Inki

26.2.2013

Laatikon sulkeminen etenee

Tiistain treenit pitivät sisällään perusasentoja, mutta nyt hieman matkaa pidentäen eli seisoin ehkä puolen metrin päässä koirasta. Istu ja maahan menivät mallikkaasti ilman käsiapuja, mutta seiso tuotti vähän enemmän tuskaa, ja siinä autoin kädellä. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, kun ajattelee, että viikko sitten koko istu-käsky oli häipynyt koiran muistista tai ainakin siltä vaikutti.

Seuraamista otettiin myös, ja siinä vire oli aika hyvä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että en kävele liian hitaasti, jolloin koira hidastaa itsekin vauhtia ja menettää ryhdin ja innon kokonaan. Sivu-maahan-sivu oli myös listalla (napakat suoritukset).

Laatikkotreenissä tapahtui selkeä edistyminen, kun Koksi nousi takajaloilleen ja kosketti laatikkoa kevyesti etutassuillaan. Tähän auttoi se, että otin harjoituslaatikoksi hieman ylempänä sijaitsevan laatikon. Ja myönnettäköön sekin, että kerran hieman houkuttelin pitämällä juustokättä laatikon yläreunan kohdalla, jolloin koira luonnostaan kurottautui ylöspäin. Suhteellisen hidas eteneminen johtuu luultavasti siitä, että olen viime aikoina kieltänyt sitä hyppimästä ovea vasten ulos mentäessä, joten se on varmasti mielessään yhdistänyt, että hyppiminen laatikoita ja muita vastaavia esineitä vasten on myös kiellettyä. Hyvin loogista. Nyt päästiin kuitenkin eteenpäin vaikka se ei vielä hiffannutkaan, että homman idea on työntää loota kiinni saakka. Pari kertaa se onnistui siinä melkein, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, että mihin hommalla lopulta tähdätään.

Agrimarketissa oli myytävänä täytteettömiä lötköleluja. Ne ovat parasta A-luokkaa, kun ei tarvitse parin minuutin repimisen jälkeen korjata miljoonaa haihtuvaa lattialta. Yllättävän kestäviäkin ne ovat. Vasta eilen heitin roskiin Koksin ihka ensimmäisen lötköapinan, mikä sillä on ollut ihan pennusta saakka eli liki 11 kuukautta. Kelpo aika lelulle. Inki-painajaisella lelun kestoaika oli keskimäärin 11 sekuntia.


Lempparilelut: lötkis ja baby-Kong.

Tuu leikkimään sieltä kameran takaa.


Ei kommentteja: