Alla oleva pohdiskelu on kirjoitettu osin kieli poskessa. Missään
tapauksessa en vähättele villakoiran turkin vaativaa hoitoa. Itse pohdin kaksi
vuotta sitä, onko minusta oikeasti hoitamaan täyttä näyttelyturkkia. Tulin
siihen lopputulokseen, että kyllä on. Sen päätöksen mukaan eletään nyt. Ei ole
aina mukavaa, mutta näillä mennään niin kauan kuin koira on näyttelytrimmissä.
Näyttelypesut
Palataan kauneudenhoitotuotteiden määrään. Laskin juuri, että Koksilla
on viittä erilaista shampoota ja neljää erilaista hoitoainetta. Olen vieläpä
maltillinen, sillä tiedän ahkerasti näyttelyissä käyviä villakoiranomistajia,
joilla saattaa olla jatkuvassa käytössä kymmentäkin erilaista shampoota. Eri
tarkoituksiin on omat aineensa ja osa on vielä sekakäyttäjiä eli he sekoittavat
kahta tai kolmeakin erilaista shampoota saadakseen juuri heidän koiralleen
sopivan pesucocktailin. Shampoita pitää vaihdella, sillä turkki tottuu yhteen
ja samaan aineeseen eikä enää toimi halutulla tavalla.
Turkkirotujen kohdalla puhutaan kahdenlaisista pesuista: väli- ja
näyttelypesuista. Näyttelypesun käsite on helposti ymmärrettävä: koira pestään
juuri ennen näyttelyä, villakoirista puhuttaessa useimmiten näyttelyä
edeltävänä iltana (tai yönä, jos työ haittaa harrastuksia). Näyttelypesuissa
käytetään shampoota mikä ei latista puudelin turkkia vaan mieluummin antaa
sille struktuuria. Usein käytetään myös väriä syventäviä shampoita. Yleensä
hoitoainetta ei käytetä sen lättänöittävän efektin vuoksi. Talvinäyttelyissä
joutuu joskus arpomaan onko parempi, että turkki on hieman jämäkämpi ja
sähköisempi ilman hoitsikkaa vai aavistuksen pehmeämpi mutta ei niin
lentäväinen pienen hoitoainemäärän jälkeen. Vaikeita päätöksiä, mitä tehdään
suihkussa edellisenä iltana. Joskus osuus oikeaan, useimmiten ei.
Suurta shampookeskustelua ei tarvitsisi käydä itsensä kanssa pesun
yhteydessä, jos turkin kunnostamiseen saisi käyttää erilaisia tököttejä, kuten
hiuslakkaa, kehän laidalla. Ne ovat kuitenkin Suomessa kiellettyjä. Joissakin
maissa niiden käyttö on sallittu. Kaikki eivät aina Suomeen tullessaan muista,
että täällä pitäisi pelata Kennelliiton sääntöjen mukaan. Kuluneena kesänä olin
eräässä ulkonäyttelyssä, missä oli aivan järkyttävä tuuli. Kaikkien puudeleitten
turkki hulmusi tuulessa paitsi yhden lähialueelta tulleen. Yksikään karva ei liikahtanut sen
kehässä ollessa. Tuuli oli oikeasti niin kova, että kehäsihteeri kaatui sen voimasta.
Oli aivan absurdia katsoa, kun kehäsihteeri istuu maassa pyllyllään ja yksi
puudeleista seisoo paikallaan kuin kauniissa kesäillassa karvankaan
hievahtamatta.
Näyttelypesun jälkeen turkkia tulee varjella kaikelta
mahdolliselta, mikä voisi sen kostuttaa ja näin ollen kiharruttaa: vedeltä ja
lumelta. Koiran ulkoiluttaminen näyttelyaamuina onkin oma taiteenlajinsa,
etenkin jos se suostuu tekemään tarpeensa vain pusikkoon tai ainakin
mahdollisimman korkeaan ruohoon. Ulkomailla, ei Suomessa tietenkään, koirat
käyvätkin kissan wc:ssä tai vastaavassa näyttelyaamuina.
Välipesut
Muut kuin näyttelypesut ovat sitten välipesuja. Itse olen pessyt
Koksin turkin kerran viikossa tähän kesään asti. Nyt se alkaa olla hieman vähemmän
pumpulimainen, ja olen saanut venytettyä pesuvälin kahteen viikkoon.
Välipesuihin kelpaa halvempi shampoo.
Ennen ja
jälkeen pesun
Pesun jälkeen käytettäviä aineita on itselläni vain kaksi: silkkitipat
ja Isle of Dogsin (tuttujen kesken IOD) Vanity Seriesin Repair-geeli. Ennen
pesua turkkiin on hyvä suihkuttaa minkkiöljyä, jotta karva ei näyttäisi kuivalta ja kärsineeltä. Tässä ennakointi on plussaa, sillä minkkiöljyn pitää muhia turkissa
vuorokauden verran. Sitä on turha pesupäivänä käyttää. On olemassa myös
takkutaisteluaineita eli suihkeita, mitkä auttavat selvittämään isoja takkuja,
jos sellaisia on päässyt muodostumaan. Niitä käytetään siis ennen pesua
tapahtuvan turkin selvittelyn yhteydessä. Niitä voi suositella myös
tanssiravintoloitsijoille: suihkaus sitä lattialle, niin johan luistaa. Tanssi
nimittäin. Käytettyäni sitä ensimmäistä kertaa olin vetää turvalleni
kulkiessani sohvan ohitse, missä olin huolettomasti suihkautellut Techni Mat
Professionnel –takunselvittäjää. Oli nimittäin lattia aavistuksen liukkaan
oloinen siitä kohtaa.
Silkkitippoja käytetään yleensä viimeistelytuotteena antamaan
kiiltoa. Niitä voi käyttää myös kuminauhojen alla. Itse käytän siihen
tarkoitukseen Repair-geeliä. Se myös tukevoittaa karvaa hieman, jolloin
otsatukka pysyy siistimmän näköisenä aavistuksen verran kauemmin.
Kuten arvata saattaa, eivät nämä aineet ole ihan ilmaisia.
Rehellisyyden nimissä on asiaan vihkiytymättömille kerrottava, että kaikkia
shampoita laimennetaan, useita suhteessa 1:10 ja joitakin, kuten gallonoittain
(gallona on 3,8 litraa) myytävää Groomer’s Edgen shampoota, jopa suhteessa
1:32. Gallonan pullot maksavat reilun 60
euroa. Normipesuun itse shampoota menee noin puoli desilitraa, joten suuresta
pullosta riittää todella pitkäksi aikaa.
Näyttelypesuun tarkoitetut shampoot maksavatkin sitten jo enemmän.
Esimerkiksi noin 400 ml:n pullo IOD:n Deep
Cleaning Shampoota maksaa noin 30 euroa. Mutta hei, siinä onkin punaisia marjoja
ja shampanjaa. Saman sarjan pikkupullollinen (250 ml) Gloss Shampoota maksaa
samoin 30 euroa ja kerta-annos mätsäävää naamiota (Nutrient Masque) 4 euroa. Hibiskusta ja helokkiöljyä, jo vain passaa.
Tämänpäiväinen
pesu
Koska edellisestä pesusta oli kulunut 2 viikkoa ja koira oli
todella likaisen oloinen, puudeliksi siis, pesin sen kahteen kertaan: ensin
IOD:N syväpuhdistavalla shampoolla ja sitten yllä mainitulla Gloss Shampoolla. Loppusilauksen antoi sama naamio. Turkista
tuli todella puhtaan oloinen ja kiiltävä. Katsotaan mitä trimmaaja kohta
tuumaa.
Turkinhoitoon meni tänään ilman trimmausta lähes neljä tuntia:
vartti naaman ja hännäntyven konetukseen, puolitoista tuntia karstaukseen,
puoli tuntia pesuun ja kolme varttia kuivaukseen. Trimmiin menee vielä tunti. Siihen
matkat päälle, niin päästäänkin kuuteen tuntiin. Voisi sitä päivänsä
huonomminkin viettää. Kai.
Shampoot ja hoitsikat.
Vas. minkkiöljy, IOD:n Repair, silkkitipat ja
takunselvityssuihke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti