Temppuilua ja pikkunoitia

Temppuilua ollaan jatkettu poikien kanssa. Oliver oppi kurre-asennon alkuviikosta supernopeasti: kaksi kertaa pyysin sen istumaan ja namilla houkuttelin sen nostamaan etutassut ilmaan, ja se oli siinä. Uskomatonta.

Eilen otettiin repertuaariin kaksi uutta juttua: selällään kieriminen ja pakittaminen. Tiedän kyllä, että kerralla ei kannattaisi treenata kuin yhtä uutta asiaa, mutta Oliver on niin innokas tekemään ja oppimaan, että ei vain malta olla kokeilematta. Molemmissa päästiin pitkälti alkua pidemmälle, etenkin kierimisessä, missä täysi kierros onnistui ehkä 10 minuutin harjoittelun jälkeen. Kumpaankaan temppuun en vielä liittänyt vihjesanaa. Pakittamisessa ollaan vielä alkutekijöissä, ja koira otti vasta yhden tai kaksi askelta taaksepäin, mutta uskon sen oppivan pakittamaan nopeasti.

Koksi oli iloinen saadessaan esittää taitojaan: kurrea, kierimistä ja pakittamista.

Oliver kävi maanantaina 7.4. trimmissä Piialla ja Koksi vuorostaan perjantaina 11.4. Katjalla. Molempien turkit olivat kasvaneet paljon viime trimmauksesta. Toki väliäkin oli molemmilla lähestulkoon 5 viikkoa.

Oliver-rukka on ollut laihdutuskuurilla, kun sille on tullut vähän liikaa painoa. Sydäntä raastaa antaa sille ainoastaan 150-160 grammaa ruokaa päivässä, kun toinen söisi vaikka kuinka ja paljon. Nyt sen paino on pudonnut noin 5,4 kiloon. Vielä pitäisi saada parisataa grammaa pois. Koksi-hoikkeliini painaa 5,1 kiloa. Oliverin tulon jälkeen se kyllä syö paljon reippaammin ja huomattavasti enemmän kuin ennen, mutta se myös liikkuu paljon enemmän Ollin tultua taloon, joten kulutuskin on isompi.

Olen hyvin onnellinen siitä, että pojat tulevat keskenään toimeen niin hyvin.

Pojat 9.3.2014, Koksin valioitumista seuraavana päivänä.

Tässä onkin Koksilta jo lähtenyt turkki.

 

Koksi ja Oliver 9.4.2014.

 

Koksi ennen trimmausta...

... ja trimmauksen jälkeen.

 

Naapurin pikkunoidat kävivät virpomassa 13.4.2014.

Virpomavitsan taustalla äidin maalaus.

 

Kurreilua ja noudon alkeita

Facessa tuli juttua L:n kanssa esineiden noutamisesta. Kerroin, että Koksi ei osaa hakea tai pikemminkin hakee kyllä mutta ei palauta eli lähtee vain rallattamaan esine suussaan milloin mihinkin. L neuvoi ottamaan koiran kiinni ja asettamaan jonkun esineen, muun kuin lelun (pyykkipojan, hammasharjan, lompakon siis sellaisen esineen, minkä koira suostuu ottamaan suuhunsa, mutta ei pidä sitä liian ihanana) nurkkaan ja pyytämään koiraa sitten tuomaan se. Nurkkaan siksi, että koiralla ei ole poispääsyä muualle kuin minuun päin, jolloin palautusasento on väistämättä oikea. Kokeilin tätä siten, että asetin pienen pyöreän muovipurkin nurkkaan, osoitin sitä ja sanoin "tuo". Koira kävi pari kertaa nuuskimassa purkkia, mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Se ymmärsi, että haluan siltä jotakin, mutta se ei ymmärtänyt mitä. Se tarjosi maahanmenoa, jolloin vaihdoin esinettä ja kokeilin samaa hommaa hiuspompulalla. Sama juttu: useita nuuskutuksia, kysyvä katse ja maihin meno.

