Tänään olin päättänyt viettää koiravapaan illan ja rentoutua
telkkarin edessä boksittamiani ohjelmia katsoen. Kympiltä tajusin, että olin
käynyt koiran kanssa lenkillä, leikannut sen kynnet, nyppinyt sen korvakarvat,
treenannut merkkiä kahdesti, doboillut, hieronut ja venytellyt sen takareisiä
ja pilkkonut kurkkutorviköntsän pieniksi palasiksi. Televiissiota olin katsonut
vajaat puoli tuntia minkä Neljän tähden illallinen kestää. Mitähän kaikkea
olisin ehtinytkään tehdä, jos olisin päättänyt panostaa koiraan?
Dobossa olen ottanut uutena liikkeenä sellaisen, missä koira
seisoo pallon päällä takatassuillaan ja nousee seisomaan minua vasten. Pidän
palloa paikoillaan jalkojeni avulla. Vanhoissa tempuissa koira alkaa olla aika
haka: kääntymisessä tarvitsee enää antaa käsky ”Käänny” ja näyttää vähän alkua
kädellä, samoin pallon pyörittäminen eteenpäin sujuu hyvin.
Olen hieronut ja venytellyt Koksin jalkoja joka päivä, mutta
toistaiseksi se ei ole venytellyt takapäätään uudestaan.
Merkkiä ja luoksetuloa on keskiviikon jälkeen treenattu
useamman kerran päivässä. Merkin taakse vien sen namin avulla. Käsimerkkiä alan
pikkuhiljaa häivyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti