Tänään ei satanut läheskään niin paljon kuin eilen. Ei suorastaan lainkaan. Tästä innostuneena pakkasin koiran autoon ja lähdimme lenkkeilemään ihmisten ilmoille Graanin maisemiin. No, ihmisiä siellä nyt ei niin mahdottomasti ollut, mutta alkaa pikkuhiljaa kaivata vaihtelua päivittäisiin reitteihin. Rantareittiä pitkin oli mukava tallustella. Koksi imppasi kaupungin hajuja ihan hulluna.
Kotiin palattuamme lähdimme vielä toiselle lenkille, kun edelleenkään ei satanut. Kosteaa ulkona toki on, ja säännöllisin väliajoin jouduimme pysähtymään nyppiäkseni koivun oksia koiran turkista.
Illansuussa oli turkin huollon aika. Leikkasin koiran kynnet, karstasin sitä vajaan tunnin ja konetin kuonon, hännäntyven ja käpälät. Etutassujen konetus on edelleenkin Koksin mielestä äärimmäisen vastenmielistä. En voi käsittää, miten se jaksaa rimpulla vastaan vielä tänäkin päivänä.
Toki myös tokoiltiin. Ohjelmassa oli seuraamista, jäävät liikkeet, merkki (lähetys noin metristä, meni seisomaan luotisuoraan minua kohti jääden paikalleen hienosti, jes!) ja kaukot. Kaukoissa pyrin lisäämään välimatkaa, mutta yli metrissä koira halvaantuu vielä täysin.
Pitkästä aikaa myös doboiltiin. Yritän opettaa Koksin laskemaan etutassunsa maahan siten, että sen takapää jää pallolle, jotta saan sen venyttämään takaosaansa. Jostain syystä hieronnat ja venytykset ovat jääneet täysin. Pitää ryhdistäytyä.
Uutena höpöhöpöjuttuna aloin opettaa kurrea eli liikettä, missä koira istuu ja pitää etutassujaan ilmassa rinnan kohdalla oravan lailla. Viitisen minuuttia naksuttelin, ja koira nosti jo useamman kerran etutassunsa ilmaan. Tästä se lähtee.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti