Onnen kukkuloilta murheen alhoon. Johan tuota riemua onnistuneista aksatreeneistä riittikin. Tänään oli aivan eri ääni kellossa. Startattiin ryhmän viimeisenä mikä tarkoitti sitä, että odotusaikaa tuli 45 minuuttia. En tiedä oliko odottaminen syynä vai auringon asento vai mahdollisesti hallin huono feng shui, mutta ratatreeni jäi yhden esteen mittaiseksi. Tyyppi ei kestänyt lähdössä vaan varasti 3 kertaa, jonka jälkeen suoritti ekan hypyn ja sinkosi kuuta kiertävälle radalle. "Putki! Jee! Tuolla nurkassa on jotain, joo A-este, mun lemppari tänään! Jee! Ai takaisin lähtöön? Nää, etsaakii!" Tätä pelleilyä varastamisineen ja ilotteluineen jatkui viitisen minuuttia, minkä jälkeen pakkasin koiran ja itseni autoon. Että sellaiset treenit tänään.
Potutuksen suuruutta olisi voinut kasvattaa vain se, että olisin ilmoittautunut viikonlopun Linnojen valmennukseen. Pienestä on ilo revittävä.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti