä ja uusi yritys. Otin luoksetulon namin kanssa, jotta saan varmasti koiran sivulle. Suurieleisesti näytin koiralle käsimerkillä, että olisi syytä tulla perusasentoon kiihdytyksen jälkeen. Näin se tekikin ja hyvä niin. Olen muuten vaihtanut tässä liikkeessä tule-käskyn sivu-käskyyn. Tärkeää tässä mielestäni meillä on se, että annan käskyn riittävän innostavasti. Pitää vain varoa, ettei käsky ole liian kiekuvainen. Ennen luoksetuloa sanoin treenikamuille, että jos tämä liike menee poskelleen, niin ranteiden nirhaus on aika lähellä. Tällä kertaa ne säilyvät koskemattomina.
Keli oli tänään karmea: pimeää ja vesisadetta. Hallin piha oli ällöttävän liejuinen. Oli koira taas näköinen. Huoh.
Treenikaverin tyttö oli tänään mukana hallilla. Hän piirsi Koksista hienon kuvan tarroineen kaikkineen:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti