Alkuviikko ollaan jatkettu jäävien (seiso, maahan) treenaamista, seuraamista sisällä ja lenkillä, perusasentoa ja vauhtiluoksetuloa. Eilen aloin pikkuhiljaa itse jatkaa omaa liikettä seiso-käskyllä. Pieni ajatuksen siemen jäi koiran päähän kytemään. Pari kolme kertaa se jäi paikalleen seisomaan, kun jatkoin itse matkaa, mutta tarvitsi tähän käsiavun. Yritän saada sen oppimaan ilman sen suurempia apuja, sillä ne täytyy kuitenkin jossain kohtaa häivyttää pois, mutta vielä tässä vaiheessa en näe niitä kovin suurena syntinä. Koutsi voi olla asiasta eri mieltä.
Ensimmäistä kertaa Koksi tarjosi tänään lenkillä seuraamista oma-aloitteisesti. Alkulenkistä seuruutin sitä muutaman askeleen pätkiä, ja lenkin puolivälissä alkoi tarjoaminen. Hieman piti korjata paikkaa, kun se pyrki edistämään, mutta tyytyväinen olin silti. Tähän asti se on tarjonnut seuraamista myös oikealla puolella, mistä olen palkannut myös, koska agia ajatellen sen on hyvä oppia olemaan myös oikealla puolellani.
Oli aivan ihana ilma. Ja ihanan rapaista. Onneksi puin kurapuvun koiran päälle. Melkein sellaista olisi kaivannut itsekin.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti