Lähdin ysiltä ajamaan Kuopioon Koksin kanssa. Kasvattajan kanssa oli treffit Sawo Show’ssa, jonne saavuimme klo 11.30 kahden pysähdyksen taktiikalla. Auto parkkiin (oli muuten HuPun agikenttä, huomasin pois lähtiessä) ja mars raviskan sisälle. Aikalailla puolenpäivän aikoihin oltiin kehän 11 laidalla, kuten oltiin sovittukin. Tunnin verran käveltiin kaviouraa ympäri, kun Eijalla oli useampi koira kehässä ja laitettavana. Koksi käyttäytyi oikein hienosti eikä ujostellut yhtään. Joissakin ruuhkaisimmissa kohdissa otin sen syliin.
Puolitoista tuntia odotettiin vielä, että Eija pääsee saksimaan koiraa. Olihan tuossa saksittavaa, kun edellisestä trimmistä oli kulunut kuukausi. Hän motkotti kaulapannasta ja käski ostamaan venetsiaketjun. Sitä ei saa asettaa turkin päälle, vaan korvat nostetaan pään päälle, niskaan tehdään jakaus ja ketju pudotetaan siihen. Näin turkki ei katkea. Enpä tiennyt tuotakaan.
Ostin saman tien Findogsin kojusta venetsiaketjun + sinisen heijastinhihnan sekä mustia tukkakumppareita. Olen muuten koonnut päätukan liian juuresta – pitää tehdä sipuli eli koota enemmän karvoja laajemmalta alueelta ja kiinnittää ne paljon korkeammalta. On tässä oppimista.
Katsottiin sitten liikkeet. Koksi juoksi tosi reippaasti, ja Eija piti sitä lupaavana. ”Ala vaan innostua näyttelyistä”, sanoi hän. Olin aiemmin sanonut, että en lähde vielä ostamaan vetoalustaa enkä häkkiä tai telttaa ennen kuin tiedän innostunko näyttelytouhusta. Eija neuvoi mulle myös näyttelyseisotusta:
- etupää asetellaan nostamalla leukaperistä suoraan ylös ja lasketaan alas
- kädet pepun alle, nosta ja laske takapää
- kokoa koira silittämällä hännän tyvestä kohti niskaa, pidä kiinni leukaperistä ja nosta päätä
- pidä hännästä kiinni konetetun alueen yläpuolelta kahdella sormella, paina häntää niskan suuntaan, älä pidä kiinni hännän päästä
- älä koske jalkoihin tai mahan alle aseteltaessa
Tätä treenattava joka päivä! ”Ei sulla ole aikaa vatuloida kehässä vaan tämän on tapahduttava sekunnissa.”
Pois lähdettiin klo 16. Suunnistettiin kummeille kahville. Koksi ei aristanut rappusia yhtään, kuten Inki tekee. Pyyhkäisi sisällä ekana yläkertaan ja alastullessa haukkui Harrin, kun vähän liukasteli. Piti sitä kai Harrin vikana. Kahvipöydässä huomattiin, että sälli juoksi takaisin yläkertaan useampaan otteeseen. Ei ainakaan säikähtänyt liukastumista. Hyvä niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti