Eka kokeenomainen treeni

Tänään tehtiin ohjatuissa harjoituksissa ihkaensimmäinen täysipitkä kokeenomainen treeni. Läsnä olivat ryhmän kaikki seitsemän koirakkoa. Liikkurina toimi ryhmän koutsi ja tuomarina Koksin alkeiskurssin vetäjä S.

Kehäänmenotarkastus meni oikein hyvin, koira ei väistellyt yhtään.

Luoksepäästävyys meni myös todella hyvin. Koira pysyi melko hyvin paikoillaan koko katselmuksen ajan. Meidän vuorollamme Koksi istui hyvin paikoillaan ja antoi koskea itseensä väistämättä lainkaan. Tässäpä ne hyvät jutut sitten olivatkin.

Paikkamakuuta odotellessa ja hihnoja irroittaessa Koksi katseli vierustoveriaan, bc:tä minkä se on tuntenut koko ikänsä ja josta se todella pitää. Tänään kaveri herätti jostain ihme syystä antipatioita ja Koksi alkoi murista sille hiljaa. Murista! Ei ikinä ole tuollaista tehnyt. Ei keskittynyt yhtään minuun, vaan jatkoi vierustoverin jallittamista. Ei mennyt maahan ekalla eikä tokallakaan käskyllä vaan vasta kolmannella ja namin avulla. Just. Jäi kuitenkin paikoilleen, mutta noin minuutin kuluttua nousi ylös nuuskimaan mattoa. Tätä ennen olin kerran jo kieltänyt sitä nuuskuttelusta. Vein sen takaisin paikoilleen. Sitten kun aikaa oli jäljellä enää puoli minuuttia, jätkä nousi istumaan. Ei kun takaisin. Tällä kertaa jäin parin metrin päähän. Palattiin koiran luo, ja malttoi sentään olla maassa ja tulla perusasentoon vasta kutsusta. Koskaan ei ole koira paikkamakuusta lähtenyt hiippailemaan, ei ikinä. Ei tajua.

Seuraaminen kytkettynä oli ponnetonta, mutta oli siinä pari hyvää pätkää, erityisesti vasemmalle kääntymiset. Kerran jouduin kysymään mitä liikkuri käskytti, kun en vain kuullut. Seisahduksissa koira erkani joka ainoa kerta, katsoi silmiin ja tuli sivulle vasta pyynnöstä.

Vapaana seuraaminen ei ollut juuri parempaa. Muutaman askeleen verran se jaksaa keskittyä seuraamaan, ja silloin tekeminen on todella hienoa, mutta se on vain se muutama sekunti.

Liikkestä maahanmenossa tarvittiin tietysti käsiapu, mutta se sentään meni maahan ja jäi paikalleen. Se antoi minun myös tulla vierelle väistämättä yhtään.

Luoksetulossa lähti hiippailemaan perääni. Vein sen takaisin, ja sitten pysyi paikoillaan ja tuli kivasti sivulle.

Liikkestä seisominen onnistui ihan hyvin, mutta vierelle tullessani se väisti todella paljon.

Tokohypylle varasti ensin ja sitten tarvitsi 2 vai peräti 3 käskyä. Hypyn jälkeen kääntyi minuun päin ja jäi odottamaan, mutta kun tulin sivulle, ahdistui se oikein tosissaan ja hyppäsi esteen toiselle puolelle. Se oli liikkunut tosi paljon estettä kohti, ja se joutui mielestään varmaan loukkuun esteen ja minun väliin, jolloin se ei vaan pystynyt olemaan niin tukalassa paikassa. Kutsuin sen takaisin ja sivulle, mistä vapautus.

Ei ole hurraamista. Vinkkinä S. käski käyttää jäävissä rasiapalkkaa, jolloin koira vapautetaan rasialle. Pitää vielä perehtyä tähän palkkausmuotoon paremmin.

Lisää kokeenomaista ja häiriötreeniä, näin se vain menee.