Täysi kierros tasapainotyynyllä

Tänään Oliver teki ensimmäisen täyden kierroksen vastapäivään etutassut tasapainotyynyllä. Neljästä viiteen kertaan ollaan treenattu, joten nopeasti on poika oppinut. Tuli oikein hyvä mieli.

Koksilla jatkoimme samaa kiertämistä, mutta takatassut tyynyllä. Nyt onnistui jo kolme askelta. Se on niin mahdottoman tohkeissaan saadessaan tehdä jotain, että menee homma vähän säheltämiseksi välillä.

Oliverin perusasentoa harjoiteltiin myös. Hitaasti pitää edetä, sillä se on niin kovasti namin perään, että helposti asento jää vinoksi. Pyrin kiinnittämään ekstrahuomiota siihen, että palkkaan ainoastaan täydellisen suorasta asennosta.

Eilen lauantaina ja tänään sunnuntaina käytiin metsälenkillä. Eilen Oliver-parka pysähtyi nyhtämään risuja turkistaan viiden sekunnin välein. Tänään muistin onneksi laittaa sille Koksille hankitun, ohuesta reiällisestä kankaasta tehdyn metsähaalarin. Jo vain oli mukavampaa kirmata vapaana, kun ei ollut koko ajan joku karahka jalkakarvoissa kiinni. Tänään Koksi oli minulla pitkässä liinassa. Kutsin sitä aina välillä luokseni silloin kun liina oli löysällä. Jos korvat olivat kadoksissa, annoin palautetta nykäisemällä liinaa ihan reippaasti. Koksilla oli valjaat, joten niskaan tämä ei käynyt yhtään, enemmänkin sen itsetuntoon. Palkkasin sitä myös aina, kun se tuli vapaaehtoisesti lähelleni kävelemään. Toivon, että vielä tänä kesänä voisin pitää sitä vapaana.

Pesin Koksin tänään ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon. Lyhyeen turkkiin meni puolta vähemmän shampoota kuin aiemmin eikä kuivaukseenkaan mennyt kuin reilut parikymmentä minuuttia. Jostain syystä kuivaaminen ja konetus olivat tänään sen mielestä erityisen epämiellyttäviä toimenpiteitä. En ymmärrä miksi. Hommat hoidettiin loppuun saakka, kuten aina, olipa se asiasta mitä mieltä hyvänsä.

Hei tehdään vielä jotain!

Iloista seuraamista

Sunnuntaiaamu aloitettiin kontaktitreeneillä. Lattialla olevalle sohvatyynylle kiipee-käskyllä ja alastulo osu-käskyllä. Näitä molemmin puolin kymmenisen kappaletta. Tätä ei ole otettu varmaan pariin kuukauteen, mutta hyvin muisti, myös sen, että 2on2off-asennosta ei karkailla omia aikoja.

Kauniissa auringonpaisteessa ja noin -8 asteen kelissä otettiin omalla pihalla vapaana seuraamista. Sehän sujui hienosti: upea kontakti, oikea paikka ja iloinen meininki. Samaan syssyyn käytiin läpi myös perusasennot eikä niissäkään ollut mitään ongelmallista vaikka maa onkin tosi kylmä, kun yöllä oli yli 20 astetta pakkasta. Tämän saman mielentilan kun saa siirrettyä häiriöön, niin aika hyvä juttu.

Illalla toiset lyhyet kontaktitreenit ja pitkästä aikaa vetolaatikon sulkemista. Tällä kertaa laatikko meni kiinni kaksi kertaa, mikä on tarkoituskin, mutta Koksi säikähti kolahdusta eikä selkeästi vielä hiffaa, mikä on jutun juoni.

Lopuksi vielä perusasennot ja pakitusta. Siinähän sitä yhdelle päivälle olikin.

Näyttelytreeneissä pöydällä olon palkkana juokseminen

Tämänviikkoiset näyttelytreenit olivat kaikin puolin erinomaisen onnistuneet. Treenaajia oli huomattavasti normaalia vähemmän eli 5 johtuen varmasti hiihtolomaviikosta, joten kouluttajalla oli aikaa keskittyä yksittäiseen koirakkoon aivan eri tavalla kuin silloin, kun treenaajia saattaa olla niinkin paljon kuin 15.

Koksilla on viime aikoina ollut pöydällä kopeloitavana olo hyvin epämiellyttävää ja se on, jos ei nyt ihan tärissyt, niin ainakin eleillään tehnyt tiettäväksi sen, että siitä olisi kiva päästä pois ja mahdollisimman sukkelaan sittenkin. Tämä johtuu varmasti siitä, että se ei erityisemmin pidä takkujen aukomisesta eikä kuivaamisesta etenkään vieraiden suorittamana. Nämä toimenpiteethän suoritetaan trimmauspöydällä ja nyt se jäykistelee pöydällä seisottamisessakin. Koutsilla oli tähän erinomainen apu: juoksutetaan koiraa pieni pätkä, siitä nopea seisotus pöydällä, mistä palkkana taas juokseminen. Tämä toimi! Illan aikana tehtiin sarja vajaat 10 kertaa, ja pöydällä olo parani olennaisesti.

Jäykistely johtuu koutsin mukaan myös siitä, että koska olen vielä tottumaton saamaan koiraa haluamaani asentoon kerralla, joudun nostelemaan sitä leukaperistä ja takapäästä pari kertaa. Koirasta tämä on epämiellyttävää. Näin varmasti on.

Näyttelytreeneistä on kyllä ollut korvaamaton apu näin aloittelevalle puudelistille. Äkkisiltään voisi kuvitella, että mikäs tuossa on fifiä juoksuttaa pari askelta kehässä, läiskäistä se pöydälle ja kerätä ruusukkeet.

Illalla otettiin vielä perusastentoja (istu, maahan, seiso), peruutusta, minuutin paikkamakuu sekä kapulan pitämistä, missä viimeinen kerta viidestä oli oikein hyvä ja tiivis.

Laatikon sulkeminen etenee

Tiistain treenit pitivät sisällään perusasentoja, mutta nyt hieman matkaa pidentäen eli seisoin ehkä puolen metrin päässä koirasta. Istu ja maahan menivät mallikkaasti ilman käsiapuja, mutta seiso tuotti vähän enemmän tuskaa, ja siinä autoin kädellä. Yllättävän hyvin meni kuitenkin, kun ajattelee, että viikko sitten koko istu-käsky oli häipynyt koiran muistista tai ainakin siltä vaikutti.

Seuraamista otettiin myös, ja siinä vire oli aika hyvä. Täytyy vain kiinnittää huomiota siihen, että en kävele liian hitaasti, jolloin koira hidastaa itsekin vauhtia ja menettää ryhdin ja innon kokonaan. Sivu-maahan-sivu oli myös listalla (napakat suoritukset).

Laatikkotreenissä tapahtui selkeä edistyminen, kun Koksi nousi takajaloilleen ja kosketti laatikkoa kevyesti etutassuillaan. Tähän auttoi se, että otin harjoituslaatikoksi hieman ylempänä sijaitsevan laatikon. Ja myönnettäköön sekin, että kerran hieman houkuttelin pitämällä juustokättä laatikon yläreunan kohdalla, jolloin koira luonnostaan kurottautui ylöspäin. Suhteellisen hidas eteneminen johtuu luultavasti siitä, että olen viime aikoina kieltänyt sitä hyppimästä ovea vasten ulos mentäessä, joten se on varmasti mielessään yhdistänyt, että hyppiminen laatikoita ja muita vastaavia esineitä vasten on myös kiellettyä. Hyvin loogista. Nyt päästiin kuitenkin eteenpäin vaikka se ei vielä hiffannutkaan, että homman idea on työntää loota kiinni saakka. Pari kertaa se onnistui siinä melkein, mutta vielä ei ole lamppu syttynyt, että mihin hommalla lopulta tähdätään.

Agrimarketissa oli myytävänä täytteettömiä lötköleluja. Ne ovat parasta A-luokkaa, kun ei tarvitse parin minuutin repimisen jälkeen korjata miljoonaa haihtuvaa lattialta. Yllättävän kestäviäkin ne ovat. Vasta eilen heitin roskiin Koksin ihka ensimmäisen lötköapinan, mikä sillä on ollut ihan pennusta saakka eli liki 11 kuukautta. Kelpo aika lelulle. Inki-painajaisella lelun kestoaika oli keskimäärin 11 sekuntia.

Lempparilelut: lötkis ja baby-Kong.

Tuu leikkimään sieltä kameran takaa.



Laatikon sulkemista

Viikko aloitettiin perusasentojen (istu, maahan, seiso) treenaamisella. Seuraavana vuorossa oli sivu-maahan-sivu -kombo, näitä taidettiin tehdä 3 sarjaa. Kapulan hakemista x 5 (ei kiinnostu edelleenkään) ja kapulan pitoharjoituksia samoin 5 (tämä sujui suht hyvin, tosin pito täytyy saada tiukemmaksi). Myös pakittamista treenattiin siten, että olin edelleen kyljittäin koiraan nähden.

Laatikon sulkemisharjoitusta jatkettiin. Muutaman minuutin jälkeen koira jo koski laatikkoa kevyesti nenänpäällä. Pidin treenin lyhyenä, sillä jo noin 3-4 minuutin kohdalla Koksi alkoi selkeästi väsyä ja kadottaa mielenkiintoaan.

Yksi keittiön kaapeistani on hieman ottanut osumaa edellisten asukkaiden aikana, ja olen liimannut siihen liitutaulutarran. Siihen on hyvä merkitä tukkimiehen kirjanpidolla viikon treenit ja määrät tähän tyyliin:

Moka muurilla

Lauantaiaamuna meillä oli tärskyt treenikamun kanssa hallilla. Tällä kertaa treenattiin 180 asteen käännöstä kahdella hypyllä ja persjättöä/edessäleikkausta. Mallia harjoituksiin otettiin agi.fi-lehden tammikuun 2012 numerosta. Näiden lisäksi otettiin pussiin menoa hypyn kautta. Ensimmäiset 4 kertaa T piti pussin suuta raollaan. Viides kerta meni sitten jo ilman raotteluja. Hyvä niin.

Lopuksi otettiin vielä muuriin tutustuminen. Jotenkin koko este on päässyt unohtumaan. Hyppy-käskyllä opetan tämänkin esteen. Se on jo nähty monta kertaa kisoissa, että kisatilanteessa ei todellakaan välttämättä muista mikä esteen nimi on. Elävästi mieleen on jäänyt Kouvolan kisat pari vuotta sitten, kun kuumuudesta läkähtyneenä (lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella) käskin Inkin muistaakseni putkeen hyppy-käskyllä.

Muuriin tutustuessa kävi major kämmi. Ohjasin koiran muurille hyppy-käskyllä ja samanaikaisesti kun koira suoritti esteen, heitin lelun muurin palikan yli koiran eteen. Big mistake, minkä tajusin sillä hetkellä kun lelu kädestäni irtosi. Siinä kävi juuri niin kuin arvasinkin eli koira lähti lelu suussaan lällättelemään hallin toiselle puolelle. Koska mä opin, että lelusta ei irroteta jos siihen ei ole sidottu narua, mistä koiran saa kerittyä takaisin luokse? Kutsuin koiraa luokse tule- ja sivu-käskyillä. Ei toiminut. Ylläri. Treenikamu haki autostani patukan, millä yritin saada mielenkiinnon itseeni. Ei toiminut sekään. Sitten kokeilin sitä, että leikin tennispallolla itsekseni heitellen sitä ilmaan. Menin myös pallon kanssa piiloon toimistoon. Koira oli kuulemma seurannut piiloutumistani tarkkaan ja ollut sen näköinen, että kohta pudottaa suussaan olleen lelun. Näin se tekikin. Tulin pois toimistosta ja pompottelin palloa toimiston oven edessä. Koksi tuli katsomaan millä oikein leikin. Annoin sen tulla aivan viereen, ja rauhallisesti otin sen kiinni. Ehkä meillä on toivoa päästä keväällä treenaamaan ulkona, koska jätkä nyt kumminkin aika kivasti tuli luokse. Viime syksynähän lällättely saattoi jatkua parikinkymmentä minuuttia. Täytyy vain muistaa se, että lelusta ei päästetä irti. Ainakaan vielä.

Tänään Koksi haisteli muuten hallilla huomattavasti vähemmän kuin parina viime kertana. Hyvä niin.

Iltapäivä meni taas turkin kimpussa. Ensimmäistä kertaa hommaa aloittaessa tuli aivan totaalinen tympääntyminen. Ei niin minkään maailman mielenkiintoa olisi alkaa takkujen selvittelyyn ja konetukseen, pesuun ja kuivaukseen johtuen ihan viime lauantain 7 tunnin urakasta. Pakkohan se oli  tehdä, kun turkki oli taas viikossa ehtinyt kastua, kuivua ja kihartua sen miljoona kertaa. Urakan lykkääminen viikolla olisi tiennyt vain kahta hankalampaa sessiota viikon kuluttua. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli tuntia, mikä on ihan kohtuullinen aika. Konetukseen meni tänään tunti. Erityisesti vasemman etutassun konetus on jotain aivan järkyttävää koiran mielestä.

Iltaruoan yhteydessä aloitin Jahti&Vahti Nivelravinteen antamisen. Mielestäni agikoiran on hyvä saada glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. En usko, että niistä on ainakaan haittaa. Ko. valmistetta myy Agrimarket. Hinta on hyvinkin kohtuullinen 29,90 euroa 400 gramman pöniskä. Siitä riittää tirriäiselle pitkäksi aikaa. Ruokaan en uskaltanut sitä vielä sekoittaa, kun koira on todella epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan, mutta kinkkusiivun päällä sain sitä uppoamaan 1/4-mitallisen. 3-5 -kiloisille suositus on ½ mitallista, mutta kunhan nyt vähänkin saan ensin menemään. Ylläpitoannos taitaa olla neljäsosamitallinen kuuden viikon alkutankkauksen jälkeen.

Illalla harjoiteltiin vielä kapulan pitämistä sekä perusasentoja eli istumista, maahan menoa ja seisomista. Tänään istuminen oli hyvä ja napakka, siinä ei mitään ongelmia. Sivulta maahan meno takkusi taas. Sivuaskeleet sujuivat aika hyvin, mutta ei se ristiin astu vieläkään niin kuin pitäisi. Otettiin myös minuutin paikkamakuuu, mikä oli levollinen. Olin noin 5 metrin päässä ja kehuin koiraa tiistaina saamieni oppien mukaisesti noin 10 sekunnin välein.





Noutoa ja perusasentoja

Tänään jatkettiin kapulan pito- ja hakutreenejä. Pito sujui jo mallikkaasti ja välillä ei tarvinnut kuin vähän tukea alaleuasta. Hyvä, rauhallinen pito eikä yökkimistä.

Hakemisessa en jostain syystä laittanut koiraa hihnaan. Virhe. Heitin kapulan, koira haki sen ja olisi sujahtanut järsimään sitä, mikäli en olisi ehtinyt hätiin.

Perusasentoja otettiin taas. Lisäksi harjoiteltiin seuraamisesta istumista ja ekaa kertaa seisomista. Istuminen sujui ok (sitä on harjoiteltukin viime syksystä alkaen, joten sen pitääkin sujua), mutta nyt otimme ekaa kertaa liikkeestä seisomista seuraamisen yhteydessä. Tähän asti olen pakittanut ja antanut koiralle seiso-käskyn siten, että koira on pysäytetty namikädellä. Tämä meni yllättävän hyvin, vaikka useita kertoja se tarjosi istumista. Sivulla maahan menemistä harjoiteltiin myös. Siitä täytyy saada varma liike muuallakin kuin kotona, joten treenataan se nyt varmaksi ensin tutussa paikassa.