Se venyttelee takaosaansa!

Kymmenen päivän totaalitauko tokoilusta, doboilusta, hieronnasta ja venyttelystä ja nyt se tapahtui: lauantaiaamuna, nuoltuaan nenänpääni herätykseksi, Koksi venytteli takapäätänsä! Eikä vain kerran vaan kahdesti. Toisella kerralla sen selästä kuului vaimea, mutta kuitenkin aivan selvä rusahdus. Ei pahaenteinen vaan sellainen kuin jotkin osaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Tätä on odotettu! Miksi se tapahtui juuri nyt? Olisiko tauko tehnyt tehtävänsä tässäkin asiassa? Toivottavasti ei ollut kertaluonteinen tapahtuma.

Seuraa pissa-kakka-osastoa, joten skippaa, jos ruumiintoimintojen ruotiminen äklöttää. Koksi oli hoidossa kokonaisen viikon emännän nauttiessa Firenzen lämpimästä syksystä. En muista olenko raportoinut kakan panttaamisesta hoidossa aiemmin, mutta pahimillaan puudeli on ollut kakkimatta hoidossa 5 päivää, ja tehnyt sitten jättimäiset tuotokset päästyään ulos minun kanssani. Koksillehan on myönnetty Itä-Suomen Hitain Kakkija -kunniapalkinto viime keväänä, kun asioiden toimittaminen usein kestää, no, kauan. Pissailunkin kanssa se on ollut hankala hoidossa, kun sopivaa paikkaa on pitänyt etsiä todella pitkään, pahimmillaan kuulemma yli puolikin tuntia.

Viime kerralla viiden päivän hoitojaksolla ruumiintoiminnoissa ei ollut ensimmäistä kertaa mitään huomautettavaaa koko aikana. Koira on ollut samassa hoitopaikassa pikkupennusta asti, joten uusi lokaatio ei asiaa selitä.

Tällä kertaa perjantaina eli hoidon kolmantena päivänä koira oli tehnyt ensimmäisen, pikkiriikkisen pökäleen ja sen jälkeen ollut maanantaihin asti aivan ummella. Sitten se olikin yhtäkkiä mennyt ripulille. Hain sen kotiin keskiviikkoaamuna, ja keskiviikkoa vasten yöllä se oli vielä ripuloinut.

Kummallista tässä on se, että koira syö hoidossa nykyisin todella hyvin sekä aamulla että illalla. Se vain jostain syystä panttaa kakkaa. Olen kuullut ihmisistä, jotka eivät suostu tekemään tarpeitaan muualle kuin omaan vessaansa, joten ehkä Koksi on samanlainen. Oma vessa hyvä vessa.

Ylimääräistä tavaraa elimistössä kuitenkin on, sillä koira on herättänyt minut nyt joka yö kahdesta neljään kertaan pyytäen ulos. Lähestulkoon joka kerta se on myös kakkinut. Muutaman kerran se on myös vetänyt peräpäätään maata vasten ulostamisen jälkeen, mikä viittaisi anaalirauhasongelmaan. Tarkkailen tilannetta.

Firenze oli entisellään: upea kaupunki tuhansine taideaarteineen. Välillä tekee hyvää ottaa etäisyyttä koirahommiin. Tämä ei estänyt tarkkailematta kaupungin koiratilannetta. Tissivälikoiria oli luonnollisesti paljon, mutta yllätyksekseni vastaan käveli todella paljon bortsuja, bordercollieita siis, ei -terrierejä. Hassua.




Katutaiteilija.



Arno-joki auringonlaskun aikaan.