Kurreilua ja noudon alkeita

Facessa tuli juttua L:n kanssa esineiden noutamisesta. Kerroin, että Koksi ei osaa hakea tai pikemminkin hakee kyllä mutta ei palauta eli lähtee vain rallattamaan esine suussaan milloin mihinkin. L neuvoi ottamaan koiran kiinni ja asettamaan jonkun esineen, muun kuin lelun (pyykkipojan, hammasharjan, lompakon siis sellaisen esineen, minkä koira suostuu ottamaan suuhunsa, mutta ei pidä sitä liian ihanana) nurkkaan ja pyytämään koiraa sitten tuomaan se. Nurkkaan siksi, että koiralla ei ole poispääsyä muualle kuin minuun päin, jolloin palautusasento on väistämättä oikea. Kokeilin tätä siten, että asetin pienen pyöreän muovipurkin nurkkaan, osoitin sitä ja sanoin "tuo". Koira kävi pari kertaa nuuskimassa purkkia, mutta ei ottanut sitä suuhunsa. Se ymmärsi, että haluan siltä jotakin, mutta se ei ymmärtänyt mitä. Se tarjosi maahanmenoa, jolloin vaihdoin esinettä ja kokeilin samaa hommaa hiuspompulalla. Sama juttu: useita nuuskutuksia, kysyvä katse ja maihin meno.

Sain Facessa lisävinkkejä: "hetsaa koiraa vähän enemmän ja heitä esine lattiaa pitkin ja päästä koira perään juuri ennen kun esine pysähtyy. Kun se nuuhkii sitä, kokeile vaikka äänellä kannustaa". Kokeilin kolmannella esineellä, nahkaisella avaimenperäpussukalla. Pidin Koksia kiinni, heitin avaimenperän metrin päähän ja kannustin oikein kunnolla, kun se yritti ottaa sitä suuhunsa, mutta kävi kuitenkin maahan. Uusi heitto, jolloin se otti esineen suuhunsa, mutta yritti karata sen kanssa. Otin esineen itselleni ja kokeilin vielä kerran. Heitto, käsky "tuo", koira menee esineen luo, meikäläinen kannustaa kuin urheilukilpailuissa, koira ottaa esineen suuhunsa, kääntyy minuun päin, ottaa kaksi askelta ja pudottaa esineen eteeni, kuten olin toivonutkin. Tästä vaihtokauppana lelu ja vetoleikki ja hurjat bileet noin ylipäätään.

Kiitokset virtuaalikoutsille tätäkin kautta!

Kokeilen huomenna uudestaan. Esineen haku ja luovutus pitää saada kuntoon jos mielimme edetä tokossa.

Tänään oli neljäs kurreharjoitus ja kas, koira hiffasi nyt mitä siltä haluan. Tällä hetkellä se istahtaa napakasti ja nostaa etutassunsa ilmaan pitäessäni nakinpalaa sen kuonon yläpuolella. Vielä ei asento ole täydellinen, mutta sain jo liitettyä siihen vihjesanan (kurre).

Merkille lähetin koiran reilusta metristä kaksi kertaa, ja molemmat suoritukset olivat erinomaisia.

Seuraaminen oli täpäkkää, samoin liikkeestä seisominen.

Teimme myös yhden luoksetulon, missä ei ollut moitteen sijaa.

Takapään harjoitteena otettiin pitkästä aikaa sivuaskeleita ja pientä paikallaan pyörimistä, missä ohjaaja siirtää kantapäitään vastapäivään ja koira liikkuu mukana ja korjaa perusasentoa liikkeen mukaan. Tätä pitää harjoitella lisää, sillä Koksi loittoni aavistuksen liikaa, kun riittäisi melkein, että se korjaisi ainoastaan takapään asentoa. Tässäkin liikeessä koira selkeästi ahdistuu, kun se joutuu olemaan liian lähellä seisovan ihmisen vieressä.

Hallilla olisi ollut illalla kiva tokorata kaikille tokottajille, mutta en päässyt lähtemään. Ehkä ensi kerralla.

Tämänpäiväisistä treeneistä jäi pitkästä aikaa todella hyvä mieli.

Noudon alkeet

Aamulla otettiin pikatreenit aiheena istuminen ja seuraaminen. Molemmat menivät oikein mukavasti.

Illalla päästiin hallilla noudon alkeiden pariin. Ensin Koksi ei ollut kiinnostunut kapulasta yhtään, kun hetsasin sitä ja heitin kapulan muutaman kymmenen sentin päähän. Kokeilin tätä vielä uudestaan muutaman minuutin jälkeen ja kas, sehän otti sen suuhunsa ja toi sen minulle, joten saimme tehtyä vaihtokaupat, kun kapula vaihtui vetoleluun. Jes.

Satu näytti miten kapulan pitämistä harjoitellaan. Kapula asetetaan koiran suuhun poskihampaiden taakse, mutta ei liian taakse kurkkuun ja kuonoa pidellään hellästi kiinni ala- ja yläleuasta ja annetaan pidä-käsky. Tämä voi tuntua alussa koirasta epämiellyttävältä, mutta sen pitäisi tottua siihen nopeasti. Kun koira sitten osaa pitää kapulaa, aletaan kapulaa koputella molemmista päistä samalla pidä-käskyä toistaen ja koiraa kehuen. Alkutreenin voi suorittaa siten, että laitetaan koira hihnaan, viedään se nurkkaan ja mennään istumaan haara-asentoon koiran eteen, jotta se ei pääse tilanteesta pakittamalla pois. Heti kun koira on hetken pitänyt kapulaa suussaan, annetaan kiitos-käsky (tai irti, tai mitä nyt kukakin luovuttamisessa haluaa käyttää käskynä) ja annetaan koiran mennä namille. Alussa ei haittaa vaikka koira tiputtaa kapulan maahan. Tämä kannattaa tehdä tehokuurina esim. viikon ajan eikä niin, että asiasta tehdään monen viikon juttu. Tätä voi harjoitetella joko kapulalla tai esim. harjanvarresta katkaistulla palikalla. Itse otan tähän tunnarikapulan.

Myös hakemisssa kannattaa koira pitää hihnassa, ettei se pääse pitämään kapulaa leluna. Kapula heitetään pienen matkan päähän, ja annetaan hae-käsky. Luovuttamisessa tässäkin on  vielä tässä vaiheessa ok, että koira pudottaa kapulan maahan.

Tämän jälkeen otin paikkamakuun sillä tavalla häiriössä, että koutsi koira oli hallissa. Hieman meni aikaa siihen, että sain Koksin kiinnostumaan itsestäni eikä toisesta koirasta. Meni hyvin maahan  sivu- ja maahan-käskyjen jälkeen. Olin noin 5 metrin päässä. Rauhallinen makuu. Kerran jouduin antamaan odota-käskyn, kun vilkaisi sivulle. Tässä kannattaa käyttää äpäppiä ja sitten kehua. Muista välikehut, sanoi koutsi. Kun palasin sen luokse, koira ennakoi ja nousi ylös ennen sivu-käskyä. Tässä olikin sitten major ongelma, kun halusin, että se menee uudestaan maahan ja tekee lyhyen paikallaolon ja antaa tulla vierelle ilman että se nousee ennen aikojaan. Ei meinannut millään haluta mennä alas. Namilla sitten onnistui. Otin vielä lyhyen makuun ja palkkasin. Kotona luonnollisesti tekee paremmin eikä maahanmenossa ole ollut suurempia ongelmia. Tätä pitää treenata uusissa paikoissa ja häiriössä oikein urakalla.

Kotiin päästyä otettiin kolme pitämis- ja  kaksi hakemisharjoitusta. Tunnarikapulan pitäminen oli Koksista vähän ällöttävää, mutta se ei mitenkään ylivoimaisen kamalaa. Hakeminen sujui hyvin. Tunnarikapula olisi sen mielestä erinomainen lelu. Laitoin sen keittiön tasolle, ja hurja vinkuminen alkoi sen perään. Toivottavasti se oppii rauhallisen pitämisen eikä ala mälvätä sillä myöskään jatkossa.