Kylläpä menivät illan näyttelytreenit täysin haistelun puolelle. Junnu meni nenä lattiassa valtaosan ajasta. Seisottaminen sujui paremmin, ja se jaksoi olla paikallaankin jo edelliskertaa paremmin, mutta se ravaaminen. Argh.
Itseni pitää harjoitella koiran asettelua vielä paljon, että siitä tulee sujuvaa. Ei ole helppoa tämäkään homma.
Kahden kääpiövillakoiran, Koksin ja Oliverin, elämää kentillä, kehissä ja kotona
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti