Pakkaslenkkeilyä

Blogin päivittäminen on jäänyt vähän lapsipuolen asemaan, kun mielenkiinto alkaa pikkuhiljaa suuntautua ihan muihin juttuihin kuin koiraharrastuksiin (muoks). Myös bloggaus vie tuhottomasti aikaa. En tokikaan ole luovuttamassa tokon suhteen, mutta ehkä suurin palo on jäänyt jonnekin matkan varrelle. Voihan tämä olla ohimenevä vaihe. Olin huomaavinani muidenkin tokottajien ja aksaajien blogimerkinnöistä, että jonkinlaista hiljaiseloa eletään muuallakin treenirintamalla.

Treenailtu ollaan kotona kuitenkin samoja juttuja mitä tähänkin saakka. Merkissä Koksi alkaa kotona olla aika haka. Kun lähetän sen perusasennosta noin puolentoista metrin päässä olevalle merkille, se menee sinne ripeästi, kääntyy nopeasti minua päin täsmälleen oikeassa paikassa ja sanoo silmillään: "Enkö mä olekin ihan loistava tässä?" Onhan se. Tällaisia hetkiä vaan on meidän treenaamisessa liian vähän.

Talvi tuli vihdoin viikko sitten. Tällä viikolla on pakkasta ollut viidentoista asteen verran joka päivä. Lenkillä ollaan pärjätty töppösillä, koira siis. Onneksi viime talvena ei Rahulan Rehussa ollut tarjolla kuin punaisia fleecetossuja, sillä ne näkyvät hyvin lumea vasten, jos sattuvat putoamaan kesken lenkin. Yllättävän hyvin nämä Joken tossut kestävät tassuissa. Pari kertaa olen joutunut virittämään yhden tossun takaisin jalkaan.

Näyttelykausi alkaa piakkoin. Viimeisen sertin metsästys alkaa.

Tänäänkin oli upea pakkassää, mittarissa -16 astetta. Pakko oli ottaa kamera lenkille mukaan.