Toinenkin yö meni mukavasti. Olipa mukavaa herätä kahden iloisen villakoiran pusutteluun.
Brunon potkupuku oli täysin kuiva - jipii! Ehkä se alkaa pikkuhiljaa kotiutua. Hurjan kuuliainen koira se on, tottelee puolesta sanasta.
Aamulla laskin molemmat koirat yhtäaikaa ulos, sillä ne alkavat tulla hyvin juttuun keskenään. Siellä ne lumessa mennä vilistivät keskenään. Eilen käytin ne pihalla vielä erikseen.
Aamupalaksi tarjoilin jauhettua maksaa ja sydäntä. Kumpikaan koirista ei koskenut maksaan, mutta sydän upposi molemmille. Laitoin lisäksi vielä lusikalliset Cesaria, sillä en ehtinyt eilen illalla pilkkoa jäistä kurkkutorvea, joten sitä ei ollut saatavilla.
Ison ja painavan vesikupin kera jätin Brunon taas kodinhoitohuoneeseen töihin lähtiessäni. Sinne se jäi piippaamaan. Voi surkeus.
Iltapäivällä vastaanotto oli riehakas. Nopeahkon pihakäynnin jälkeen jouduin lähtemään asioille. Palattuani lähdimme lenkille. Kummallakin oli vähän turhankin paljon virtaa vetämisen raivokkuudesta päätellen.
Katsotaan mitä illalla vielä keksitään, doboilua ehkä.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti