Lopuksi otettiin vielä muuriin tutustuminen. Jotenkin koko este on päässyt unohtumaan. Hyppy-käskyllä opetan tämänkin esteen. Se on jo nähty monta kertaa kisoissa, että kisatilanteessa ei todellakaan välttämättä muista mikä esteen nimi on. Elävästi mieleen on jäänyt Kouvolan kisat pari vuotta sitten, kun kuumuudesta läkähtyneenä (lämpötila oli 30 asteen paremmalla puolella) käskin Inkin muistaakseni putkeen hyppy-käskyllä.
Muuriin tutustuessa kävi major kämmi. Ohjasin koiran muurille hyppy-käskyllä ja samanaikaisesti kun koira suoritti esteen, heitin lelun muurin palikan yli koiran eteen. Big mistake, minkä tajusin sillä hetkellä kun lelu kädestäni irtosi. Siinä kävi juuri niin kuin arvasinkin eli koira lähti lelu suussaan lällättelemään hallin toiselle puolelle. Koska mä opin, että lelusta ei irroteta jos siihen ei ole sidottu narua, mistä koiran saa kerittyä takaisin luokse? Kutsuin koiraa luokse tule- ja sivu-käskyillä. Ei toiminut. Ylläri. Treenikamu haki autostani patukan, millä yritin saada mielenkiinnon itseeni. Ei toiminut sekään. Sitten kokeilin sitä, että leikin tennispallolla itsekseni heitellen sitä ilmaan. Menin myös pallon kanssa piiloon toimistoon. Koira oli kuulemma seurannut piiloutumistani tarkkaan ja ollut sen näköinen, että kohta pudottaa suussaan olleen lelun. Näin se tekikin. Tulin pois toimistosta ja pompottelin palloa toimiston oven edessä. Koksi tuli katsomaan millä oikein leikin. Annoin sen tulla aivan viereen, ja rauhallisesti otin sen kiinni. Ehkä meillä on toivoa päästä keväällä treenaamaan ulkona, koska jätkä nyt kumminkin aika kivasti tuli luokse. Viime syksynähän lällättely saattoi jatkua parikinkymmentä minuuttia. Täytyy vain muistaa se, että lelusta ei päästetä irti. Ainakaan vielä.
Tänään Koksi haisteli muuten hallilla huomattavasti vähemmän kuin parina viime kertana. Hyvä niin.
Iltapäivä meni taas turkin kimpussa. Ensimmäistä kertaa hommaa aloittaessa tuli aivan totaalinen tympääntyminen. Ei niin minkään maailman mielenkiintoa olisi alkaa takkujen selvittelyyn ja konetukseen, pesuun ja kuivaukseen johtuen ihan viime lauantain 7 tunnin urakasta. Pakkohan se oli tehdä, kun turkki oli taas viikossa ehtinyt kastua, kuivua ja kihartua sen miljoona kertaa. Urakan lykkääminen viikolla olisi tiennyt vain kahta hankalampaa sessiota viikon kuluttua. Tällä kertaa aikaa meni kolme ja puoli tuntia, mikä on ihan kohtuullinen aika. Konetukseen meni tänään tunti. Erityisesti vasemman etutassun konetus on jotain aivan järkyttävää koiran mielestä.
Iltaruoan yhteydessä aloitin Jahti&Vahti Nivelravinteen antamisen. Mielestäni agikoiran on hyvä saada glukosamiinia, kondroitiinisulfaattia ja MSM:ää. En usko, että niistä on ainakaan haittaa. Ko. valmistetta myy Agrimarket. Hinta on hyvinkin kohtuullinen 29,90 euroa 400 gramman pöniskä. Siitä riittää tirriäiselle pitkäksi aikaa. Ruokaan en uskaltanut sitä vielä sekoittaa, kun koira on todella epäluuloinen kaikkea uutta ruokaa kohtaan, mutta kinkkusiivun päällä sain sitä uppoamaan 1/4-mitallisen. 3-5 -kiloisille suositus on ½ mitallista, mutta kunhan nyt vähänkin saan ensin menemään. Ylläpitoannos taitaa olla neljäsosamitallinen kuuden viikon alkutankkauksen jälkeen.
Illalla harjoiteltiin vielä kapulan pitämistä sekä perusasentoja eli istumista, maahan menoa ja seisomista. Tänään istuminen oli hyvä ja napakka, siinä ei mitään ongelmia. Sivulta maahan meno takkusi taas. Sivuaskeleet sujuivat aika hyvin, mutta ei se ristiin astu vieläkään niin kuin pitäisi. Otettiin myös minuutin paikkamakuuu, mikä oli levollinen. Olin noin 5 metrin päässä ja kehuin koiraa tiistaina saamieni oppien mukaisesti noin 10 sekunnin välein.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti