Näyttelytreeneissä pöydällä olon palkkana juokseminen

Tämänviikkoiset näyttelytreenit olivat kaikin puolin erinomaisen onnistuneet. Treenaajia oli huomattavasti normaalia vähemmän eli 5 johtuen varmasti hiihtolomaviikosta, joten kouluttajalla oli aikaa keskittyä yksittäiseen koirakkoon aivan eri tavalla kuin silloin, kun treenaajia saattaa olla niinkin paljon kuin 15.

Koksilla on viime aikoina ollut pöydällä kopeloitavana olo hyvin epämiellyttävää ja se on, jos ei nyt ihan tärissyt, niin ainakin eleillään tehnyt tiettäväksi sen, että siitä olisi kiva päästä pois ja mahdollisimman sukkelaan sittenkin. Tämä johtuu varmasti siitä, että se ei erityisemmin pidä takkujen aukomisesta eikä kuivaamisesta etenkään vieraiden suorittamana. Nämä toimenpiteethän suoritetaan trimmauspöydällä ja nyt se jäykistelee pöydällä seisottamisessakin. Koutsilla oli tähän erinomainen apu: juoksutetaan koiraa pieni pätkä, siitä nopea seisotus pöydällä, mistä palkkana taas juokseminen. Tämä toimi! Illan aikana tehtiin sarja vajaat 10 kertaa, ja pöydällä olo parani olennaisesti.

Jäykistely johtuu koutsin mukaan myös siitä, että koska olen vielä tottumaton saamaan koiraa haluamaani asentoon kerralla, joudun nostelemaan sitä leukaperistä ja takapäästä pari kertaa. Koirasta tämä on epämiellyttävää. Näin varmasti on.

Näyttelytreeneistä on kyllä ollut korvaamaton apu näin aloittelevalle puudelistille. Äkkisiltään voisi kuvitella, että mikäs tuossa on fifiä juoksuttaa pari askelta kehässä, läiskäistä se pöydälle ja kerätä ruusukkeet.

Illalla otettiin vielä perusastentoja (istu, maahan, seiso), peruutusta, minuutin paikkamakuu sekä kapulan pitämistä, missä viimeinen kerta viidestä oli oikein hyvä ja tiivis.