Maahanmenoa joka välissä

Alkuviikon kotitokotreenit koostuivat liikkeestä seisomisesta, maahanmenosta, kontaktista häiriössä, kiertämisestä ja pakkittamisesta. Näitä testattiin tokon ohjatuissa treeneissä keskiviikkona. Ja kyllä huomasi mitä ollaan treenattu - Koksi tarjosi maahanmenoa joka välissä. Läksyistä katsottiin pakittaminen, mikä ei sujunutkaan niin helposti hallilla kuin kotona, sillä hallin seinä kaartuu aavistuksen sisäänpäin ja ns. kaatuu päälle. Kotona olen pyrkinyt siirtymään seinän viereltä kauemmaksi, mutta laihoin tuloksin, sillä koiran takapää lähtee heti viemään vasemmalle. Koutsi ehdotti kirjakujan rakentamista, mitä pitkin koiraa voisi pakituttaa. Pitää kokeilla. Toinen läksy oli liikkeestä seisominen. Se sujuu aavistuksen paremmin kuin viikko sitten ja koira jopa kestää paikallaan, kun otan itse pari askelta eteenpäin. Pikaisesti katsottiin myös seuraaminen, ja tässä kohtaa huomasin, että hupsis, enpä olekaan kuivaharjoitellut 90 asteen kulmia. Seuraamista ei kyllä ponnekkaaksi voinut sanoa. Tätä pitää treenata oikein urakalla.

Läksytsekkauksen jälkeen otettiin ryhmäpaikkamakuu. Koksi meni maahan ekasta käskystä, jäi hyvin paikoilleen ja antoi minun tulla vierelle ilman ylösponkaisua. Palkkasin sen maahan ja vapautin jessillä. Tästä tuli hyvä mieli, sillä selkeää edistystä on tapahtunut.

Seuraavaksi harjoiteltiin seuraamista häiriössä. Muodostimme kaksi lähekkäin olevaa ympyrää, missä 3 koirakkoa käveli vastapäivään ja 2 myötäpäivään. Tämä sujui kaikilta yllättävän hyvin. Otettiin seuraamista, pysähtymistä ja täyskäännöksiä. Toisella kertaa tiivistettiin entisestään, eikä se oikeastaan vaikuttanut kovin pahasti. Normikävelyn lisäksi otettiin hidasta käyntiä ja juoksua. Ryhmätreenit ovat hyvin käyttökelpoisia, häiriötä kun ei itse pysty treenaamaan.

Liikkeestä seisomista vahvistettiin siten, että käskettiin koira seisomaan paikallaan sillä käskyllä, mikä kullakin on tässä liikkeessä, mulla siis stop. Koira oli alkuun vähän ulapalla, kun laitoin sen seisomaan ja annoin käskyn. Katsoi hieman hitaasti kuin sanoakseen, että juu, mä olen tässä jo paikoillani idiootti. Tähän yhdistettiin ohjaajan liikkuminen, ja johan alkoi tulla vaikeusastetta. Näyttelyissä koira seisoo minulla seiso-käskyllä, ja se nyt selkeästi yhdisti stop-käskyn näyttelypönötykseen, kun se seisoi kovin ryhdikkäänä takajalat taakse venytettyinä. Pitää varmaan yrittää saada se vähän uskottavampaan asentoon tokokoetta silmälläpitäen. Naksutin ja peili tulevat olemaan tässä harjoittelussa kova sana. Toisaalta ehkä se ei liikkeestä pysähtyessä edes yritä posettaa. Toivottavasti.

Viimeisenä käytiin vielä tokohypyllä. Vaikea uskoa, että lauantaina koira hyppäsi esteen yli ihan kivasti, mutta nyt ei sitten oikein millään. Hyppäsi kyllä lopulta, mutta ei siinä kyllä pätkääkään lennokkuutta ollut. Tätä pitää treenata siten, että koira lähetetään hypylle ja heti kun se on ponnistanut, heitetään esteen yli normaalia isompi nami, esim. puolikas lihapulla. Namin pitää olla riittävän suuri, jotta koira näkee sen. Kovin montaa lihapullaa pikkuötökän mahaan ei kyllä mahdu.