Sain Facessa lisävinkkejä: "hetsaa koiraa vähän enemmän ja heitä esine lattiaa pitkin ja päästä koira perään juuri ennen kun esine pysähtyy. Kun se nuuhkii sitä, kokeile vaikka äänellä kannustaa". Kokeilin kolmannella esineellä, nahkaisella avaimenperäpussukalla. Pidin Koksia kiinni, heitin avaimenperän metrin päähän ja kannustin oikein kunnolla, kun se yritti ottaa sitä suuhunsa, mutta kävi kuitenkin maahan. Uusi heitto, jolloin se otti esineen suuhunsa, mutta yritti karata sen kanssa. Otin esineen itselleni ja kokeilin vielä kerran. Heitto, käsky "tuo", koira menee esineen luo, meikäläinen kannustaa kuin urheilukilpailuissa, koira ottaa esineen suuhunsa, kääntyy minuun päin, ottaa kaksi askelta ja pudottaa esineen eteeni, kuten olin toivonutkin. Tästä vaihtokauppana lelu ja vetoleikki ja hurjat bileet noin ylipäätään.

Kiitokset virtuaalikoutsille tätäkin kautta!

Kokeilen huomenna uudestaan. Esineen haku ja luovutus pitää saada kuntoon jos mielimme edetä tokossa.

Tänään oli neljäs kurreharjoitus ja kas, koira hiffasi nyt mitä siltä haluan. Tällä hetkellä se istahtaa napakasti ja nostaa etutassunsa ilmaan pitäessäni nakinpalaa sen kuonon yläpuolella. Vielä ei asento ole täydellinen, mutta sain jo liitettyä siihen vihjesanan (kurre).

Merkille lähetin koiran reilusta metristä kaksi kertaa, ja molemmat suoritukset olivat erinomaisia.

Seuraaminen oli täpäkkää, samoin liikkeestä seisominen.

Teimme myös yhden luoksetulon, missä ei ollut moitteen sijaa.

Takapään harjoitteena otettiin pitkästä aikaa sivuaskeleita ja pientä paikallaan pyörimistä, missä ohjaaja siirtää kantapäitään vastapäivään ja koira liikkuu mukana ja korjaa perusasentoa liikkeen mukaan. Tätä pitää harjoitella lisää, sillä Koksi loittoni aavistuksen liikaa, kun riittäisi melkein, että se korjaisi ainoastaan takapään asentoa. Tässäkin liikeessä koira selkeästi ahdistuu, kun se joutuu olemaan liian lähellä seisovan ihmisen vieressä.

Hallilla olisi ollut illalla kiva tokorata kaikille tokottajille, mutta en päässyt lähtemään. Ehkä ensi kerralla.

Tämänpäiväisistä treeneistä jäi pitkästä aikaa todella hyvä mieli.

Poutaa - lenkille siis

Tänään ei satanut läheskään niin paljon kuin eilen. Ei suorastaan lainkaan. Tästä innostuneena pakkasin koiran autoon ja lähdimme lenkkeilemään ihmisten ilmoille Graanin maisemiin. No, ihmisiä siellä nyt ei niin mahdottomasti ollut, mutta alkaa pikkuhiljaa kaivata vaihtelua päivittäisiin reitteihin. Rantareittiä pitkin oli mukava tallustella. Koksi imppasi kaupungin hajuja ihan hulluna.

Kotiin palattuamme lähdimme vielä toiselle lenkille, kun edelleenkään ei satanut. Kosteaa ulkona toki on, ja säännöllisin väliajoin jouduimme pysähtymään nyppiäkseni koivun oksia koiran turkista.

Illansuussa oli turkin huollon aika. Leikkasin koiran kynnet, karstasin sitä vajaan tunnin ja konetin kuonon, hännäntyven ja käpälät. Etutassujen konetus on edelleenkin Koksin mielestä äärimmäisen vastenmielistä. En voi käsittää, miten se jaksaa rimpulla vastaan vielä tänäkin päivänä.

Toki myös tokoiltiin. Ohjelmassa oli seuraamista, jäävät liikkeet, merkki (lähetys noin metristä, meni seisomaan luotisuoraan minua kohti jääden paikalleen hienosti, jes!) ja kaukot. Kaukoissa pyrin lisäämään välimatkaa, mutta yli metrissä koira halvaantuu vielä täysin.

Pitkästä aikaa myös doboiltiin. Yritän opettaa Koksin laskemaan etutassunsa maahan siten, että sen takapää jää pallolle, jotta saan sen venyttämään takaosaansa. Jostain syystä hieronnat ja venytykset ovat jääneet täysin. Pitää ryhdistäytyä.

Uutena höpöhöpöjuttuna aloin opettaa kurrea eli liikettä, missä koira istuu ja pitää etutassujaan ilmassa rinnan kohdalla oravan lailla. Viitisen minuuttia naksuttelin, ja koira nosti jo useamman kerran etutassunsa ilmaan. Tästä se lähtee.