Lenkin jälkeen maistuikin kaakao ja munkit päivän Hesarin kera. Lakkautin ko. aviisin laskutuskauden loppuun. Lehti tulee minulle vielä vajaan kuukauden. Saa nähdä millaisia vierotusoireita saan, kun lehti on tullut minulle muistaakseni vuodesta 1992 tai 1993. Kotikotiinkin se tuli sen jälkeen, kun Uusi Suomi lakkautettiin vuonna 1991. Muistan, kuinka tympeää oli totutella Hesariin Uuden Suomen jälkeen. Totuttautumista toki edesauttoi se, että en ollut lukenut lehteä ulkomailla ollessani vuosina 1984 - 1991. Tuolloin ei todellakaan mitään digiversioita lehdistä ollut.
Lehden lakkauttamisen taustalla on puhtaasti se, että en ehdi lehteä lukea, koska vapaa-aika menee pitkälti koiran kanssa touhutessa ja kotihommia tehdessä. Tuntuu typerältä kantaa paperinkeräykseen lehti, jonka on vain silmäillyt läpi. Tälle silmäilylle tulee hintaa digiversion kanssa 396 euroa vuodessa. Toinen suuri miinus on se, että lehti kannetaan tänne maalle päivän postin mukana, joten luen aina tavallaan vanhaa lehteä töiden jälkeen ja seuraavana aamuna. Digiversioon en ole oikein tottunut kovasta yrityksestä huolimatta. Luurin näytöltä tihrustaminen on rasittavaa enkä aina viitsi nähdä vaivaa, että avaisin läppärin, jos en muuten konetta tarvitse. Äkkiähän tuon saa tilattua uudestaan, jos kovasti alkaa vapisuttaa.
Sunnuntaiaamupäivän kiireettömyys. |
- pikkukapulan pito x 5 (kädet kuonon ympärillä)
- kapulan pito x 1 (ei tarvinnut käsiä, hyvä suoritus)
- kapulan "nouto" x 5 (naksuttelin kapulaan katsomista. Laitoin koiran remmiin, kun ensin kiinnostui kapulasta niin, että hyppäsi punkkaan se suussaan.). Lievää kiinnostusta, mutta tähän tulee menemään aikaa ja paljon
- liikkeestä seiso x 5 (itse peruuttaen ja pari kertaa koira sivulla, oli vaikea ja yritti istua)
- pakki x 10 (osin siten, että olin kyljittäin koiraan nähden eli en enää sen edessä tavoitteena se, että koira pakittaa sivulla)
- höpöosastossa kierimistä ja vatiin menoa
Illalla aloitin vielä laatikon sulkemisharjoitukset naksun avulla. Huomasi, että uusia asioita ei ole pitkään aikaan otettu naksuttimella, kun ei oikein tarjonnut mitään istuutuessani lattialle ja avatessani keittiön toiseksi alimman laatikon. Tavoitteena on, että koira sulkee laatikon tassuillaan. Nenällä laatikon kiinni tyrkkääminen olisi ideaali, mutta luulen, että siinä saattaa tulla pieni koko ja paino vastaan eli että Koksi ei fyysisesti pysty laatikkoa nenällään sulkemaan. Joka tapauksessa tämän illan saldo oli se, että sain sen ymmärtämään, että se mitä haluan sen tekevän, liittyy laatikkoon. Toistaiseksi se saa naksauksen ja namin siis auki olevan laatikon katsomisesta. Jatkamme harjoituksia huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti