Vasen! Eiku oikee!

Treenien jälkeen oli tällä kertaa vähemmän ranteet auki -olo kuin viime viikolla. Tekemistä pääsi paikoitellen kutsumaan yhteistyöksi.

Luoksepäästävyys: Koksi ei edelleenkään tunne oloansa tässä mukavaksi. Koutsi kokeilee ensi kerralla muutaman namin syöttämistä tässä yhteydessä.

Paikkamakuu: Treeneissä oli tänään 5 koirakkoa ja kaikilta paikkamakuu sujui todella mallikkaasti. Kestoa oli ehkä pari minuuttia. Välillä koutsi käveli koirien ja ohjaajien välistä ja kävi aukomassa ja sulkemassa ulko-ovea - ei vaikutusta. Siirtyessäni Koksin viereen se väisti kropallansa pysyen kuitenkin paikallaan. Tuota se ei olekaan tehnyt pitkään aikaan. Syytä sille en keksinyt.

Uutena liikkeenä aloitettiin harjoitella ohjattua noutoa. Koutsi asetteli riviin merkin ja 2 namikippoa siten, että esineet olivat linjassa ja merkki keskellä. Jokaiselle koriakolle hän tipautti namin toiseen kippoon ja oli toiseen vain laittavinaan, hämyksi sitä taidetaan kutsua. Tarkoitus oli lähettää koira merkille, pitää sitä tarvittaessa pannasta paikallaan ja sitten lähettää se käsi- ja suullisella käskyllä ensin toiselle ja sitten toiselle merkille. Pähkäilin sitä, käytänkö perinteisiä vasen-oikea -käskyjä ja käytänkö niitä siten, että kyseessä on minusta katsoen oikea vai koirasta katsoen (koirahan on ohjaajaa vasten merkillä, jolloin minun oikea on koiran vasen). Tähän on varmaan viisasta valita sellainen käsky, minkä kokeessakin jännityksen keskellä itse tajuaa. Vasen eiku oikee. Varsinaisessa liikkeessähän tässä noudetaan tietysti kapula. Koksi lähti hyvin molemmille kipoille, mutta ei vielä mielestäni hiffannut liikkeen perimmäistä ajatusta. Ihme kyllä se ei tarttunut namikippona toimineeseen pakasterasiaan ja lähtenyt viilettämään pitkin hallia se suussaan. En olisi ihmetellyt yhtään.

Nouto tulee olemaan meille haastava juttu. Tekemistä ainakin riittää. Se, tuleeko se olemaan mielekästä, onkin toinen tarina.

Tämän jälkeen jokainen sai ottaa yksilötreeninä mitä halusi. Valtaosa otti hyppyä, niin mekin. Tänään puudeli lähti innokkaasti hypylle, tosin tälläkin kertaa osin pyytämättä ja yllättäen, mutta siitä kehuin hillitysti. Ainakin alussa oli paljon sitä, että koira ei irronnut hypylle lainkaan, mikä arvelen johtuneen siitä, että se oli tottunut agilityn käsiohjaukseen hypylle mentäessä. Pari kertaa se karkasi noudon namikipoille ja pari kertaa hypyn jälkeen lähti vain ihmettelemään mihin nakki lennähti vaikka en mitään nakkia ollut edes ottanut vielä esille.

Hypyllä treenattiin myös kääntymistä ohjaajaan päin ja paikallaan seisomista ja tämä meni paljon paremmin kuin viime viikolla. Unohdin taas ottaa naksun mukaan treeneihin, sillä tässä liikkeessä, paikallaan seisomisessa siis, se olisi onnen omiaan merkkaamaan kohdan, kun koira tekee oikein. Pitää ostaa toinen naksu ja laittaa se treenireppuun, kun se vain aina tuntuu jäävän matkasta.

Viimeisenä otettiin luoksetulo. Ekalla koira varasti, kun oli kävelemässä eteenpäin. Oho-huudahdus ja koiran palautus istumaan. Uusi käsky, 5 metrin kävely, paluu palkkaamaan paikallaan pysymisestä ja uusi yritys. Otin luoksetulon namin kanssa, jotta saan varmasti koiran sivulle. Suurieleisesti näytin koiralle käsimerkillä, että olisi syytä tulla perusasentoon kiihdytyksen jälkeen. Näin se tekikin ja hyvä niin. Olen muuten vaihtanut tässä liikkeessä tule-käskyn sivu-käskyyn. Tärkeää tässä mielestäni meillä on se, että annan käskyn riittävän innostavasti. Pitää vain varoa, ettei käsky ole liian kiekuvainen. Ennen luoksetuloa sanoin treenikamuille, että jos tämä liike menee poskelleen, niin ranteiden nirhaus on aika lähellä. Tällä kertaa ne säilyvät koskemattomina.

Keli oli tänään karmea: pimeää ja vesisadetta. Hallin piha oli ällöttävän liejuinen. Oli koira taas näköinen. Huoh.

Treenikaverin tyttö oli tänään mukana hallilla. Hän piirsi Koksista hienon kuvan tarroineen kaikkineen:

Let me out!

Huonosti menneiden ohjatuiden treenien jälkeen on ilmassa ollut pientä itsensä pakottamista treenaamaan. Merkkiä ja luoksetuloa ollaan kuitenkin otettu pienissä pätkissä päivittäin. Luoksetulossa sivulletulo toimii kotona käsimerkin kanssa, merkki on vähän niin kuin blondin vilkku: toimii ja ei toimi.

Doboiltu ollaan melkein joka päivä. Tällä hetkellä naksuttelen koiralle vasemman etutassun nostamista ilmaan, tämä ihan tasapainoharjoituksena. Kolme kertaa ollaan treenattu, ja tänään siirryin pois pallolta, kun koira ei tunnu tajuavan mitä haluan. Jospa ahaa-elämys syntyisi helpommin lattialla. Sitten liikkeen voi siirtää pallolle.

Pallon pyöritys eteenpäin on Koksista hauskaa, samoin kuin kaikki muukin pallolla temppuilu. Se ei koskaan hyppää pallolta suoraan alas, vaan jättää aina takatassut 2onoff-asentoon. Hauska.

Takapihalla on ollut muutama sentti lunta joidenkin päivien ajan. Koira rakastaa lunta eikä malttaisi olla sisällä hetkeäkään. - Päästä mut ulos, se tuntuu kiljuvan koko ajan oven luona. Pihalla se sitten juoksee hullun lailla grillikodan ja puuliiterin ympäri, hyppii pallon perässä ja pöllöilee muuten vain.

Ruokakaupassa oli myynnissä porsaan sydäntä ja munuaisia. Sydän upposi oikein hyvin, mutta munuaisia se ei suostunut syömään. Haistoin niitä itsekin enkä sen jälkeen ihmetellyt syömättömyyttä. Huimat oli aromit. Heitin ne palasina pakkaseen. Katsotaan kelpaisiko hieman kohmeisina. Jos ei, niin ei ollut kovin kallis kokeilu.

Sian kurkkutorvia Koksi syö edelleen hyvällä ruokahalulla. Hyvin harvoin se enää paastoaa. Nyt paino on vakiintunut 5,5 kiloon.

 

 

 

Sian kurkkutorvia. Nam.



 

 

Finlande zero points

Olisin toivonut hieman täpäkämpää toimintaa ja osaamista tänään ohjatuissa tokotreeneissä. En tiedä enkö osaa innostaa koiraa riittävästi vai palkkaanko liian vähän tai väärin, oliko kuun asento väärä vai peräti laji.

Kehääntulotarkastus sujui ihan hyvin, vaikka koira ei tätä vieläkään rakasta, sietää kuitenkin.

Paikkamakuu tehtiin tällä kertaa ringissä. Paikalla oli 5 koirakkoa. Koirat jätettiin paikoilleen (Koksi meni ekasta käskystä maahan), ohjaajat menivät ringin keskustaan ja kääntyivät koiraan päin. Kehua sai pysymisestä. Sitten käännyttiin 360 astetta ja taas seisottiin paikallaan. Sitten lähdettiin kiertämään koiria siten, että ne jäivät ringin sisäpuolelle. Koksi nousi kerran seisomaan aivan loppuvaiheessa, kun näki, että tulen sitä kohti. Laitoin sen uudestaan maahan, odotin pari sekuntia, menin sen vierelle, annoin namin etutassujen väliin ja vapautin. Tehtiin sama homma vielä uudestaan siten, että jokainen hortoili koirien lähellä miten halusi. Kaikki koirat pysyivät tosi hienosti paikoillaan. Pojo siitä.

Seuraavana kokeiltiin vielä sitä, että koutsi käskytti meitä antaen 3 kertaa käskyn ja vasta kolmannella piti itse antaa koiralle maahan-käsky. Ihme kyllä Koksi ei ennakoinut tässä, vaan oli hienosti perusasennossa kunnes itse käskytin sitä. Toinen pojo.

Seuraamista treenattiin myös ympyrämuodostelmassa. Kaikilla oli koutsin mukaan hyviä pätkiä, mutta varsinkin juoksussa ainakin oma koira erkani tosi pahasti. Pysähtymisestä kävi hienosti perusasentoon. Kolmas piste, mutta miinustetaan siitä nuo erkanemiset.

Ennen varsinaista treeniä kokeilin miten merkki onnistuu hallissa. Ei onnistunut, ei myöskään sitten, kun katsottiin millä mallilla kukin koira merkin opettelussa on. Kotonahan Koksi on jo useamman kerran tarjonnut täysin oikeaa asentoa merkin takana, jopa korjaten, jos se on ollut vinossa. Nyt ei ollut onnistua ei sitten millään. Merkki? Mikä? Jouduin viemään sen käsiavulla merkin taakse eikä se sittenkään ollut osata jäädä oikeaan asentoon. Huoh. Pitää nyt tehdä niin, että antaa suullisen käskyn ja jos koira ei heti mene merkille kuten pitää, täytyy harjoitusta helpottaa. Laskin, että tein 12 merkkiharjoitusta kotona viikon aikana. Ei uskoisi.

Tokohyppy ei osoittautunut sen helpommaksi. Koksi lähti kyllä hypylle, mutta varasti. Juuei. Sitten se lähti merkille, mutta ei kääntynyt minua kohti vaan jäi tönöttämään hypyn taakse täysin väärässä asennossa. Kerran menin sen luokse kuitenkin ja palkkasin paikallaan pysymisestä. Tätä pitää treenata nyt siten, että palataan ihan alkeisiin ja palkkaan sen hypyn jälkeen esteen yli, jotta koira kääntyy minua päin.

Jotta olisi jäänyt oikein hyvä mieli, niin vauhtiluoksetulokaan ei onnistunut. Ekalla kerralla se pysyi kyllä paikallaan, juoksi hurjaa vauhtia luokseni, jopa ohi, ja jäi seistä tönöttämään sinne. Ei millään tullut sivulle. Otettiin uusiksi, jolloin koira varasti. Jessus. Ei muuta kuin suullinen palaute, taisin sanoa aika napakasti äpäp tai vastaavan urahduksen ja koira takaisin alkuun. Maahan- ja odota-käskyt, kävelin 5 metriä ja palasin palkkaamaan. Sitten kolmas ja viimeinen yritys. Koutsi käski ottaa namin käteen ja jo hyvissä ajoin koiran tullessa antaa käsiapu sivulle tuloon. Näin tehden homma onnistui. Viime kerralla oli ihan sama juttu. En ymmärrä, miten se ei nyt yhtäkkiä muka osaa tulla perusasentoon.

Pisteet meni aivan nollille kyllä tänä iltana. Harrastaminen on joskus niin kovin palkitsevaa.

Hieno merkki!

Aamulla otettiin pikaiset merkkitreenit. Pari kertaa vein Koksin nenästä pitäen merkin taakse, missä naksautus ja palkka oikeassa asennossa. Sitten lähetin sen merkille noin metrin päästä merkki-käskyllä antamatta vartaloapua. Koira katsoi ensin kysyvästi, sitten siirtyi merkin lähelle ja kääntyi minuun päin, mutta ei ollut kohtisuorassa minua kohti. Toistin merkki-käskyn ja se siirtyi tismalleen oikeaan asentoon. Jei!

Saatuani auton ja pihan talvikuntoon lähdimme pitkälle lenkille. Ilma oli ihastuttavan aurinkoinen ja yllättävän lämmin, +10 astetta näytti mittari. Tuuli oli kyllä aikamoinen.

Koskahan sittä oppisi ottamaan kameran mukaan, ettei olisi
kännykkäkuvien varassa?

Hibiskusta ja helokkiöljyä

Enpä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut, että koirallani on enemmän ja kalliimpia hiustenhoitotuotteita kuin itselläni. Inki-belgin pesin kaksi kertaa vuodessa: jouluna ja juhannuksena, ja sen shampoopullosta riitti useammaksi vuodeksi. Villakoiran turkki on aivan erilainen kuin belgianpaimenkoiran turkki: se ei ole itsestään puhdistuva ja sen vuoksi se vaatii erittäin säännöllistä hoitoa ja pesua. Näyttelykoirat pestään useimmiten kerran viikossa ja muutkin koirat noin 2-6 viikon välein. Puhdas turkki takkuuntuu vähemmän. Hoitamaton turkki voi pahimmillaan aiheuttaa ihotulehduksia, ja huopaantunut turkki kiristää koiran liikkuessa aiheuttaen koiralle kipua. Netistä löytyy synkkiä ajatuksia herättäviä kuvia koirista, joiden turkki joudutaan irrottamaan ihosta kokonaisina laattoina pelkästään sen vuoksi, että omistaja ei ole ymmärtänyt tai halunnut hoitaa koiransa turkkia asianmukaisesti.

Alla oleva pohdiskelu on kirjoitettu osin kieli poskessa. Missään tapauksessa en vähättele villakoiran turkin vaativaa hoitoa. Itse pohdin kaksi vuotta sitä, onko minusta oikeasti hoitamaan täyttä näyttelyturkkia. Tulin siihen lopputulokseen, että kyllä on. Sen päätöksen mukaan eletään nyt. Ei ole aina mukavaa, mutta näillä mennään niin kauan kuin koira on näyttelytrimmissä.

Näyttelypesut

Palataan kauneudenhoitotuotteiden määrään. Laskin juuri, että Koksilla on viittä erilaista shampoota ja neljää erilaista hoitoainetta. Olen vieläpä maltillinen, sillä tiedän ahkerasti näyttelyissä käyviä villakoiranomistajia, joilla saattaa olla jatkuvassa käytössä kymmentäkin erilaista shampoota. Eri tarkoituksiin on omat aineensa ja osa on vielä sekakäyttäjiä eli he sekoittavat kahta tai kolmeakin erilaista shampoota saadakseen juuri heidän koiralleen sopivan pesucocktailin. Shampoita pitää vaihdella, sillä turkki tottuu yhteen ja samaan aineeseen eikä enää toimi halutulla tavalla.

Turkkirotujen kohdalla puhutaan kahdenlaisista pesuista: väli- ja näyttelypesuista. Näyttelypesun käsite on helposti ymmärrettävä: koira pestään juuri ennen näyttelyä, villakoirista puhuttaessa useimmiten näyttelyä edeltävänä iltana (tai yönä, jos työ haittaa harrastuksia). Näyttelypesuissa käytetään shampoota mikä ei latista puudelin turkkia vaan mieluummin antaa sille struktuuria. Usein käytetään myös väriä syventäviä shampoita. Yleensä hoitoainetta ei käytetä sen lättänöittävän efektin vuoksi. Talvinäyttelyissä joutuu joskus arpomaan onko parempi, että turkki on hieman jämäkämpi ja sähköisempi ilman hoitsikkaa vai aavistuksen pehmeämpi mutta ei niin lentäväinen pienen hoitoainemäärän jälkeen. Vaikeita päätöksiä, mitä tehdään suihkussa edellisenä iltana. Joskus osuus oikeaan, useimmiten ei.

Suurta shampookeskustelua ei tarvitsisi käydä itsensä kanssa pesun yhteydessä, jos turkin kunnostamiseen saisi käyttää erilaisia tököttejä, kuten hiuslakkaa, kehän laidalla. Ne ovat kuitenkin Suomessa kiellettyjä. Joissakin maissa niiden käyttö on sallittu. Kaikki eivät aina Suomeen tullessaan muista, että täällä pitäisi pelata Kennelliiton sääntöjen mukaan. Kuluneena kesänä olin eräässä ulkonäyttelyssä, missä oli aivan järkyttävä tuuli. Kaikkien puudeleitten turkki hulmusi tuulessa paitsi yhden lähialueelta tulleen. Yksikään karva ei liikahtanut sen kehässä ollessa. Tuuli oli oikeasti niin kova, että kehäsihteeri kaatui sen voimasta. Oli aivan absurdia katsoa, kun kehäsihteeri istuu maassa pyllyllään ja yksi puudeleista seisoo paikallaan kuin kauniissa kesäillassa karvankaan hievahtamatta.

Näyttelypesun jälkeen turkkia tulee varjella kaikelta mahdolliselta, mikä voisi sen kostuttaa ja näin ollen kiharruttaa: vedeltä ja lumelta. Koiran ulkoiluttaminen näyttelyaamuina onkin oma taiteenlajinsa, etenkin jos se suostuu tekemään tarpeensa vain pusikkoon tai ainakin mahdollisimman korkeaan ruohoon. Ulkomailla, ei Suomessa tietenkään, koirat käyvätkin kissan wc:ssä tai vastaavassa näyttelyaamuina.

Välipesut

Muut kuin näyttelypesut ovat sitten välipesuja. Itse olen pessyt Koksin turkin kerran viikossa tähän kesään asti. Nyt se alkaa olla hieman vähemmän pumpulimainen, ja olen saanut venytettyä pesuvälin kahteen viikkoon. Välipesuihin kelpaa halvempi shampoo.

Ennen ja jälkeen pesun

Pesun jälkeen käytettäviä aineita on itselläni vain kaksi: silkkitipat ja Isle of Dogsin (tuttujen kesken IOD) Vanity Seriesin Repair-geeli. Ennen pesua turkkiin on hyvä suihkuttaa minkkiöljyä, jotta karva ei näyttäisi kuivalta ja kärsineeltä. Tässä ennakointi on plussaa, sillä minkkiöljyn pitää muhia turkissa vuorokauden verran. Sitä on turha pesupäivänä käyttää. On olemassa myös takkutaisteluaineita eli suihkeita, mitkä auttavat selvittämään isoja takkuja, jos sellaisia on päässyt muodostumaan. Niitä käytetään siis ennen pesua tapahtuvan turkin selvittelyn yhteydessä. Niitä voi suositella myös tanssiravintoloitsijoille: suihkaus sitä lattialle, niin johan luistaa. Tanssi nimittäin. Käytettyäni sitä ensimmäistä kertaa olin vetää turvalleni kulkiessani sohvan ohitse, missä olin huolettomasti suihkautellut Techni Mat Professionnel –takunselvittäjää. Oli nimittäin lattia aavistuksen liukkaan oloinen siitä kohtaa.

Silkkitippoja käytetään yleensä viimeistelytuotteena antamaan kiiltoa. Niitä voi käyttää myös kuminauhojen alla. Itse käytän siihen tarkoitukseen Repair-geeliä. Se myös tukevoittaa karvaa hieman, jolloin otsatukka pysyy siistimmän näköisenä aavistuksen verran kauemmin.

Kuten arvata saattaa, eivät nämä aineet ole ihan ilmaisia. Rehellisyyden nimissä on asiaan vihkiytymättömille kerrottava, että kaikkia shampoita laimennetaan, useita suhteessa 1:10 ja joitakin, kuten gallonoittain (gallona on 3,8 litraa) myytävää Groomer’s Edgen shampoota, jopa suhteessa 1:32.  Gallonan pullot maksavat reilun 60 euroa. Normipesuun itse shampoota menee noin puoli desilitraa, joten suuresta pullosta riittää todella pitkäksi aikaa.

Näyttelypesuun tarkoitetut shampoot maksavatkin sitten jo enemmän. Esimerkiksi  noin 400 ml:n pullo IOD:n Deep Cleaning Shampoota maksaa noin 30 euroa. Mutta hei, siinä onkin punaisia marjoja ja shampanjaa. Saman sarjan pikkupullollinen (250 ml) Gloss Shampoota maksaa samoin 30 euroa ja kerta-annos mätsäävää naamiota (Nutrient Masque) 4 euroa. Hibiskusta ja helokkiöljyä, jo vain passaa.

Tämänpäiväinen pesu

Koska edellisestä pesusta oli kulunut 2 viikkoa ja koira oli todella likaisen oloinen, puudeliksi siis, pesin sen kahteen kertaan: ensin IOD:N syväpuhdistavalla shampoolla ja sitten yllä mainitulla Gloss Shampoolla. Loppusilauksen antoi sama naamio. Turkista tuli todella puhtaan oloinen ja kiiltävä. Katsotaan mitä trimmaaja kohta tuumaa.

Turkinhoitoon meni tänään ilman trimmausta lähes neljä tuntia: vartti naaman ja hännäntyven konetukseen, puolitoista tuntia karstaukseen, puoli tuntia pesuun ja kolme varttia kuivaukseen. Trimmiin menee vielä tunti. Siihen matkat päälle, niin päästäänkin kuuteen tuntiin. Voisi sitä päivänsä huonomminkin viettää. Kai. 

Shampoot ja hoitsikat.

 

Vas. minkkiöljy, IOD:n Repair, silkkitipat ja

takunselvityssuihke. 

Koiravapaa ilta

Tänään olin päättänyt viettää koiravapaan illan ja rentoutua telkkarin edessä boksittamiani ohjelmia katsoen. Kympiltä tajusin, että olin käynyt koiran kanssa lenkillä, leikannut sen kynnet, nyppinyt sen korvakarvat, treenannut merkkiä kahdesti, doboillut, hieronut ja venytellyt sen takareisiä ja pilkkonut kurkkutorviköntsän pieniksi palasiksi. Televiissiota olin katsonut vajaat puoli tuntia minkä Neljän tähden illallinen kestää. Mitähän kaikkea olisin ehtinytkään tehdä, jos olisin päättänyt panostaa koiraan?

Dobossa olen ottanut uutena liikkeenä sellaisen, missä koira seisoo pallon päällä takatassuillaan ja nousee seisomaan minua vasten. Pidän palloa paikoillaan jalkojeni avulla. Vanhoissa tempuissa koira alkaa olla aika haka: kääntymisessä tarvitsee enää antaa käsky ”Käänny” ja näyttää vähän alkua kädellä, samoin pallon pyörittäminen eteenpäin sujuu hyvin.

Olen hieronut ja venytellyt Koksin jalkoja joka päivä, mutta toistaiseksi se ei ole venytellyt takapäätään uudestaan.

Merkkiä ja luoksetuloa on keskiviikon jälkeen treenattu useamman kerran päivässä. Merkin taakse vien sen namin avulla. Käsimerkkiä alan pikkuhiljaa häivyttää.

Merkki!

Keskiviikkona oltiin ohjatuissa tokotreeneissä kahden viikon tauon jälkeen.  Halliin mentäessä Koksi suunnisti ensimmäisenä irvistelemään uudelle koiralle, Luna-bortsulle käyden ihan ihme kierroksilla. Haukkua räkytti aivan holtittomasti. Korvat olivat täysin koristeina. Sain sen rauhoittumaan hetkeksi, ja sitten halliin tuli toinen uusi koirakko, Muru-bulla emäntineen. Sitä Koksi ei onneksi huomioinut.

Kehääntulotarkastuksen jälkeen otettiin normikuviot eli luoksepäästävyys (ei huomautettavaa) ja paikkamakuu. Koksi oli kahden uuden koiran välissä. Siihen nähden se käyttäytyi mallikkaasti, ainoastaan ennakoi sivullenousussa, kun palasin sen viereen. Käskytin sen uudestaan maihin ja otin pari askelta taaksepäin ja menin uudestaan sivulle. Toisella kerralla onnistui.

Seuraamista otettiin taas ympyrän muodossa, missä sisäpiiri kulki vastapäivään ja ulkokehällä olevat myötäpäivään. Pidin Koksin kytkettynä lähinnä uusien koirien takia, koska en halunnut, että se menee moikkaamaan niitä. Seuraamisessa oli ihan hyviä pätkiä, mutta kokonaisuutena aika surkea suoritus teknisesti, vaikka kontakti ja vire olivatkin hyviä.

Tänään otettiin uutena juttuna merkki. Koutsi opetti kaksi vaihtoehtoista tapaa opettaa se: joko viemällä nami tai lelu merkin taakse ja lähettämällä koira merkille, jolloin tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka koira ei jäisikään seisomaan merkin taakse kohtisuoraan ohjaajaa vasten tai sitten namittamalla vienti merkin taakse ja koiran pyöräytys oikeaan asentoon. Itse kokeilin molempia tapoja. Olin ottanut nameiksi prinssinakkipaloja. Ne ovat Koksin mielestä niin vastustamattomia, että tuskin ehdin asettaa sellaisen merkin taakse, kun tyyppi oli jo hotaissut sen kitaansa. Ihan hyvin koira lähti merkille noin puolentoista metrin päästä. Jossakin vaiheessa koutsi tuli avustamaan, jotta pääsimme hieman edemmäs merkistä. Päätin yrittää myös koiran viemistä merkille namittamalla. Ainakin alussa tulen varmaan käyttämään jälkimmäistä metodia, jotta saan koiran kääntymään minua kohti ja seisomaan paikallaan. Naksun otan tässä käyttöön.

Oli kiva seurata miten kaikki koirat keskittyivät hienosti tekemiseen ohjaajan kanssa, vaikka ne olivat kaikki melko lähellä toisiaan.

Kontaktiharjoitus oli yksilöharjoitteena. Jokainen otti vuorollaan koiransa perusasentoon nami vasemmassa kädessä. Käsi oli määrä nostaa hieman ylemmäs koiran yläpuolelle tavoitteena se, että koira katsoo tai edes vilkaisee ohjaajaa silmiin ja näin tehdessään luopuu kädessä olevasta namista. Tämä oli meille onnistunut juttu, koska olemme tehneet sitä aika paljon kotona peilin ääressä. En ole muistanut tehdä vastaavaa harjoitusta eli namien pyörittelyä koiran poskien kohdalla koiran ollessa kontaktissa. Aika monet olivat treenanneet tätä kotona. Voisikin lisätä kotiharjoitteisiin ainakin silloin tällöin.

Luoksetulossa koira jäi hyvin paikoilleen odottamaan, tuli juosten luokse, mutta ei yllätyksekseni tullutkaan perusasentoon, vaan jäi seisomaan taakseni parinkymmenen sentin päähän. Käskytin sen sivulle pari kolme kertaa, ja koira oli sitä mieltä, että se on aivan oikeassa asennossa siinä missä se on. Kummallista. Kotona tässä ei ole mitään ongelmaa. Kyllä se kotona osaa, niinhän sitä sanotaan.

Kokonaisuudessaan oli oikein kiva puolitoistatuntinen. Treenien aikana oli alkanut sataa vettä. Hallin parkkis oli aivan tuhannen pimeä, samoin kuin vitostie kotiin. Märkä asfaltti imi kaiken valon.

Hierojalla

Tänään käytiin ekaa kertaa Krista Korppisen luona hierottavana, tai Koksi siis kävi. Se käyttäytyi hienosti ja rentoutui mielestäni todella nopeasti Kristan käsittelyssä vaikka tämä oli siis eka kerta kun koira siellä käy. Inkin kanssa kävin Kristan luona kuuden viikon välein.

Krista oli samaa mieltä kuin Hannele-fyssari siitä, että koira kaipaa lisää lihasmassaa takareisiin. Tähän auttaa parhaiten ylämäkikävely sekä suoraan ylöspäin että myös rinteen nouseminen poikittain. 

Mitään erityistä huomautettavaa Krista ei löytänyt, vasemman takajalan lihakset ovat vain hieman heikommin kehittyneet hänen mielestään kuin oikean. Samoin koira ”sähkötti” eli nyki vasenta takajalkaansa sitä hierottaessa.

Kotiläksyksi saimme samat ohjeet kuin fyssarilta eli takajalkojen hieronta ja venyttely. Uutena juttuna tuli samaisten takajalkojen liikeratojen jäljittely eli koiran jalkoja liikutetaan niin kuin se kävelisi itse. Nuorilla koirilla tällainen stimulointi kuulemma usein saa aikaan sen, että lihasmuisti tekee tehtävänsä ja koira alkaa liikuttaa itseään siten kuin sitä on liikutettu käsin.

Seuraavalle kerralle varasin kaksi aikaa: koiralle ja itselle. Krista opiskelee kalevalaista jäsenkorjausta ja ottaa jo vastaan asiakkaita pienimuotoisesti. Itselläni ei pää juurikaan käänny oikein mihinkään suuntaan jumien takia, joten kovasti tulee tarpeeseen tämä hoito. Neuvoksi sain ottaa mukaan verkkarit, villasukat ja koiralle häkin, jotta se voi odottaa samassa tilassa oman käsittelynsä jälkeen.

Se venyttelee takaosaansa!

Kymmenen päivän totaalitauko tokoilusta, doboilusta, hieronnasta ja venyttelystä ja nyt se tapahtui: lauantaiaamuna, nuoltuaan nenänpääni herätykseksi, Koksi venytteli takapäätänsä! Eikä vain kerran vaan kahdesti. Toisella kerralla sen selästä kuului vaimea, mutta kuitenkin aivan selvä rusahdus. Ei pahaenteinen vaan sellainen kuin jotkin osaset olisivat loksahtaneet paikoilleen. Tätä on odotettu! Miksi se tapahtui juuri nyt? Olisiko tauko tehnyt tehtävänsä tässäkin asiassa? Toivottavasti ei ollut kertaluonteinen tapahtuma.

Seuraa pissa-kakka-osastoa, joten skippaa, jos ruumiintoimintojen ruotiminen äklöttää. Koksi oli hoidossa kokonaisen viikon emännän nauttiessa Firenzen lämpimästä syksystä. En muista olenko raportoinut kakan panttaamisesta hoidossa aiemmin, mutta pahimillaan puudeli on ollut kakkimatta hoidossa 5 päivää, ja tehnyt sitten jättimäiset tuotokset päästyään ulos minun kanssani. Koksillehan on myönnetty Itä-Suomen Hitain Kakkija -kunniapalkinto viime keväänä, kun asioiden toimittaminen usein kestää, no, kauan. Pissailunkin kanssa se on ollut hankala hoidossa, kun sopivaa paikkaa on pitänyt etsiä todella pitkään, pahimmillaan kuulemma yli puolikin tuntia.

Viime kerralla viiden päivän hoitojaksolla ruumiintoiminnoissa ei ollut ensimmäistä kertaa mitään huomautettavaaa koko aikana. Koira on ollut samassa hoitopaikassa pikkupennusta asti, joten uusi lokaatio ei asiaa selitä.

Tällä kertaa perjantaina eli hoidon kolmantena päivänä koira oli tehnyt ensimmäisen, pikkiriikkisen pökäleen ja sen jälkeen ollut maanantaihin asti aivan ummella. Sitten se olikin yhtäkkiä mennyt ripulille. Hain sen kotiin keskiviikkoaamuna, ja keskiviikkoa vasten yöllä se oli vielä ripuloinut.

Kummallista tässä on se, että koira syö hoidossa nykyisin todella hyvin sekä aamulla että illalla. Se vain jostain syystä panttaa kakkaa. Olen kuullut ihmisistä, jotka eivät suostu tekemään tarpeitaan muualle kuin omaan vessaansa, joten ehkä Koksi on samanlainen. Oma vessa hyvä vessa.

Ylimääräistä tavaraa elimistössä kuitenkin on, sillä koira on herättänyt minut nyt joka yö kahdesta neljään kertaan pyytäen ulos. Lähestulkoon joka kerta se on myös kakkinut. Muutaman kerran se on myös vetänyt peräpäätään maata vasten ulostamisen jälkeen, mikä viittaisi anaalirauhasongelmaan. Tarkkailen tilannetta.

Firenze oli entisellään: upea kaupunki tuhansine taideaarteineen. Välillä tekee hyvää ottaa etäisyyttä koirahommiin. Tämä ei estänyt tarkkailematta kaupungin koiratilannetta. Tissivälikoiria oli luonnollisesti paljon, mutta yllätyksekseni vastaan käveli todella paljon bortsuja, bordercollieita siis, ei -terrierejä. Hassua.




Katutaiteilija.



Arno-joki auringonlaskun aikaan.