Karvalelu

Heti töiden jälkeen lähdettiin juoksulenkille. Ilma oli mitä ihanin, lämpöä parisenkymmentä astetta ja pilvipouta. Auringon paisteessa tuli välillä vähän liiankin kuuma. Koksi on oppinut hienosti juoksemaan edelläni siten, että se ei vedä, mutta hihna pysyy kuitenkin ilmassa. Lenkin ällöosuus tuli eteen paluumatkalla, kun koira pysähtyi yllättäen ja otti jotakin vaaleaa suuhunsa. Kauempaa katsoen se näytti roskalta tai puunpalalta. En halua, että se kantelee mitään juostessa, joten tartuin toistaiseksi määrittelemättömään esineeseen poistaakseni sen koiran suusta. Palikka olikin lämmin ja karvainen. Hiiri. Tai myyrä. Jyrsijä. Hyi ällötys. Irrotukseen käyttämäni kiitos-käsky ei tuonut toivottua lopputulosta, joten jouduin avaamaan koiran leuat ja heiluttamaan koiran päätä, jotta hauska lelu putoaa suusta.

Toko-osuudessa treenattiin illalla maahanmenoa, mikä onnistui näin kotona oikein mallikkaasti. Peruuttamista seinän vierellä otettiin pariin otteeseen illan mittaan. Pitää muistaa itse aloittaa vasemmalla jalalla, jotta koira hiffaa mistä on kyse, muuten se istahtaa hyvin helposti. Testasin ensin miten suorassa koira pysyy pakittaessa, mutta koska se valui pahasti vasemmalle, siirryin seinän viereen siten, että koira on seinän ja itseni välissä. Ensin Koksi vähän kummeksui tätä, mutta suostui kuitenkin pakittamaan pari askelta. En usko, että menee kauan, että se peruuttaa ihan kunnolla useamman askeleen.

Dobo-pallolle Koksi nousi tänään ensimmäistä kertaa neljälle jalalle. Tuin palloa sen verran, että koiran olo ei ole kovin epämiellyttävä, sillä aikamoista tutinaa pallolla seisominen saa aikaan.