Kotitreeniä ja halleilua

Lauantaina olin treenikaverin ja Koksin kanssa seuraamassa tokon SM-joukkuekisaa Pieksämäellä. Päivä oli todella helteinen. MAH oli päivän jymy-yllättäjä voittaen SM-hopeaa! Joukkuessa kisasivat meidän entinen ja nykyinen tokokoutsi. Palkintojenjaossa oli ihan uskomaton fiilis. Aivan käsittämättömän upea juttu.

Viime keskiviikon jälkeen ollaan ahkerasti treenattu kotiläksyjä:
- kontakti koira perusasennossa peilin edessä (kontakti pysyy aika hyvin vaikka ohjaajan molemmat kädet liikkuvat)
- maahanmenoa (sekä edessä että perusasennosta maahan, missä vieläkin tarvitsee käsiavun. Olen jättänyt koiran paikkamakuuseen ja esittänyt sen ympärillä sadetanssia, kerran kuudesta kerrasta on noussut ylös, mistä palautus maahan, uusi tanssi + palkka onnistuneesta. Nyt se sietää kotona sen, että tulen sen viereen ja pyydän siitä perusasentoon.)
- jäävistä liikkeistä seisominen (kestää parin askeleen liikkumiseni eteenpäin. Pysähtyminen on edelleen napakampi kun peruutan itse)
- esteen kiertäminen (otettu molemmin puolin sisällä metallisen puuastian avulla, vastapäivään kiertäminen koiralle helpompaa. Välillä saatu hommaan vauhtia, mutta menee vielä hitaahkosti.)

Treenit olen edelleen pitänyt superlyhyinä ja superhyvällä palkalla. Lyhyin treeni on aamuisin juuri ennen töihin lähtöä, kestoltaan 2-3 minuuttia. Sytyttelysanana käytänä kotona sanaa iloisella äänellä sanottua tokotellaanko?

Viime perjantaina sain hankittua meille tasapainotyynyn ja tällä viikolla pitäisi tulla myös dobo-pallo. Syviä lihaksia ja tasapainoa olisi tarkoitus käydä harjoittelemaan. Sekä emännän että koiran.

Turkin kanssa on taas mennyt aikaa, sunnuntaina välipesu takkujen poistoineen (4 h), tiistaina tassujen ja mahanalusen konetus ja keskiviikkona kuonon konetus. Perjantaina pesu ja kuivaus + trimmaus. Poikkeuksellisesti teen näyttelypesun itse, kun trimmaajalla on useampi koira laitettavana lauantaiseen kotinäyttelyyn.

Illalla oli taas ohjatut treenit. Tällä kertaa paikalla olivat kaikki viisi koirakkoa. Päivän teemana olivat koiran rauhoittuminen ja kotiläksyt. Rauhoittumisella ymmärretään tässä sitä, että koira rauhoitetaan lötköttelemään paikoillaan treenitilanteessa silloin, kun koirakko ei ole suoritusvuorossa. Ideana on se, että tietyllä käskysanalla saadaan koira rauhalliseen mielentilaan, jotta se voisi rauhallisesti odottaa omaa vuoroaan on kyseessä treenit tai kisa/koetilanne. Tätä en tullut koskaan opettaneeksi kuumakalle-Inkille. Se kävi tuhannen kierroksilla agikisoissa omaa vuoroaan odottaessa. Koksi ei ole niin kiihtyvää sorttia, mutta hyväksi sillekin on osata olla vain, eikä hukata energiaa ylimääräiseen koheltamiseen.

Rauhoittumista treenasimme siten, että kävimme ympyrän muotoon istuskelemaan joko lattialle tai tuolille. Yksi kerrallaan demonstroi kotiläksyjään, ja muut rauhoittivat koiriaan olemaan paikallaan, ei siis varsinaisesti käskyn alla vaan rauhallisesti istuen tai maaten. Koksilla käytän käskyä/vihjesanaa käy siihen, joka tulee, itseni tuntien, lyhenemään käy-muotoon. Kaksiosainen käsky on vain helpompi antaa rauhoittavalla äänellä kuin kovin lyhyt, napakka käsky. Eka rauhoittumiskerta meni ihan kohtuullisesti, vaikka sitä lötköttelyä olikin reilu puoli tuntia per koira, mikä on aika paljon ekaksi kerraksi. Koksi ei oikein vielä malttanut pysyä makuulla vaan nousi usein istumaan, mutta tärkeintä tässä onkin, että koiran mieli on rauhallinen, ettei se ole kuin viulunkieli valmiina ryntäämään johonkin suuntaan.

Ennen rauhoittumista oli tietysti normikuviot eli kehääntulotarkastus ja luoksepäästävyys, mistä viimeksi mainittu meni hyvin ilman namia.

Luoksepäästävyyden jatkoksi otettiin paikkamakuu. Tämä oli yksi meidän kotiläksyistä. Koksi meni maahan toisella käskyllä, pysyi hyvin paikoillaan. Palatessani sen luokse kaivoin idiootti namin treeniliivin taskusta ja sitä koira ei kestänyt, vaan nousi ylös. Laitoin sen uudestaan maahan ja palasin luokse. Koira nousi taas ylös. Kolmas yritys onnistui hyvin ja siitä superpalkka.

Kotiläksyjen tsekkausosiossa otettiin uudestaan paikkamakuu, mikä onnistui paljon paremmin kuin eka versio ja merkittävästi paremmin kuin viime viikolla eli edistymistä on tapahtunut. Vierelle tullessani koira aavistuksen väisti päällään, mutta ei kropallaan. Tässä pitää kokeilla sitä, että palkkaa siten, että koiran pää on mahdollisimman lähellä omia jalkojani, jotta koira joutuu lähestymään minua entistä enemmän. Täytyy tietysti varmistua siitä, että asento pysy muuten eikä koko koira käänny minusta poispäin. Muutoin kannattaa edelleen palkata maahan eikä pyytää koiraa perusasentoon läheskään joka kerta.

Katsottiin myös millä mallilla liikkeestä seisominen on. Edelleen pysähtyminen on napakampi kun peruutan itse ja nami lentää koiran taakse. Seuraamisessa asento oli paikoitellen väljä, mutta koira kuitenkin pysähtyi ja pysyi paikallaan, kun jatkoin itse matkaa pari askelta.

Vapaanaseuraamista (ei toko-sellaista) otettiin jokaiselle koirakolle. Koksi aloitti hienosti, mutta juoksi belgin ja cockerin luo, mistä se onneksi häädettiin pois. Luokseni se tuli kutsusta rynnätäkseen vielä katsomaan koutsin maassa olevia muistiinpanoja. Loppuseuruu sujui moitteettomasti. Kontakti oli seuraamisessa hyvä, joskin ajoittain tässäkin väljä.

Ryhmässä otettiin seuraamista ensi pareittain siten, että koirakot kävelivät toisiaan vastaan ensin koirat ulkopuolella ja sitten sisäpuolella. Tätä tehtiin myös kaikkien koirakoiden kesken, ja se osoittautui aika vaikeaksi vielä Koksille. Kontakti putosi useita kertoja, kun se vilkaisi toisia koiria, mutta äkkiä se palasi kontaktiin pienestä sanallisesta muistutuksesta. Pysähtyessä se ei malttanut tulla perusasentoon. Häiriötreeniä siis lisää.

Kotiläksyjä tuli taas:
- luoksetuloon pitää saada vauhtia ja sitä treenataan esteen kiertämisellä ja vauhtiluoksetulolla. Perusasentoon tuloa treenataan vain esteen kiertämisen kautta. Vauhtiluoksetulossa palkataan joko leluun koiran tullessa kohti tai sitten heittämällä lelu eteen
- paikkamakuu + minun palaaminen koiran vierelle
- jäävistä liikkeistä seisominen

Hallilta nappasin mukaan seurakaverin minulle jättämän dobo-pallon, ja pakkohan sitä oli päästä testaamaan heti. Pallo on kooltaan 45 cm eli ohjeiden mukaisesti noin 10 cm koiran säkää korkeampi (Koksin säkä on noin 33,5 cm). Aloitimme palloon tutustumisella siten, että Koksi laittoi etutassut pallolle ja siinä syöttelin sille nameja. Pidin palloa jalkojeni välissä, jotta koira ei tottumattomuuttaan vetäisisi heti kuonolleen pallon päältä. Kokonaan se ei vielä suostunut pallolle nousemaan vaan nostin sen siihen. Hallittua neliraajatutinaa kokeiltiin hetken aikaa. Sain sen myös pakittamaan siten, että etutassut olivat pallolla. Ekaksi kerraksi kelpo suoritus.