Noudon alkeet

Aamulla otettiin pikatreenit aiheena istuminen ja seuraaminen. Molemmat menivät oikein mukavasti.

Illalla päästiin hallilla noudon alkeiden pariin. Ensin Koksi ei ollut kiinnostunut kapulasta yhtään, kun hetsasin sitä ja heitin kapulan muutaman kymmenen sentin päähän. Kokeilin tätä vielä uudestaan muutaman minuutin jälkeen ja kas, sehän otti sen suuhunsa ja toi sen minulle, joten saimme tehtyä vaihtokaupat, kun kapula vaihtui vetoleluun. Jes.

Satu näytti miten kapulan pitämistä harjoitellaan. Kapula asetetaan koiran suuhun poskihampaiden taakse, mutta ei liian taakse kurkkuun ja kuonoa pidellään hellästi kiinni ala- ja yläleuasta ja annetaan pidä-käsky. Tämä voi tuntua alussa koirasta epämiellyttävältä, mutta sen pitäisi tottua siihen nopeasti. Kun koira sitten osaa pitää kapulaa, aletaan kapulaa koputella molemmista päistä samalla pidä-käskyä toistaen ja koiraa kehuen. Alkutreenin voi suorittaa siten, että laitetaan koira hihnaan, viedään se nurkkaan ja mennään istumaan haara-asentoon koiran eteen, jotta se ei pääse tilanteesta pakittamalla pois. Heti kun koira on hetken pitänyt kapulaa suussaan, annetaan kiitos-käsky (tai irti, tai mitä nyt kukakin luovuttamisessa haluaa käyttää käskynä) ja annetaan koiran mennä namille. Alussa ei haittaa vaikka koira tiputtaa kapulan maahan. Tämä kannattaa tehdä tehokuurina esim. viikon ajan eikä niin, että asiasta tehdään monen viikon juttu. Tätä voi harjoitetella joko kapulalla tai esim. harjanvarresta katkaistulla palikalla. Itse otan tähän tunnarikapulan.

Myös hakemisssa kannattaa koira pitää hihnassa, ettei se pääse pitämään kapulaa leluna. Kapula heitetään pienen matkan päähän, ja annetaan hae-käsky. Luovuttamisessa tässäkin on  vielä tässä vaiheessa ok, että koira pudottaa kapulan maahan.

Tämän jälkeen otin paikkamakuun sillä tavalla häiriössä, että koutsi koira oli hallissa. Hieman meni aikaa siihen, että sain Koksin kiinnostumaan itsestäni eikä toisesta koirasta. Meni hyvin maahan  sivu- ja maahan-käskyjen jälkeen. Olin noin 5 metrin päässä. Rauhallinen makuu. Kerran jouduin antamaan odota-käskyn, kun vilkaisi sivulle. Tässä kannattaa käyttää äpäppiä ja sitten kehua. Muista välikehut, sanoi koutsi. Kun palasin sen luokse, koira ennakoi ja nousi ylös ennen sivu-käskyä. Tässä olikin sitten major ongelma, kun halusin, että se menee uudestaan maahan ja tekee lyhyen paikallaolon ja antaa tulla vierelle ilman että se nousee ennen aikojaan. Ei meinannut millään haluta mennä alas. Namilla sitten onnistui. Otin vielä lyhyen makuun ja palkkasin. Kotona luonnollisesti tekee paremmin eikä maahanmenossa ole ollut suurempia ongelmia. Tätä pitää treenata uusissa paikoissa ja häiriössä oikein urakalla.

Kotiin päästyä otettiin kolme pitämis- ja  kaksi hakemisharjoitusta. Tunnarikapulan pitäminen oli Koksista vähän ällöttävää, mutta se ei mitenkään ylivoimaisen kamalaa. Hakeminen sujui hyvin. Tunnarikapula olisi sen mielestä erinomainen lelu. Laitoin sen keittiön tasolle, ja hurja vinkuminen alkoi sen perään. Toivottavasti se oppii rauhallisen pitämisen eikä ala mälvätä sillä myöskään jatkossa.