Laatikon sulkeminen etenee

Tiistain treenit pitivät sisällään perusasentoja, mutta nyt hieman matkaa pidentäen eli seisoin ehkä puolen metrin päässä koirasta. Istu ja maahan menivät mallikkaasti ilman käsiapuja, mutta seiso tuotti vähän enemmän tuskaa, ja siinä autoin kädellä. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, kun ajattelee, että viikko sitten koko istu-käsky oli häipynyt koiran muistista tai ainakin siltä vaikutti.

Seuraamista otettiin myös, ja siinä vire oli aika hyvä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että en kävele liian hitaasti, jolloin koira hidastaa itsekin vauhtia ja menettää ryhdin ja innon kokonaan. Sivu-maahan-sivu oli myös listalla (napakat suoritukset).

Laatikkotreenissä tapahtui selkeä edistyminen, kun Koksi nousi takajaloilleen ja kosketti laatikkoa kevyesti etutassuillaan. Tähän auttoi se, että otin harjoituslaatikoksi hieman ylempänä sijaitsevan laatikon. Ja myönnettäköön sekin, että kerran hieman houkuttelin pitämällä juustokättä laatikon yläreunan kohdalla, jolloin koira luonnostaan kurottautui ylöspäin. Suhteellisen hidas eteneminen johtuu luultavasti siitä, että olen viime aikoina kieltänyt sitä hyppimästä ovea vasten ulos mentäessä, joten se on varmasti mielessään yhdistänyt, että hyppiminen laatikoita ja muita vastaavia esineitä vasten on myös kiellettyä. Hyvin loogista. Nyt päästiin kuitenkin eteenpäin vaikka se ei vielä hiffannutkaan, että homman idea on työntää loota kiinni saakka. Pari kertaa se onnistui siinä melkein, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, että mihin hommalla lopulta tähdätään.

Agrimarketissa oli myytävänä täytteettömiä lötköleluja. Ne ovat parasta A-luokkaa, kun ei tarvitse parin minuutin repimisen jälkeen korjata miljoonaa haihtuvaa lattialta. Yllättävän kestäviäkin ne ovat. Vasta eilen heitin roskiin Koksin ihka ensimmäisen lötköapinan, mikä sillä on ollut ihan pennusta saakka eli liki 11 kuukautta. Kelpo aika lelulle. Inki-painajaisella lelun kestoaika oli keskimäärin 11 sekuntia.

Lempparilelut: lötkis ja baby-Kong.

Tuu leikkimään sieltä kameran takaa.



Laatikon sulkemista

Viikko aloitettiin perusasentojen (istu, maahan, seiso) treenaamisella. Seuraavana vuorossa oli sivu-maahan-sivu -kombo, näitä taidettiin tehdä 3 sarjaa. Kapulan hakemista x 5 (ei kiinnostu edelleenkään) ja kapulan pitoharjoituksia samoin 5 (tämä sujui suht hyvin, tosin pito täytyy saada tiukemmaksi). Myös pakittamista treenattiin siten, että olin edelleen kyljittäin koiraan nähden.

Laatikon sulkemisharjoitusta jatkettiin. Muutaman minuutin jälkeen koira jo koski laatikkoa kevyesti nenänpäällä. Pidin treenin lyhyenä, sillä jo noin 3-4 minuutin kohdalla Koksi alkoi selkeästi väsyä ja kadottaa mielenkiintoaan.

Yksi keittiön kaapeistani on hieman ottanut osumaa edellisten asukkaiden aikana, ja olen liimannut siihen liitutaulutarran. Siihen on hyvä merkitä tukkimiehen kirjanpidolla viikon treenit ja määrät tähän tyyliin:

Kapulanaksuttelua

Aamulla pähkäilin lähdenkö puolenpäivän aikoihin alkavaan mätsäriin, mutta päätin sitten jättää geimit väliin ja tehdä sen sijaan pitkä lenkki. Ekaa kertaa tänä vuonna menimme jäälle. Emme kuitenkaan pitkään siellä rämpineet, sillä lunta oli pohkeisiin saakka ja kääpiölle se ei olisi ollut kovin mieluisaa. Hyvää treeniähän tuo olisi sille ollut, mutta koska en uskalla vielä laskea sitä vapaaksi, käännyimme aika pikaisesti takaisin päin. Kelkkauraa pitkin kävely on aika tympeää.

Lenkin jälkeen maistuikin kaakao ja munkit päivän Hesarin kera. Lakkautin ko. aviisin laskutuskauden loppuun. Lehti tulee minulle vielä vajaan kuukauden. Saa nähdä millaisia vierotusoireita saan, kun lehti on tullut minulle muistaakseni vuodesta 1992 tai 1993. Kotikotiinkin se tuli sen jälkeen, kun Uusi Suomi lakkautettiin vuonna 1991. Muistan, kuinka tympeää oli totutella Hesariin Uuden Suomen jälkeen. Totuttautumista toki edesauttoi se, että en ollut lukenut lehteä ulkomailla ollessani vuosina 1984 - 1991. Tuolloin ei todellakaan mitään digiversioita lehdistä ollut.

Lehden lakkauttamisen taustalla on puhtaasti se, että en ehdi lehteä lukea, koska vapaa-aika menee pitkälti koiran kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä. Tuntuu typerältä kantaa paperinkeräykseen lehti, jonka on vain silmäillyt läpi. Tälle silmäilylle tulee hintaa digiversion kanssa 396 euroa vuodessa. Toinen suuri miinus on se, että lehti kannetaan tänne maalle päivän postin mukana, joten luen aina tavallaan vanhaa lehteä töiden jälkeen ja seuraavana aamuna. Digiversioon en ole oikein tottunut kovasta yrityksestä huolimatta. Luurin näytöltä tihrustaminen on rasittavaa enkä aina viitsi nähdä vaivaa, että avaisin läppärin, jos en muuten konetta tarvitse. Äkkiähän tuon saa tilattua uudestaan, jos kovasti alkaa vapisuttaa.

Sunnuntaiaamupäivän kiireettömyys. 

Iltapäivällä jatkuivat vaihteeksi treenit. Tänään ohjelmassa oli seuraavaa:
- pikkukapulan pito x 5 (kädet kuonon ympärillä)
- kapulan pito x 1 (ei tarvinnut käsiä, hyvä suoritus)
- kapulan "nouto" x 5 (naksuttelin kapulaan katsomista. Laitoin koiran remmiin,  kun ensin kiinnostui kapulasta niin, että hyppäsi punkkaan se suussaan.). Lievää kiinnostusta, mutta tähän tulee menemään aikaa ja paljon
- liikkeestä seiso x 5 (itse peruuttaen ja pari kertaa koira sivulla, oli vaikea ja yritti istua)
- pakki x 10 (osin siten, että olin kyljittäin koiraan nähden eli en enää sen edessä tavoitteena se, että koira pakittaa sivulla)
- höpöosastossa kierimistä ja vatiin menoa

Illalla aloitin vielä laatikon sulkemisharjoitukset naksun avulla. Huomasi, että uusia asioita ei ole pitkään aikaan otettu naksuttimella, kun ei oikein tarjonnut mitään istuutuessani lattialle ja avatessani keittiön toiseksi alimman laatikon. Tavoitteena on, että koira sulkee laatikon tassuillaan. Nenällä laatikon kiinni tyrkkääminen olisi ideaali, mutta luulen, että siinä saattaa tulla pieni koko ja paino vastaan eli että Koksi ei fyysisesti pysty laatikkoa nenällään sulkemaan. Joka tapauksessa tämän illan saldo oli se, että sain sen ymmärtämään, että se mitä haluan sen tekevän, liittyy laatikkoon. Toistaiseksi se saa naksauksen ja namin siis auki olevan laatikon katsomisesta. Jatkamme harjoituksia huomenna.